Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kielletyt tunteet ja hämmennys, mitä teen?
07.07.2016 |
Miksi elämä on näin vaikeaa. Olen naimisissa ja minulla on pieniä lapsia. Suhteessa on pahoja ongelmia, en halua tässä kertoa tarkemmin, mutta moni eroasi varmasti tällaisessa tilanteessa. Itse olen kuitenkin sinnitellyt suhteessa. Osin lasten takia, ajatus siitä, että eron tullessa joutuisin olemaan myös aikoja ilman lapsia, tuntuu todella kamalta. Osin minua pelottaa yksin pärjääminen (nyt joku varmasti tuomitsee) ja yksinäisyys muutenkin. Toki välitänkin miehestäni, mutta kun ongelmat ovat tosi isoja, se ei aina ole helppoa.
Joka tapauksessa pitkään hyväksyin tilanteeni. Kunnes ihastuin työkaveriini. Tätä "tilannetta" meillä on kestänyt noin vuoden. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaikka hyvin hienovaraista vihjailua onkin ollut. Kemia on mieletön, meillä on ollut syvällisiä keskusteluja ja tuntuu että mies todella ymmärtää minua. Mies on kuitenkin varovainen eikä ole oikeastaan juuri yrittänyt mitään. Välillä on ollut mua kohtaan tosi viileäkin, ja olen jopa epäillyt että olen kuvitellut koko jutun. Vähän aikaa sitten meillä oli työpaikan kesäjuhlat joissa mies kuitenkin lähtei minua. Mitään ei silloinkaan tapahtnut, muuta kuin kädestä pitämistä. Mutta lataus oli käsittämätön, miten noin pieni ele voikin tuntua noin intimiilitä.
Sen jälkeen alkoivatkin kesälomat ja ikävä on ollut mieletön. Olen laittanut miehelle facebookissa pari kertaa viestiä, ihan työasioissa ja hän on vastannut, mutta e jatkanut juurikaan keskustelua. Ikävän lisäksi minua painaa myös syyllisyys, tuntuu että olen tehnyt väärin ja varmaan olenkin.
Mitä tekisitte tilanteessani? Ja mitä luulette työkaverimiehen ajattelevan? Miksi nyt ei sitten tartu kun yritän viritellä keskustelua?
Ikää minulla on 34..
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut että jouduisin tällaiseen tilanteeseen tai että omat tunteet menevät noin pitkälle. Tuntuu niin pahalta että olen ihan sumussa... ap
Tämä on sinun elämä! Tee niin kuin parhaaksi näät, jotta olisit onnellinen. Jätä huono mies! Ja pistä työkaverille viestiä, että lähtisikö kahville ym. Kerran me täällä ollaan.. älä hukkaa tilaisuutta parempaan elämään! Vaikka työkaverin kanssa ei onnistuisi niin pärjäät varmasti yksinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suora vastaus: et tee mitään. Sä olet naimisissa ja pienten lasten äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun elämä! Tee niin kuin parhaaksi näät, jotta olisit onnellinen. Jätä huono mies! Ja pistä työkaverille viestiä, että lähtisikö kahville ym. Kerran me täällä ollaan.. älä hukkaa tilaisuutta parempaan elämään! Vaikka työkaverin kanssa ei onnistuisi niin pärjäät varmasti yksinkin!
Mies lähtee työkaverin matkaan ollessaan aviossa: Jätä se sika!
Nainen lähtee työkaverin matkaan ollessaan aviossa: Kerran täällä vaan ollaan, toteuta naiseuttasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin olen ajatellutkin koko ajan, että en tee mitään. Olen yrittänyt unohtaa tunteeni, pitää ne kurissa jne. Mutta välillä mietin silti, onko hinta liian kova..jos tätä työkaveria ei olisi, en edes ajattelisi vaihtoehtoja.. mutta kun kohtaa ihmisen joka saa omat parhaat puolet esiin, niin koville ottaa. Varsinkin kun kotona on.. no, todella vaikeeta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun elämä! Tee niin kuin parhaaksi näät, jotta olisit onnellinen. Jätä huono mies! Ja pistä työkaverille viestiä, että lähtisikö kahville ym. Kerran me täällä ollaan.. älä hukkaa tilaisuutta parempaan elämään! Vaikka työkaverin kanssa ei onnistuisi niin pärjäät varmasti yksinkin!
Mies lähtee työkaverin matkaan ollessaan aviossa: Jätä se sika!
Nainen lähtee työkaverin matkaan ollessaan aviossa: Kerran täällä vaan ollaan, toteuta naiseuttasi!
Onko näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinun elämä! Tee niin kuin parhaaksi näät, jotta olisit onnellinen. Jätä huono mies! Ja pistä työkaverille viestiä, että lähtisikö kahville ym. Kerran me täällä ollaan.. älä hukkaa tilaisuutta parempaan elämään! Vaikka työkaverin kanssa ei onnistuisi niin pärjäät varmasti yksinkin!
Mies lähtee työkaverin matkaan ollessaan aviossa: Jätä se sika!
Nainen lähtee työkaverin matkaan ollessaan aviossa: Kerran täällä vaan ollaan, toteuta naiseuttasi!
Onko näin?
Näköjään palstalla on, kommenttien mukaan (muuallakin, kuin tässä ketjussa)
Mutta mitä luulette että tuökaverini ajattelee? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastus työkaveriisi on oire huonosta suhteestasi, ei syy millekään. Sun täytyy nyt pohtia se oma mahdollinen erosi ihan keskenäsi ja ajattelematta tipan tippaa mitä työkaveri ajattelee tai mitä ei ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Ihastus työkaveriisi on oire huonosta suhteestasi, ei syy millekään. Sun täytyy nyt pohtia se oma mahdollinen erosi ihan keskenäsi ja ajattelematta tipan tippaa mitä työkaveri ajattelee tai mitä ei ajattele.
Ei se ihan noin ole... sanoin jo että en pohtisi muita vaihtoehtoja jos en olisi tavannut toista ihmistä. "Alistuisin" vaan tilanteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastus työkaveriisi on oire huonosta suhteestasi, ei syy millekään. Sun täytyy nyt pohtia se oma mahdollinen erosi ihan keskenäsi ja ajattelematta tipan tippaa mitä työkaveri ajattelee tai mitä ei ajattele.
Ei se ihan noin ole... sanoin jo että en pohtisi muita vaihtoehtoja jos en olisi tavannut toista ihmistä. "Alistuisin" vaan tilanteeseen...
Olet siis läheisriippuvainen. Et pysty ajattelemaan itseäsi ilman miestä.
Nyt vaan on niin, että tuo kuvio ei ole mikään erityisen hyvä parisuhteen aloittamisen kannalta. Työkaveri vielä, sitten on työyhteisössäkin asiat sekaisin sen lisäksi että perhe hajosi.
Mitäs jos hakisit itsellesi terapiaa, että saisit päätäsi jotenkin selvemmäksi?
Ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja, tiedän...
Eroa vain jos eroaisitte ilman sitä työkaveria. Lapset tuskin hyväksyisi miestä joka rikkoi perheen. (Vaikka sinä se olisit.)
Luulen että en vaan löydä itestäni uskallusta erota :(
Kuule ailahtelija ap. Eipä tilanteessasi mitään erikoista ole. Oletkin jo tehtäväsi tässä elämässä täyttänyt elikä lapsia maailmaan saattanut.😊
Nyt sitten voikin antaa tunteilleen vallan ja ruveta ajattelemaan omaa itseään ja halujaan. Käsitätkö, että elät aivan normaalia nykyihmisten itsekeskeistä elämää. Kun ei enää huvita niin vaihtoon sitten.
Voihan sitä kumppanistaan hakea kaikki huonot puolet. Jospa se hieman keventää omaatuntoa.
😊😊
Alue: Aihe vapaa
Miksei se oma mies nyt sitten kelpaa?