Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ihmettelee: miksi monet naiset eivät tunnista omia arvojaan ajoissa?

Vierailija
10.07.2016 |

Hyvin huomattava osa ihmisistä ei ole lainkaan yhteydessä siihen, mitä he todella haluavat ja arvostavat elämässä. Kun tällä palstalla välillä päivitellään miehiä, jotka eivät osaa nimetä omia tunteitaan, syytä olisi päivitellä myös naisia, jotka eivät osaa nimetä arvojaan. Halutaan se rivari, farmariauto ja 2.5 lasta, koska niin nyt kuuluu haluta. Keski-ikäisenä sitten havahdutaan, että tätäkö se elämä on, ja vimmaisena liitytään kaikille työväenopiston kurseille.

Kommentit (30)

Vierailija
21/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet aivan oikeassa, mutta eivät tunnista monet miehetkään.

Eletään viimeisen päälle spontaania pelimieselämää, juhlitaan ja reissataan, koska se on cool. 30+ havahdutaan siihen, ettei misään olekaan valmiina odottamassa vakityöpaikkaa, taloa, puolisoa ja lapsia. Lähipiirissä on useampia näitä tapauksia.

Vierailija
22/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen elänyt aina arvojeni mukaan. Nyt 45-vuotiaana olen köyhä kuin kirkonrotta. Ei ole miestä, autoa, taloa, koiraa eikä kesämökkiä. Arvot on ja pitääkin onnellisena, vaikka krooninen rahapula uhkaa koko ajan masentaa.

Näinhän se on. Arvojen mukaan eläminen ei tarkoita, että kertyisi varallisuutta tai että onnellisuus olisi taattu, mutta arvojen vastaisesti eläminen kyllä tarkoittaa, että kestävä onnellisuus (eudaimonia) on mahdotonta. -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa tossa haluamisessa on. Kun asiat on saavutettu, tottakai tulee tyhjä olo. Sitten halutaan jotain muuta.

Sitä pahaa, että kun elää arvojensa mukaan joka päivä eikä käytä aikaansa tavoitellen jotakin ulkokohtaista, mitään tyhjää oloa ei tule. Ihmisellä, joka ei tunnista arvojaan, ei ole mitään muuta kuin tavoitteet, saavuttaminen ja pyrkiminen. -ap

Nyt sä ap. teet ongelmia olemattomista. Miksi ihminen ei saisi kehittää itseään vaikka työväenopiston kursseilla. Taidat vain haluta ärsyttää jotakin kansanosaa.

Niin, ihan totta. Kansanopiston kurssien turmiollisuushan oli tämän aloituksen ponsi. -ap

Niin, tämän ponsi olikin se, että haluat halveerata naisia, jotka haluavat "normaalia" elämää ja sen saavutettuaan haluavat vielä jotain muutakin. Aika moni äiti hankkii uran perhe-elämän rinnalle ja saa siitä haluamaansa haastetta. Musta nää "naisviha"-aloitukset voisi kyllä lopettaa.

Vierailija
24/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi hyvä lähtökohta tälle keskustelulle, jos ap nimeäisi omat arvonsa.

Monet päätökset ja valinnat elämän suuntaamiseksi tehdään melko nuorina, jolloin arvot eivät ole vielä täysin selviä. Toisaalta arvot myös muuttuvat elämän varrella. Kolmanneksi on tähän todettava, että esimerkiksi omat arvoni ovat hyvin yleisluontoisia (rehellisyys, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus jne.), joten on vaikea hahmottaa, miten niiden tunnistaminen auttaisi juuri naisia.

Vierailija
25/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan yleisinhimillistähän tuo on.

Ihminen elää, kokee, kehittyy, edistyy... Arvot löytyvät, muuttuvat, syvenevät... Muiden mielipiteet ja ympäristö vaikuttavat ajan myötä yhä vähemmän...

Vierailija
26/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No voi herranen, tuota on ennen pruukattu sanoa ihan vain elämiseksi, vanhenemiseksi, jopa kasvamiseksi. Siihen elämään on ennen kuulunut sellaisia juttuja, että hui kamalaa, arvot ja asenteet saattavat muuttua (hyvinkin radikaalisti, hei vain Nalle) ajan ja tielle tupsahtavien kokemusten myötä. Harva kuitenkaan elää täydellisessä kuplassa ja tynnyrissä, jossa joka asia on omassa lokerossaan loogisessa järjestyksessä. Siis vaikka kuinka tahtoisi. Ja vaikka kuinka kokkarimuorit niin propagoisi. Sattuu ja tapahtuu kaikenlaista sellaista, mitä ei ole osannut, eikä ole tarvinnut, ajatella. On melko tekopyhää paasata, että pitäisi ajatella, siihenhän laskelmointiin ja ennakointiinhan se eläminen sitten tuhrautuisi. Ja toinen puoli kansakuntaa hokee carpe diemejään ;D.

Ei ole mitenkään ihmeellistä, että haluaa palavasti jotain ja kun sen saavuttaa, huomaakin ettei se olekaan mun juttu  - tulee esimerkkinä mieleen eräs laulajatyttö, joka oli lahjakas ja halusi tietysti poptaivaan tähdeksi, ja olisi päässytkin, mutta kauhistui levybisneksen armottomuutta ja raadollisuutta, keikkaelämän kovuutta, ankeutta ja tylsyyttä, jatkuvaa arvostelun kohteena olemista. Tietysti voisi sanoa, että tyttökulta, mikset miettinyt tuollaisia asioita jo etukäteen, mikset kuunnellut niitä, jotka sanoivat, et viihdeala on oikeasti hirveän kova ala, siitä näkee vain yleensä sen glamourin, hyvän julkisuuden, mutta ei sitä työmäärää, monen tavistyypille itsestään selvien asioiden uhraamista, ankeutta ja tylsyyttä. Eiköhän vain tuotakin likkaa olisi kuitenkin jäänyt loppuelämäksi kaivertamaan, jos hän ei olisi kokeillut laulu-uraa.

Itse olen aina laittanut kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun tapaan nuoruuden Suuren Rakkauteni. Huh huh, oli se hvtin hyvä, ettei siitä tullut silloin mitään ihmeempää. Tiemme on menneet totaalisesti eri suuntiin kaikella mahdollisella tavalla ja en voi käsittää mitä 18-vuotias minäni moisessa niljakkeessa näki. Ero olisi tullut väistämättä jossain vaiheessa. Mutta jos sille teiniminälleni olisin moista mennyt sanomaan, olisi se ollut höpöhöpöä ja ivallista naurua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä lähtökohta tälle keskustelulle, jos ap nimeäisi omat arvonsa.

Tässä keskustelussa on jo miesten ja naisten välinen vastakkainasettelu. En usko, että henkilöimistä tarvitaan enää siihen rinnalle. -ap

Vierailija
28/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole tarkkaillut muiden haluamisia, onko sitten ap:n mielestä miehillä yleensä omat arvot selvillä alusta lähtien? Itse olen aina kulkenut omia polkujani, itsepäinen luonne kun olen, mutta epäilen, että monet ihmiset, ja varsinkin naiset, on kasvatettu sellaiseen kiltteyteen, että on tehtävä aina joidenkin valmiiden ohjeiden mukaan ja miellytettävä muita. Kun tällaiset arvot omaksuu jo lapsena, ei niitä välttämättä edes tiedosta, vaan menee virran mukana ehkä hyvinkin kauan, kunnes sitten havahtuu ehkä keski-iässä miettimään, mitä itse pohjimmiltaan elämältä kaipaa. Mielestäni parempi edes silloin kuin ei milloinkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa! Mutta ehkä enemmänkin puhun yleisesti ihmisistä, kuin pelkistä naisista. Ihmiset elää nykyään ihanteiden mukaan, eivätkä mieti kauheasti mitä oikeasti itse tahtoisivat. Asiat tehdään tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla ja aina ne samat asiat. Voisi esimerkiksi miettiä haluaako itse tosiaan sitä vakituista työtä, niitä lapsia tai vaikka sitä koiraa vai ei. Ja haluaako oikeasti sen omakotitalon, vai olisiko kenties omana ihanteena kerrostalo asunto tai kenties jopa joku kimppakämppä.

Suurinosa oikeasti elää haalien ne kaikki ihanteet kokoon pysähtymättä miettimään, mitä itse haluaa. 

Vierailija
30/30 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa ison osan naisista ei tarvitse opetella tuntemaan itseään ja vahvuuksiaan, koska saavat nuorehkoina seuraa muutenkin. Nuorten miesten on vähän pakko tai saavat selkäänsä jatkossakin, niin vertauskuvallisesti kuin ihan oikeastikin.

Tasa-arvoisessa maassa naiset valitsevat, ja miehet mukautuvat ja kehittävät vahvuuksiaan tullakseen valituksi.