Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isä loukkaa kun kommentoi painoani.
10.07.2016 |
Minulla ylipsinoa 10-15kg ja suurin osa vyötäröllä. Tänään taas kommentoi läskejäni "tuon mahan sun pitää kyllä saada pois". Loukkaannun joka ikinen kerta. Tämänpäiväinen lievimmästä päästä.
Ihan kun en tietäis että on ylipainoa. Tuo ei ainakaan auta asiaa yhtään.
En vaan ole jaksanut moneen vuoteen miettiä laihduttamista. On ollut kiusaamista, sairauksia ja stressiä joka vaan jatkuu ja jatkuu. Aikakin on kortilla. Pitäis hoitaa kotia, työt sekä käydä äidin luona sairaalassa. Mies tekee ympäripyöreitä päiviä. Olen myös tunnesyöjä.
Ikinä ei tulis mieleenkään sanoa ilkeesti/kommentoida jonkun ylipainoa tai painoa.
Kommentit (37)
Itseasiassa aika monikin lääke. Jopa ehkäisypillerit.
Masennuslääkkeet ovat kanssa yksi tunnettu turpoamisen aiheuttaja. Kortisoni myöskin.
Ja se, että ne kilot eivät tule edes syömisestä, vaan lääkkeet kerryttävät nestettä kroppaan.
Työssäni olen tavannut ihmisiä, joille on tullut pahimmillaan useampi kymmen kiloja lisää lääkitysten vuoksi. Ruokavalio pysynyt samana, vain lääkitys tullut lisäksi elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempi vastaus siis viestiin 14
Viestin 22 kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?
Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.
Ihonväri on saatu ominaisuus. Ylipaino on luonteen heikkoutta.
Ei muuten pidä paikkaansa! Lukuisat sairaudet ja lääkitys aiheuttavat ihmisen luonnottoman "turpoamisen". Kun vaihtoehtona on elämän jatkuminen, ehkä useampi valitsee sen ei niin kehoa kaunistavan hoidon. Olet tyhmä ja ilkeä ja sinulla on elämässsi vielä paljon opittavaa!
Höpöhöpö,ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan nälkään kuollutta ylipainoista.
Se on yksinkertaisesti luonnonlakien vastaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?
Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.
Ihonväri on saatu ominaisuus. Ylipaino on luonteen heikkoutta.
Ei muuten pidä paikkaansa! Lukuisat sairaudet ja lääkitys aiheuttavat ihmisen luonnottoman "turpoamisen". Kun vaihtoehtona on elämän jatkuminen, ehkä useampi valitsee sen ei niin kehoa kaunistavan hoidon. Olet tyhmä ja ilkeä ja sinulla on elämässsi vielä paljon opittavaa!
Mikä sairaus/lääkitys aiheuttaa ylipainoa eli tuo kroppaan niin paljon kaloreita ettei niitä pysty kuluttamaan?
Oletko niin tyhmä, että luulet ainoastaan KALOREIDEN paisuttavan ihmistä? On monia sairauksia, joissa neste kertyy ihmisen elimistöön (esim. sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta, verisuonisairaudet), jotkut sairaudet (esim. reuma) aiheuttavat raajojen ja nivelten turpoamisen ja kyhmyisyyden. Hormoneista ensimmäisenä tulee mieleeni kortisoni, jota käytetään hyvin monien sairauksien hoidossa ja joka aiheuttaa turvotusta kasvoihin ja kehoon. Insuliinin lihottava vaikutus tunnetaan ja myönnetään nykyisin, samoin monien psyykenlääkkeiden. Ihmisen aineenvaihdunta voi häiriintyä hyvin monen eri sairauden takia, itselläni tällaisia ovat sydämen ja munuaisten vajaatoiminta sekä kilpirauhasen vajaatoiminta.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/89/Voodoo_doll_Louvre_E27145b.jpg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa aika monikin lääke. Jopa ehkäisypillerit.
Masennuslääkkeet ovat kanssa yksi tunnettu turpoamisen aiheuttaja. Kortisoni myöskin.
Ja se, että ne kilot eivät tule edes syömisestä, vaan lääkkeet kerryttävät nestettä kroppaan.Työssäni olen tavannut ihmisiä, joille on tullut pahimmillaan useampi kymmen kiloja lisää lääkitysten vuoksi. Ruokavalio pysynyt samana, vain lääkitys tullut lisäksi elämään.
Tuostahan kannattaisi tehdä vientituote aliravitsemuksesta kärsiville alueille. Pilleri naamaan niin johan saa lihaa luiden ympärille.
https://amigurumibb.files.wordpress.com/2014/10/dsc_0016.jpg?w=584
Ymmärrän sikäli,että itse olen norm.pain,mutta lapsena isäni arvotti siskoni ihmisarvon hänen kilojensa mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta sun kannattaa kohdata toi nyt. siis oikeasti ymmärtää että olen ylipainoinen nyt, mutta vasta sen 10 kiloa, ja jos jatkan samaan malliin niin kohta sitä voi olla sen 30 kiloa. Kannattaa hakeutua käsittelemään tota syömishäiriötä ajoissa. vain sinä voit muuttaa itseäsi. myöhemmin elämässä liikapaino aiheuttaa monet terveydelliset haitat. sinullaa syy on henkinen, joten aloita siitä. kun asiat aukeavat voi painokin hävitä ja tarve turruttaa ahdistus syömällä!
Vierailija kirjoitti:
toisaalta sun kannattaa kohdata toi nyt. siis oikeasti ymmärtää että olen ylipainoinen nyt, mutta vasta sen 10 kiloa, ja jos jatkan samaan malliin niin kohta sitä voi olla sen 30 kiloa. Kannattaa hakeutua käsittelemään tota syömishäiriötä ajoissa. vain sinä voit muuttaa itseäsi. myöhemmin elämässä liikapaino aiheuttaa monet terveydelliset haitat. sinullaa syy on henkinen, joten aloita siitä. kun asiat aukeavat voi painokin hävitä ja tarve turruttaa ahdistus syömällä!
Olen varsin hyvin tietoinen ylipainostani ja tiedän myös mihin se johtaa jos jatkan samaan malliin. Valitettavasti stressi ja huolet (lapsen ja läheisen sairaudet) ei nyt näytä helpottavan hetkeen. Miehen työpäivät ovat nyt pitkiä niin kauan kun töitä riittää.
Valitettavasti ei ole varaa mennä psykologille/psykiatrille. Työpaikan terveyshuollon kautta ei saa apua.
Toisalta jos alan laihduttamaan, niin olen antanut isäni voittaa (siltä tuntuu ainakin).
En tiedä miyä tehdä enää. Yritän jaksaa päivän kerrallaan ja jotenkin selvitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä aihe jota olen pohtinut päivittäin viimeiset viisi vuotta.
23- vuotias tyttäreni on 162/112
Olen muutaman kerran kertonut hänelle, että olen huolissani hänen jatkuvasta painonnousustaan. Kertonut uhkaavan diabeteksen, nivelo gelmat ym.
Seuraus on että hän välttelee nykyään minua.
olisiko jollakulla antaa vanhemmalle se vinkki, miten voisi elää sen kanssa, että oma tytär tietoisesti tuhoaa oman terveytensä, työmahdollisuutensa ja sosiaaliset suhteensa?
Nimittäin painon nousulle ei näy loppua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?
Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.
Ihonväri on saatu ominaisuus. Ylipaino on luonteen heikkoutta.
Ei muuten pidä paikkaansa! Lukuisat sairaudet ja lääkitys aiheuttavat ihmisen luonnottoman "turpoamisen". Kun vaihtoehtona on elämän jatkuminen, ehkä useampi valitsee sen ei niin kehoa kaunistavan hoidon. Olet tyhmä ja ilkeä ja sinulla on elämässsi vielä paljon opittavaa!
Mikä sairaus/lääkitys aiheuttaa ylipainoa eli tuo kroppaan niin paljon kaloreita ettei niitä pysty kuluttamaan?
Kortisoinihoito, mirtsatsapiini, vaihdevuosilääkkeet, kilpirauhasen vajaatoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina urheillut koska hänellä on ollut siihen mahdolliduus. Äiti hoitanut kaiken ja isä saanut mennä ja tulla kuten lystää. Äitikin on ylipainoinen ja samsnlainen tunnesyöjä kun minä.
Itse olen aina ollut pullukka, lapsesta asti. Olen aina ollut huono kakkissa urheilulajeissa koska olen aina ollut kömpelö. Aina vaan moitittu. Vihaan urheilua.
Isää varmaan harmittaa ihan helvetisti kun kukaa ei ole yhtä urheiluhullu kun hän.Varsin hyvin tiedän että olen ylipainoinen (178cm ja 90kg), ei siitä tarvii huomautella. Tulis itse pyörittämään tätä meidän perhe-elämää. Olis kiva tietää miten suu sit pannaan.
Toisalta tekis mieli näyttää isälle ja laihduttaa sen 15kg ja toisalta tekis mieli vetää herkkuja kaksin käsin.
Ap
Mikset kerro isällesi tätä kommenttiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toisaalta sun kannattaa kohdata toi nyt. siis oikeasti ymmärtää että olen ylipainoinen nyt, mutta vasta sen 10 kiloa, ja jos jatkan samaan malliin niin kohta sitä voi olla sen 30 kiloa. Kannattaa hakeutua käsittelemään tota syömishäiriötä ajoissa. vain sinä voit muuttaa itseäsi. myöhemmin elämässä liikapaino aiheuttaa monet terveydelliset haitat. sinullaa syy on henkinen, joten aloita siitä. kun asiat aukeavat voi painokin hävitä ja tarve turruttaa ahdistus syömällä!
Olen varsin hyvin tietoinen ylipainostani ja tiedän myös mihin se johtaa jos jatkan samaan malliin. Valitettavasti stressi ja huolet (lapsen ja läheisen sairaudet) ei nyt näytä helpottavan hetkeen. Miehen työpäivät ovat nyt pitkiä niin kauan kun töitä riittää.
Valitettavasti ei ole varaa mennä psykologille/psykiatrille. Työpaikan terveyshuollon kautta ei saa apua.Toisalta jos alan laihduttamaan, niin olen antanut isäni voittaa (siltä tuntuu ainakin).
En tiedä miyä tehdä enää. Yritän jaksaa päivän kerrallaan ja jotenkin selvitä.
Ap
Koita ajatella, että laihdutat itsesi takia! Jos isäsi kommentoi jotain, niin vastaa, että elät tätä elämää täällä itsellesi, et hänelle. Olit sitten läski tai laihempi. Minulla on myös ollut vaikea jakso perheessä, jolloin kaikki meni päin peetä ja arjesta selviytyminen otti koville. En todellakaan silloin ehtinyt/jaksanut edes ajatella urheilua. Yksi asia minkä voi helposti muuttaa on ruokailu! Silloin tuli syötyä kaikkea roskaa, mitä nyt äkkiä vain sai, nopeaa energiaa, että pysy vaan tolpillaan, ei väliä vaikka söis päivän ainoaks ateriaks suklaalevyn. Kyllä siinä sitten alko kroppa turvota ja muutenkin tulin vielä väsyneemmäksi huonoilla elämäntavoilla. Olin tottunut herkkuihin ja pikaruokaan, mutta tein täyskäännöksen ruokavalioon. Söin paljon salaatteja aina eri lisukkeella ja muutenkin tein tavallista kotiruokaa, join vettä, söin hedelmiä.
Onko sinulla nyt ongelmana syöminen vai se ettet vaan jaksa/kerkeä urheilla? Vai molemmat? Jos alotat korjaamalla ruokailusi (tosin lohtusyömisestä on varmaan vaikea päästä eroon.. :( saisitko tukea jostain? Edes puolisolta vähän?) ja sitten kun "aika" koittaa, niin alat lenkkeilemään, tekemään kotitreenejä yms.. :) uskon ja tiedän, että ei ole yhtä helposti tehty, kuin sanottu, mutta koitin nyt vähän antaa vinkkejä! Tsemppiä !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rva 52 kirjoitti:
Tää on kyllä aihe jota olen pohtinut päivittäin viimeiset viisi vuotta.
23- vuotias tyttäreni on 162/112
Olen muutaman kerran kertonut hänelle, että olen huolissani hänen jatkuvasta painonnousustaan. Kertonut uhkaavan diabeteksen, nivelo gelmat ym.
Seuraus on että hän välttelee nykyään minua.
olisiko jollakulla antaa vanhemmalle se vinkki, miten voisi elää sen kanssa, että oma tytär tietoisesti tuhoaa oman terveytensä, työmahdollisuutensa ja sosiaaliset suhteensa?
Nimittäin painon nousulle ei näy loppua..
Olen sataprosenttisen varma, että tyttäresi tietää täysin ylipainon riskit. Se, että kertaat niitä hänelle, ei yksinkertaisesti auta. Neuvoisin myös, että et itse suhtautuisi jo valmiiksi tyttäreesi käytännössä oman elämänsä hylkiönä, joka ei ainoastaan pilaa terveyttään, vaan menettää myös työmahdollisuudet ja ystävät ympäriltään ylipainonsa vuoksi. Miltä sinusta tuntuisi, jos oma vanhempasi suhtautuisi sinuun näin kyynisesti? Todennäköisesti toimisit täysin samoin kuin tyttäresi sinua kohtaan tällä hetkellä.
Se, mitä tyttäresi tarvitsee, on oivaltaa omat sisäiset syynsä, ja sen jälkeen konkreettiset keinot laihtua. Ja ne ovat joskus asioita, joita ei vain oivalleta toisten käskemänä, vaan ne täytyy löytää ihan itse. Voit toki lähestyä aihetta parhaalla katsomallasi tavalla ja katsoa, mihin keskustelu ja ajatustenvaihto johtavat. Tee se kuitenkin tyttäresi ehdoilla, äläkä tungettele - vaikka sinä näkisit hänen ylipainossaan kaikki mahdolliset ja ehkä konkreettiset riskit, hän on silti itsenäinen, aikuinen ihminen. Kunnioita sitä.
No, samaa tekee myös mun äiti.
Terveisin 168/75.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on todella epäterveellistä, ja asiasta huomauttamalla isäsi yrittää ehkä vain edistää terveyttäsi. Käännetään asetelma toisin päin - olisiko anorektikon oikeutettua loukkaantua, jos huolestunut läheinen kehottaisi hankkimaan lisää painoa? Olisiko läheisen kommentti ilkeä vai asiaankuuluva? Miksi ylipainosta ei saa mainita, vaikka se on ihan yhtä epäterveellistä kuin alipaino?
Kun ylipainoiselle huomauttaa hänen painostaan, silloin huomauttaja ei näe ihmistä vaan hänen kilonsa. Vähän sama, kuin eriväriselle ihmiselle alkaa heti puhua hänen ihonväristään. Kyseessä on ihminen, kohtaa hänet omana itsenään äläkä kilojensa tai ihonvärinsä kautta.
Ihonväri on saatu ominaisuus. Ylipaino on luonteen heikkoutta.
Ei muuten pidä paikkaansa! Lukuisat sairaudet ja lääkitys aiheuttavat ihmisen luonnottoman "turpoamisen". Kun vaihtoehtona on elämän jatkuminen, ehkä useampi valitsee sen ei niin kehoa kaunistavan hoidon. Olet tyhmä ja ilkeä ja sinulla on elämässsi vielä paljon opittavaa!
Mikä sairaus/lääkitys aiheuttaa ylipainoa eli tuo kroppaan niin paljon kaloreita ettei niitä pysty kuluttamaan?
Kortisoinihoito, mirtsatsapiini, vaihdevuosilääkkeet, kilpirauhasen vajaatoiminta.
Ok. Lienevät sellaisia kaloripommeja, että mikään liikunta tai ruokavalion tarkastus ei hillitse lihomista.
Alue: Aihe vapaa
Isäni on aina urheillut koska hänellä on ollut siihen mahdolliduus. Äiti hoitanut kaiken ja isä saanut mennä ja tulla kuten lystää. Äitikin on ylipainoinen ja samsnlainen tunnesyöjä kun minä.
Itse olen aina ollut pullukka, lapsesta asti. Olen aina ollut huono kakkissa urheilulajeissa koska olen aina ollut kömpelö. Aina vaan moitittu. Vihaan urheilua.
Isää varmaan harmittaa ihan helvetisti kun kukaa ei ole yhtä urheiluhullu kun hän.
Varsin hyvin tiedän että olen ylipainoinen (178cm ja 90kg), ei siitä tarvii huomautella. Tulis itse pyörittämään tätä meidän perhe-elämää. Olis kiva tietää miten suu sit pannaan.
Toisalta tekis mieli näyttää isälle ja laihduttaa sen 15kg ja toisalta tekis mieli vetää herkkuja kaksin käsin.
Ap