Lue keskustelun säännöt.
Koen itseni valtavan isoksi ja rotevaksi
12.07.2016 |
Olen kolmekymppinen nainen 164cm/60kg eli painoindeksini on 22,3. Vyötärönympärys on 70cm ja lantion 98cm.
Ongelmani on se, että koen itseni todella isoksi, rotevaksi ja painavaksi. Voiko tällainen johtua jostain kehonkuvan häiriöstä? Ymmärrän, että olen mitoiltani ihan normaali. Ehkä tästä vähän voisi kiinteytyä, minulla on pieni pömppömaha. Tämä painavuuden tunne vaan vaivaa ja se että fyysisesti koen itseni todella isoksi.
Mielestäni kuitenkin näen itseni melko realistisesti (en siis näe itseäni ylipainoisena tmv.)
Onko kukaan kokenut vastaavaa?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mittojen puolesta kuulostat jokseenkin rotevalta, nimenomaan siis rotevalta eikä lihavalta. Hartioiden ja rinnanympärys?
Samaa mieltä. Olen samanmittainen, mutta siro ja hento. Mulla jotta lantionympärys olisi 98 cm, tarvitsisi olla melkoisesti vararasvaa ympärillä. Näin painoindeksissä 24 lantionympärys on 88 cm. Luulen että ap on vaan isoluisempaa ja kurvikkaampaa tyyppiä ihan perusrakenteeltaan, ja laihduttamalla kovasti tulisi vain sellaiseksi kulmikkaan luisevaksi, jolla lantiollakin töröttää rumasti luut.
Parempi olisi varmasti vaan hyväksyä että on kurvikas muodoltaan ja yrittää etsiä vaatteita, jotka pukevat naista jolla on selkeä vyötärö ja lantio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mittojen puolesta kuulostat jokseenkin rotevalta, nimenomaan siis rotevalta eikä lihavalta. Hartioiden ja rinnanympärys?
Hartioiden mittaa on vaikea ottaa, en ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään harteikkaana. Olen melko pienirintainen, liivien koko 70B.
Katso ympärillesi ja huomaat kukaan ei ole täydellinen. Toisella on suuri perse toisella länkisääret joku on ylipainoinen ja toinen vähän jykevä toinen taas pieni ja siro. Mitä väliä. Kerranhan täällä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Katso ympärillesi ja huomaat kukaan ei ole täydellinen. Toisella on suuri perse toisella länkisääret joku on ylipainoinen ja toinen vähän jykevä toinen taas pieni ja siro. Mitä väliä. Kerranhan täällä eletään.
En vertaile itseäni niinkään muihin. Oma (fyysinen) olo on vain niin kehno. Peiliin kun katson niin mielestäni näytän mielestäni ihan ok:lta, mutta tunnen itseni jättiläiseksi.
Olet siis malliltasi päärynä. Yleensä miellän rotevaksi ehkä "päinvastaisen" mallisen, eli leveäharteisen ja -selkäisen. Minunkin kuppikoko on 70B, olen 162cm/45kg. Lantionympärys 84cm.
Isoluinen kuulostaa oikealta sanalta. Senkin saa kannettua hyvin, kun etsii omalle vartalotyypilleen sopivia vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin.. Tunnen itseni aika isoksi ja löysäksi vaikka vyötärö ja lantio on ns ihannemitoissa, 60cm ja 90cm. Vihaan liikuntaa :/
Minulla aivan sama. Mitat on lähes samat, mutta vyötärö/lantiosuhteeni on vielä huonompi. Olen ollut useita kertoja raskaana, joten maha ei ole enää palautunut.
Erityisen ahdistunut olen ollut nyt kun ikääntyvä äitini on ryhtynyt tiukalle ruokavaliolle terveyssyistä. Minulla oli teininä lievä syömishäiriö ja koen äitini menossa olevan laihdutuksen tuovan samoja tuntemuksia pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kumma tunne, tiedän mistä puhut.
Minä olen 162cm ja 53kg ja sama "vaiva" :-D Toiset pitävät minua pikkuisena, itsellä on usein sellainen möhkälemäinen olo. Ei siis mitään laihdutuksen tarvetta mutta oloni on iso. Se ei tunnu aina, mutta usein. Ärsyttävää todellakin :-D
Tunnetta onkin tosiaan vaikea muuttaa - jostakin se raskas, painava olo tulee. Monestihan näin voi olla jos ihminen on masentunut tai allapäin - tai jännittynyt.
Itse olen huomannut, että myös vaatteet vaikuttavat. Jos vaatteet ovat tiukat, puristavat tai muuten epämukavat, se tuo jäykkyyttä kehoon ja tulee semmoinen järkäle olo. Voi myös kokeilla hieman liehuvia vaatteita, keventäisikö se oloa. Koordinaatio-ongelmat voivat myös vaikuttaa esim. jos kokee, ettei liiku sulavasti, ns. jalka ei nouse, se voi tuoda painavan olon.
Jonkinlainen psykofyysinen tekeminen voisi ehkä auttaa, kevyt meditaatio, tanssahtelu metsässä, sen muisteleminen, millainen lapsi olit - tunsitko silloinkin itsesi isoksi?
Itsen hyväksyntä on kaikkein tärkeintä- niin kuin joku täällä sanoi. Ajattele, että joku tosi isokin voi tuntea itsensä kevyeksi keijukaiseksi, mikset sitten sinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Möhkäle kirjoitti:
Se on kumma tunne, tiedän mistä puhut.
Minä olen 162cm ja 53kg ja sama "vaiva" :-D Toiset pitävät minua pikkuisena, itsellä on usein sellainen möhkälemäinen olo. Ei siis mitään laihdutuksen tarvetta mutta oloni on iso. Se ei tunnu aina, mutta usein. Ärsyttävää todellakin :-D
Tuo möhkälemäinen kuvaa tätä hyvin! Hassua, että joku muukin kokee samoin. Ja tosiaan, aina ei tätä tunnetta ole mutta lähes... Sellainen olo kuin jalat ja kädet ja koko keho painaisi tonnin ja muutenkin olisi pari metriä leveä... Mistäköhän johtunee.
-ap
Voisiko johtua siitä, että yhteys omaan kehoon on jotenkin katkennut? Oletteko kokeilleet liikuntaa? Fyysinen rasitus tuo kehon ja mielen takaisin yhteen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleen, että jo lapsena koin itseni isoksi.
Todellisuudessa olin luokkani lyhyimpiä ja ihan onneton rimpula, huvittaa kun lapsuuskuvia katselee kun kuitenkin muistaa sen olon.
Mistähän tällainen tosiaan johtuu? :-D
Vielä jatkan, että olen aktiivinen liikkuja ollut aina. Minulla on hyvä kehonhallinta ja rytmitaju. Ei vaikutusta :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 kirjoitti:
Tulipa mieleen, että jo lapsena koin itseni isoksi.
Todellisuudessa olin luokkani lyhyimpiä ja ihan onneton rimpula, huvittaa kun lapsuuskuvia katselee kun kuitenkin muistaa sen olon.
Mistähän tällainen tosiaan johtuu? :-D
Sama täällä, olin alipainoinen murrosikään saakka. Vasta joskus lukiossa alkoi painoa tulla lisää.
Mulla oli samaa vaivaa. En ole harmikseni 46-kiloinen keijukainen, vaikka normaalipainoinen olenkin. (Sikspäkkiä ei ole, mutta vatsalihasten ulommat viivat ja keskiviiva erottuvat hennosti.) Mulla on vain hyvin leveä lantio, suht vahvat olkapäät ja ylipäätään paksut luut esim. nilkoissa ja ranteissa. Se vaivasi minua ja nuorempana yritin nälkiinnyttää itseni pienemmäksi, mutta vaikka kiloja karisi yli 20, oli olo silti kehno.
Mulla itsellä on auttanut kehon yhteyden löytyminen itselle mieluisalla liikunnalla. Mulla se on saliharrastus. Raskaat nostot ovat kuin meditaatiota - keskityn hengittämiseen, kehooni ja hitaaseen liikkeeseen.
Lisäksi voin sanoa että kun tasapainoilee niskassa yli oman kehonpainon verran rautaa isoina 15-10 kilon levyinä ja nousee ylös kyykystä, näyttää ihan hemmetin pieneltä :P
Mites tuo ruokavaliopuoli, syötkö sellaisia ruokia jotka turvottaa? Liikutko sopivasti, eli saat purettua energiaa? Mulle tulee välillä sellainen löysä eli tavallaan lihava olo, jos en ole tehnyt mitään fyysistä, ja jos sen päälle vielä turvottaa. Mittojen puolesta olen hoikka, mutta voihan laihakin olla turvonnut.
Joku muukin painii saman ongelman kanssa!
Mulla on samat mitat, paitsi olen painavampi.
Minulla on todella leveät hartiat, lyhyt selkä, leveä lantio, pitkät jalat ja luonnostaan (oi kyllä valitettavasti) olen lihaksikas. En käy salilla, joten ei siitäkään johdu.
Uskon vahvasti, että urheilutaustallani on tekemistä kehon muodostumisen suhteen.
Liian jämerä ja "vahva" naiseksi. Kadehdin hieman pieniä ja siroja naisia, mutta näillä mennään mitä on saatu.
Miehenikin sanoi että olisin seksikkäämpi jos olisin sirompi.
Et oo ainoa. Mullekkin tullut pari kiloa massaa viimesen vuoden aikana, nyt mitat 168/70. En todellakaan ole lihava, varsinkin jaloissa mulla paljon lihasta kuin muuallakin kropassa. Olen ihan tyytyväinen, mutta silti minäkin kadehdin siroja ja pieniä naisia.
Minua on pitkään vaivannut sama ongelma ja pelkään että minussa on jokin miehinen valuvirhe :'D
172/70
Hartiat 43cm
Rinnan ympärys 103 cm
Lantion ympärys 104cm
Vyötärö 86cm
Mitä tollaselle naiselle voi pukea, kun kaikki näyttää nii typerältä? Jätesäkin? Kohtalontovereita?
Mittojen puolesta kuulostat jokseenkin rotevalta, nimenomaan siis rotevalta eikä lihavalta. Hartioiden ja rinnanympärys?