Lue keskustelun säännöt.
Kaverini joutui mielisairaalaan, ilman syytä omasta mielestään
10.07.2016 |
Takana hänellä oli monen kuukauden masennusjakso, kun ei päässyt sängystäkään ylös. Nyt taas jonkin aikaa sitten salaman iskusta kaikki onkin hyvin, on elämänsä kunnossa. Muutti mm. toiseen kaupunkiin ilman rahaa, asuntoa tai työpaikkaa ja teki kaikkea muuta yhtä impulsiivista. No joutui sitten erinäisten tapahtumien takia jonkin aikaa sitten tuonne sairaalaan, ja on siellä omasta mielestään ilman syytä ja että häntä ei vain ymmärretä. Haluaisi sieltä kovasti pois. Laittoi välit poikki meihin kaikkiin, jotka yrittivät puhua hänelle järkeä. Onko väärin tuntea helpotusta siitä, että kaverini joutui sairaalaan? Ymmärtääköhän hän joskus? Kannattaako yrittää ottaa yhteyttä vai antaa hänen olla rauhassa? Nyt on mennyt muutama viikko, että en ole hänestä mitään kuullut. :/
Kommentit (29)
Voitasko pitää tämä keskustelu asiallisena? :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitasko pitää tämä keskustelu asiallisena? :(
Ap
Sinäkö sen määrität? Ihan hyvä kysymys on miksei 3,5 miljoonan ja rapioitten tupeksijat lääkärinpennut määrätäkkään osastohoitoihin vaikka pilaavat toimillaan monen monen ihmisen elämän ? Ja taitaa se lekurimuijakin selvitä ilman virkarikossyytteitä vaikka väitti lapsista jumalauta että raiskattu!!!
Tämä on asiallista tottavie kysellä, jos mikä! Että kehtaavat pieniä ihmisiä kurmuuttaa poseen noin paljon vähemmistä ! Tämä suututtaa!
Koko Jukka S Lahden perhe ja lapset traumatisoitiin syvästi ja sekään ei ole mikään haittako kenellekään? Tämä on inhottavaa katsoa mitä ihmisille tapahtuu jo.
Mahtaa olla Mäntässäkin mukavaa,kun siellä oma sosiopaattihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kannustavia viestejä kirjottaneille. Toivon todella, että kaverini vielä ymmärtää meidän muiden näkökulman ja sen, että sairaala on hänelle ehkä lopulta hyväksi. Olen tuntenut hänet ihan pienestä asti. Järkyttävää miten sairaus voi muuttaa ihmisen. Välillä on ollut vaikeaa olla suuttumatta hänelle. Ennen sairaalaan joutumista hän teki todella typeriä asioita. Koko ajan täytyy muistuttaa itselle, että se on sairauden takia.
Voisin kokeilla kirjoittaa kirjeen, toivottavasti hän sen lukee.
Ap
Tsemppiä kaikille samankaltaisten asioiden kanssa painiville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että saa apua mutta annan pienen vinkin. Jos on bipolaarinen ei tarkoita että aina on joku "vaihe" meneillään. Voi olla ihan normaalejakin jaksoja välillä. Ei ole mitään niin raivostuttavaa kun se että "ystävät" aina toteaa jokaiseen asiaan että onkohan sulla nyt "se" vaihe meneillään. Anna kaverisi vointi tasaantua, kyllä hän ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu ja huomaa että on tullu töpeksittyä. Mikäli on kaksisuuntainen niin se on todella leimaava ja hankala sairaus eikä ter asiaa yhtään helpommaksi kun ihmiset puuttuu elämään. Päinvastoin se johtaa juuri siihen että katkaisee välit ja eristäytyy. Kun maaninen vaihe menee ohitse huomaa olevansa yksin ja tuleekin masennus
Onkohan pillit vinkunu maaniselle rahaketulle satuhäitten 3,5 milj kuprutuksen epäilyjen jälkeen? Tuskimpa kun lääkärin poikia. Terveitä poikiahan ne .... Joopa! Ei ollu kaverit " huolissaan " " mielenterveydestään "
Suututtaa ihmisten vietävyys minne vaan .