Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kielletyt tunteet ja hämmennys, mitä teen?
07.07.2016 |
Miksi elämä on näin vaikeaa. Olen naimisissa ja minulla on pieniä lapsia. Suhteessa on pahoja ongelmia, en halua tässä kertoa tarkemmin, mutta moni eroasi varmasti tällaisessa tilanteessa. Itse olen kuitenkin sinnitellyt suhteessa. Osin lasten takia, ajatus siitä, että eron tullessa joutuisin olemaan myös aikoja ilman lapsia, tuntuu todella kamalta. Osin minua pelottaa yksin pärjääminen (nyt joku varmasti tuomitsee) ja yksinäisyys muutenkin. Toki välitänkin miehestäni, mutta kun ongelmat ovat tosi isoja, se ei aina ole helppoa.
Joka tapauksessa pitkään hyväksyin tilanteeni. Kunnes ihastuin työkaveriini. Tätä "tilannetta" meillä on kestänyt noin vuoden. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaikka hyvin hienovaraista vihjailua onkin ollut. Kemia on mieletön, meillä on ollut syvällisiä keskusteluja ja tuntuu että mies todella ymmärtää minua. Mies on kuitenkin varovainen eikä ole oikeastaan juuri yrittänyt mitään. Välillä on ollut mua kohtaan tosi viileäkin, ja olen jopa epäillyt että olen kuvitellut koko jutun. Vähän aikaa sitten meillä oli työpaikan kesäjuhlat joissa mies kuitenkin lähtei minua. Mitään ei silloinkaan tapahtnut, muuta kuin kädestä pitämistä. Mutta lataus oli käsittämätön, miten noin pieni ele voikin tuntua noin intimiilitä.
Sen jälkeen alkoivatkin kesälomat ja ikävä on ollut mieletön. Olen laittanut miehelle facebookissa pari kertaa viestiä, ihan työasioissa ja hän on vastannut, mutta e jatkanut juurikaan keskustelua. Ikävän lisäksi minua painaa myös syyllisyys, tuntuu että olen tehnyt väärin ja varmaan olenkin.
Mitä tekisitte tilanteessani? Ja mitä luulette työkaverimiehen ajattelevan? Miksi nyt ei sitten tartu kun yritän viritellä keskustelua?
Ikää minulla on 34..
Kommentit (34)
No tuota... aika tuomitsevaa porukkaa täällä :( sanoin jo ekassa viestissä että parisuhteessa on ongelmia, joiden takia olisi moni jo eronnut. Ja ei, kyse ei ole huonosta seksistä, huuman katoamisesta, jännityksen puutteesta, kotitöistä eikä lastenhoidosta. Mistä tiedätte kuinka pitkään olen jo yrittänyt kaikkea mahdollista? Ja vieläkään en ole tehnyt yhtään mitään (esim pettäny), moni ehkä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuota... aika tuomitsevaa porukkaa täällä :( sanoin jo ekassa viestissä että parisuhteessa on ongelmia, joiden takia olisi moni jo eronnut. Ja ei, kyse ei ole huonosta seksistä, huuman katoamisesta, jännityksen puutteesta, kotitöistä eikä lastenhoidosta. Mistä tiedätte kuinka pitkään olen jo yrittänyt kaikkea mahdollista? Ja vieläkään en ole tehnyt yhtään mitään (esim pettäny), moni ehkä olisi.
No ole sitten nainen ja eroa! Ei kukaan muu voi sinulle mitään moraalivapautusta pettämiseen antaa. Jos suhde on paska, lähdet pois. Kun olet vapaa, tutustut mahdollisesti työkaveriin tai et. Jos haluat lennosta vaihtaa, niin se on pettämistä vaikka kuinka hyppisit ja tanssisit.
mies
Höh hoijaa. Ei täällä tuollaisia kysele tasapainoinen nainen. Jos haluat ymmärrystä niin kerro miehellesi murheesi.
Pettäjähuo*a kerää taas kerran ymmärrystä, tsemppiä ja jopa opastusta pettämiseen yläpeukkujen saattelemana. Olette oksettavia sekopäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä uusi mies on sitten valmis hyppimään pillisi mukaan, rahaa loiselle kantaen, hyväksyy toisen jämät lapsineen ja passaa sinua kukkaessussa kaikessa mitä keksit pyytääkään?
Aloittaja on vain suomalaisen naisen tyyliin prinsessaharhailija.
EN jaksa lukea mut ota siltä suihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se työkaverimies varmaan voi välittää susta, mutta ymmärtää miten kimurantti tilanne on, eikä halua noin tulenarkaan juttuun. Ei siis halua olla joku ohimenevä ihastus jonka avulla pääset miehestäsi eroon. Oon kyllä sitä mieltä, että jos elämäsi on miehesi kanssa onnetonta, on ero aika hyvä vaihtoehto. Sun pitäis selvittää se asia ensin ja laittaa vähän sivuun niitä tunteita toista miestä kohtaan. Jos se juttunne on tarpeeksi vahva ja yhteytenne syvä, voit saada suhteen myöhemminkin alulle. Nyt vaan mietit mitä sydämessäsi tahdot. Asiat järjestyy askel kerrallaan. Sun pitää haluta eroa muutenkin, ilman uuttakin miestä, jotta mahdollinen uusi suhde voi toimia.
Tee niin kuin sydän (intuitio) sanoo <3
Terkuin, omaa ohjettaan noudattava 46v kolmen nuoren äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tällä palstalla näköjään hulluja.
Hohhoijaa. Ulkoilu olisi terveellisempää kuin provojen väsäily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suora vastaus: et tee mitään. Sä olet naimisissa ja pienten lasten äiti.
Niiin, tai panosta siihen mitä sinulla on.
Pistä siihen energiaasi.
Helppoa on katsella muita. saahan sitä haaveilla. Se on pelastus. Anna olla ihastus, mutta älä rupea kaksoiselämään.
Jos mies ei ole väkivaltainen tai päihteiden suurkäyttäjä, niin mahdollisuuksia on.
Alue: Aihe vapaa
Ihme haihattelua. Luuletko että sen uuden onnen kanssa alkuhuuma säilyisi loppuelämän? Ei muuten säily. Lisäksi hirveä soppa avioerosta ja lasten asumisesta ym. Rauhoitu nyt ja keksi vaikka joku uusi harrastus?