Miksi aikuinen pelkää läheisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.

Ap

Kuule ap, asia ei oikeastaan kuulu sinulle, joten anna olla. Jokaisella on syynsä toimia niinkuin toimii. Hyväksy tappiosi ja lakkaa yrittämästä ymmärtää ja 'auttaa', teet itsestäsi vain vielä luotaantyöntävämmän hänen silmissään tunkeilemalla ja yrittämällä selvittää hänen asioitaan. Mikä itsessäsi on vikana, kun takerrut tolleen?

En tiedä. Halusin vain ymmärtää ja auttaa. En takerru enkä tunkeile, olen jättänyt täysin rauhaan.

Ap

Katselkaa nyt ihan rauhassa vaan. Myöskin ympärillenne, jos joku sopivampi tapaus tulisi vastaan. Ei tuo teidän juttu taida enää ottaa tuulta alleen.

Osasyy voi löytyä lapsuuden perheestä eli vanhemmista. Jos vanhemmat eivät osoita kiintymystä toisiaan kohtaa lasten nähden, niin lapset saavat sellaisen parisuhteen mallin. Tunteiden käsittelyn ja niiden osoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos.

Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(

Ap

Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.

No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.

Ap

Kyllä se sitten haluaa, kun se oikea tulee vastaan. On vain luonteeltaan pidättyväinen ja vähän epäsosiaalinen, eikä kaipaa niin ystäviä ja läheisyyttä. Ymmärrän häntä hyvin.

Mä ahdistun heti aivan hirveästi, jos koen että joku ihmissuhde alkaa muodostua velvollisuudeksi. Ja tietysti parisuhteessa on paljonkin velvollisuuksia siihen puolisoon nähden. Enkä nyt puhu mistään uskollisuudesta, se ei ole koskaan ollut ongelma. Vaan se sellainen yleinen..en oikein edes tiedä miten sen sanoisi. Siis kun olen tehnyt rankan työpäivän, hoitanut lapset nukkumaan, ja sitten pitäisi vielä antaa huomiota sille puolisolle. Koska tottakai kuuluu, mutta kun ei vaan jaksaisi. Ja siitä tulee se ahdistus. Tai jos ei asuta yhdessä, ja toinen laittaa viestin, eikä jaksaisi heti vastata, ja siitä tulee huono omatunto. En kestä yhtään sellaisia "riippuvaisia" ihmisiä, ja otan ystävyyssuhteissakin heti tosi kovaa pakkia jos aistin jotain ripustautumista. Mun on pakko olla vapaa! Kyllä siihen muutkin ihmiset toisinaan kuuluu, ja ne on mulle tärkeitä. Ja ne tietää sen, vaikka soitankin joskus vasta kuukauden kuluttua. Muut on karsiutuneet pois.

Sitä en tiedä, mikä mua vaivaa. Ehkä olen vähän erakko, ehkä sitoutumiskammoinen, tai mitä lie. Olen kyllä ollut parisuhteissa, pitkissäkin, mutta mitä paremmin tunnen itseäni, sitä selvempää on ettei minusta ole sellaiseen. Nyt olen ollut yksin kuusi vuotta, ja tämä on aika hyvä.

En minä ainakaan halua apua siihen etten päästä ihmisiä liian liki tai siis miehiä, siitä huolimatta että olen hetero.

En mitenkään koe että tämä olisi joku vamma tai vika minussa, minut on lapsena rakastettu vahvaksi ja itsenäiseksi.

Minulla on ystäviä, harvoja ja harvoin tavataan, mutta puhutaan hyvinkin läheisiä asioita, siinä mielessä päästän ihmisen hyvinkin lähelle.

Kuitenkaan en halua arkeeni ihmistä, joka rajoittaa tekemisiäni, tiedän että pystyisin siihen,pitkä pari suhde ja lapset. Mutta miksi ihmeessä enää, lapset on kasvatettu aikuiseksi ja en ole koskaan nähnyt tarvetta istuksia sohvalla takkatulta tuijottaen kenenkään kanssa, takka on minulle lämmityslaite, johon on kannettava roskaavia puita kylmästä vajasta talvipakkasilla.

Jostain kumman syystä miehet tuntuvat kuvittelevat naisen olevan otus, joka haluaa tulla pelastetuksi elämästään.

Onhan toki paljon ihmisiä, jotka eivät osaa olla elää hetkeäkään yksin ja silloin varsinkin vähän vanhempana on pakko tyytyä kaikkkiin sammakoihin, kun prinssit on varattuja. Ehkä naista ahdisti kun huomasi, että sammakko mikä sammakko, vaikka kuinka pussasi ja oppi elämästä että parempi yksin kuin sammakon kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos.

Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(

Ap

Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.

No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.

Ap

Koita miettiä, miksi hän olisi halunnut parisuhdetta? Jos hän ei välitä läheisyydestä ja lapsetkin on jo hankittu, niin mitä hän saisi parisuhteesta itselleen? Minä en halua parisuhdetta yksinkertaisesti siksi, että en saisi parisuhteesta yhtään mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Tapailu on ihan ok, mutta sitä vakavammasta suhteesta syntyisi väkisinkin velvollisuuksia ja välttämättömiä kompromisseja, joita ilman on paljon tyytyväisempi. 

up

Vierailija kirjoitti:

Mä ahdistun heti aivan hirveästi, jos koen että joku ihmissuhde alkaa muodostua velvollisuudeksi. Ja tietysti parisuhteessa on paljonkin velvollisuuksia siihen puolisoon nähden. Enkä nyt puhu mistään uskollisuudesta, se ei ole koskaan ollut ongelma. Vaan se sellainen yleinen..en oikein edes tiedä miten sen sanoisi. Siis kun olen tehnyt rankan työpäivän, hoitanut lapset nukkumaan, ja sitten pitäisi vielä antaa huomiota sille puolisolle. Koska tottakai kuuluu, mutta kun ei vaan jaksaisi. Ja siitä tulee se ahdistus. Tai jos ei asuta yhdessä, ja toinen laittaa viestin, eikä jaksaisi heti vastata, ja siitä tulee huono omatunto. En kestä yhtään sellaisia "riippuvaisia" ihmisiä, ja otan ystävyyssuhteissakin heti tosi kovaa pakkia jos aistin jotain ripustautumista. Mun on pakko olla vapaa! Kyllä siihen muutkin ihmiset toisinaan kuuluu, ja ne on mulle tärkeitä. Ja ne tietää sen, vaikka soitankin joskus vasta kuukauden kuluttua. Muut on karsiutuneet pois.

Sitä en tiedä, mikä mua vaivaa. Ehkä olen vähän erakko, ehkä sitoutumiskammoinen, tai mitä lie. Olen kyllä ollut parisuhteissa, pitkissäkin, mutta mitä paremmin tunnen itseäni, sitä selvempää on ettei minusta ole sellaiseen. Nyt olen ollut yksin kuusi vuotta, ja tämä on aika hyvä.

Kiitos. Tämä oli äärimmäisen hyvä kirjoitus. Olisi vaan kiva itse ymmärtää asia, vaikka varmasti jos olisin juuri se oikea tätä pakovaihetta ei olisi tullut. Kuitenkin, luonne on kuvailemasi kaltainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos.

Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(

Ap

Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.

No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.

Ap

Koita miettiä, miksi hän olisi halunnut parisuhdetta? Jos hän ei välitä läheisyydestä ja lapsetkin on jo hankittu, niin mitä hän saisi parisuhteesta itselleen? Minä en halua parisuhdetta yksinkertaisesti siksi, että en saisi parisuhteesta yhtään mitään, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Tapailu on ihan ok, mutta sitä vakavammasta suhteesta syntyisi väkisinkin velvollisuuksia ja välttämättömiä kompromisseja, joita ilman on paljon tyytyväisempi. 

En tiedä miksi itse halusi ja sitten muuttui. En tosiaan tiedä. Itse totesi vaan että alkoi ahdistaa.

Ap

Up