Voisitko elää avoimessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Itsetuntoni on hyvä. Näennäinen pessimistisyyteni pohjautuu vaan juurikin faktoihin, minuun ei ole tähäänkään ikään mennessä rakastuttu ja jokainen suhde on päättynyt miehen kyllästymiseen. Siksi avoin suhde olisi ok-vaihtoehto, koska alkujaankaan en lataisi enää mitään suuria odotuksia miehen uskollisuudesta minua kohtaan. Mieluummin sitten luvalla.

Avoimeen suhteeseen ei pitäisi päätyä myöskään siksi, että "kuitenkin se pettää" vaan molempien osapuolien omasta halusta.

Minä saan rauhassa päättää millaisia ihmissuhteita minä itse elämääni järjestän, et sinä. Meillä kaikilla on oma tapamme elää ja valita, omien perusteluidemme ja arvojemme pohjalta.

Mm. minun arvoihini kuuluu se etten katso asiakseni arvostella täälläkään edes anonyyminä toisten ihmissuhdevalintoja. Sinun arvosi ovat eriävät.

Tietysti, en vain ole ikinä nähnyt tai kuullut sellaisesta avoimesta suhteesta, joka olisi toiminut tuollaisista lähtökohdista. Ystävällisesti vain varoitan, että avoimeen suhteeseen kannattaa ryhtyä vain ns. itsestään lähtevistä syistä, muunlaisilla ihmisillä nämä suhteet harvoin toimivat. Jokainen tietysti tekee omat valintansa.

Olen elänyt ja se oli ihan ok. Voisin tehdä niin myös jatkossa. Tällä hetkellä tosin olen sinkku.

Kun on erilaiset halut, meidän tapauksessa se että itse en ollut kiinnostunut mitään ns. kinky-jutuista, mutta muuten suhde toimii hyvin, niin oli ihan kätevää antaa toiselle hieman vapauksia. Ainakin kätevämpää kuin antaa toisen riutua puutteessa ja kestää rutinaa ja marinaa, tai sitten harrastaa itse sellaista seksiä josta en pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Itsetuntoni on hyvä. Näennäinen pessimistisyyteni pohjautuu vaan juurikin faktoihin, minuun ei ole tähäänkään ikään mennessä rakastuttu ja jokainen suhde on päättynyt miehen kyllästymiseen. Siksi avoin suhde olisi ok-vaihtoehto, koska alkujaankaan en lataisi enää mitään suuria odotuksia miehen uskollisuudesta minua kohtaan. Mieluummin sitten luvalla.

Kuinka vanha olet? Kuinka monta näitä pettymykseen loppuneita suhteita on takana?

Itse ajattelen että voisin minä elää avoimessakin suhteessa, kai, mutta en näkisi sitä "oikeana" rakkauden suhteena. Enemmän kaverisuhde, fuckbuddyt jotka ehkä elääkin yhdessä.

Sovituista säännöistä pitäisin kiinni, koska olen luonteeltani semmoinen, mutta kovin paljon velvollisuudentunnetta saatikka romanttista rakkautta en tod näk tuntisi naista kohtaan, joka peuhaa myös muiden miehien kanssa. Samoin luulen, että toleranssini parisuhdeongelmille olisi huomattavasti pienempi, eli helpommin lopettaisin suhteenkin.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Itsetuntoni on hyvä. Näennäinen pessimistisyyteni pohjautuu vaan juurikin faktoihin, minuun ei ole tähäänkään ikään mennessä rakastuttu ja jokainen suhde on päättynyt miehen kyllästymiseen. Siksi avoin suhde olisi ok-vaihtoehto, koska alkujaankaan en lataisi enää mitään suuria odotuksia miehen uskollisuudesta minua kohtaan. Mieluummin sitten luvalla.

Kuinka vanha olet? Kuinka monta näitä pettymykseen loppuneita suhteita on takana?

Itse ajattelen että voisin minä elää avoimessakin suhteessa, kai, mutta en näkisi sitä "oikeana" rakkauden suhteena. Enemmän kaverisuhde, fuckbuddyt jotka ehkä elääkin yhdessä.

Sovituista säännöistä pitäisin kiinni, koska olen luonteeltani semmoinen, mutta kovin paljon velvollisuudentunnetta saatikka romanttista rakkautta en tod näk tuntisi naista kohtaan, joka peuhaa myös muiden miehien kanssa. Samoin luulen, että toleranssini parisuhdeongelmille olisi huomattavasti pienempi, eli helpommin lopettaisin suhteenkin.

M38

En voisi. Vaikka vaimon kanssa ei intohimoa juurikaan ole niin en voisi jakaa arkea ja aherrusta sellaisen kanssa joka hakee ilot toiselta. Vaikka itsekin toki silloin voisin käydä "vieraissa" niin mieluummin elän kokonaista elämää yhden kanssa.

Nyt vaihtoehtoina näyttää olevan elämä kurjuudessa (kun vaimolla ei haluja minua kohtaan) tai ero.

Toki fantasia maailmassa ja ilman lapsia voisi seikkailla, mutta nyt eletään oikeaa elämää

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin. Meillä on miehen kanssa pitkä suhde takana. Intohimoni miestäni kohtaan on aivan kuollut vaikka muuten miehestä tykkäänkin. Voisin aivan helposti ryhtyä avoimeen suhteeseen, mutta mies ei ole innostunut ajatuksesta.

Luulen, että jos oikein palavasti rakastaisin, niin sitten en kykenisi. Silloin varmastikin tieto siitä, että mies on muidenkin kanssa tuntuisi liian pahalta.

Miksi ette eroa? Vai oletko miehesi kanssa kun et halua loukata erolla? Intohimottomuudessa eläminen ei kyllä ole reilua kummallekaan.

Itse elin tuollaista elämää kunnes tajusin lopulta että yksipuolinen rakkaus ei ole elämää.

Nyt elän onnellisesti uuden rakkaan kanssa joka myös rakastaa minua.

Entinen vaimoni ei tunnu löytävän sopivaa, miehiä kiertää tiuhaan. Sinänsä sama itselleni, mutta lasten kannalta ei kovin hyvä.

Voisin. Vaikka en usko että aktiivisesti etsisin tai edes kaipaisin seksiseuraa muusta kuin miehestäni. Miehelleni tämä ei kävisi, koska hänen mielestään minä saisin helpommin, enemmän ja parempaa seksiseuraa kuin hän saisi.

Miehen kanssa ollaan puhuttu, että olis kiva löytää jostain sellainen ystävä pariskunta, jonka kanssa vois vähän myös sekstailla.. Eikä välttämättä tarvis edes mennä parinvaihtoon asti vaan kivaa jännitystä vois olla esim sellanen yhteinen mökkiviikonloppu, jossa asioita tehtäisiin ja puhuttaisiin avoimesti. Sopivaa paria ei vain ole löytynyt.

Mitä sanoisitte lapsillenne? Intohimon tyydytystä salassa, varmasti toimii, eikä lapset huomaa tai ihmettele?

Entä voisiko toimia niin että hakisitte sen avoimen suhteenne tiskaamaan tai ruohonleikkuuseen?

En voisi. Se olisi liian vaikeaa minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin. Meillä on miehen kanssa pitkä suhde takana. Intohimoni miestäni kohtaan on aivan kuollut vaikka muuten miehestä tykkäänkin. Voisin aivan helposti ryhtyä avoimeen suhteeseen, mutta mies ei ole innostunut ajatuksesta.

Luulen, että jos oikein palavasti rakastaisin, niin sitten en kykenisi. Silloin varmastikin tieto siitä, että mies on muidenkin kanssa tuntuisi liian pahalta.

Miksi ette eroa? Vai oletko miehesi kanssa kun et halua loukata erolla? Intohimottomuudessa eläminen ei kyllä ole reilua kummallekaan.

Itse elin tuollaista elämää kunnes tajusin lopulta että yksipuolinen rakkaus ei ole elämää.

Nyt elän onnellisesti uuden rakkaan kanssa joka myös rakastaa minua.

Entinen vaimoni ei tunnu löytävän sopivaa, miehiä kiertää tiuhaan. Sinänsä sama itselleni, mutta lasten kannalta ei kovin hyvä.

Koska parisuhde on muutakin kuin intohimoa. Me tykätään toisistamme, viihdytään toistemme seurassa. Halutaan olla toistemme kanssa. En jaksa uskoa, että kovinkaan monessa pitkässä liitossa intohimo pysyy vuodesta toiseen mukana. Mutta ei se parisuhde siltikään siihen lopu, koska jäljelle jää vielä paljon muuta. Myös sitä seksiä, mutta ei niin intohimoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin. Meillä on miehen kanssa pitkä suhde takana. Intohimoni miestäni kohtaan on aivan kuollut vaikka muuten miehestä tykkäänkin. Voisin aivan helposti ryhtyä avoimeen suhteeseen, mutta mies ei ole innostunut ajatuksesta.

Luulen, että jos oikein palavasti rakastaisin, niin sitten en kykenisi. Silloin varmastikin tieto siitä, että mies on muidenkin kanssa tuntuisi liian pahalta.

Miksi ette eroa? Vai oletko miehesi kanssa kun et halua loukata erolla? Intohimottomuudessa eläminen ei kyllä ole reilua kummallekaan.

Itse elin tuollaista elämää kunnes tajusin lopulta että yksipuolinen rakkaus ei ole elämää.

Nyt elän onnellisesti uuden rakkaan kanssa joka myös rakastaa minua.

Entinen vaimoni ei tunnu löytävän sopivaa, miehiä kiertää tiuhaan. Sinänsä sama itselleni, mutta lasten kannalta ei kovin hyvä.

Koska parisuhde on muutakin kuin intohimoa. Me tykätään toisistamme, viihdytään toistemme seurassa. Halutaan olla toistemme kanssa. En jaksa uskoa, että kovinkaan monessa pitkässä liitossa intohimo pysyy vuodesta toiseen mukana. Mutta ei se parisuhde siltikään siihen lopu, koska jäljelle jää vielä paljon muuta. Myös sitä seksiä, mutta ei niin intohimoista.

Intohimon puute monesti on vain toispuoleista. Toinen haluaa ja toinen ei. Ja tämä aiheuttaa kitkaa. Jos sä haluat avointa suhdetta ja mies ei niin kohta olet katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin. Meillä on miehen kanssa pitkä suhde takana. Intohimoni miestäni kohtaan on aivan kuollut vaikka muuten miehestä tykkäänkin. Voisin aivan helposti ryhtyä avoimeen suhteeseen, mutta mies ei ole innostunut ajatuksesta.

Luulen, että jos oikein palavasti rakastaisin, niin sitten en kykenisi. Silloin varmastikin tieto siitä, että mies on muidenkin kanssa tuntuisi liian pahalta.

Miksi ette eroa? Vai oletko miehesi kanssa kun et halua loukata erolla? Intohimottomuudessa eläminen ei kyllä ole reilua kummallekaan.

Itse elin tuollaista elämää kunnes tajusin lopulta että yksipuolinen rakkaus ei ole elämää.

Nyt elän onnellisesti uuden rakkaan kanssa joka myös rakastaa minua.

Entinen vaimoni ei tunnu löytävän sopivaa, miehiä kiertää tiuhaan. Sinänsä sama itselleni, mutta lasten kannalta ei kovin hyvä.

Koska parisuhde on muutakin kuin intohimoa. Me tykätään toisistamme, viihdytään toistemme seurassa. Halutaan olla toistemme kanssa. En jaksa uskoa, että kovinkaan monessa pitkässä liitossa intohimo pysyy vuodesta toiseen mukana. Mutta ei se parisuhde siltikään siihen lopu, koska jäljelle jää vielä paljon muuta. Myös sitä seksiä, mutta ei niin intohimoista.

Intohimon puute monesti on vain toispuoleista. Toinen haluaa ja toinen ei. Ja tämä aiheuttaa kitkaa. Jos sä haluat avointa suhdetta ja mies ei niin kohta olet katkera.

En minä sitä haluamalla halua. Vastasin vain kysymykseen voisinko sellaiseen alkaa. Me ollaan oltu 21v yhdessä ja tiedetään toistemme kannat asioihin. Meillä on hyvä näin, mutta pointti oli se, että minulle sopisi avoin suhde jos sellaista ehdotettaisiin.

Kyllä voisin, mutta todennäköisesti huomaisin avoimessa suhteessa että nykyinen on aivan pska kumppani ja jättäisin hänet.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoisitte lapsillenne? Intohimon tyydytystä salassa, varmasti toimii, eikä lapset huomaa tai ihmettele?

Entä voisiko toimia niin että hakisitte sen avoimen suhteenne tiskaamaan tai ruohonleikkuuseen?

Teillä varmaan puhutaan makuuhuoneen tapahtumista lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Miehen kanssa ollaan puhuttu, että olis kiva löytää jostain sellainen ystävä pariskunta, jonka kanssa vois vähän myös sekstailla.. Eikä välttämättä tarvis edes mennä parinvaihtoon asti vaan kivaa jännitystä vois olla esim sellanen yhteinen mökkiviikonloppu, jossa asioita tehtäisiin ja puhuttaisiin avoimesti. Sopivaa paria ei vain ole löytynyt.

Meillä myös puhuttu ihan ajatustasolla vieraissa käymisestä. Aihe sinäänsä kiehtoo meitä molempia, mutta ei olla kokeiltu. Periaateessa molemmat olis valmiita kokeilemaan kolmattapyörää tai parinvaihtoa, jos tulis sopiva tilanne vastaan. Tuollainen mökkiviikonloppu kyllä kuulostais aika mielenkiintoiselta ja kevyeltä tavalta aloittaa kokeilu... Empä vaan tunne ketään sopivaa paria, eikä ehkä olis viisastakaan ruveta nykyisten ystäväpariskuntien kanssa sekstailemaan.

En muuten, mutta haluaisin päästä toteuttamaan bi-puoltani, edes kerran N42