Voisitko elää avoimessa suhteessa?

Leijonakuningas kirjoitti:

Kyllä voisin.

Lapset jo hankittu ja eikä vaimoni enää ulkonäöllä tai millään muullakaan tavoin kiinnosta ketään.

Itselläni on täysin toinen tilanne, kiinnostuneita naisia pyörii ympärillä jatkuvasti "ystävyyden syventävistä ehdotellen " jotkut vihjaillen ja toiset varsin suoraankin.

Syynä ehkä esimies asema työssä siisti pukeutuminen ,käytöstavat, huumorintaju, ja ulkonäkö josta olen huolehtinut aina nuoresta asti :

Kuntosali, uinti jne.

188cm 95 kg harteikas atleettinen look +6,5inch tuntuisi kelpaavan yllättävän monelle naiselle .

M40

Ihmisellä on vain yksi elämä, siis miksi siitä ei saisi nauttia kaikin tavoin ja kenen kanssa tahansa ja milloin tahansa ?

Syynä ei ainakaan ole kiva luonteesi. Miksi et jätä vaimoa?

Lisää mielipiteitä?

En. 

Siksi että rakastelu on fyysistä rakkautta, enkä voisi rakastella monen kanssa koska en voi rakastaa kuin yhtä. Enkä voi kuvitella että mieheni rakastaisi myös jotain toista/toisia naisia. Tuntuisi kuvottavalta koskea mieheen tietäen että joku toinen on häntä koskettanut hiljattain, ja hän on koskettanut muita intiimisti.

Voisin ja elänkin. Yksiavioinen suhde ei ole vaihtoehto toki muut saavat tehdä mitä haluavat.

-Kukka-

En voisi. Pelkään tauteja ja raskauksia ihan liikaa. Käyttäjävirheet mukaan laskettuna kondomin ehkäisyteho on vain n 80%, kondomi voi hajota, jolloin ollaan taas raskauksien (jos naisella ei ole muuta ehkäisyä) ja tautien armoilla. Kaikilta sairauksilta ei suojaa edes kondomi, esim. herpes tarttuu ihosta ihoon ja rakkuloita voi olla myös kumin peittämän alueen ulkopuolella. En voi tietää, etteikö miehen valitsema vieras nainen olisi joku näistä jotka yrittää vaan paksuksi ja häslää sen kondomin rikki kynsillä tms. tai kaivaa sen roskiksesta jälkikäteen ja tunkee spermat sisäänsä ja vaatii sitten isyystestiä (pakko tehdä jos äiti vaatii) ja sitten elatusmaksuja. En luota.

Itseni kohdalla en luota siihen, että vieras mies pitäisi sen kondominsa (on kokeiltu miehen kanssa huomaanko, jos hän ottaa kondomin pois kesken, en huomannut heti) koko yhdynnän ajan. Taudit olisi se ongelma, kun itselläni on kuitenkin kierukka. Naisen kanssa taas en voisi myöskään tautiriskin takia olla. Mulla on joku fobia sukupuolitauteihin. Kerran meni miehen kanssa (molemmat toistemme ensimmäisiä, mutta voisihan sitä vaikka huuliherpeksen saada vanhemmiltaan ja levittää sen vahingossa omin käsin sukuelimiinsä) kondomi rikki ennen tautitestejä, ja silloisista e-pillereistä huolimatta hain jälkiehkäisyn ja tulipa käytyä siellä testeissäkin heti seuraavana päivänä kun paniikki iski.

Mieheen riittäisi luotto, muttei välineisiin eikä nihin sivullisiin. Sivullisen pitäisi olla joku luotettava, vapaaehtoisesti lapseton tai maho tuttu, ja siitähän se riemu ja mustasukkaisuusdraamat repeäisi jos mies kävisi panemassa mun bestiksiä tai minä hänen... Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että voisin. Tiedän, että mieheni pitää muitakin naisia kuin minua seksikäänä ja haluttavana. Hänellä on todella voimakas libido, kun taas minulla halut ovat kausittaisia. Kunhan ehkäisystä huolehdittaisiin ja vältettäisiin taudit, mikäs siinä. Haluan olla koko elämäni tuon miehen kanssa, haluan pitää hänet elämässäni. Se ylittää mustasukkaisuuden tunteet. Rakastan häntä koko sydämestäni ja minulle suurinta iloa ja onnea tuottaa hänen ilonsa ja onnellisuutensa. En haluaisi kieltää häneltä mitään.

Väitätkö, että mies joka pitää sinun lisäksi muita naisia seksikkäinä ja haluttavina omaa voimakkaan libidon?

Eikö kaikki miehet ole juuri tuollaisia?

Kyllä voisin. Meillä on miehen kanssa pitkä suhde takana. Intohimoni miestäni kohtaan on aivan kuollut vaikka muuten miehestä tykkäänkin. Voisin aivan helposti ryhtyä avoimeen suhteeseen, mutta mies ei ole innostunut ajatuksesta.

Luulen, että jos oikein palavasti rakastaisin, niin sitten en kykenisi. Silloin varmastikin tieto siitä, että mies on muidenkin kanssa tuntuisi liian pahalta.

Voisin ja elänkin - en näe seksin harrastamisen olevan mitenkään sidonnaista rakastamiseen - ihan samalla tavalla välillä voi syödä muissakin ravintoloissa, kuin omassa lempiravintolassaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja elänkin - en näe seksin harrastamisen olevan mitenkään sidonnaista rakastamiseen - ihan samalla tavalla välillä voi syödä muissakin ravintoloissa, kuin omassa lempiravintolassaan.

Mutta entäs jos siitä toisesta ravintolasta tuleekin uusi lempiravintola?

Luultavasti en. Lyhyessä suhteessa seksi saman kumppanin kanssa on riittävän jännittävää, ja pitkään jatkunutta suhdetta ei halua riskeerata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja elänkin - en näe seksin harrastamisen olevan mitenkään sidonnaista rakastamiseen - ihan samalla tavalla välillä voi syödä muissakin ravintoloissa, kuin omassa lempiravintolassaan.

Mutta entäs jos siitä toisesta ravintolasta tuleekin uusi lempiravintola?

No, eipä ole näin käynyt vielä viimeisen 14 vuoden aikana, eikä minulla ole mitään syytä epäillä, että kävisi tulevaisuudessakaan. Jos niin kuitenkin joskus tapahtuisi niin eihän sille mitään voi, en minä puolisoani omista.

Meillä on avoin suhde ja toimii, tosin bi-henkisiä kun molemnat olemme, niin sallittua on ainoastaan seksi oman sukupuolen edustajan kanssa. Poikaystävä saa touhuta miesten kanssa ja minä naisten.

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Itsetuntoni on hyvä. Näennäinen pessimistisyyteni pohjautuu vaan juurikin faktoihin, minuun ei ole tähäänkään ikään mennessä rakastuttu ja jokainen suhde on päättynyt miehen kyllästymiseen. Siksi avoin suhde olisi ok-vaihtoehto, koska alkujaankaan en lataisi enää mitään suuria odotuksia miehen uskollisuudesta minua kohtaan. Mieluummin sitten luvalla.

En voisi. En itse haluaisi seksisuhdetta kenenkään muun kanssa ja odotan samaa mieheltäni. Ihan jo tautien leviämisvaaran vuoksi, ja muutenkin. Omia menoja ja harrastuksia saa ja pitääkin olla, mutta seksi ei ole mikään harrastus. Se kuuluu parisuhteeseen ja kun on päätetty olla yhdessä, niin sitten ollaan. Jos vieras sukupuolielin alkaa liikaa houkuttaa, niin sitten pitää sopia puolison kanssa mitä tehdään. Minulle siinä tapauksessa ainoa vaihtoehto olisi erota. Joko ollaan tai ei olla, ei mitään välimuotoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Itsetuntoni on hyvä. Näennäinen pessimistisyyteni pohjautuu vaan juurikin faktoihin, minuun ei ole tähäänkään ikään mennessä rakastuttu ja jokainen suhde on päättynyt miehen kyllästymiseen. Siksi avoin suhde olisi ok-vaihtoehto, koska alkujaankaan en lataisi enää mitään suuria odotuksia miehen uskollisuudesta minua kohtaan. Mieluummin sitten luvalla.

Avoimeen suhteeseen ei pitäisi päätyä myöskään siksi, että "kuitenkin se pettää" vaan molempien osapuolien omasta halusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde on ainoa, johon enää voisin lähteä mukaan. En aidosti usko, että minuun voisi rakastua tai mies ei missään vaiheessa kyllästyisi minuun.

Kyllä avoimen suhteen yksi kulkakivistä on juurikin hyvä itsetunto (ei vertaile itseään muihin tai pelkää, että puoliso löytää paremman.) Siksi se ei varmaan mustasukkaisilta onnistukaan...

Itsetuntoni on hyvä. Näennäinen pessimistisyyteni pohjautuu vaan juurikin faktoihin, minuun ei ole tähäänkään ikään mennessä rakastuttu ja jokainen suhde on päättynyt miehen kyllästymiseen. Siksi avoin suhde olisi ok-vaihtoehto, koska alkujaankaan en lataisi enää mitään suuria odotuksia miehen uskollisuudesta minua kohtaan. Mieluummin sitten luvalla.

Avoimeen suhteeseen ei pitäisi päätyä myöskään siksi, että "kuitenkin se pettää" vaan molempien osapuolien omasta halusta.

Minä saan rauhassa päättää millaisia ihmissuhteita minä itse elämääni järjestän, et sinä. Meillä kaikilla on oma tapamme elää ja valita, omien perusteluidemme ja arvojemme pohjalta.

Mm. minun arvoihini kuuluu se etten katso asiakseni arvostella täälläkään edes anonyyminä toisten ihmissuhdevalintoja. Sinun arvosi ovat eriävät.

En voisi elää varsinaisesti avoimessa suhteesa. mutta erikseen sovitut "syrjähypyt" jossain toisella paikkakunnalla olis aika jees. Olaan tästä miehen kanssa puhuttukin, mutta vielä ei olla lupia annettu puolin eikä toisin. Tuosta aiheesta puhuminenkin antaa kummasti kipinää japiristää :) N32 p.s 8 vuotta ollaan oltu yhdessä ja suhde on kaikin puolin hyvä ja vakaall pohjalla

Joskus parikymppisenä ajattelin, että hyvinhän voisin elää avoimessa parisuhteessa, mutta sitten rakastuin aidosti nykyiseen mieheeni enkä voisi kuvitellakkaan alkavani avoimeen suhteeseen.