Miksi aikuinen pelkää läheisyyttä?
Aloitin suhteen ihanaan naiseen. Edettiin todella hitaasti, halittiin ja pidettiin kädestä. Oltiin kuin teinit, vailla kiirettä. Oltiin rakastuneita, puhuttiin tulevasta. Yhtäkkiä puolen vuoden hitaan etenemisen jälkeen täysi stoppi. Ahdistuu liiasta läheisyydestä ja kosketuksesta. Ei kuulemma pysty enää ikinä parisuhteeseen. Kuitenkin kolme lastakin ehtinyt väkästää. Niin hän sitten lähti ja minä ihmettelen. Aikuinen nelikymppinen nainen ahdistuu noin kovasti. Mikä voi olla vialla? Auttakaa. Hän ei itse tiedä...
Kommentit (31)
Itse asiassa samaa olen miettinyt. Joten jos joku osaa keksiä jotain, niin täällä on useampi vastaanottaja.
Täällä on kyse nuoresta aikuisesta, joten mietin, että onko lapsuudessa ollut sellaista tunteiden ristiriitaa, ettei nyt aikuisenakaan ole sinut kaikkien tunteidensa kanssa. Toisen läheisyydessä kun niitä tunteita nousee pintaan myllertämään, niin tulee vaikeita tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa samaa olen miettinyt. Joten jos joku osaa keksiä jotain, niin täällä on useampi vastaanottaja.
Täällä on kyse nuoresta aikuisesta, joten mietin, että onko lapsuudessa ollut sellaista tunteiden ristiriitaa, ettei nyt aikuisenakaan ole sinut kaikkien tunteidensa kanssa. Toisen läheisyydessä kun niitä tunteita nousee pintaan myllertämään, niin tulee vaikeita tilanteita.
Niin mutta millä tuommoisen parantaa? Olisin halunnut olla läheinen ja tunteitakin oli ja sitten yhtäkkiä kaikki on liikaa vaikken tehnyt mitään mitä hän ei olisi itse tehnyt :(
Ap
Lukekaa kirja Kun tiikeri herää, vanha traumaterapian klassikko pöhköstä nimestä huolimatta, Levine taisi olla kirjoittaja. Erittäin valaiseva noihin tapauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kirja Kun tiikeri herää, vanha traumaterapian klassikko pöhköstä nimestä huolimatta, Levine taisi olla kirjoittaja. Erittäin valaiseva noihin tapauksiin.
Kiitos
Ap
Minäkin ahdistun jos en koe että ympärilläni on riittävästi tilaa. Jopa omien lasteni "roikkuminen iholla" ahdistaa. En ole halailija enkä lääppijä, enkä voi sietää esim suutelemista.
Ei traumoja, vain valtava vapauden kaipuu. Nautin kyllä läheisteni seurasta mutta en iholla kiinni.
N39
Johtuu juurikin noista edellisistä parisuhteista, niitä ei ole osattu käsitellä loppuun.
Huonoja kokemuksia edellisistä suhteista. Ei siihen sen enempää tarvita.
No kyllä se voi olla sun naisen kohdalla, ettei vaan halunnut sinulta sitä läheisyyttä?
Kiitos.
Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se voi olla sun naisen kohdalla, ettei vaan halunnut sinulta sitä läheisyyttä?
No ajattelin sitäkin. Mutta kuulemma ei ole näin. Ei pysty parisuhteeseen. Kenenkään kanssa. Ei pysty päästämään niin lähelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(
Ap
Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(
Ap
Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.
Ikävä kyllä tämä tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Klassinen "syy ei ole sinussa, syy on minussa" -torjunta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun jos en koe että ympärilläni on riittävästi tilaa. Jopa omien lasteni "roikkuminen iholla" ahdistaa. En ole halailija enkä lääppijä, enkä voi sietää esim suutelemista.
Ei traumoja, vain valtava vapauden kaipuu. Nautin kyllä läheisteni seurasta mutta en iholla kiinni.
N39
Samoin. Tarvitsen tilaa ja vapautta. Liian liki pyrkivät saavat vetäytymään. Lapset onneksi vieroittuvat rinnalta ja itsenäistyvät. Koiraa en voisi koskaan ottaa juurikin tuosta lähellepyrkimissyystä. Pitää olla todella itsenäinen ihminen, että pystyn seurustelemaan. Sellainen, jolla oma elämä, ei mikään tarvitseva riippakivi.
Toisaalta viihdyn ihan hyvin itsekseni, ei ole mitään tarvetta seurustella.
Mullakaan se ei johdu mistään traumoista, ainoastaan siitä, että viihdyn niin hyvin itsekseni :)
Kuulostaa siltä että hänellä on ongelmia joita ei halunnut jakaa kanssasi. Voit kuitenkin olla varma siitä että autoit häntä kohti ongelmien ratkaisua, ja se jos mikä on rakkautta.
Minusta on hyvä ettei hän teeskennellyt kykenevänsä läheisyyteen. Intiimiys olisi tehnyt suhteestanne vakavamman, ja sitä hän ei halunnut.
En oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkä joku sellainen asia, että en pohjimmiltani luota ihmisiin. Olen vasta nyt sen tajunnut, koska päällisin puolin pidän hirveästi ihmisistä ja tutustuminen on helppoa. En pysty oikein avautua ihmisille, piilottelen todellista itseäni muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(
Ap
Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.
No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
Mutta hän luovutti kokonaan kanssani. Se tuntui pahalta. Itse olen kyllä läheisyyskaipuinen mutta olisi kertomut että tarvitsee enemmän tilaa :(
Ap
Et ehkä halua kuulla tätä, mutta se ei vain rakastanut sua. Siitä se ahdistus tuli, kun se huomasi ettet sä olekaan se oikea, eikä se enää halunnut olla sun lähellä. Ei vain halunnut sanoa sitä sulle noin suoraan.
Ikävä kyllä tämä tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Klassinen "syy ei ole sinussa, syy on minussa" -torjunta.
Todennäköisesti juurikin näin.
Vierailija kirjoitti:
No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.
Ap
Kuule ap, asia ei oikeastaan kuulu sinulle, joten anna olla. Jokaisella on syynsä toimia niinkuin toimii. Hyväksy tappiosi ja lakkaa yrittämästä ymmärtää ja 'auttaa', teet itsestäsi vain vielä luotaantyöntävämmän hänen silmissään tunkeilemalla ja yrittämällä selvittää hänen asioitaan. Mikä itsessäsi on vikana, kun takerrut tolleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, tuo on totta taatusti ettei rakastanutkaan mua.. Mutta siltikin, kyllä se ihmetyttää ettei halua päästää ketään lähelle. Ei halua parisuhdetta, läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ystäviä kyllä, mutta harvakseltaan nähtäviä.
Ap
Kuule ap, asia ei oikeastaan kuulu sinulle, joten anna olla. Jokaisella on syynsä toimia niinkuin toimii. Hyväksy tappiosi ja lakkaa yrittämästä ymmärtää ja 'auttaa', teet itsestäsi vain vielä luotaantyöntävämmän hänen silmissään tunkeilemalla ja yrittämällä selvittää hänen asioitaan. Mikä itsessäsi on vikana, kun takerrut tolleen?
Eihän tämä asia sullekaan kuulu, joten anna olla, vai miten se meni ;)
Auttakaa. Haluisin häntä ymmärtää mutta en pysty...jotain traumaa taustalla? Voiko puhjeta vanhempana? Ja juu saatoin minäkin ollaväärä mutta sen verran tunnen häntä että tuskin päästää muitakaan lähelleen.