Isä loukkaa kun kommentoi painoani.

Tiedän tunteen. Vanhempani olivat samanlaisia. Äiti on vieläkin. Isäni on kuollut.

Oletko sanonut, että tuo loukkaa?

Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?

Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.

Miltä isäsi näyttää?

Kuittaile "ystävällsesti" takaisin rumuudesta, rypyistä, kaljusta - ja ylipainosta.

Eläkkeellä oleva naapuri (mies) kuittaili minulle, kun lihoin kortisonin vuoksi syöpähoitojeni aikana. Mietin, että kamppaan äijän portaissa ihan vahingossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?

Miksi siitä pitäisi mainita, luuletko ettei ihminen itse tiedä sitä? Ja luuletko, että se on niin helppoa laihduttaa 10-15 kg jostain tietystä kehonosasta? Jos sinulle sanottaisiin, että pienennä tissiesi painoa 5 kg:lla, niin tekisit varmaan sen innolla? Lääkäri kysyi eräältä tuttavaltani vastaanotollaan, että tiedätkö, että sinulla on ylipainoa. Tuttavani vastasi: "En ole tyhmä, vaikka olenkin ylipainoinen." Teistä "normaalipainoisista" suurin osa luulee kai, että me muut ollaan jotenkin yksinkertaisia eikä ymmärretä omaa tilaamme. Olkoonkin, että olemme usein akateemisesti koulutettuja, hyvin menestyneitä ja meillä on sosiaaliset suhteet kunnossa. Jättäkää jo meidät rauhaan ja keskittykää omiin epätäydellisyyksiinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?

Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.

Ihonväri on saatu ominaisuus. Ylipaino on luonteen heikkoutta.

Ei muuten pidä paikkaansa! Lukuisat sairaudet ja lääkitys aiheuttavat ihmisen luonnottoman "turpoamisen". Kun vaihtoehtona on elämän jatkuminen, ehkä useampi valitsee sen ei niin kehoa kaunistavan hoidon. Olet tyhmä ja ilkeä ja sinulla on elämässsi vielä paljon opittavaa!

Mä nään itseni edelleen läskinä, vaikka olen laihduttanut ja paljon katosi myös lapsen pyöreyttä aikoinaan. Olin siis pullukka/pyöreä pienenä, en sanoisi, että läski tai lihava, koska perheessä syötiin kunnollisesti ja minulla oli ja on vielä tänäänkin sama urheiluharrastus. Isäni kommentoi ala-asteelta lähtien miten kohta joudutaan ostamaan teltta, kun en mahdu normaaleihin vaatteisiin. Kerran kun olin kiusannut/haukkunut veljeäni (en enää muista mitä oikein tein) isäni sanoi, että mulla ei ole mitään varaa sanoa toisille mitään, kun kohta koulumatkalla mua edellä menee auto, kyltti katolla" ylileveä kuljetus". Tämä jäänyt todella surulliseksi muistoksi, vaikka en tietenkään olisi saanut kiusata veljeäni. Kaikkea nälvimistä painoani kohden sain kuulla ihan pienestä yläasteelle saakka, kunnes kasilla pyrähdin pituutta huimasti ja olin mitoissa 50/160. Se tuli kaikille, myös itselleni yllärinä. Sen jälkeen kuulinkin vain kehuja, miten hienosti olen laihduttanut, vaikka en ollut tehnyt mitään. Muutenkin sairasta, että joku ajattelee, että lapsen pitäisi laihduttaa. Lukiossa lihosin vain omien huonojen elämäntapojen myötä, mutta en ollut silloinkaa ylipainoinen n. 60kg ja pituus tietenkin sama 160cm. Senkin jälkeen pudotin muutaman kilon ja aloin elää vähän paremmin. Raskaus toi kiloja ja niistä olenkin nyt taas saanut kuulla. Pikkusiskoni kommentoi aina kun nähdään turvonneita reisiäni tai naamaa, josta kohta ei kuulemma näy edes leukaluut. Sanoi myös, että vauvamahani olisi varmaan puolet pienempi, ellen olisi niin lihava. Tiedän, etten ole lihava, vaikka en olekaan mikään piukka fitness pakkaus, mutta tulen näkemään itseni varmasti lopun elämän läskinä.

Luulisi olevan tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin jonkun toisen mahamakkarat. Olen kohdannut samaa omien vanhempieni osalta.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?

Ylipaino ei kyllä millään mittarilla ole yhtä epäterveellistä kuin anoreksia. Tuollaiseen ap:n mainitsemaan ylipainoon ei kuole kukaan, anoreksiaan kuolee. Ihan älytöntä edes verrata.

Ja on myös pikkasen eri asia, onko kyseessä kroonisesti ylipainoinen tai alipainonen henkilö, sen varmasti läheisimmät tietää, onko kyseessä pitkään jatkunut tilanne, jolloin siitä ei tarvitse olla huolissaan.  Henkilö varmasti itse tietää tilanteensa, ja kaikki huomauttelu on vain ilkeää ja vittumaista tokasta kerrasta eteenpäin.

Tokaise hälle, että käykö katteeks, kun sulla ei oo samanlaista. :)

Vierailija kirjoitti:

Miltä isäsi näyttää?

Kuittaile "ystävällsesti" takaisin rumuudesta, rypyistä, kaljusta - ja ylipainosta.

Eläkkeellä oleva naapuri (mies) kuittaili minulle, kun lihoin kortisonin vuoksi syöpähoitojeni aikana. Mietin, että kamppaan äijän portaissa ihan vahingossa. 

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin eräs sukulaiseni ilkeili syöpää sairastavalle tädilleni, jonka liikkuminen oli viimeisenä elinvuotenaan jo hankalaa. Hän sanoi: "Jos sinulla ei olisi tuo perse niin leveä, pääsisit paremmin liikkeelle!" Tätiäni oli leikattu useamman kerran vatsasyövän ja sitten peräsuolisyövän takia. Tätini siis kuoli "leveine perseineen" ja nyt tämä hänen solvaajansa on saanut itse syövän, joka on levinnyt kaikkialle kehoon. On saattohoidossa eikä kykene enää liikkumaan, odottelee siis kuolemaansa hoitolaitoksessa ja on tosi surkeassa kunnossa. Ja tiedättekö miksi minua ei säälitä yhtään hänen tilanteensa!?

Tyhmä isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?

Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.

Ihonväri on saatu ominaisuus. Ylipaino on luonteen heikkoutta.

Ei muuten pidä paikkaansa! Lukuisat sairaudet ja lääkitys aiheuttavat ihmisen luonnottoman "turpoamisen". Kun vaihtoehtona on elämän jatkuminen, ehkä useampi valitsee sen ei niin kehoa kaunistavan hoidon. Olet tyhmä ja ilkeä ja sinulla on elämässsi vielä paljon opittavaa!

Mikä sairaus/lääkitys aiheuttaa ylipainoa eli tuo kroppaan niin paljon kaloreita ettei niitä pysty kuluttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä isäsi näyttää?

Kuittaile "ystävällsesti" takaisin rumuudesta, rypyistä, kaljusta - ja ylipainosta.

Eläkkeellä oleva naapuri (mies) kuittaili minulle, kun lihoin kortisonin vuoksi syöpähoitojeni aikana. Mietin, että kamppaan äijän portaissa ihan vahingossa. 

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin eräs sukulaiseni ilkeili syöpää sairastavalle tädilleni, jonka liikkuminen oli viimeisenä elinvuotenaan jo hankalaa. Hän sanoi: "Jos sinulla ei olisi tuo perse niin leveä, pääsisit paremmin liikkeelle!" Tätiäni oli leikattu useamman kerran vatsasyövän ja sitten peräsuolisyövän takia. Tätini siis kuoli "leveine perseineen" ja nyt tämä hänen solvaajansa on saanut itse syövän, joka on levinnyt kaikkialle kehoon. On saattohoidossa eikä kykene enää liikkumaan, odottelee siis kuolemaansa hoitolaitoksessa ja on tosi surkeassa kunnossa. Ja tiedättekö miksi minua ei säälitä yhtään hänen tilanteensa!?

Alkeellista ja ilkeää käytöstä mieheltä. Karman laki näköjään toimii...

Jos täällä joku av mamma kertoo tyttärensä ylipainosta, alkaa heti sanomiset, ettei saa painostaa ja ethän vaan loukkaa ja aiheuta traumoja. Ihan sama se on kun kyse on aikuisesta tyttärestä. 10-15 kg ylipaino ei ole edes mitään vakavaa ylipainoa tyyliin 130 kg elopainoa, vaan ilmeisesti kyse on jostain 70-75 kilosta. Isäsi on kontrolloiva despootti. Itselläni on samanlainen :(

Isäni kommentoi ihan kaikkien painoa. Lähes kaikki (naiset) ovat liian lihavia ihrakasoja :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä isäsi näyttää?

Kuittaile "ystävällsesti" takaisin rumuudesta, rypyistä, kaljusta - ja ylipainosta.

Eläkkeellä oleva naapuri (mies) kuittaili minulle, kun lihoin kortisonin vuoksi syöpähoitojeni aikana. Mietin, että kamppaan äijän portaissa ihan vahingossa. 

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin eräs sukulaiseni ilkeili syöpää sairastavalle tädilleni, jonka liikkuminen oli viimeisenä elinvuotenaan jo hankalaa. Hän sanoi: "Jos sinulla ei olisi tuo perse niin leveä, pääsisit paremmin liikkeelle!" Tätiäni oli leikattu useamman kerran vatsasyövän ja sitten peräsuolisyövän takia. Tätini siis kuoli "leveine perseineen" ja nyt tämä hänen solvaajansa on saanut itse syövän, joka on levinnyt kaikkialle kehoon. On saattohoidossa eikä kykene enää liikkumaan, odottelee siis kuolemaansa hoitolaitoksessa ja on tosi surkeassa kunnossa. Ja tiedättekö miksi minua ei säälitä yhtään hänen tilanteensa!?

Kyllä karman laki todella toimii ja näille toisen ihmisen arvostelijoille sanonkin: "Varokaa, ettei pilkka vaan satu omaan nilkkaan!"

Alkeellista ja ilkeää käytöstä mieheltä. Karman laki näköjään toimii...

Jeesusteipillä suu kiinni moisilta kommentoijilta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Jos täällä joku av mamma kertoo tyttärensä ylipainosta, alkaa heti sanomiset, ettei saa painostaa ja ethän vaan loukkaa ja aiheuta traumoja. Ihan sama se on kun kyse on aikuisesta tyttärestä. 10-15 kg ylipaino ei ole edes mitään vakavaa ylipainoa tyyliin 130 kg elopainoa, vaan ilmeisesti kyse on jostain 70-75 kilosta. Isäsi on kontrolloiva despootti. Itselläni on samanlainen :(

Isäni kommentoi ihan kaikkien painoa. Lähes kaikki (naiset) ovat liian lihavia ihrakasoja :(

Tiedättekös muuten, että osa lääkäreistäkin jo tunnustaa, että pikkuisen pullukka ihminen elää pitempään, kuin luuviulu kanssasisarensa/-veljensä. Tietoa ei vaan voi kuulemma päästää julkisuuteen, koska pitää pitää yllä tätä hoikkuus=terveet elämäntavat -myyttiä. Minä ainakin olen ajatellut, että haluan nauttia elämästäni enkä olla mikään pystyyn kuivettunut kapakala; sekä fyysisesti että psyykkisesti!

Vierailija kirjoitti:

Minulla ylipsinoa 10-15kg ja suurin osa vyötäröllä. Tänään taas kommentoi läskejäni "tuon mahan sun pitää kyllä saada pois". Loukkaannun joka ikinen kerta. Tämänpäiväinen lievimmästä päästä.

Ihan kun en tietäis että on ylipainoa. Tuo ei ainakaan auta asiaa yhtään.

En vaan ole jaksanut moneen vuoteen miettiä laihduttamista. On ollut kiusaamista, sairauksia ja stressiä joka vaan jatkuu ja jatkuu. Aikakin on kortilla. Pitäis hoitaa kotia, työt sekä käydä äidin luona sairaalassa. Mies tekee ympäripyöreitä päiviä. Olen myös tunnesyöjä.

Ikinä ei tulis mieleenkään sanoa ilkeesti/kommentoida jonkun ylipainoa tai painoa.

Sinusta on tullut ainakin paljon fiksumpi kuin tuosta isästäsi! Vanha sanonta: "Ulkonäkö on kuin Luoja luo, mutta ihmisen tavat niinkuin itse tahtoo!" Tsemppiä ap!