Vanhemmat hankki koiran kysymättä minulta, ja se koira ajaa minut hulluuden partaalle, t. teini
Vanhempani siis päättivät hankkia uuden koiran. He eivät kysyneet asiaa minulta, vaan sain tietää kun vanhemmat kertoivat lähtevänsä ensi viikonloppuna hakemaan koiraa. Asun ei-lomaviikot muualla kuin kotona joten siinä lie syy miksi minulle ei kerrottu.
Nyt kesälomalla asun kuitenkin vanhempien luona koska minulla on työ heidän paikkakunnallaan. Ja näin ollen joudun sietämään sitä koiraa koko ajan, jota en siis todellakaan olisi halunnut meille (ei sillä että asia yksin minun vallassani olisi, mutta olisi tuosta nyt ainakin voinut mainita niin olisin edes voinut "jättää eriävän mielipiteen"). Se koira haukkuu, puree omaisuuttani ja minua, kaivelee paikkoja kuten koulureppuani ja tuhoaa asioita mitä löytää (rip matematiikan vihko), sekä tietysti minä olen se joka sitä joutuu käyttämään ulkona. Tänäänkin äiti herätti minut seitsemältä viemään se ulos, ja kun työt alkavat puoli yksi olin laskenut että saisin nukkua yhteentoista, ja nyt on todella surkea olo kun yöunista katosi puolet. Eikä se tietenkään ole sisäsiisti, ja minä olen se joka joutuu siivoamaan sen pissat.
Koiralla on luonnollisesti oikeus olla olemassa ja siitä täytyy pitää huolta nyt kun se on menty hankkimaan, mutta tuntuu etten kestä enää loppukesää tuon riiviön kanssa. En ole millään tapaa luonnostaan eläinrakas, mikä voisi auttaa kestämään. Tuntuu kurjalta kun tuollainen ympärivuorokautinen riesa nyt vaan otettiin, eikä kukaan pitänyt minun mielipidettäni olennaisena. Jos sanon etten halua koiraa huoneeseeni siitä syyllistetään yhtä lailla, vaikka syynä on yksinkertaisesti se että se puree johtojani, joiden puremiseen se voi vaikka kuolla (mitä en toki halua millekään hiemankaan älykkäälle elämänmuodolle), sekä jalkojani, mikä sattuu.
Miten tuota voisi jotenkin oppia sietämään, tuntuu että tulen pahalle tuulelle jos näenkään koko koiraa.
Kommentit (12)
Onpas ollut järkevä päätös vanhemmiltasi hankkia koira, jota eivät itse hoida ja ilmeisen huonotapainenkin vielä! Itse olen koiraihminen henkeen ja vereen, mutta tuo kuulostaa epäreilulta niin koiraa kuin sinuakin kohtaan. Se ei ole sinun koirasi vaan vanhempiesi. Se joka koiran haluaa, myös sen ulkoiluttaa ja hoitaa.
Koiran ei kuulu järsiä johtoja eikä purra ihmisiä. Jos aivan pieni pentu, niin saattaa järsiä tavaroita, josta opetetaan pois mahdollisimman pian. Vanhempiesi pitää joko itse ryhdistäytyä ja kouluttaa koira olemaan kunnolla tai mentävä koirakouluun. Ja ulkoilutukset ovat koiranomistamisen a ja o eli vanhemmat vievät itse uuden perheenjäsenensä pissalle ja lenkille. Sinä voit toki välillä auttaa, mutta koira ei ole sinun vastuullasi.
Koira on aina aikuisten koira, ei koskaan lasten vaikka lapsi olisi sitä kinunnut. Sinun tapauksessasi ei edes ole kyse tästä. Näytä tämä viesti vaikka vanhemmillesi. Ja jos eivät jaksa koiraa hoitaa joka ikinen päivä satoi tai paistoi ja putsata sen ulosteita nini sisältä kuin ulkoa, niin suosittelen koiran palauttamista sen kasvattajalle tai etsimään sille uuden kodin. Se on oikea teko koiraakin kohtaan.
En nyt jaksanut lukea vuodatusta loppuun, mutta: A) et asu enää vakituisesti vanhempiesi kotona, joten sinulla ei tosiaan ole sananvaltaa lemmikkihankintoihin. He saavat vaikka ottaa norsun ja tehdä vanhasta huoneestasi sille karsinan. B) Huolehdi tavarasi sellaisiin paikkoihin, joista pentu ei pääse niitä syömään. Eli laita tavarat kaappeihin ja pöydille, sulje huoneesi ovi. C) Vanhemmat eivät voi edellyttää, että hoidat heidän lemmikkiään. Juttele asiasta heidän kanssaan. Ehdotan sopuisaa sävyä.
Ihan ensimmäiseksi hoida univajeesi kuntoon. Ei kannata valvoa aamukolmeen, jos edessä on työpäivä. Toisekseen pentu on pentu. se pitää opettaa olemaan tuhoomatta paikkoja, ja sitä odotellessa pistää omaisuus turvaan. Voit varmasti pitää huoneesi oven kiinni? Koiranpennut on yleensä leikkisiä ja kivoja ja niiden kanssa on mukava leikkiä ja opettaa niille asioita.
Kun kerran bunkkaat himassa, voit hyvin osallistua koiran ulkoilutukseen.
Sanot vanhemmillesi että he ottivat koiran kysymättä sinulta joten he pitävät siitä huolen ja siivoavat sen pissat. Sinulta ei kysytty joten sinä et tee mitään koiran pitoa edistääksesi. Samalla tavallahan jos lapsille otetaan koira he pitävät siitä huolta.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut järkevä päätös vanhemmiltasi hankkia koira, jota eivät itse hoida ja ilmeisen huonotapainenkin vielä! Itse olen koiraihminen henkeen ja vereen, mutta tuo kuulostaa epäreilulta niin koiraa kuin sinuakin kohtaan. Se ei ole sinun koirasi vaan vanhempiesi. Se joka koiran haluaa, myös sen ulkoiluttaa ja hoitaa.
Koiran ei kuulu järsiä johtoja eikä purra ihmisiä. Jos aivan pieni pentu, niin saattaa järsiä tavaroita, josta opetetaan pois mahdollisimman pian. Vanhempiesi pitää joko itse ryhdistäytyä ja kouluttaa koira olemaan kunnolla tai mentävä koirakouluun. Ja ulkoilutukset ovat koiranomistamisen a ja o eli vanhemmat vievät itse uuden perheenjäsenensä pissalle ja lenkille. Sinä voit toki välillä auttaa, mutta koira ei ole sinun vastuullasi.
Koira on aina aikuisten koira, ei koskaan lasten vaikka lapsi olisi sitä kinunnut. Sinun tapauksessasi ei edes ole kyse tästä. Näytä tämä viesti vaikka vanhemmillesi. Ja jos eivät jaksa koiraa hoitaa joka ikinen päivä satoi tai paistoi ja putsata sen ulosteita nini sisältä kuin ulkoa, niin suosittelen koiran palauttamista sen kasvattajalle tai etsimään sille uuden kodin. Se on oikea teko koiraakin kohtaan.
Pentu ei ole huonotapainen, se on pentu.
Jos vanhempasi eivät ole sokeita ja kuuroja, varmaan ovat huomanneet, millainen riesa koira on teille kaikille. Palautusoikeutta ei ole, joten ainoa keino on kasvattaa sitä, ja odottaa että vanhenee ja viisastuu. Ilmeisesti on pentu,
Pitäisikö vanhempien nykyään kysyä teiniltä lupa mitä saavat tehdä? :-D
Ei mikään ihme, että nykyajan nuoriso on niin avutonta eikä osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksanut lukea vuodatusta loppuun, mutta: A) et asu enää vakituisesti vanhempiesi kotona, joten sinulla ei tosiaan ole sananvaltaa lemmikkihankintoihin. He saavat vaikka ottaa norsun ja tehdä vanhasta huoneestasi sille karsinan. B) Huolehdi tavarasi sellaisiin paikkoihin, joista pentu ei pääse niitä syömään. Eli laita tavarat kaappeihin ja pöydille, sulje huoneesi ovi. C) Vanhemmat eivät voi edellyttää, että hoidat heidän lemmikkiään. Juttele asiasta heidän kanssaan. Ehdotan sopuisaa sävyä.
Ei olisikaan ongelmaa jos saisin A) pitää huoneen oven kiinni (mitä en saa koska koiran pitää kuulemma päästä tutkimaan/viettämään aikaa kanssani jos haluaa). B) Olla osallistumatta sen hoitoon, mikä ei toteudu vaan saan kauheat huudot jos sanon että se on teidän koira, teidän tulisi hoitaa se itse, vaikka sävy olisi aivan asiallinen. AP
Ap, kannattaa vain nostaa kissa pöydälle ja sanoa vanhemmillesi tuntemuksistasi. He eivät voi olettaa, että sinä hoidat koiraa. Se on vanhempien tehtävä, kun ovat kerran koiran halunneet.
Sinä saat pitää huoneesi ovea kiinni. Se on sinun huoneesi, ja sinne ei ole koiralla asiaa jos et halua sitä sinne. Omat tavarat kannattaa tosin laittaa sellaisiin paikkoihin, mistä koira ei niitä saa. Minusta vanhempasi kuulostavat nyt epäreiluilta, asia kannattaa ottaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhempien nykyään kysyä teiniltä lupa mitä saavat tehdä? :-D
Ei mikään ihme, että nykyajan nuoriso on niin avutonta eikä osaa käyttäytyä.
Ei, mutta on epäreilua vaatia että omistan päivästäni useamman tunnin koiran lenkitykseen, leikitykseen ja koulutukseen kun en sitä koskaan halunnut. Vanhemmat saavat tehdä mitä haluavat, mutta saavat myös hoitaa hankintansa itse. AP
Minkä ikäinen olet? Itse muutin jo 16-vuotiaana pois kotoa, kun ei yhteisistä pelisäännöistöä tullut mitään. Kallista oli silloin, mutta ehdottomasti vapauden arvoista.
Ja en muuten koskisi siihen koiraan pitkällä tikullakaan. Talon ylläpidolta ei voi välttyä, mutta koira on ihan vapaaehtoinen rasite, joten sen eteen tehkööt töitä ne, jotka koiran on halunnut.
Bitch please.