Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko taviksena/taviksesta pääsyt "ns parempiin piireihin" - mikä yllätti kaikkein eniten
10.07.2016 |
Oletko taviksena päässyt nousemaan ns parempiin piireihin, joko seurustelu suhteen kautta tai itse omalla kovalla työllä ja koulutuksella nousemalla. Mikä yllätti eniten ?
Pääsin piireihin itseasiassa ihan vahingossa, eräs mies alkoi piirittää ystävääni mutta ystänäni mukaan hän ei ollut tarpeeksi muodikas/trendikäs/kiinnostava joten juttelu vastuu siirtyi aina lopulta sitten minulle kun ystävääni ei kiinnostanut... ja lopulta homma meni siihen hän alkoikin tulla juttelemaan minulle aina kun törmäiltiin samaan aikaan yöelämässä. No lopulta sovimme ihan oman tapaamisen ja siitä se pikkuhiljaa lähti.
No tämä kaveri olikin yllättäen hyvin varakas ja täytyy sanoa että en ennen uskonut luokkayhteiskuntaan Suomessa mutta elämä onkin yht äkkiä täysin erilaista kuin oli oma elämäni ennen.
Oikeasti elämä voi olla tosi helppoa jos on mahdollisuutta ostaa palveluja, pihat ja puutarhat tullaa siistimään + ruoka tuodaan kotiin + auto haetaan huoltoon (luitte oikein) + heti jos on enemmän ruokailijoita tilauskokki tulee laittamaan ruuat ja kattaa pöydät, jne jne. Luulin että tälläistä elämää on vain jollain filmitähdillä Amerikassa mutta nyt kun tunnen tämän perheen ystäviä ja sukulaisia ja kavereita niin kaikilla on ihan samanlaista....tämä oli todella yllättävää !
Kommentit (11)
Alepan kauppakassikin tuo ruokaa kotiin, samoin monet ravintolat. Nykyään on ihan tavallista käyttää pitopalvelua. Pihanhoidon ja siivouksen ulkoistamisesta saa kotitalousvähennyksen.
.
Millaista elämää elit ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en oo päässyt parempiin piireihin, mutta erään kesätyön kautta pääsin yhden kesän ajan näkemään läheltä todella rikasta elämää. Ehkä eniten yllätti se, että vaikka rahaa oli kuin roskaa niin ainakaan naisväki ei mitenkään näyttäneet siltä. Ihan tavallisia ihmisiä ja tavallisia vaatteita. Vaikka oli kodinhoitaja niin kuitenkin perheen vaimo mielellään leipoi vieraille. Ja vaikka olin vain "kesähessu" heille, niin minua kohdeltiin todella hyvin.
Myös perheen miehen käyttämä sanasto ei kuulostanut yhtään siltä mitä kuvittelisi niin rikkaan miehen puhuvan :D.
Pääsin osallistumaan heidän järjestämiin juhliinkin. Tietenkin oli paljon palkattua väkeä, mutta juhlat eivät olleet NIIIN prameat että jollakin lääkärillä ei niihin olisi varaa.
Eivät kaikki oikeat varakkaat elä noin, ystäväni omaa pienen sängyn ja mökin vaikka on satasella vauraampi kuin sinun ökymies:)! Sanon koska tiedän, ihan taviselämää lapsetkin viettävät mutta korkea moraali on myös, järki päässä!
Olen päässyt töiden kautta tuollaisiin piireihin ja teininä myös kaveripiiriin kuului yksi jonka vanhemmat olivat todella varakkaita. Yllättävää oli ehkä se että hienon syömisen ja puhumisen oheella he olivat kuin muutkin. Ei siis ollut sellaisia " hei mulla on rahaa tyyppejä" ollenkaan. Enemmänkin porukkaa joka jutteli urheilusta ihan kuin kaikki muutkin.
ps.Ihan tavallinen pärssisen autohuoltokin hakee sen auton pihasta ja jättää sinulle siihen sijaisauton. Jos näin sovitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota, tuo kulttuurishokki riippunee kai lähtötasosta. Ei tuo nyt vielä niin ihmeeltä kuulosta. Tällainen lapseton ja keskituloinen pariskuntakin pääsee aikas lähelle hoitamalla taloutensa kunnialla. Täysin ilman velkarahaa on tullut ostettua okt:t, uudet autot, prätkät, veneet sun muut. Ja kyllä mun autonikin lähti viimeksi tuulilasinvaihtoon ihan autoliikkeen kuljetuksella ja tuotiin takaisinkin, ei se rahasta ole kiinni aina, vaan tinkaustaidostakin ja järjenkäytöstä...
Tapasin opiskellessa mukavan miehen joka oli minua vanhempi. Tapailtiin hetki, seurusteltiin, muutettiin yhteen kun mies pyysi minua jakamaan kotinsaja seurustelun aikana selvisikin, että miehen isän puoleinen suku on hieman "tavis"sukuani varakkaampaa.
Vähän ensin ihmetytti, kun miehen asunto oli maksettu velattomaksi alta kolmikymppisenä (isän pienoisella avustuksella), mutta se selvisikin sitten aikanaan. Joululahjaksi sain (kolmen kuukauden seurustelun jälkeen) eräät korkokengät miehen kaverin pienestä muotiliikkeestä (onneksi ostin hänelle erään vaatteen lahjaksi jota hän oli kuumotellut jo pitkään niin ei tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa lahjan hinnasta)...
Oli alkuun hieman totuttelua, että kesät vietettiinkin yhtäkkiä Saimaalla purjeveneellä kuunnellen (tulevan) apen purjehdustarinoita Karibialta ja Etelä-Euroopasta. Kun appi halusi käydä ruokakaupassa ennen reissuun lähtemistä, sai kaupasta valita ihan mitä vaan. Illalla, kun saavuttiin vierassatamaan, lähdettiin ravintolaan eikä tarvinnut miettiä ruokalajien tai viinien hintoja. Kun kotona levisi pesukone kesken pahimman oksennustaudin ja pikkuvauva-ajan, niin appi ilmoitti heti että hän ostaa meille uuden koneen (tästä on kiitelty kyllä appea sata kertaa - mikä helpotus tuo olikaan!).
Minulle on aina ollut vaikeaa ottaa vastaan mitään, en edes teininä kehdannut pyytää vanhemmiltani shoppailurahaa kuten kaverini), mutta nyt olen hieman heltynyt. Ei ole mitään vikaa siinä, että miehen suku haluaa hieman avittaa lapsen tavaroiden hankinnassa tai antaa miehelle ennakkoperintöä uutta asuntoamme varten, koska appi haluaa auttaa rahoillaan nuorta perhettä nyt, kun rahalle on tarvetta. Ihan turha hillota rahaa kuolemaan saakka, kun hän voi jo nyt helpottaa poikansa ja lapsenlapsensa elämää.
Itselläni ei ole paljoa omaisuutta, koska olen miestä reippaasti nuorempi ja vasta päässyt opiskelujen jälkeen työelämään, mutta olen pitänyt huolen, että miehen omaisuus on miehen omaisuutta. Saan tottakai käyttää kaikkea autosta lähtien, mutta pidän huolen, että miehen omaisuus on todellakin hänen. Kun ostettiin uusi asunto ja päätettiin omistuksen osuuksia, miehelle laitettiin totta kai isompi osuus kuin minulle. Sama juttu tulee avioehtoon (jonka minä haluan, miestä ei voisi vähempää kiinnostaa), että miehen omaisuus on miehen omaisuutta, minun omaisuus minun ja yhdessä hankittu menee eron sattuessa puoliksi.
Elämä on muuttunut helpommaksi - kun ei tarvitse murehtia että maksetaanko asuntolainaa seuraavat 25 vuotta jatkuvasti kituuttaen. Ei tarvitse miettiä, että pitäisikö ottaa toinen työ sivutuloksi ja ollaan molemmat niin "etuoikeutettuja" kun saadaan tehdä rakastamaamme työtä ihan ammatiksemme. Tullaan hyvin toimeen meidän molempien palkkatuloilla ja kerrytetään koko ajan omaisuutta, mutta apen puoleinen suku aina välillä haluaa "autella" lapsiperhettä.
Ei tarvitse koko ajan elää ns pelko persiissä - niin kuin perusduunarivanhempani lapsuudessani. Ei tarvitse murehtia että millä mies menee töihin jos auto leviää, tai että mitä syödään loppukuukausi kun pitikin ostaa uusi pyykinpesukone...
Kiitos appi ja muut sukulaiset :) Täällä ollaan oikeasti todella todella todella kiitollisia kaikesta avusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätys ollut lähinnä se, miten paljon menestymisen paineita aikuisiin lapsiin laitetaan. Ja kuinka tärkeää on, että on ammatin puolesta Joku. Kaikista ihmisistä tiedetään ammattiasema hyvin tarkkaan.
..ysi ollut siis naimisissa eliitin jälkikasvun kanssa. Oma suku pääasiassa duunareita. Itse olen eka akateeminen suvussani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kahden duunarin lapsena maalta olen "noussut" kaupunkilaiseksi akateemiseksi ja havainnut, miten hemmetin hirveät ongelmat elämässä (raha, mielenterveys, alkoholi, huumeet) ei ole mitenkään yhteiskuntaluokasta riippuvaista. Olen usein miettinyt, että olenpa ollut onnekas. Akateemisessa maailmassa oli ihmeellistä huomata, miten on ns. akateemisia sukuja, lapset tietävät kaiken yliopiston kiemuroista, promootioista, kustoksista, tenure trackeista jne. Isät ja äidit on professorien tuttuja jne. Itse kävelin sisään naiivina ja iloisena, mitään tietämättömänä hömelönä :) Ihan tyytyväinen olen ollut siihenkin.