Huhtisten tiistaipino

Löytyi aamun sarastuksessa minultakin ne ensimmäiset raskausarvet, blaah. Viimeksi ei tullut kuin rintoihin ja sivuille, ns. jenkkakahvoihin ja huomasin ne varsin myöhään, kuka sinne nyt tulee katsoneeksi edes... Haalenivat kuitenkin joutuisasti. Nyt en ole pahemmin kiinnittänyt huomiota alavatsan kutinaan, mutta tänä aamuna kurkkasin peilistä ja kolme orastavaa arven alkua siellä paistatteli!!! Liekö vauva sitten vähän laskeentunut tai jotain sensuuntaista. Nämä saattavat kyllä laajeta isoiksikin, onhan tässä vielä viikkoja aikaa ja tuo osa vatsanahasta taitaa joutua suurimmalle rasitukselle :/



Muuten ei mitään uutta kuulu. Vauva melskasi yöllä sen jälkeen kun esikoinen oli rauhoitettu pahan unen jäljiltä ja meni siinä toinenkin tovi ennen unen tuloa. Onneksi pää alkaa vähän selvitä kuurin alettua, vaikka eipä tässä tee mieli juoksulenkille lähteä vielä :P



Mutta nyt puuronkeittoon ja sitten täytyy käydä taas varastossa kaivelemassa vauvan kamppeita ja laittaa pesukone tositoimiin :)



eikkuli, 34+6

Saimme eilen uudet rattaat postissa. Tilasin Hollannista X-adventuren Twincot, kirkkaan punaiset. Ne ovat sellaiset kolmipyöräiset tuplat, joissa selkänojia voi säätää erikseen. Kallen saa nukkumaan Gessun pehmeässä kantokopassa toiselle puolelle ja esikoinen saa istua toisella puolella. Näyttävät jotenkin ihan valtavilta, mutta tuntuivat ihan kevyiltä ja näppäriltä työntää kun koeajoimme niitä aamulla tytön kanssa olohuoneessa :-)



Jotain eilistä keskustelua piti kommentoida, mutta en nyt kuollaksenikaan muista mitä.... Onnistuin jo toisessa keskustelussa väittämään intialaista ravintolaa joogakouluksi...Onneksi olen jo poissa töistä aiheuttamasta pahempaa vahinkoa!



Ahdistaako/pelottaako muita tuleva vuosi kotona? Mulla on jotenkin kauhean skitsofreeniset tunteet äitiyslomaa kohtaan... toisaalta on ihana olla pois töistä, mutta samalla pelottaa että musta tulee ihan seinähullu täällä kotona kahden pienen kanssa. Vauva on todella toivottu, ei siinä mitään, mutta en oikein löydä itsestäni sitä ' jee, kotiin-puistoon-kauppaan-kotiin' vaihdetta millään... Esikoisen kanssa kaikki oli niin uutta ja mulla oli monta ystävää samassa tilanteessa, mutta nyt rasittaa jo etukäteen vatvoa kakan koostumusta ja imetystahtia ja kiinteiden aloitusta jne. No, ehkä tämä olo helpottuu sitten kun vauva on syntynyt eikä ole fyysisesti niin rampa olo koko ajan.



Pipsukka

Sitä tässä tuulettelen, että alkoi äippäloma! Olen kyllä ollu pitkään sairaslomalla, mutta nyt tämäkin päämäärä saavutettu.



Vatsa valahti viikonloppuna. On ihana kun henki kulkee aivan eri tavalla ja muutenkin on helpompi olla. Napakin sieltä mukavasti pullahti ulos :)



Olo on nyt odotusta vaan. Mulle järjestettin viime viikolla vauvakutsut. Sain vauvalle ylisöpön enkelinallen ja rahaa. Voi tuntua tylsältä, mutta kaikkea muuta on. Ajattelin ostaa matkasängyn ja sitten vauvan synnyttyä jotain vaatteita. Niin ja sain myös marimekon ison doggy-laukun! Valittelin, ettei ole kunnollista isoa kassia synnärille mukaan. Nyt on! Pitäisi vissiin ruveta sitä pakkailemaan, hankinnat sinne on jo tehty, paitsi ne imetysliivit :( Miksi mä en saa aikaseksi niiden hankintaa... Ei huvita mikään sovittelu!



Pitäisi vissiin ruveta vaihtelemaan kukkasiin multia. Ei huvita. Taidan vaan tyytyä imurointiin, ennen kakkosen hakua eskarista. Jos sitten pakkanen lauhtuisi iltapäivään kun esikoinen kotiutuu koulusta, pääsisi jäälle koiria juoksuttamaan.



Aurinkoista päivänjatketta mammat!



rv 35+0

Tiistaita viedään... Onko kellään muulla fiilistä et alkuraskaudessa viikot m-a-t-e-l-i ja aina vain väen vängällä vaihtui se seuraava viikko ja et nyt loppuraskaudes tuntuu et ei kerkee ku kalenterista kattoa et ai tänään alkaa 34. viikko niin se vaihtuu jo samantien 35.ksi...36.ksi...yms... Tajusin nääs just et huomen meil lähtee 36. viikko liikkeelle ja tässähän aletaan pian sit tosi toimiin.



Synnytyksestä en ole ottanut mitään pelkoja, tiedän (tai siis uskon tietäväni :) et se ei ole helppoa, se sattuu, se kestää, mä olen ihan poikki lopussa ja jo ennen sitä, haukun miehen siellä ja sit viel varmuudella sen sukulaiset ja lopuksi vauva syntyy :)Mä en vaan jotenkin osaa pelätä sitä tilannetta. Olin viime keväänä tukihenkilönä kummipojan synnytyksessä ja se oli kyl uskomaton kokemus. Tilanteena se oli paljon rauhallisempi kuin oisin koskaan voinut kuvitella. Ehkä sekin osaltaa rauhottaa mieltä.



Pipsukkako kyseli siitä äitiysloma ajasta? Mulla on ollu samanlaisia fiilareita aiheesta ku sulla. Tämä vauva on mun esikoinen ja vaikka oli yllätysvauva niin kovasti toivottu ja rakastettu jo nyt. MUTTA mulla on alkanut tulla mitta täyteen ku ihmiset (okei ihan ymmärrettävää tietysti) kyselee koko ajan kaikista vauva jutuista ja ihan niinku mun kans ei enää vois puhua mistään muusta. Et onks tälle sit suora jatkumo just se kakan koostumuksen vatvominen ja onko se mun elämäni täyttymys hinata vaunuja hangessa ja ajatella että mitäpä ei äiti tekisi lastensa eteen? Nyt siltä varalta että joku ymmärtää väärin mä haluan painottaa että mä arvostan kotiäitejä ylitse kaiken, oma äitini oli aina kotona ja se oli ihanaa mulle. Mutta mä tiedän ettei musta siihen ole. Ei vaikka haluaisinkin. Oli ihana että Pipsukka nosti tän asian esille sillä mä olen joskus miettinyt et miten mä jaksan tonne tammikuulle kotona. Mä oikeesti toivon ettei kukaan nyt tykkää huonoa tai loukkaannu, tämä mun mielipiteeni mun tilanteestani ja ajatuksenjuoksustani eikä millään tapaa kotiäideistä yleensä. Tokihan se on myönnettävä että ensimmäiset kuukaudet menee omaa poikaa ihastellessa ja tutustuessa mutta kun itseni tunnen niin tiedän et tarvin omaa elämäänikin ollakseni myös parempi äiti.(Nyt kyl suorastaan hirvittää mimmosen vastaanoton tää kirjoitus saa ja buuataanko mut ulos koko palstalta )



Eilisiltana joku oli kysynyt vauvan nimistä että joko on valmiina ja kyl kyl meil on poikaa jo monta kuukautta kutsuttu hänen nimellään :) Kun tiedetään varmuudella että on tulossa poika niin tytön nimi jäi sit varalle mikäli joskus toinen tulee ja sattuu olemaan tyttö.



Iloista päivää kaikille!



Annu

Ajatelkaas, huomenna alkaa virallisesti KEVÄT!!! :) Ihanaa! Minä olen kevät ihminen ihan viimeisen päälle. Mikän ei ole ihanampaa, kun aurinko alkaa paistaa joka päivä enemmän ja lumet sulaa ja luonto alkaa heräilemään... Ja me saadaan tänä keväänä nauttia vielä uudesta ihmiselämästäkin! :) Minusta on ihanaa, että vauvakin saa kasvaa valoa vasten. Vaikka tuleehan se talvikin sitten taas aikanaan... :D



Piti heti käydä katsastamassa tuo uusi pakkaus. Melkoisen sini-keltavoittoinen, mutta muuten kyllä ihan nätti. Tosin olen kyllä tuohon viime vuoden pakkaukseenkin ihan tyytyväinen.



Kotona olosta oli puhetta. Minä odotan kotiäitinä olemista, mutta hiukan kyllä hirvittää, kun minulla ei ole yhtään samassa tilanteessa olevaa ystävää ja ystävät tällä paikkakunnalla ovat muutenkin tosi vähissä. Sen takia pelkään vähän, että tylsistyn kahdestaan vauvan kanssa ennenpitkää. Onneksi vanhemmat ja pienet sisarukset asuvat tuossa lähellä, joten kesällä sitten varmaan siellä vietän vauvan kanssa aikaa. Lisäksi vaivaa tuo keskeneräinen (alkutekijöissään oleva) gradu, jota en ehdi saada valmiiksi ennen vauvan syntymää. Pelkään että siitä tulee joku kummitus, jota pitäisi tehdä, mutta jota ei saa kuitenkaan tehtyä... Pitäisi kai vain puristaa itestään nyt ennen vauvan syntymää sen verran, että saisi edes kyselylomakkeet tehtyä ja lähetettyä eteenpäin, ettei sitten tarvitsisi ainakaan sitä osaa miettiä enää... *huokaus*



Napaan ei mitään uutta. Yöllä kyllä alavatsaan koski oudosti, mutta ei se mitään menkkakipua ollut, eikä vatsa kovettunut... Sellaista outoa nipistelyä kuitenkin...



Tänään sitten tehdäänkin niitä laskiaspullia miehen toiveesta, kun kerran mies toi eilen kaupasta tarveaineet. :) Sen lisäks jos sais siivottua ja pestyä pyykkiä ja käytyä lenkillä, niin eiköhän siinä olis ihan ohjelmaa taas yhdelle päivälle...



Vointeja kaikille!



hmar 33+1

pitäis loepttaa tää netin ääressä roikkuminen vähän väliä, mutta minkäs teet...



Kommenttina tuohon kotonaolon seinähulluuteen, esikoisen kanssa se kyllä oli lähellä. Asuimme tuolloin tosiaan Oulussa, ja tunne neljän seinän sisällä olemisesta oli enemmän kuin todellisuutta. Kohtalotovereita tosin oli, mutta kaikilla oli sitten se oma rytmi päivässään... Täällä maaseudulla vähän hirvittää juuri se, ettei ole oikein paikkoja mihin mennä, mutta toisaalta ihmisten kanssa tulee juttuun pihamaalla ja kaupassa jne. ja isovanhemmat asuvat lähellä. Ehkä alkuraskaudessa pelkäsin kotiin jäämistä enemmän kuin nyt. Miehelläkin on kuitenkin säännölliset työpäivät, eikä kuten viimeksi, kun illat oli harjoitteluiden ja opintojen jälkeen vielä graduntekoa ja olin yksin helposti kellonympäryksen joka päivä ja tuijottelin vaan ikkunasta ja odotin miestä kotiin, vauva huusi puoli vuotta pää punaisena... Tällä kertaa olen kuitenkin uskaltanut puhua asiasta etukäteen, silloin pelkäsin suunnilleen huostaanottoa jos olisin neuvolassa mennyt puhumaan asiasta. Mutta saa nähdä. kun nyt ensin saataisiin vauva kunnialla maailmaan....



Onko muuten nämä viiltelyt alamahalla supistuksia??? Tajusin tuossa tunti sitten, että niitä tuli muutama peräkkäin muutaman minuutin välein. Huono on muisti, kun ei viime kerrasta muista... En kyllä jaksa uskoa että ovat vielä mitään merkittäviä, mutta aika tuntuvia kumminkin - maha ei kyllä kovetu, mutta alamahalla tosiaan juimii tuntuvasti.



mutta nyt kakkavaipan vaihtoon...

eikkuli

Täällä on aika tylsän pilvistä ja vähän satelee jotain höytyväistä pakkasluntakin, mittari näyttää n. 15 astetta pakkasta. Ei nyt oikein sitten jaksa huvittaa ulkoilemaan lähtö, kun auringosta ei ole tietoakaan. Kävinkin laittamassa auton lämpiämään, että josko tuota kävisi kaupassa... Siinäkin on ihan urakkaa kerrakseen.



Iltapäivällä onkin sitten synnytysvalmennuksen jatko-osa, eli lastenhoidosta asiaa. Itse synnytysosion kävimme jo ihan tammikuun lopussa, sillä tähän myöhempään ei mieheni olisi päässyt mukaan.



Niinhän tässä viikot vierivät kovaa vauhtia, isukkikin on alkanut hoksaamaan, että tässähän on kohta tosipaikka edessä. Minua ei itse synnytys jännitä niinkään (ainakaan vielä), enemmän jännittää, pääseekö isi alusta alkaen mukaan. Mies aloittaa juuri huhtikuun alussa uudessa työpaikassa, joten en tiedä, voiko hän heti ensimmäisellä viikolla lähteä kesken päivän töistä, jos lähtö tulee?? Onko jollain tarkempaa tietoa asiasta? Meillähän laskettu aika on 6.4, joten mies on ennättänyt olla muutaman päivän töissä siihen mennessä. Ja vauvahan ei tunnetusti kelloa ja kalenteria katso, vaan tulee silloin kun huvittaa. Näen vain kauhukuvia, että isi ei pääsekään heti mukaan, vaan joudun yksin outoon ja pelottavaan tilanteeseen. Avautumisvaiheessahan hoitajiakaan ei välttämättä ole lähimaillakaan... Hui kamalaa! No, eiköhän työnantaja sen verran voine joustaa, että nämä pelot ovat aivan turhia. Ja voihan vauva tulla jo ennen uuden työn alkua, jolloin tilanne olisi paljon helpompi. Olenkin alkanut toivoa, että vauva syntyisi noin viikkoa ennen laskettua aikaa... ;) Ainahan sitä voi ainakin toivoa!



Eikkuli taisi sanoa, että raskausarpia oli alamahaan ilmestynyt. Samoin täällä, tosin jo pari päivää sitten havaitsin ne peilistä (maha on sen verran iso, etten niitä muuten näe). Pahoin myöskin pelkään, että pahenevat vain, kun vauva ei kunnolla ole vielä laskeutunut, joten alamahahan se tässä kaikkein kovimmalle joutuu. No, sille ei liene mahtane mitään, kun rasvaaminen ei niitä estänyt tulemasta.



Eilisestä pinosta luin Eikkulin opastavan Oulun lastentarvikeliikkeitä, jäi minulle epäselväksi, että asutko yhä täällä, vai oletko joskus asunut täällä? Kiitti vinkistä, en ollut tiennyt, että Ottobre on muuttanut sinne Joutsensillan kupeeseen. Luulin sen lopettaneen kokonaan. Niin sitä jää asioita huomaamatta, kun ei ole lastenvaatteita tarvinnut ostella, vaikka Oulussa olen asunut jo yli 10 vuotta... Liike oli tosi ihanan näköinen, kun ohi tuli käveltyä usein silloin, kun se sijaitsi vielä keskustassa. Täytynee käydä katsomassa paikka joku päivä.



No, josko alkaisi vähän tukkaa ojentamaan, että kehtaa sinne kauppaan lähteä. Tällä hetkellä se muistuttaa mörrimöykkyä!



Kissankello 34+5

Eli olet asunut täällä jokin aika sitten, mutta muuttanut muualle... Jäi vain eilisestä viestistäsi vaivaamaan, että kummin asia oli. Ottobre-vinkki oli silti mainio, kiitos siitä!



Kissankello jälleen, yhä muistuttaen mörrimöykkyä...

Voi jee, en käynyt viime yönä kuin yhden kerran pissalla, ja sekin aamulla kuuden aikaan, uskomatonta :)



Täällä kanssa on viikot alkanut yhtäkkiä rynnimään, eilen tajuttiin miehen kanssa, että ollaan todellakin niin pitkällä että vauva voi päättää syntyä ihan koska tahansa...hui!



Tuosta äitiysloma-ahdistuksesta: minä toisaalta nautin suunnattomasti tästä kotona olosta, vauvan synnyttyä varmasti vielä enemmän. Mutta, mutta... itseni tuntien, ei mene montaa kuukautta kun alan olemaan aivan täydellisen kyllästynyt kotielämään. Niinpä meillä onkin tehty vähän perinteisestä poikkeava ratkaisu siihen asiaan. Ja jos joku nyt buuataan ulos palstalta, niin minut, eikä sinua, Annu :)



Meillä jaetaan vanhenpainvapaa niin, että minulla loppuu se elokuun puolessa välissä ja pidän sen perään kesäloman. Tyttö aloittaa silloin ekaluokan koulussa, joten olen kotona vielä syyskuun puoliväliin, kunnes palaan töihin. Vauva tulee olemaan siis reilut viisi kuukautta kun tämä mamma palaa työelämään. Mies pitää kesäloman heinäkuun puolivälistä sinne elokuun puoliväliin ja aloittaa sitten oman vanhempainvapaansa, joka jatkuu tammikuulle.



Että näin meillä,mutta se sopii meille. Minä olen aina ollut työnarkomaani, ja tämä loppuajan sairasloma on välillä todella ahdistanut minua, psyykkisesti siis. Kun eihän se työpaikka pysy pystyssä ilman minua, eipä :) Ja mies sitten ihan innoissaan odottaa omaa puolen vuoden työstä taukoaan, kun saa olla kotona vauvan kanssa.



Asiasta toiseen: kävin eilen hakemassa sitä Schepricot neo-voidetta apteekista ja aloitin iltasella käytön. Kuinka kauan siinä mahtaa kestää että siitä on apua? Minulla ei vielä tähän ikään mennessä ole koskaan peräpukamia ollutkaan, ja kyllä on kamalaa :( Meinaan vaan, että koska ne sitten mahtavat hävitä, on tämä niin ärsyttävää!!!



Muuten olo on hyvä, olosuhteisiin nähden :) mutta että pitikin vielä tämäkin kamala vaiva saada....



Ja liikelaskentaa ei tarvitse tehdä, kyllä tämä kaveri tuntuu olevan sellainen rumpalipoika, ettei paremmasta väliä :)



Nyt pihalle, ihana ilma ulkona!



Eusenia 34+1

äippäloman tylsyydestä.. miehän oon siis parasta aikaa esikon kanssa vielä äippälomalla.. kyllä tää välillä vähän tylsää on, nyt alkanu oleen kun on lopuillaan eikä sais oikee mitää tehtyä kun heti supistaa.. miulla ainakin supparit on välillä niin kovia että ei pysty liikahtaankaan... mut sillon ku vielä pysty niin muutama vinkki.. oma auto on tosi POP.. me on käyty mll:n perhekerhossa ja seurakunnan perhekerhossa, kauppareissuilla ja sukuloimassa... ykskin tapahtuma viikossa piristää kummasti.. kotona pimahtaa totaalisesti... mekin ostettiin muuten twincot niinku joku muukin.. aika jännä ku ne tuntui isolta (sori en nyt muista nimimerkkiä) koska nehän on pienimmät kaksostenrattaat.. siis kasatessa ainakin pienimpään tilaan menevät, herkulekset näyttää pienemmiltä mutta jää pitemmiksi kasatessa... joo siis mie olen aivan lovena twincoihin kun ne mahtuu miun pienehköön autoon ja on niin kiva niillä työnnellä... tälläset asiat on tärkeitä sitten että pääse kahen kanssa liikenteeseen.. hankin myös kantoliinan jotta voin joskus ottaa vaan esikolle matkarattaat ja kuopuksen liinaan.. hug-a-bub on IHANA :D voin suositella! nyt kun toiselle ei tarvinnu niin paljoa hankkia kun esikon tavarat on kaikki niin ostin myös nettiemosta snuggle nestin.. esikoisen kanssa oli alussa oikeestaan ainoo järkevä vaihtoehto nukkua perhepedissä.. se nukkui ihan törkeen hyvin eikä ikinä itkeny öisin vaan ynisi vaan että sai tissiä.. jos yritettiin ees koppaan sängyn viereen niin yöt ihan piparina.. niin toi snuggle nest on semmonen vauvan oma patja/suoja tms perhepetiin kun sitä kummiskin aina miettii (varsinkin mummot joitten mäkätyksen takia sen hankinkin) että pyörähtääkö sen vauvan yli.. no esikko on vielä elossa vaikkei tuota laitetta ollutkaan mutta loppuupahan mummojen mäkätys.. :) ja on se vaan niin kiva shoppailla näitä vauvatarvikkeita, miehestä ei ihan yhtä kivaa..... :D

Täytyy nyt äkkiä tulla käymään, kun on serkku kaverinsa kera tulossa hiihtoloman viettoon niin en konetta pahemmin näe ennen perjantaita. :)

Mutta eipä tässä varmaan mitään ihmeitä sillä aikaa tapahdukaan...



Maha- asukki voi hyvin ja vauhtia pitää yllä. Vihdoinkin kääntynyt pää alaspäin. Mutta kääntyilee varmaan vielä ja pitää jännitystä yllä.



Tämä nyt oli tälläinen nopea, kun tarvii lähteä kahvinkeittoon :)



-viivi_84 ja maha-asukki 33+3

PAKKO kohta laittaa tämä masiina kiinni, poitsu meni päiväunille ja mies lähti metsälle, joten mulla on taas liikaa aikaa eikä nuo pyykkihommatkaan oikein houkuttele liikaa...



Kissankellolle, asuttiin Oulussa opiskelujen ajan ja viime keväänä rykästiin sitten takasin Etelä-Pohjanmaalle, mistä ollaan kotosin. Oli aika kova irtiotto, mutta työpaikat löytyi ainakin vähäksi aikaa täältä. Välillä on kyllä ollut kova ikävä takaisin, olihan siinä kaupunkiasumisessa hyviä ja huonoja puolia. Tuli silloin esikoista odottaessa ne lastentarvikepaikat koluttua aika hyvin läpi ;) vielä nytkin kun käydään välillä tuttuja moikkaamassa, niin pitää käydä ne läpi ;) On se muuten haikeaa käydä siellä, kun paikat tuli niin tutuiksi jo, mutta jollain tasolla olen päässyt jo ylikin Oulusta, kun tämä elämä etenee junan lailla...



Ja Eusenialle, älä turhaan kanna huolta moisesta. Meillä mies oli koti-isänä kun esikoinen oli 10-15kk vanha, minä tein opinnot loppuun pitkää päivää ja perään sain lyhyen työsuhteenkin vielä. Olihan poika jo silloin ' vanha' eikä syönyt enää tissiä, mutta kyllä siinä sukulaisnaiset on pyöritelleet päätä niin, että hyvä kun ei ole irronnut olalta, minun äitini mukaan lukien. Minusta kuitenkin mies on se seuraavaksi paras hoitaja omalle lapselle, ja nyt huomaan että ihan tasavertaisia ollaan. Minulle oli myös tuo irtiotto kotiarjesta enemmän kuin tarpeellinen, henkisesti oli raskasta olla yksin kotona ja synnytysjututkin vielä vaivasivat. Taisin olla aika masentunutkin jossain välissä. kun työnantaja kyseli että koska palaisin takaisin töihin (mitä pidän aika suurena asiana, kun työsuhde tältä erää loppuu heinäkuussa!) äitiysloman jälkeen, mies ehdotti puolitosissaan että sanoitko,e ttä sitten kun hän jää kotiin hoitamaan lapsia... olisi kyllä aika pompsaus täällä periferiassa, missä piti oikein miettiä että mitenkäs ne isyysloma-asiat on kunnan työntekijöillä hoidettu, kun niitä tuskin koskaan on tullut vastaan... ;D mutta katsotaan nyt, mikä on oma henkinen ja fyysinen tila siinä vaiheessa. Onhan se miehelläkin tavallaan oikeus jäädä " henkäisemään" kotiin työelämän paineista, vaikka kyllä ne kotiolotkin pienen lapsen (tai useamman) kanssa on omaa laatuaan...



Mutta nyt taidan kellahtaa lukemaan uusinta kaksplussaa ja sitten ehkä ottaa pikku nokoset...



eikkuli taas!

Tervehdys huhtikuulaiset!



Taalla siis uusi aiti liittymassa joukkoon viimemetreilla, toivottavasti viela mahtuu mukaan! Olen kylla seurannut keskusteluja jo useamman kuukauden mielenkiinnolla, mutta vasta nyt saan aikaiseksi ilmoittautua.



Esittelisinpa siis itseani hieman... esikoista odotan, LA 27.4., asustelen nyt seitsematta vuotta Walesin maaseudulla yliopistokaupungin laheisyydessa (jossa PhD' n teko jaapi kesken ja jatkuu sitten joskus ruhtinaallisen 6kk aitiysloman jalkeen...), aviomies on englantilainen ja perheeseemme kuuluu lisaksi kissa! Siina kai tarkeimmat tiedot. :)



Nama sivut ovat olleet tarkea tuki raskauden aikana, erityisesti kun ensimmaista odotan ja ' yksin' ulkomailla, on ollut kiva seurata miten vastaavassa tilanteessa olevilla Suomessa menee.



Tanaan ilmeisesti laskiaistiistain kunniaksi taallakin sataa lunta, ehka toista kertaa koko talven aikana; valtavan suuria hiutaleita jotka kyllakin sulavat melkein heti kun osuvat maahan. Kaunista silti, ja tulee niin kotoisa olo.



Nyt yritan viela palata opintojen aareen, viela pitaisi nelja viikkoa jaksaa ennen loman alkua.



Lumiset terveiset kaikille huhtiaideille!

Lumsku 31+5

Kotonaolosta ollut puhetta.. Ite oon ollu nyt kotona tammikuun lopusta asti, ku valmistuin enkä oo töissä ollu nyt sen jälkeen..Tuskinpa kukaan palkkais 1½kuukaudeks ketään ennen äitiysloman alkua, ku ei mitään raskasta ees voi tehdä. Vaikka kaikilta vaivoilta onki säästytty, ni kyl toi masu alkaa pikkuhiljaa olla tiellä.. Ollaan just muutettu miehen koulun takia Tampereelle, enkä siis tunne täältä oikeen ketään vielä.. Mies on koulussa kaheksasta neljään ja urheilee vielä väh. tunnin päivittäin, et aika paljon saan viettää aikaa yksin.. Vähän hirvittää, et miten pärjään sitten vauvan kanssa ku ei oo minkäänlaista kokemusta..mut eiköhän kaikki järjesty.. ja heinäkuussa muutetaan takas Turun seudulle, ni sit on kaikki kaverit ja molempien vanhemmat lähellä. Helpottaa varmasti tota jaksamista.



Raskausarpia mulle ei oo vielä tullu ku rintoihin, mut kauhulla odottelen, et millon ilmestyvät..Tässä ku oon lueskellu näitä muden kokemuksia, ni oon todennu olevani tosi onnekas, ku koko raskausaika on sujunu niin helposti. Nukun yöni ku pieni porsas, vasta noin viikon ajan oon joutunu kerran yössä käymään vessassa..Ei supistele ja potkutkaan ei pidä hereillä, vaik päivisin liikkuu tosi aktiivisesti..



Sit pitäis lähteä kauppaan kerman ostoon, et saa laskiaispullia jälkiruuaksi..



Hipsu 33+2

Hei vain kaikille !

Katselin ekaa kertaa huhtikuisten keskusteluja. Asun Kreikassa ja pahoittelen etten saa teille esiin kaikkia suomenkielen kirjaimia. Luin mielenkiinnolla tuntemuksia pitkista vauvalomista ja siita kuinka viihtyy kotona koko sen ajan. Ymmarran oikein hyvin etta pitka kotona olo saattaa tuntua ahdistavaltakin, kun ei yht' akkia olekaan niin paljon aikuiskontakteja ja kaikki tuntuu todella pyorivan vain kakkajuttujen ymparilla. Itsellani tilanne on kuitenkin ihan toisin. Taalla vauvalomani on vain 63 paivaa ja sekin on paljon silla normaalisti se on 40 pv vauvan syntymasta. Lisaksi kunnallista lastenhoitoa ei ole ennen kuin lapsi on 2,5 vuotias ja ilman vaippaa. Siihen asti pitaa itse jarjestaa hoito. Ensimmaisen lapseni kanssa pystyin olemaan kotona 10 kk ja se oli fantastista, silti oli myos kiva palata toihinkin ja ' aikuismaailmaan' . Nyt painaa asuntolainat paalle ja on pakko menna heti vauvaloman loputtua toihin.

Mukavaa odotusta kaikille !

Laue: heh, kai ne Twincot on pienet suhteessa muihin, mutta kun ei mahan kanssa kädet enää riittäneet kärryjen ympärille niin, että olisi voinut edes kuvitella nostavansa ne autoon... Onneksi sitten kun niitä pitää nostella, tämä kumpu on poissa tieltä ;-)) Makean näköiset ovat kyllä. Mulla on muuten myös Huggiksen pitkä trikooliina ja suosittelen lämpimästi (vastaavia on muitakin merkkejä). Vauva viihtyy hyvin ja ja itsellä on kädet vapaana.



Mietin tässä, että hankkisin kesäksi vielä rengasliinan (vitmi tai vastaava). Se olisi helppo ja nopea kotona ja mökillä. Ihan pientä siihen on kuulemma vaikea saada asetelluksi, mutta heti kun vauva vähän jäntevöityy, rengasliina on kuulemma kätevä. Apua, pidin ennen kaikkia liinailijoita vähintäänkin epäilyttävinä ja tässä sitten mesoan itsekin....



Samoin kävi perhepedin suhteen: meilläkin se oli ainoa keino jolla äiti säilyi hengissä ensimmäiset 6 kuukautta. Olin periaatteessa kovastikin sitä vastaan, mutta koska esikoinen oli sellainen pikkuruinen ja useasti syövä tyyppi, vierihoito oli helpoin tapa hoitaa imetys. Plus että vieressä nukkui sen pari tuntia putkeen aina hiljaa ja tyytyväisenä kun taas koppaan ei nukahtanut millään... Nyt kyllä olen vakaasti päättänyt, että tämä seuraava tapaus saa nukkua alusta asti omassa pedissään. Saa nähdä miten käy....



Äitiyslomasta: joo, onhan se totta että meidän pitkä " lomamme" on aika luksusta. Toisaalta siitä on myös tullut sellainen standardi ja pakkopaita, että kaikkia poikkeavia järjestelyjä katsotaan karsaasti. Musta jo se, ettei jää hoitovapaalle, koetaan usein outona - muistan kun viimeksi palasin mammikselta suoraan töihin, niin useat MIESpuoliset kollegat tulivat kohottelemaan kulmiaan ja sanomaan että " me kyllä päätettiin, että meidän lapset hoidetaan kotona ensimmäiset 3 vuotta" (niin, siis niiden vaimojen toimesta).



Mieheni aina ennen lapsia sanoi, että hän jää mielellään sapatille kotiin vauvan kanssa, mene sinä töihin. Ikävä kyllä mieli muuttui siinä vaiheessa kun lapsi oli todellisuutta ;-)) Kai se ukkeli tajusi, ettei vauvan kanssa kotona harrasteta omia juttuja ja lomailla, vaan se on ihan täyttä työtä sekin. Aiheesta ei ole puhuttu sen koommin... No, voisin kyllä kuvitella, että jos mulle oikeasti tulisi joku loistava työtarjous kesken mammiksen, voisimme vaihtaakin rooleja.



Kyllä tässä hienosti kesän yli mennään kun tuo tuhoton pukemisrumba ja kaikki helpottaa. Pakkaan vaikka sitten joka aamu eväät kärryihin ja mennään lasten kanssa rannalle tai kaupungille, pakkoko sitä on kotona nyhrätä. Eniten ahdistaa ensi syksy ja pimeys, mutta turha sitä on nyt surra!



Pipsukka again

Ajattelin nyt pitkästä aikaa purkaa tänne teidän seuraanne tuntojani...olo on nimittäin jatkuvasti vain huonompi kaikin puolin!



Siis tämä fyysinen väsymys on jotakin aivan hirveää! Voisin ihan surutta makoilla/nukkua koko päivän. Pahoinvointia on lähes päivittäin myös. Mitään en jaksaisi tehdä. Nuorimmaisen hoidosta (1v4kk) selviän jotenkuten päivällä, mutta illalla miehen tullessa kotiin olenkin ihan loppu. Jos joudun missään erikoisemmassa käymään päivällä (neuvola tms.), niin päivä on siltä osin menetetty. Mitään muuta en enää jaksa tehdä.



Todella tuntuu, että myös mieliala on tuon väsymyksen takia ihan matalalla. Olisi niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, mutta kun ei jaksa! Täällä kotona vain könkkään vaivalloisesti aamusta iltaan hiukset pörrössä, iänikuiset kalsarit jalassa. Joka kerta peiliin katsoessa vastaan tuijottaa mustin silmänalusin, kamalan kaksoisleuan omistava aikapommi! Ihan järkyttävää!!! Edes auringon paisteeseen ei tuonne ulos jaksa lähteä.



Voi että kun äkkiä päättyisi tämä odottaminen! Mulla on niin kamala himo " lahduttamiseen" , kunnolliseen liikuntaan, normaaleihin vaatteisiin, pieneen meikkaamiseen jne. En jaksa enää ähistä tämän mahani kanssa! Toisaalta on niin ihana ajatus se, että tuolla mahassa kasvaa rauhassa pikkuinen ihminen omaa tahtiaan, ja hän tulee ulos sitten kun haluaa. Miten tämän ristiriidan kestää vielä n. 7 viikkoa???



Koittakaa te muut jaksaa paremmin :) Minä lähden nyt laittamaan nuo laskiaispullat uuniin paistumaan...nekin on tehty ihan hampaat irvessä, että olisi noille isoille koululaisille jotain kivaa koulun jälkeen tiedossa. No, ehkä siitä pullan saa itsekin syödä mieltä nostattamaan?



Huomenna olisi ä-neuvola. Aamulla pitää ottaa paastoverensokeri täällä kotona, liekö " dieetti" (heh) purrut...tänä iltana ei sitten kahdeksan jälkeen saa tuon sokerin takia syödä.



Magnhild ja Pääsiäistipupoika rv 33+1

Magnhild, kuulostipa tutulta sinun mielialasi.. Mies yrittää päivittäin kohentaa mielialaani kehumalla kauniiksi, kuinka voi tällä naamalla ja valtavalla rantapallolla näyttää yhtään miltään;-))))

Olen myös totaalisen väsynyt omaan jaksamattomuuteeni, ruokakaupassa käynti vastaa maratoonin suoritusta, puhelimessa puhuminen saa hengästymään ja hien pintaan. Eniten odotan minäkin, että pääsisin liikkumaan! Alkuraskaudessa olin aivan puhki työpäivän jälkeen, keskiraskaudessa kaikenmaailman lonkka- ja häpyluuliitos vaivat ja nyt lopussa kamalan huono kunto ja iso suorastaan valtava maha...Kaipaan reipasta kävelyä ja siitä tehostan liikuntaa pikkuhiljaa. Haluan myös kaksoisleuan ja läskit pois, nesteen keräytyminen alkaa olla jo joka iltainen riesa. Kyllä tämä tästä ja itse piristyn hiustenlaitolla ja meikillä;-) Vaatteet alkaa olla jo tosi kyllästyttäviä siis ne jotka mahtuu.



Itsekin olen miettinyt kuinka viihdyn kotona taas.. Toki kun vauva syntyy saa taas sisältöä ja touhua kotona olemiseen, mutta olen asiaa miettinyt paljon, koska olen ollut vasta muutaman vuoden pois kotoa, sitä ennen hoidin neljää lasta monta vuotta kotona ja viihdyin hyvin, olin oikea kotiäidin perikuva. Lähdin töihin nuorimman täyttäessä kaksi ja silloin olin päättänyt yhden osion elämästäni, sillä olin päättänyt lapsieni lukumäärän olevan siinä.

Mutta eron ja monien mutkien jälkeen olen tässä, odotan esikoista miehelleni ja elämä on onnellista, ainoa mikä mietityttää uudelle paikkakunnalle muuton myötä, kun en tunne täältä ketään, että kuinka arjet jaksaa kotosalla..

Onneksi on tulossa kesä ja lapsetkin jää lomalle, joten tuskin paljoa täällä mökissä ihmetellään, luulen että ennemmin kaahailemme pitkin maita ja mantuja, onneksi on auto päivisin.



Ponnari & Masukki 33+3

Pää pystyyn toverit! Ei ole montaa viikkoa enää puhisemista tämän mahan kanssa.....ajatella, että jotkut sitten vielä jälkeenpäin sanovat kaipaavansa sitä isoa masua...?!



Mullakin oli kaamea väsymysjakso vähän aikaa sitten, ei kerta kaikkiaan jaksanut mitään, mutta liekö nyt sitten tuo kevätaurinko piristänyt mieltä. Tänäänkin olen ollut jo 40 min kävelyllä ja sitten jatkanut eilistä siivousprojektiani, ohjelmassa on ollut mm. vessan pesu, joka on laajentunut kylppärinkin pesuun ja lattiakaivojen pesuun....siis ihan hullua....nyt suunnittelen vielä, josko tuon saunankin pesisi. Vai kannattaako se säästää sinne synnytyksen käynnistymisen odotteluun...:)

Välillä täytyy kuitenkin huilata, ei jaksa kauaa kyykkiä ja häärätä. Kävelylläkin pysään välillä nojailemaan kävelysauvoihini. Vaikka olenkin säästynyt noilta suppareilta. Ehkä jotain ihan pieniä olen havainnut, jotka tuntuu enemmänkin tuolla alaselässä.

Mun äippäloma alkaa virallisesti lauantaina, olen ollut nyt reilun viikon sairaslomalla. Tää on varmaan joku psykologinen juttu tämä kämpän siivoaminen....jotenkin varmaan ajattelee, että nyt kun vielä jaksaa ja sitten kun äippäloma alkaa, niin kuuluukin ottaa rennommin! Sitten suosiolla imuri isännän käteen :)

Palaanpa tuonne siivoushommiin....

tänään mulla alkaa sitten OIKEA äippäloma. pitää oikein itselle muistuttaa ettei tässä enää millään saikulla olla vaan kunnialla ANSAITULLA äippälomalla.



kuukauden olen siis jo kotona oleillut ja mielialan ja erilaisten oireiden kans tapellut. tänään on taas vuorostaan sellainen ' olen luuseri' -päivä. syyllisyyden piikit pistelee, kun lapset ovat hoidossa ja minä vaan kotona. kyllä kai kunnon äidin pitäisi olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, (ovat niin pieniäkin vielä) mutta mulla on voimat tällä hetkellä aika loppu, kun yöunet on mitä on ja remppaa on kropassa ihan kiitettävästi. yritän tsempata itseäni, että lapsilla on oikeasti kivaa hoidossa. energinen täti käyttää kaks kertaa päivässä puistossa ja on leikkikavereita jne. ja vauvan syntymän jälkeen lapset saavat sitten olla minun kans kotona. joo, nämä on suurimmaksi osaksi näitä raskauden aiheuttamia mieliala juttuja mitä ei saa alkaa liiaksi miettimään ja ehkä huomenna on taas se positiivisempi päivä..



ens viikolla on miehellä talviloma ja lapset eivät silloin ole hoidossa ja ollaan vähän suunniteltu mökkeilyä. ois mukava päästä kotikuvioista irtautumaan. en kyllä tiedä onko enää lähialueilla vapaita mökkejä ensi viikolle (minä en pitkään autossa jaksa istua enää), pitää tänään katsella netistä jos sopiva sattuisi löytymään.



nyt pitää mennä- ruoanvalmistus odottaa!



-lotta ja rv35-