Miten pilalle menneen lapsuuden voi korjata?

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta vinkumista jostain kauan sitten tapahtuneesta. Miksi joillakin on tarve jäädä vellomaan surkeisiin lapsuusmuistoihin tai muihin kurjiin juttuihin? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta omaan tulevaisuuteensa voi vaikuttaa.

Onko sulla sellainen käsitys, että aikuinen haluaa vapaaehtoisesti velloa surkeissa muistoissa? Olet silloin väärässä. Itselläsikin on muistoja (vain hyviä?), ei niitä voi napista painamalla pyyhiä pois. Kun koko lapsuutta vallitsee kaltoinkohtelu kotona ja kiva hetki on ollut, kun on saanut jäätelöä vieraiden tullessa, ennen seksuaalista väkivaltaa, on siinä aikuisena käsittelemistä ja miettii omaa sopeutumistaan. Lähtien seurustelusta, perheen perustamisesta, mitä kavereiden kanssa voi puhua, kaikki on kuin uutena opeteltevana edessä, jos haluaa onnistua niissä. Toinen vaihtoehto on mennä niillä eväillä, mitä kotona annettiin, eli puolisoa ja lapsia kuuluu lyödä, alistaa, väheksyä, lapsille voi tehdä mitä vaan (laitonta).

Omaan tulevaisuuteen voi vaikuttaa, kyllä. Ja niinhän ap juuri tekee. Pohtimalla keinoja. Älä kutsu sitä kauheaksi vinkumiseksi, kun näemmä et ole ymmärtänyt mistä on kyse.

Hei ap, täällä toinen samanlainen. Minulla auttoi terapia, siinä saa jotenkin objektiivisemman kuvan tapahtumista ja vinkkejä niiden kanssa elämiseen. Myös jollekin läheiselle (puoliso/hyvä ystävä) puhuminen auttaa.

Jos mahdollista, niin lähde reissaamaan, siellä aikuinenkin oppii itsestään uutta ja asiat tuntuvat kaukaisemmilta. Älä sorru päihteisiin. Jos olo on sietämätön, siihen on lääkkeitä ja kaikista ssri- lääkkeiden kauhistelijoista huolimatta, ne auttavat suurinta osaa ihmisistä todella paljon.

Myös esim vanhusten kanssa seurustelu vapaaehtoismielessä voi tehdä hyvää, jos et ikinä saanut vanhemmilta rakkautta.

Tsemppiä ja et ole yksin!

Mitä terapiassa tehdään?

Jeesus antoi mulle uuden elämän, turvan ja rakkauden mitä vaille olin jäänyt enkä muualta löytänyt. En vieläkään ole ehjä, mutta paljon on korjaantunut Taivaan Isän huolenpidossa, jota oon saanut myös toisten uskovien kautta. Etsin anteeksiantoa niitä kohtaan jotka kohtelivat mua väärin lapsena ja uskon sen löytyvän siitä että itsekin sain kaiken anteeksi Jeesuksen tähden. Kärsimystä on vieläkin, mutten enää kärsi yksin, vaan on turva Jumalassa ja se rakkaus on ääretön ja ikuinen. Jumala rakastaa sua ja haluaa että tuut Hänen luokseen turvaan ja pelastukseen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, joka on Vapahtaja, kautta.

Sinäkö taas. Käänny nyt vaikka uskoon niin kuin joku haluaa josset vieläkään jätä miestäsi ja lakkaa valittamasta äidistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sinäkö taas. Käänny nyt vaikka uskoon niin kuin joku haluaa josset vieläkään jätä miestäsi ja lakkaa valittamasta äidistäsi.

Mikä? Eipä ole miestä.

Ei mitään. Se meni jo.

Mutta älä anna sen määrittää nykyistä elämääsi. Itse alkoholistien lapsena ja väkivaltaa kokeneena tiedän surusi.

Hanki apua itsellesi.Voimia , iloa ja rakkautta elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Se meni jo.

Mutta älä anna sen määrittää nykyistä elämääsi. Itse alkoholistien lapsena ja väkivaltaa kokeneena tiedän surusi.

Hanki apua itsellesi.Voimia , iloa ja rakkautta elämääsi.

Moni asia määrittää nykyistä elämää, halusi itse tai ei. Ei kokemuksia voi vertailla, tai sanoa, että toinen kokee väärin.

Mä olen masentunut mutta käyn terapiassa. Kaipa se joskus (?) auttaa.

Olishan se ollut hienoa, jos olisi aikuisena saanut jättää vanhempansa taakseen ja alkaa elää ihan omaa elämänsä. Jos olisin sen tehnyt, olisi toinen heistä varmaan tappanut itsensä. Sellaista on vaikea ottaa tunnolleen.

Lapsena näin usein unta siitä, että minulla on äiti tai isä, joka rakastaa, halaa ja ottaa syliin. Aamulla itkin, kun se uni ei sitten ollutkaan totta. Halusin niin paljon vain turvaa ja lämpöä, sekä jonkun, kenelle kertoa asioista.

Kyllä sitä voi korvata. Esimerkiksi terapian kautta löytämällä keinoja työstää vaikeita asioita, sekä löytää onnellisuutta tuovia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä voi korvata. Esimerkiksi terapian kautta löytämällä keinoja työstää vaikeita asioita, sekä löytää onnellisuutta tuovia juttuja.

Mm psykoterapian

Heips, minäkin elin lapsuuteni alkoholisti-isän tyranniassa. Varmaan suurin yksittäinen ongelmani, joka siitä seurasi, oli arvottomuuden tunne ja kykenemättömyys ottaa rakkautta vastaan, vaikka olen sitä saanut hyvältä mieheltäni ja lapsiltani. Päätin rakastaa omat lapseni vahvoiksi, ja huomasin, että samalla kun hoidan heitä, hoidin myös sitä pientä itseäni, joka oli jäänyt paitsi kaikesta siitä hyvästä, jota saatoin omille lapsilleni antaa. Oli myös mahtavaa huomata, että isäni ei ollut kyennyt murskaamaan kykyäni rakastaa ja tuntea empatiaa. Viimeisin parantava oivallukseni oli, että minussa lapsena ei ollut vikaa; olin ihan tavallinen pieni tyttö. Vika oli väkivaltaisessa isässäni, joka käytti aikuisen valtaansa väärin. Nyt olen sanoutunut henkisesti irti hänestä; ajattelen, että synnyin väärään perheeseen ja sillä siisti. Paraneminen on pitkä, ehkä elämänmittainen prosessi. Älä jää lapsuutesi vangiksi; anna anteeksi jos voit, ettei katkeruus vahingoita sinua itseäsi. Täydellisen ehjää ja vahvaa ihmistä ei olekaan, mutta siipirikkonakin voi elää hyvää elämää! Voimia sinulle <3

Up

Ei lapsuuttaan voi muuttaa, kuten et voi eilistä päivääkään. Mutta voit: tulla vahvemmaksi, saada paremman itsetunnon, kyetä nauttimaan enemmän elämästä, uskaltaa heittäytyä asioihin, selvitä kaikista vastoinkäymisistä suht nopeaan, kokea turvallisuudentunteen ja rakkauden. Nyt kun sulla ei ole sitä hirviötä sun elämää imemässä ja sua ruoskimassa, olet vapaa. Selvisit. Ja nyt sä pääset elämään normaalien ihmisten kanssa, joita riittää aika helkkaristi maan päällä.

Sun tarvii tutustua täysin itseesi, ymmärtää mistä voi johtua esim. jos pidät mykkäkoulua (kotoa opittu ongelman ratkaisumalli, henkistä väkivaltaa). Ja kun sä tajuat sen, kiinnität huomiota aina itseesi niissä tilanteissa ja vaihdat tietoisesti terveempään taktiikkaan (keskustelet, kuuntelet toista ja puhut itse). Tässä oli vain yksi esimerkki. Nuo muutokset nostavat oman arvontunnettasi ja itsetuntoasi, tunnetta että olet viisas. Paljon viisaampi kuin he aikuiset, joita lapsuuttasi varjosti.

Noita kuvioita pystyy itse selvittämään ja tajuamaan. Ei siihen sen takia terapeuttia tai psykologia tarvita. Eivät he mitään ihmeihmisiä ole, vaan samaa lähdetietoa löytyy netistäkin, jonka pohjalta he ovat luoneet ammatin ja rahastavat sillä. Eivätkä kaikki ammattilaiset ole työhönsä luotuja, jolloin terapian tarpeessa oleva asiakas vain pettyy.

Älä jää uinumaan ja pidättele elämää sisällesi. Silloinhan ruumiisi on se hirviö, joka estää sua elämästä. Etsi netistä ja kirjallisuudesta tietoa ja tee työmaa omasta sisimmästäsi. Se työmaa on taatusti mielenkiintoinen. Uskalla!

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsuuttaan voi muuttaa, kuten et voi eilistä päivääkään. Mutta voit: tulla vahvemmaksi, saada paremman itsetunnon, kyetä nauttimaan enemmän elämästä, uskaltaa heittäytyä asioihin, selvitä kaikista vastoinkäymisistä suht nopeaan, kokea turvallisuudentunteen ja rakkauden. Nyt kun sulla ei ole sitä hirviötä sun elämää imemässä ja sua ruoskimassa, olet vapaa. Selvisit. Ja nyt sä pääset elämään normaalien ihmisten kanssa, joita riittää aika helkkaristi maan päällä.

Sun tarvii tutustua täysin itseesi, ymmärtää mistä voi johtua esim. jos pidät mykkäkoulua (kotoa opittu ongelman ratkaisumalli, henkistä väkivaltaa). Ja kun sä tajuat sen, kiinnität huomiota aina itseesi niissä tilanteissa ja vaihdat tietoisesti terveempään taktiikkaan (keskustelet, kuuntelet toista ja puhut itse). Tässä oli vain yksi esimerkki. Nuo muutokset nostavat oman arvontunnettasi ja itsetuntoasi, tunnetta että olet viisas. Paljon viisaampi kuin he aikuiset, joita lapsuuttasi varjosti.

Noita kuvioita pystyy itse selvittämään ja tajuamaan. Ei siihen sen takia terapeuttia tai psykologia tarvita. Eivät he mitään ihmeihmisiä ole, vaan samaa lähdetietoa löytyy netistäkin, jonka pohjalta he ovat luoneet ammatin ja rahastavat sillä. Eivätkä kaikki ammattilaiset ole työhönsä luotuja, jolloin terapian tarpeessa oleva asiakas vain pettyy.

Älä jää uinumaan ja pidättele elämää sisällesi. Silloinhan ruumiisi on se hirviö, joka estää sua elämästä. Etsi netistä ja kirjallisuudesta tietoa ja tee työmaa omasta sisimmästäsi. Se työmaa on taatusti mielenkiintoinen. Uskalla!

Jälleen yksi, joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää traumoja vaikutusta ihmiseen. Ei ihminen ole mikään putki, joka ei muista eilistä eikä huolehdi huomisesta. Eivätkä nämä terapiaa väheksymättä ymmärrä varsinkaan sitä, että kaikki ei aina riipu itsestä.

Sain terapiasta uuden alun elämään. Ennen oli mahdotonta jaktaa, koska koko elämäni oli ihan solmussa. Terapiassa kävin neljän vuoden ajan. Ei ollut aina helppoa tai kivaa, mutta mahtava tuki ihan kaikessa.