Vakavasti sairas läheinen ei halua elää. Mikä avuksi?

Jos ihminen itse ei halua elää, hänen ei ole pakko. Ei vaikka ei olisi vakavasti sairaskaan.  Itse olen ihan terve, mutta olen päättänyt etten halua jatkaa elämääni. Mulla ei tosin onneksi ole läheisiä joille asia tuottaisi ahdistusta ja tuskaa, joten olen vapaa lähtemään valitsemallani tavalla ja valitsemanani aikana (ja ei, en aio tehdä sitä tavalla joka aiheuttaa vahinkoa sivullisille).

Vierailija kirjoitti:

Antaa hänen kuolla.

Kipulääkitystä riittävä määrä, ei muita lääkkeitä tai ruokintaa, mutta tietenkin nesteytys.

Ihmisiä pitää armahtaa, jos he ovat kuolemansairaita. 

t. Syöpäpotilas

Tuskin ap. tai kukaan muukaan yrittää kuolemaa estää, kun potilas kerran on saattohoidossa eikä parantavaa hoitoa enää ole.

Minun mielestäni, jos kuoleva on tehnyt selväksi että kuolema saisi tulla jo, pitäisi vaatia niin kovat lääkkeet kuin on mahdollista saada niillä tappamatta (koska Suomessa laitonta), jotta ihminen olisi mahdollisimman kaukana tästä maailmasta ja tuskasta, sekä kaikkien elämää ylläpitävien apujen lopettaminen. Ei ravintoa, ei nesteytystä, suun kostuttaminen toki helpottaa oloa. Ilman nestettä heikkokuntoinen menehtyy alle kahdessa vuorokaudessa, se on kuitenkin suht nopeaa.

Toki eutanasia olisi paras mutta kun ei mahdollista.

Kuulostaa ihan omalta sukulaiseltani. Lakkasi syömästä, juomasta ja huolimasta lääkkeitä. En ala kauheasti avaamaan, mutta viimeisinä vuosinaan ei pystynyt puhumaan oikeastaan mitään, liikkuminen oli todella vaikeaa. Näönkin lähdettyä tuli vissiin siihen tulokseen, että saa riittää. Kitui ja kuihtui pois kaksi viikkoa. Kannatan niin sydämestäni eutanasiaa.