Miten vanhustenhuoltoa tulisi kehittää?

Vierailija kirjoitti:

Olen varma, että tulevaisuudessa vanhuksille ei riitä hoitajia. Koulussa vanhustyö on erittäin epäsuosittu ala. Omalta luokaltani ( 30 oppilasta), vain yksi suuntautui vanhustyöhön. Jos palkkaus ja työolot eivät muutu, jäävät mummot ja vaarit hoidotta. "Kutsumus " ei tuo leipää pöytään.

Hoitajia tulee riittämään, koska moni työpaikka tulee katoamaan niin useat hakeutuvat hoito-alalle "varman" leivän toivossa. Se onko rahaa palkata hoitajia onkin sitten toinen kysymys.

Hoitoyksiköistä pitäisi tehdä enemmän kodinomaisia ja jakaa vastuuta kaikille. Hoitajien mielenterveys ja positiivinen asenne ovat aivan olennaisia tässä asiassa. Tiedän toimivia yksikköjä, joissa toiminta perustuu juuri hyvään yhteishenkeen, solidaarisuuteen, vastuunjakamiseen. Kun työporukalla on hyvä henki, se heijastuu niin potilaisiin kuin omaisiinkin, ja heille voi delegoida paljonkin tehtävää. Vapaaehtoiset olisivat myös hyvä apu. Mustasukkainen oman työn suojeleminen ja valittaminen eivät tuota hyvää oloa eikä hoitoa, joten ne voisi jättää hoitoyksiköistä pois.

Meillä kävi kunnan kodinhoitaja jonkin aikaa lapsemme ollessa pieni. Yhden päivän viikossa. Aluksi kävi sellainen, joka teki lapsen kanssa pitkiä vaunulenkkejä ja teki mahtavia ruokia ja leikki lapsen kanssa.

Hänen sairastuttuaan tuli laiska hoitaja. Haki puutarhatuolin itselleen ja keinutti siitä lasta.

Ruokana oli vedessä kiehautettua jauhelihaa ja pakastevihanneksia siinä samassa vesilillussa. Tää tyyppi oli kuulemma oikein luottamusmies. Onneksi aiempi palasi pian. Ja kohta ei enää apua tarvittukaan.

Eli.osa ei viitsi tehdä juuri mitään.

Omaishoitajille paljon enemmän vapaata. 2 päivää viikossa vapaata heille.

Miten voi hoitaa omia asioitaan, jos kuussa on vain 2 vapaapäivää. Entä lepo.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajia kaksi kertaa enemmän. Lisäksi apuhoitajia, joiden vastuulla olisi ulkoiluttaminen, kirjastossa ja kaupassa käyttäminen, terassille vienti jne.

Mistä saataisiin hoitajat ja heille palkka? Pitkäaikaishoidossa on ikäihmisistä noin 5 prostenttia ja yli 65-vuotiaita on noin miljoona eli se tekee noin 50 000 hoidettavaa. Jos jokaista tavataan kerran päivässä ja hoitajalla on 7 potilasta nin se olisi 7 000 hoitajaa työssä nyt ja saman verran tarvittaisiin lisää. Kustannukset olisivat vähintään 7 000 x 30 000 euroa/vuosi = 210 miljoona euroa vuodessa (alakanttiin laskettuna).

Eikö edullisempaa ole kannustaa työttömiä ja hyväkuntoisia eläkeläisia auttamaan huonokuntoisia vanhuksia parina päivänä viikossa vastineeksi työttömyyskorvauksesta ja eläkkeestä? Lehdessä oli äskeittäin juttu opiskelijoista jotka hyvää hyvyyttän käyvät siivoamssa vanhusten luona ihan ilmaiseksi eli tämänkaltaista toimintaa toivoisi lisää. Vanhuksen ulkoiluttaminen tai seuran pito ei todellakaan vaadi mitään hoitajan koulutusta.

Yhteiskunnalla on nyt rahapula koskien vanhustenhoitoa ja muutakin. Tilanne tuskin tulee helpottamaan kun vanhusten määrä nousee koko ajan. Ennusteen mukaan vuonna 2030 olisi puolitoista miljoonaa yli 65 vuotiaita joten olemme suuren haasteen edessä.

Vierailija kirjoitti:

Palkattaisi maahanmuuttajia alle minimipalkalla hoitaan vanhuksia. 

Halvempaa olisi lähettää vanhukset hoidettavaksi Viroon tai Thaimaahan. Afrikka ei ehkä tule kyseeseen vaikka lämmintä siellä olisi riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajille paljon enemmän vapaata. 2 päivää viikossa vapaata heille.

Miten voi hoitaa omia asioitaan, jos kuussa on vain 2 vapaapäivää. Entä lepo.

Saisi edes paremman korvauksen tehdystä työstä, aivan naurettavia nämä 300€/kk korvaukset mitä 24/7 kiinni pitävästä työstä saamme, ei ole mahdollisuutta mistäänlisätuloja hankkia kun ei ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä 1 hoitajan vastuulla on n. 7 potilasta (jos teet n. 7 tunnin työpäivän ja vähennät sen ajan joka menee lääkkeiden jakamiseen, ruokailuihin, pyykinpesuun, siivoukseen, keittiötöihin, omaan lyhyeen taukoon, raporttiin jne. niin voit vaan kuvitella kuinka paljon sinulla on 1 vanhukselle aikaa). Jos vaikka se vähentyisi 5 potilaaseen, olisi työnjälki kelvollista. Silloin ehtisi viettää yhden täysin autettavan kanssa melkein ½h päivässä.

Missä noin hyvin on asiat?

Meillä hoidan yksin 11 asukasta .. Voi vaan kuvitella ettei siinä paljoa kuntouteta tai tehdä mitään yksilöllistä.

Olen tehnyt kotipalvelussa töitä 80-luvun lopussa. Silloin kaikki oli vielä inhimillistä: kotona asuvien luona kävi kotisairaanhoito ja kotipalvelu. Kotipalvelu kävi kaupassa, asioilla, siivosi, toi ruoat tai jopa teki ruoat jne. Arkisin oli aikaa asiakkaille, viikonloppusin vain kierrettiin pikaisesti paikat läpi. Kotona asuvat pääsivät kerran viikossa saunaan vanhusten palvelutaloon, erikseen oli vanhusten kylvettäjät.  Henkilökuntaa oli huomattavasti enempi kuin nykyisin. 

Nykyisin paremmin on varmaankin erilaista virkistystoimintaa, palvelukeskuksissa voi ruokailla ja on jos jonkinmoista senioritaloa. Mutta siinä perushoitotyössä ja kotipalvelutyössä on liian vähän henkilökuntaa, aikaa on naurettavan vähän, eikä mm. siivous kuulu toimenkuvaan. 

Henkilökuntaa pitäisi vaan rankasti lisätä. Ikääntyneiden tulisi myös itse huolehtia siitä, että riittävän ajoissa varustavat asuntonsa tai muuttavat kätevämpään asuntoon tai paikkaan. Kaikki eivät voi ryhtyä omaishoitajiksikaan eikä ikääntyneet enää asu useinkaan samassa taloudessa, joten parasta olisi ennakoida oma vanheminen. 

Omalla kohdalla jos dementoituisin, en toivoisi elämäni väkisin pitkittämistä esim. keuhkokuumeen hoitamista - tässä auttaa hototestamentti. 

Vierailija kirjoitti:

Paikalle pääsevä lääkäri pitäisi olla ympäri vuorokauden saatavilla melko nopeasti.

Jokaiselle oma huone. Kamalaa ajatellakin, että joutuisi viettämään loppuvuotensa monen henkilön huoneessa (jossa joku dementti huutaa yötä päivää), kuten minun mummini.

Mummoni myös sidottiin ranteista sänkyyn, ettei raapisi kutiavaa ihoaan.

Eipä taida paikalle tulla lääkäriä jos potilas on pitkäaikaishoidossa eli elämänsä ehtoopuolella. Lääkäri ei tule kotikäynnille muulloin kuin jos potilas tulee kotihoidon asiakkaaksi jolloin tehdään arviokäynti. Hoitaja voi aina soittaa lääkärille ja kysyä neuvoa tai lupaa lähettää potilas päivystykseen oli kyse kotihoidon tai hoitokodin potilaasta. Monessa hoitokodissa  konsultaatio toimii hyvin ja ennakkoon on pohdittu mitä hoidetaan paikan päällä niin että ei tule ylimääräisiä siirtoja päivystykseen. 

 Omatoimisten potilaiden luokse lääkäri tulee vakavassa sairauskohtauksessa jos ollaan Finnhemsin (ensihoitohelikopteri) toiminta-alueella eli käytännössä kyse on elvytyksestä tai sydäninfarktista. Vastuu potilaiden hoidosta on nykyään ensihoitajilla ja heillä on omat protokollanssa minne kukin siarastunut viedään ja miten alkuhoito menee. 

Oma huone on tärkeä asia pitkäaikaispaikassa yksityisyyden vuoksi. Valitettavasti silloin ei ketään ole huomaamassa jos tulee vakava sairauskohtaus kun ei huoneessa hoitaja käy jatkuvasti. Palvelutaloissa ei hyvin omatoimisten hoidokkien luokse edes mennä jos apua ei pyydetä. Sitominen saiisi olla vihonviimeinen keino rajoitaa potilaa tekemistä. Löytyy muitakin keinoja kuten sukan laitto käsiin tms. 

Kehittää kenen näkökulmasta: vanhusten, vanhushuollon työntekijöiden vai veronmaksajien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä 1 hoitajan vastuulla on n. 7 potilasta (jos teet n. 7 tunnin työpäivän ja vähennät sen ajan joka menee lääkkeiden jakamiseen, ruokailuihin, pyykinpesuun, siivoukseen, keittiötöihin, omaan lyhyeen taukoon, raporttiin jne. niin voit vaan kuvitella kuinka paljon sinulla on 1 vanhukselle aikaa). Jos vaikka se vähentyisi 5 potilaaseen, olisi työnjälki kelvollista. Silloin ehtisi viettää yhden täysin autettavan kanssa melkein ½h päivässä.

Missä noin hyvin on asiat?

Meillä hoidan yksin 11 asukasta .. Voi vaan kuvitella ettei siinä paljoa kuntouteta tai tehdä mitään yksilöllistä.

Itse olen töissä sairaalan leikkausosastolla enkä tiedä monta hoidettavaa on. Ylempänä joku mainitsi tuon luvun ja sitä siksi käytin. Joka tapauksessa tarve lisäväkeen olisi helposti tuhansia elleii jopa kymmenentuhatta. Kotihoito tai hoitokodin pitkäaikaishoito ei ole kuntouttavaa ja parhaimillaankin toimintakykyä säilyttävää kun välineitä enempään ei ole. 

Kuntoutusasia on tärkeä ja siihen pitää panosta silloin kun toivetta tuloksista on. Käytännössä se tarkoittaa akuutin sairauden toipumisvaihetta ja silloin pitää kuntoutusta jatkaa tehokkaasti niin kauan kuin tuloksia tulee. Käsittääkseni asiat ovat parantuneet ja esimerkiksi lonkkamurtumapotilaat pyritään saamaan liikkeelle heti leikkauksen jälkeen jos leikkaustulos sallii. Siinä on iso ero potilaan avun tarpeessa ja luultavasti sairastavuudessa sekä kuolleisuudessa jos pystyy kävelemään vaikka rollaattorilla tai jos jää vuodepotilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen ihmisten siirtely paikasta toiseen pitäisi lopettaa. Silloin kun kotihoidosta siirrytään tuetumpaan asumiseen, minusta ihmisen pitäisi saada olla siellä kuolemaansa asti. Ettei vähän väliä olla siirtämässä milloin dementtiayksikköön,milloin terveyskeskukseen...Se olisi sekä inhimillistä,että taloudellista.

Mitä ihmettä sinä oikein puhut? Jos vanhus sairastuu dementiayksikössä, nini tietenkin hänet viedään terveyskeskukseen. Sitä "siirtelyä" muuten tehdään vain painavista syistä ja niitä painavia syitä tulee usein. Olisi tietenkin inhimillistä jos ei tarvitsisi siirrellä, mutta taloudellista se ei ainakaan missään nimessä olisi.

Osaaminen pitäisi tuoda asukkaan luo. Se ettei siirrellä ei tarkoita,että ei hoideta.

-ap

Ehdottelet juuri asioita, joilla saadaan vanhustenhoitoa kalliimmaaksi vaikka joissain paikoissa tingitään jopa siivouksesta?

Lähetetään vanhukset Espanjaan.

Lisää ehdotuksia?