Mitä se loppujenlopuksi sua oikeasti hyödyttää, että raadat koko elämän työn, perheen ja rahan eteen
Siis se että _raadat_. Teet niitä töitä tunnollisesti ja ahkerasti koko elämäsi, isoille pomoille vähän nöyristellen ja kiltisti kaikenlaiseen paskaan suostuen. Kunhan saat rahaa. Rahaa millä voit sitten ostaa perheellesi talon ja materiaa, jonka ajattelet heitä ilahduttavan. Sinä osoitat välittäväsi heitä sillä, kuinka paljon töissä raadat heidän eteen.
Tässä maailmassa voisit kuitenkin täysillä keskittyä pelkästään perheeseesi, siihen aikaan mitä heidän kanssa vietät ja mitä te yhdessä teette koko elämänne ajan. Ilman että työt rajoittavat yhtään mitään. Rahaa on kuitenkin suomalaisella aina aivan tarpeeksi (ja jos työttömällä muka ei rahat riitä, on elintavoissa vikaa). Tässä maailmassa ei kannata keskittyä kauniiden asioiden haalimiseen, vaan tunteisiin, ihmissuhteisiin, sosiaalisuteen. Tutustu ihmisiin, vaikuta heihin, panosta heihin. Auta vaikka ilmaiseksi yksinäistä vanhusta. Muista aina tehdä jotain hyvää, joka menee vaikka työstä, äläkä työttömänä sitten vain loju sohvallasi elämässä vielä "turhempaa" elämää. Se onni, minkä saat siitä, että autat apua tarvitsevaa ilman rahallista palkkiota, on enemmän kuin uskotkaan. Sinä elät vain kerran ja loppujen lopuksi raha on numeroita ja tyylikkään ulkomuodon takia hankittu materia vain hengetöntä, pinnallista kiiltoa, joka ei luo niitä lämpimimpiä muistoja elämääsi.
Jos työpaikkasi on hyvä, eikä kuormita sinua tai suhteitasi lähimmäisiisi, kannustan ehdottomasti kyllä pitämään sen. Jotkut ihmiset tarvitsevat sen työn tunteakseen olonsa mielekkääksi. Ja se on se avain, jos työ on mielekästä, älä ihmeessä lopeta. Mutta tässä yhteiskunnassa tiedettävästi niin moni raataa mielenterveysongelmaisena (tai kohta sellaisena) niska limassa maksaen veroa tälle valtiolle joka täysin kyseenalaistaa heidät ja elämän tarkoituksen. Ei sinun tarvitse olla se yksi muurahainen keossa, keossa jota rakennetaan valtiolle. Jokainen kuningas, presidentti, pääministeri, on samanlainen ihminen kuin juuri sinä, samalla tavalla tänne pallolle syntynyt ja samat asiat kokeva. Heillä voi olla enemmän päätäntävaltaa ja rahaa, mutta kaiken mahdollistaa muut ihmiset, eli te. Ilman teitä heilläkään ei olisi mitään. Joten heidän kannattaisi ajatella asiat teidän kantilta. Nykyihminen on vähän liiankin aivpopesty siihen etteivät he muka voisi oikeasti vaikuttaa yhtään mihinkään kun asiat vaan on miten on, päättäjät kusipäitä ja maailmanmeno tällaista. _Mehän_ ollaan se maailma. Ympäri historian asioita on muutettu ja saatu muuttumaan _meidän_ avulla, niin hyvään kuin pahaankin.
Kommentit (51)
Se ei hyödytä muita kuin ns. eliittiä. Mutta ainahan näitä ns. hyödyllisiä idiootteja tarvitaan. Raukat eivät paremmasta tiedä, ja heidän elämänsä sitten menee siihen koti-uskonto-isänmaa -suorittamiseen.
Onpas idealistista... noh, sontaa. Töissäkäyvä tekee paljon enemmän hyvää: toteuttaa itseään, pitää huolta itsestään ja perheestään, on kunnon kansalainen ja osallistuu yhteiskunnan kustannuksiin. Parhaassa tapauksessa myös työn sisältö on auttamista tms. hyödyksi olemista, ja vapaaehtoistyötä voi hyvin tehdä vapaa-ajalla lähtemällä vaikka lipaskerääjäksi perheen kanssa. Näin annetaan lapsillekin terve malli siitä, kuinka tehdään oma osuus eikä eletä muiden siivellä.
T. Yh-lto, jonka elämä ei suinkaan ole ole raadantaa ja kärsimystä
Vierailija kirjoitti:
Näiden raatajien rahoilla tuet maksetaan.
Eli ei ole vaihtoehtona, että kaikki vain saavat tukia ja kukaan ei ahkeroi. Mutta yksilötasolla toki valinta. Työhön ajaa ensinnäkin sosiaalinen paine. Monelle tulee vakavia itsetunto-ongelmia yhteiskunnan oravanpyörän ulkopuolelle jäämisestä.
Eihän se työ herkkua useimmille ole, mutta mikä se vaihtoehto on? Syrjäytyminen... ja se ei täytä monelle laatuvaatimuksia mielekkäästä elämästä.
Kyllä se työssäkäynnin voittaa. Luultavasti et ole kovin töitä tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Onpas idealistista... noh, sontaa. Töissäkäyvä tekee paljon enemmän hyvää: toteuttaa itseään, pitää huolta itsestään ja perheestään, on kunnon kansalainen ja osallistuu yhteiskunnan kustannuksiin. Parhaassa tapauksessa myös työn sisältö on auttamista tms. hyödyksi olemista, ja vapaaehtoistyötä voi hyvin tehdä vapaa-ajalla lähtemällä vaikka lipaskerääjäksi perheen kanssa. Näin annetaan lapsillekin terve malli siitä, kuinka tehdään oma osuus eikä eletä muiden siivellä.
T. Yh-lto, jonka elämä ei suinkaan ole ole raadantaa ja kärsimystä
On aivan upeaa, että on olemassa esimerkkisi kaltaisia ihmisiä, jos vaikka sinä olet sellainen joka "toteuttaa itseään, pitää huolta itsestään ja perheestään, on kunnon kansalainen ja osallistuu yhteiskunnan kustannuksiin". Mutta älkää olko sokeita sille, että yhteiskunnan päättäjät olisivat oikeasti aina fiksumpia kuin te, tai että he eivät voisi jopa tietoisesti kusettaa teiltä rahaa ja aikaa tehdäkseen omasta elämästään parempia. Suomalaiseen on kyllä erittäin hyvin opetettu ja isketty se asenne olla nöyrä ja tunnollinen.. minkähän takia? Sinunko vai jonkun joka hyötyy sinusta?
Töissä loma oli silloin kun se oli. Jos koko loman satoi vettä, niin seuraavana kesänä sitten uudestaan. Nyt voi odotella, että auringonpaisteet alkavat :) Olin suunnitellut lomamatkaa heinäkuulle, mutta kun sataa niin siirrän sitä siihen, kun aurinko paistaa 25 C
Työttömänä tai sossun asiakkaana ei ole varaa sitä perhettä pitää, perustaa voi kyllä, mutta luuletko että tulee onnellinen? Kyllä sitä lähimmäisten auttamista tehdään myös töissä. palomiehet, sairaanhoitajat jne. Alanvalintakysymys. Puhut oikeasti utopiasta, jota ei ole kuin harvoilla rikkailla eli sellainen rikkaan eläkeläisen elämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden raatajien rahoilla tuet maksetaan.
Eli ei ole vaihtoehtona, että kaikki vain saavat tukia ja kukaan ei ahkeroi. Mutta yksilötasolla toki valinta. Työhön ajaa ensinnäkin sosiaalinen paine. Monelle tulee vakavia itsetunto-ongelmia yhteiskunnan oravanpyörän ulkopuolelle jäämisestä.
Eihän se työ herkkua useimmille ole, mutta mikä se vaihtoehto on? Syrjäytyminen... ja se ei täytä monelle laatuvaatimuksia mielekkäästä elämästä.
Kyllä se työssäkäynnin voittaa. Luultavasti et ole kovin töitä tehnyt?
Teen mielekästä työtä. Ymmärrän, ettei kaikilla tätä etuoikeutta ole. Silloin voi olla tyydyttävämpää heittäytyä "sossupummiksi", jos on vapaa ulkopuolisista statuspaineista.
Jos en käy töissä, uitte bzkaisissa vesissä ja pyyhitte paitaanne, kun paperi on loppu. Jos sinne vessaan voi enää mennä. Vaikka eihän mikään paikka ole auki, kun ei muutkaan käy töissä.
t. siivooja.
Asetat itsesi muiden yläpuolelle kirjoittamalla " te--". Ei jatkoon. Et ole sen valaistuneempi sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden raatajien rahoilla tuet maksetaan.
Eli ei ole vaihtoehtona, että kaikki vain saavat tukia ja kukaan ei ahkeroi. Mutta yksilötasolla toki valinta. Työhön ajaa ensinnäkin sosiaalinen paine. Monelle tulee vakavia itsetunto-ongelmia yhteiskunnan oravanpyörän ulkopuolelle jäämisestä.
Eihän se työ herkkua useimmille ole, mutta mikä se vaihtoehto on? Syrjäytyminen... ja se ei täytä monelle laatuvaatimuksia mielekkäästä elämästä.
Kyllä se työssäkäynnin voittaa. Luultavasti et ole kovin töitä tehnyt?
Teen mielekästä työtä. Ymmärrän, ettei kaikilla tätä etuoikeutta ole. Silloin voi olla tyydyttävämpää heittäytyä "sossupummiksi", jos on vapaa ulkopuolisista statuspaineista.
Kutsun sellaisia ihmisiä joille ulkopuolelta asetetut statusvaateet merkkaavat paljon ihan suoraan heikoiksi ihmisiksi. Heikompaa ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas idealistista... noh, sontaa. Töissäkäyvä tekee paljon enemmän hyvää: toteuttaa itseään, pitää huolta itsestään ja perheestään, on kunnon kansalainen ja osallistuu yhteiskunnan kustannuksiin. Parhaassa tapauksessa myös työn sisältö on auttamista tms. hyödyksi olemista, ja vapaaehtoistyötä voi hyvin tehdä vapaa-ajalla lähtemällä vaikka lipaskerääjäksi perheen kanssa. Näin annetaan lapsillekin terve malli siitä, kuinka tehdään oma osuus eikä eletä muiden siivellä.
T. Yh-lto, jonka elämä ei suinkaan ole ole raadantaa ja kärsimystä
On aivan upeaa, että on olemassa esimerkkisi kaltaisia ihmisiä, jos vaikka sinä olet sellainen joka "toteuttaa itseään, pitää huolta itsestään ja perheestään, on kunnon kansalainen ja osallistuu yhteiskunnan kustannuksiin". Mutta älkää olko sokeita sille, että yhteiskunnan päättäjät olisivat oikeasti aina fiksumpia kuin te, tai että he eivät voisi jopa tietoisesti kusettaa teiltä rahaa ja aikaa tehdäkseen omasta elämästään parempia. Suomalaiseen on kyllä erittäin hyvin opetettu ja isketty se asenne olla nöyrä ja tunnollinen.. minkähän takia? Sinunko vai jonkun joka hyötyy sinusta?
Jatkan vielä, vaikka Suomi onkin häkellyttävän kehittynyt valtio lyhyen vaikuttaneen historiansa aikana, Suomen itsemurhatilastot ovat myös häkellyttäviä. Köyhemmissä, "leppoisemmissa" maissa ihmiset varmasti vaikuttavat meidän silmiimme vähempiosaisemmilta, mutta ovat keskimääräisesti jokapäiväisessä elämässään onnellisempia. Meidän suomalaisten, ahkerien ja fiksujen raatajien tulos näkyykin sitten suurimmaksi osin rahoissa ja tuloissa joista emme edes itse saa osaa. Suomesta on hyvää vauhtia kehittymässä yhteiskunta missä tietyt perheet ja suvut nauttivat kuplassa varakkaasta helposta elämästään, alkuperäisesti meidän ansiosta. Syynä on rahanahneet ihmiset, jotka kehtaavat ja oikeuttavat itsensä saamaan leijonan osan kaikesta.
Kun on tuo filosofia ei kannata työelämässä pyrkiä niin korkealle kun mihin kyvyt riittävät, vaan tasolle, jossa pärjää vähemmälläkin tai on niin hyvä, että ei ole ekana lähtölistalla, jos tulee yt:t. Tai jossa on niin hyvä työllisyys, että on työntekijän markkinat. Ja tehdä töitä vain minimin. Parasta on työ, jossa on aito, eli työntekijän valinnasta lähtöisin oleva osa-aikaisen työnteon mahdollisuus. Minulla on. Onneksi on perintöäkin eli en ole edes liian pienituloinen tilanteessani.
On kahdenlaisia ihmisiä. Ihmiskeskeisiä ja ssiakeskeisiä. Toiset saa voimaa ihmisistä, toiset asioista. Ne asiat ei silti välttämättä tarkoita materiaa vaan kauniita asioita ja halua nähdä maailmaa. Matkustaminen ei ole ilmaista.
Työnteko loppui asuntolainan loputtua. Heittäydyin taas opiskelijaksi, ja tämähän on mukavaa nyt, kun ei ole enää suorituspaineita. Elämänlaatu on parantunut kohisten verrattuna työvuosiin. Tein sitä pienipalkkaista toisten auttamista, idealismin haihduttua vuosien jälkeen ei siitä jäänyt kuin rakkoja käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Asetat itsesi muiden yläpuolelle kirjoittamalla " te--". Ei jatkoon. Et ole sen valaistuneempi sinäkään.
Anteeksi, en tahdo asettaa tai kuvittele olevani yhtään valaistuneempi kuin kukaan muukaan. Kirjoitin tuossa muodossa siksi, että kohdistaisin sen paremmin niihin, jotka ajattelevat eri tavoin kuin minä. Yhtä paljon kuin eri tavoin ajattelevat saavat yrittää herätellä minua, saan minäkin varmaan puolustaa omaa näkemystäni, hyvällä tarkoituksella.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Onpas idealistista... noh, sontaa. Töissäkäyvä tekee paljon enemmän hyvää: toteuttaa itseään, pitää huolta itsestään ja perheestään, on kunnon kansalainen ja osallistuu yhteiskunnan kustannuksiin. Parhaassa tapauksessa myös työn sisältö on auttamista tms. hyödyksi olemista, ja vapaaehtoistyötä voi hyvin tehdä vapaa-ajalla lähtemällä vaikka lipaskerääjäksi perheen kanssa. Näin annetaan lapsillekin terve malli siitä, kuinka tehdään oma osuus eikä eletä muiden siivellä.
T. Yh-lto, jonka elämä ei suinkaan ole ole raadantaa ja kärsimystä
Älä jauha paskaa, että työntekijä toteuttaa itseään. En minä ainakaan päässyt sellaiseen ammattiin. Ja vaikka olisinkin päässyt, niin stressi, kiire, väärinmitoitetut reaurssit jne pitäisivät huolen siitä, että ainoa joka toteuttaa itseään on ahne työnantajataho. Nyt sluibailen ammatissa, jota voin tehdä panematta kaikkea peliin.
Itseäni on jo pidemmän aikaa vituttanut ajattelutapa että on painettava töitä niska limassa. Vanhuksetkin aina toitottavat että töitä pitää tehdä kovasti, muuten ei saavuta mitään. Mun mielestä ihmisen tarkoitus elämässä ei ole tehdä töitä, työ on vaan keksitty orjuuttamaan ihmisiä tähän ankara hierarkiseen oravanpyörään. Itse teen töitä sen takia että tulen toimeen, ja saan hankittua omistusasunnon, en siksi että saan ostettua hienon auton jolla näyttää tehneensä rankasti töitä.
Mutta jos olisi mahdollista, rakentaisin järven rannalle punaisen mökin ja istuttaisin perunamaan ja katselisin pihakeinusta kun lapseni juoksentelisivat aamukasteisella nurmella ilman stressiä. Vaimoni keräisi ohuessa kesämekossaan kukkasia niityltä. Itse kävisin kalassa, uisin, lämmittäisin saunan joka päivä ja nauttisin perheeni kanssa... Tätä elämä voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Se ei hyödytä muita kuin ns. eliittiä. Mutta ainahan näitä ns. hyödyllisiä idiootteja tarvitaan. Raukat eivät paremmasta tiedä, ja heidän elämänsä sitten menee siihen koti-uskonto-isänmaa -suorittamiseen.
Mistä sinä rahasi saat? Töissäkävijöiden verotuksesta loisintasi maksetaan ja viitsit vielä valittaa. 😨
Näiden raatajien rahoilla tuet maksetaan.
Eli ei ole vaihtoehtona, että kaikki vain saavat tukia ja kukaan ei ahkeroi. Mutta yksilötasolla toki valinta. Työhön ajaa ensinnäkin sosiaalinen paine. Monelle tulee vakavia itsetunto-ongelmia yhteiskunnan oravanpyörän ulkopuolelle jäämisestä.
Eihän se työ herkkua useimmille ole, mutta mikä se vaihtoehto on? Syrjäytyminen... ja se ei täytä monelle laatuvaatimuksia mielekkäästä elämästä.