Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tätä elämääni
09.07.2016 |
Olin hommannut asumisoikeusasunnon nelihenkistä perhettämme varten, sillä varakas mieheni haluaisi kuulemma maksaa nykyisen ahtaan kaksiomme velattomaksi, ennen kuin suostuu vaihtamaan isompaan asuntoon. Hankin sitten neliön, joka olisi uudesta talosta hyvällä sijainnilla jne. Mies sitten alkoi moittia mua "s*atanan tyhmäksi lehmäksi, joka ei tajua raha-asioista mitään" ja joka tahallaan järjestää hänelle liian pitkän työmatkan (autolla testatessa kului 17 minuuttia). Aiemmin ko. asunti oli kelvannut, mutta nyt kun oon hommannut rahoitusta jne., niin hän haluaakin perua koko jutun. Ja siis se asunto tulisi minun nimiini ja maksaisin itse sen lainankin. Mies alkoi mua nimitellä ja uhkasi lyödä nyrkillä autossa (hän on tehnyt niin monta kertaa aiemmin, joten pelkäsin aiheellisesti).
Sitten kävimme kaupassa, niin mies loi minuun sellaisen täysin tyhjän vihamielisen katseen. Hetken päästä hän sanoi minulle ilkkuvaan sävyyn, että mä turhaan pidän noin avokaulaista paitaa, kun mulla ei ole mitään esiteltävää (=liian pienet rinnat). Paitani siis on normaali (ehkä normaalia aivan hieman avarampikaulainen) t-paita ja yleensä pidänkin todella peittäviä vaatteita. Mitään rintavakoa yms. siitä ei näkynyt. Mies alkoi repiä paitaank ja naureskella, kuinka mulla on vain tyhjät nahkapussit, joita ei sovi esitellä. Tosiasiassa mulla on ihan tavalliset, ei-roikkuva B-kupin rinnat - ei missään nimessä isot, mutta eivät roikkuvat tai "nahkapussitkaan".
Lopulta aloin itkeä ja mies säesti ilkkumalla, kuinka olen ihan hyödytön ja arvoton ja elämässäni epäonnistunut surkimus. Sanoin sitten, että ehkä mun pitäisi hypätä junan alle, jolloin mies mielihyvin ajoi mut välittömästi junaradan vierelle ja jätti sinne sanoen näkemiin ja ajoi nopeasti pois taakseen vilkaisematta. Tässä nyt sitten istun... Kysymys kuuluu: mitä teen?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mies on päästään sekaisin. Jätä se sika!!
Siis jotenkin ihan mielipuolista, että mies aluksi jopa ilahtui siitä asunnosta ja piti mua hyväntekijänä, kun hommaan perheelle asiallisen asunnon (nyt ollaan pienessä kaksiossa kahden pienen lapsen kanssa) ja sitten tänään saankin haukut päälle ja melkein nyrkistä siitä hyvästä, että hankin sen asunnon. Mies myös heitteli kotona tavaroitani seinään (mm. repun, jossa on kannettavani). Meillä on jo nyt tosi ahdasta ja haluaisin, että lapsilla olisi riittävästi tilaa. Sitten se mun vaatteiden haukkuminenkin on ala-arvoista, sillä oli suunnilleen toinen päivä tänä kesänä, että olin edes ihmisten ilmoilla lyhythihaisessa paidassa. Sitten kun mulla on peittävät vaatteet, niin sitäkin mies haukkuu "mummotyyliksi". Jotenkin ihan lohduton olo tässä on. Miten tästä pääsisi eteenpäin. En haluaisi oikeasti kuolla, mutta olen lähes umpikujassa.
Jospa muuttaisit sinne uuteen asuntoon lasten kanssa?
Oikeasti, tuollaista EI PIDÄ eikä SAA sietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mietippä sitä. Kannattaa harkita poismuuttoa sieltä Porvoosta ainakin.
Ei ole provo. Ihan oikeasti istun erään aseman/radan varren läheisyydessä. Tosi nätti päivä, kirkon kellot soi ja lentokoneita menee suht matalalta...olisi mukavaa elellä, jos ei joutuisi olemaan niin ilkeän miehen kanssa. Hän on myös pahaksi lapsille, mutta on kaavaillut pyytävänsä anopin asustelemaan kotiin, jos minusta aika jättäisi. Anoppi myös kerran ehdotti, että mun vain pitäisi lähteä pois ja jättää lapset väkivaltaiselle miehelleni.
Ja siis kirjoitan tänne, kun ei oo ketään muuta, jolle puhua näistä. Yritin itkuisena soittaa äidilleni, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Isälleni en kehtaa avautua näistä asioista, eikä mulla ole tällä hetkellä oikein sydänystävääkään.
Tuli kamala olo sinun puolesta. Neuvon sinua jättämään tuon paskiaisen. Hyviä miehiä kyllä löytyy jotka rakastavat ja arvostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ajatteli olevansa perheen pää ja hankkivansa teille tuon asunnon. Taisi olla hänelle kova pala, että vaimo menikin hankkimaan tuon asunnon eikä hän miehenä, perheen isänä.
Älä tee itsellesi mitään pahaa! Jumalalla on suunnitelma elämällesi!
Siunausta! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olisi mukavaa elellä, jos ei joutuisi olemaan niin ilkeän miehen kanssa.
No ei joudu- hankkiudu nyt herran tähden eroon tuollaisesta hirviöstä!
Asutko pääkaupunginseudulla? Onko sinulla sähköpostiosoitetta? Olen pienten lasten eroamassa oleva äiti ja haluaisin olla ystäväsi. Olen yksin vailla ystävää ja lapsia tänä iltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua raukkaa ja saatana sitä miestäsi. Kiroan harvoin, mutta nyt oli pakko. Sinun on jätettävä se mies. Mene soskuun ja puhu lastenvalvojalle asiasta. Nyt on hyvä hetki kun muutenkin olette vaihtamassa asuntoa. Älä enää mene samaan kämppään tuollaisen hirvityksen kanssa. Muutat lasten kanssa siihen ASO -asuntoon ja alat uuden onnellisemman elämän jossa ei tarvitse pelätä. Tulet kyllä pärjäämään. Ja sitten alkaa ruikutus että 'anteeksi enhän minä tarkoittanut', mutta ole jämäkkä. Joskus tämä repäisy on tehtävä, tiedät sen. Säälitää ihan hirveästi, mutta muista että nyt on pahinta ja tulee paremmat ajat. Tunteeton vailla mitään empatiakykyä ja täynnä jotakin vihaa on tämä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet päättänyt ehdä? Jotenkin on nyt jatkettava maanantaihin asti Onko sinulla sukulaisia tai kavereita jonka luokse voisit lasten kanssa mennä maanantaihin asti väliaikaisesti että pääset asioimaan viranomaisten kanssa. Vai kykenetkö olemaan kotona vielä?
Tuolla tavalla mies tuhioaa sinun itsetuntosi kokonaan. Et voi jatkaa hänen kanssaan. Onko sinulla sukulaisia siinä lähellä. Soita uudelleen äidille tai laita tekstari miten asiat ovat. Jos hän ei tiedä että tilanne on näin akuutti. Olen yli 60 -vuotias yhden tyttären äiti.
Pidä pää kylmänä ja toimi. Edessä voi olla täysi helvetti. Puolisosi pystyy ihan mihin tahansa. Tuon tyyppinen alistaa, seuraa sinua tod. Näköisesti etottuakin.
Itsellä kohta erosta 10 vuotta ja kiusanteko jatkuu.
JSSAP. Jos mies ei muutenkaan tue arjessa niin mitä sillä tekee? Antaa miehen asua kaksiossaan, sinä muutat lasten kanssa varaat ajan lastenvalvojalla elatusavun laskettamiseksi. Etkä mainitse asiasta mitään etukäteen miehelle.Miehesi rakastaa vain rahaa.
Heti maanantaina haet apua. Soita minne tahansa, sosiaalitiomeen, neuvolaan tai ehkäpä ensimmäisenä kysy turvakodista miten pääset parhaiten alkuun. Turvakotiin voi ehkä soittaa viikonloppunakin?
Sitten muutat lasten kanssa uuteen kotiin. Onpa onni, että olet ollut niin viisas, että olet hankkinut uuden kodin, teillä on hyvä tilaisuus päästä uuteen alkukun. Miestä et ota mukaan, et anna avaimia, etkä kerro milloin muutatte.
Huomaatko, miten mies on alistuanut sinut jo niin, että puolustelet ja selittelet jo normaaleja vaatteitasi. Tietenkään ei kuulu normaaliin parisuhteeseen haukkua toisen vaatteita tai ulkonäköä tai käydä käsiksi. Jo pelkästään vaatteiden tai rintojen haukkuminen on todellakin epänormaalia ja sinä olet nyt jamassa, jossa koet tarpeelliseksi selittää niiden olevan ok. Ei sellaista tarvitse selitellä, olet varmasti kaunis ja ihan hyvin pukeutunut. Lisäksi olet kyennyt väkivaltaisesta suhteesta huolimatta hankkimaan uuden kodin. Se kysyy voimia, mutta sinäpä olet siihen kyennyt! Onnittele itseäsi vilpittömästi.
Et tee tuollaoisella miehellä mitään. Eroon vaan siitä heti. Jos kaksio on teidän yhteinen, niin avioerossa tehdään ositus ja saat oman osuutesi. Jos ette ole naimisissa ja kaksio on miehen, jääköön sinne meuhkamaan yksinään. Kysy sieltä ensi- ja turvakodista mm miten ja milloin sinun kannattaa muuttaa, voiko olla tarpeen esim. saada poliisi paikalle kun muutat tarvarasi pois.
Olet tärkä itsellesi ja lapsillesi. Taistele teidät takaisin pinnalle ja nauti uudesta kodista ja elämästäsi, sillä edessä on varmaankin paljon parempi elämä!
Tuon tapaiset asiat kuuluu sopia yhdessä, niin ei tule mitään raivareita. Miksi ihmeessä et sopinut miehen kanssa asiasta tarkemmin ennen kuin toimit?
Vierailija kirjoitti:
Jospa muuttaisit sinne uuteen asuntoon lasten kanssa?
Oikeasti, tuollaista EI PIDÄ eikä SAA sietää!
Asunto valmistuu vasta vuoden päästä. Hankin jo aiemman aviokriisin aikaan vuokra-asunnon, mutta mies ei antanut mun muuttaa sinne. Kuulemma pitäisi ensin tehdä virallinen huoltajuussopimus. Ok, olen varannut sinne ajan ja allekirjoitettu avioerohakemuskin on valmiina. Annoin vain sen vuokra-asuntoni juuri viime kuussa pois ja nyt pitäisi löytää uusi. Huoh.
No mietippä sitä. Kannattaa harkita poismuuttoa sieltä Porvoosta ainakin.