Huhtisten tiistaipino

Tervetuloa kaikki kaukaistenkin maiden asukit joukkoon muhkeaan. Tänään koulussa ajattelin, että täytynee pukeutua seuraavat viikot telttaan, meinaan oli tytöillä sen verran hilpeetä olotilaa kun sintti innostu pyllyään pyörittelemään kesken luennon ja opettajalta meinas mennä sen seurauksena pasmat sekasin. Saan vielä häädön luennoilta. Vaikka olisko tuo sitten niin suuri murhe, ajatuskin siitä, että pitäis synnytykseen asti jaksaa raahautua opinahjoon saa mut voimattomaksi. Tai oikeemminmun häpyliitoksen. On niiiiin kipee että. Mutta kun olis niin kiva saada kaikki teoriat suoritettua, (ja se opinnäytetyö, huoh).



Kotonaoloa odotan innolla, kesä edessä ja kaikkea. Taikka ensin se kevät, minäkin olen sellainen kevätihminen. Ihanaa seurata luonnon heräämistä. Oikein odotan että pääsen tästä mahasta ja kaikista vaivoista ja keväinen metsä kärryteineen odottaa meitä ja koiruutta.



Enkä ole vielä ahdistunut tulevasta talvestakaan, sillä tämä on meidän viimeinen mukelo, yritän nauttia jokaisesta päivästä ennenkuin se loppuelämän kestävä työrumba alkaa. Mähän oon ollu tässä välillä työelämässä kunnes sitten vanhoilla päivilläni päätin vaihtaa ammattia ja siihen kaupan päälle pykätä vielä yhden mukulan. Sulaa hulluuttako?

Kakkonen alottaa myös koulun ens syksynä, joten kiva olla sen eka luokan (ja esikon tokaluokan) ajan kotona vastaanottamassa lapsia.



Nyt täytyy lähtee kokkaamaan, nälkä kalvaa sisuskaluja (vai onko se sintti?). Jatkoja siskot



käärö3 ja sintti 34+6 (hei, kohta me synnytetään...)

Hei!

Olen kanssa jo pidemmän aikaa lueskellut teidän viestejä mutten ole vielä kerinnyt mukaan. Asun tällä hetkellä Saksassa, ja on ollut kiva lueskella teidän juttuja ja seurata muiden raskausaikaa siellä kotosuomessa. Olen ite pariin otteeseen käynyt Suomessa äitiysneuvolassa ja koska oon vaan opiskelun vuoksi Saksassa (pääasuinpaikka on yhä Suomi), niin saan myös tuon äitiyspakkauksen jne. Sitä en ole vielä päässyt kyllä ihailemaan, on tällä hetkellä vanhempien luona ja saapuu enskuussa siskon mukana...



Olen nyt raskausviikolla 33 ja odotetaan innolla Paapun syntymää, on tosiaan meidän esikoinen ja kuulemma on poika tulossa (olin alkuraskauden ihan varma, että tyttö sieltä tulee....). Ollaan silti myös tytölle mietitty nimi valmiiksi.Anopiltani kuulin, että nimi pitää täällä olla kuulemma valmiina jo sairaalassa...



Sitten siihen vointiin: selkäsärkyä tänään niinkun viime viikot muutenkin. On lisäksi aika pulla olo,kun oon lihonnut noin 15 kiloa ja lantiot levinnyt niin, ettei paluuta vanhoihin vaatteisiin ole varmaan enää ikinä...se masentaa aika lailla... olisi kyllä kiva päästä näistä raskausvaatteista viimein eroon, kun on aika tylsää kulkea samoissa tamineissa päivästä päivään. .Ei ole kauhean hehkeä olo. Raskausarpia tullut komeasti rintoihin, mutta eivätpä ole nuo ikinä olleet mikään mun suuri ylpeyteni ;) - Selluliittiä tullut niin kamalasti että en uskalla enää jalkoja katsoa suihkun yhteydessä. Onneksi on noi kompressiosukat melkein aina jalassa (suonikohjujakin alkanut tulla,,,iiih) Kuulostaapa tosi ulkonäkökeskeseltä, mutta tänään se on tosiian masentanu enemmän kun muuten...



-Tuosta kotona olosta kirjoittelivat muutamat, niin oon ollut jo jonkin aikaa vaan kotona ja mietityttää kanssa millasta se elämä tulee olemaan....tällä hetkellä ikävöin aika lailla Suomeen. Siellä on tuttuja vauvallisia ihmisiä ja oma siskokin pienen vauvan kanssa (ja tietysti vanhat kaverit joita olisi kiva nähdä, ja vanhemmatkin...)....olisi varmasti paljon enemmän " tekemistä" vauvan kanssa jos Suomessa olisin, täällä tunnen yliopistolta ihmisiä, joilla ei mitään vauvahaaveita ja kova kiire opiskeluiden parissa....eli varmaan tulee olemaan aika yksinäistä. Onneksi on sitten parin vuoden päästä muutto takaisin Suomeen kun mieskin valmistuu. :) NO mutta, katsotaan miten pärjätään, yritän päästä ulos tästä montusta ja ajatella positiivisesti :) Se vielä, että meidän vauva ei ole sitten vieläkään viitsinyt kääntyä pää alaspäin, toivottavasti ei mene sektioksi, se leikkaus kyllä pelottaa mua ainakin...



Yritetään jaksaa selkäkipujen ja muiden kanssa, eikös juu. :)



-Ingwer rv 33

Heipparallaa vaan uusille mammoille, teitä olikin paljon. On tässä jäänyt muutamien päivien kirjottamiset aika huonolle, lukenut olen kyllä pinot.



Nyt on sitten TOINEN virallinen äippälomapäivä lopuillaan, ja tunnelmat on ihan sikamakeet. Ihanaa ollut lapsien kanssa kotona. Mulla sellainen työ, jota voin tehdä joka välissä äippälomalla, joten uskon ettei aika tule yhtään pitkäksi. Ihanaa kun kesäkin on edessä ja ennenkaikkea kevätaurinko!



(.) voi hyvin. Mulla kunto nousee taaskin loppua kohden näköjään. Olen luotu tähän olotilaan varmaan. Tänään neuvolassa kaikki hyvin. Hb oli noussut 116 -> 135. Mistähän lie tollasen pyrähdyksen saanut. Hetiko sekin tietää et lomalla ollaan??!? Paineetkaan ei ollut enään supermatalalla..



Mut palailen huomenna astialle, tässä kun alkaa kiireet tasoittumaan. Kyläilyreissuja on sovittuna vähän joka päivälle, sekä vieraita on tulossa. Hiihtolomaviikkoa kun eletään.



Lumo 35+1

Hirmu monella on jo äippäloma alkanut, minulla vielä tasan kolme viikkoa töitä jäljellä =( Vaikkakin sekin tuntuu aivan riittämättömältä kun miettii mitä pitäisi ennen sitä vielä saada aikaan.



Minulla on joku kumma hormoonihäiriö, normaalisti vaadin kymmenen tunnin yö-unet ja nyt pärjään viidellä vallan mainiosti. Muutenkin pursuan enenrgiaa, siivoan ihan hulluna jatkuvalla tohinalle, niin että mieskin on jo ihan kypsä jatkuvaan imurin hurinaan. Onneksi olupialaiset loppuivat kun hän oli laittanut minun siivous kieltoon aina kiinnostavien osioiden ajaksi.

Vauvan huone on nyt remontoitu ja vaatteet kaapissa, kylläkin vielä pesemättä koska hajotin silitys laudan enkä viitsi pestä niitä ennenkuin olen hankkinut uuden ja saan ne samantien silitettyä.



Kotona olosta vielä, minä odotan tällä hetkellä ihan kamalasti välivuotta töistä. Minun nuorimmainenhan on jo 11 vuotta eli viime lomasta on todella aikaa. Vähän kyllä jo nyt pelottaa se töihin palaaminen 1,5 vuoden kuluttua jos tässä välissä kerkiää pää totaalisesti pehmiämään. Ja kun nyt joudun luopumaan tutuista asiakkaistani niin mitä saankaan tilalle sitten kun töihin palaan jos saan mitään, konsultin töissähän sitä ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää. Mutta yritän olla sitä miettimättä nyt ja luotan että kaikki järjestyy.