Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Otanko vastaan yliopistopaikan?
07.07.2016 |
Ala on huonosti työllistävä ja poliittisesti epävarma, helppopääsyinen (tietyn pohjatason omaaville) eikä kyseessä ollut ykköstoiveeni. Menetän ensikertalaisuuteni, jos nyt teen virhevalinnan.
Toisaalta itseäni kiinnostaa nimenomaan kyseinen aine, yrittäjyys ja opetustehtävätkin, mihin tuosta todennäköisesti päätyy jos hyvin käy. Silti epäilyttää riittääkö motivaationi ja taitoni vaativaan opiskeluun pitemmän päälle.
Eikä siitäkään ole mitään taetta, että ikinä tulen muualle pääsemään vaikka kuuluisin kiintiöön. Ja aikaa yrittää on vain ensi vuosi, ennen kuin hakukäytäntö taas muuttuu ja keskinkertaisilla papereilla ei ykköstoiveeseeni ole enää asiaa.
Mitä teen?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa ei (yleensä) valmistuta ammattiin, vaan opetellaan ajattelemaan. Ihan sama, mistä olet valmistunut.
T: Sosiologiasta valmistunut, maajohtajana teollisuusfirmassa
No jaa, kyvykkäimmillä ja ahkerimmilla ehkä asia onkin näin, mutta keskivertohenkilöllä ovet eivät todellakaan ole auki, vaikka niin haluttaisiin uskotella! Jos työllistyminen on luokkaa nippa nappa, niin ei sellaisen henkilön kannata ottaa enää takamatkaa väärällä pääainevalinnalla.
Työpaikat eivät mene ahkeruudella ja kyvykkyydellä, vaan suhteilla ja olemalla "hyvä tyyppi".
...Sanovat ne, jotka eivät ole ahkeria ja kyvykkäitä. Sosiaalinen lahjakkuus on myös osa kyvykkyyttä. uusien sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito myös vaativat ajhkeruutta.
Tämä on ihan eri asia kuin ammatillinen kyvykkyys ja ahkeruus. Tosiasia on, että sosiologiaa pääaineena lukeneella ei ole mitään mahdollisuutta kaupallisen alan johtotehtäviin, ellei ole vahvasti firman sisällä jo ennestään tai tule verkostojen (usein sukulaissuhteen) kautta. Vapaaksi ilmoitettua paikkaa on turha hakea, koska sosiologi ei pääse edes haastatteluun kauppatieteilijöiden ja dippainssien ohi, kuin korkeintaan vitsinä ja vittuiluna.
Kaupallisen alan johtotehtäviin ei päästä koulun penkiltä suoraan (pl. mahtisukujen vesat), eikä niihin yleensä paperihauilla mennä muutenkaan. Työkokemusta ja näyttöjä pitää siis olla, ja työelämässä on jatkuvasti mahdollista viedä uraa uusiin suuntiin. Mikään ei estä sosiologia aloittamasta vaikkapa jossain klassisessa järjestötehtävässä ja ottamasta siellä pikku hiljaa itselleen johtavaa roolia, josta voi ponnistaa johonkin yksityisen yrityksen pienehkön vastuun tehtävään, jossa menestymällä voi saada ylennyksen, jonka jälkeen...
Omat kyvyt, työelämässä opitut asiat ovat tärkeitä. Peruskoulutuksen diversiteetti voi olla hyväkin asia firmalle. Jossain vaiheessa spekuloitiin, että esim. Nokia kaatui liikaan insinöörikeskeisyyteen. Kun insinööri miettii vain tiedon siirtämistä paikasta A paikkaan B, Applen humanistit miettivät mitä ihminen voisi tarvita tulevaisuudessa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja huvitukseen ja pyysivät insinöörejä miettimään kuinka kehittää näitä puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai mitä sellaista kompetenssia sosiologilla on talouden ymmärtämiseen, liiketaloudelliseen päätöksentekoon ja yrityksen johtamiseen, mitä kauppatieteilijältä puuttuu?
Jos minusta puhut, niin 20 vuoden kokemus vaihtelevista tehtävistä ja jatkuvaa itseni kouluttamista ja kehittämistä siinä sivussa. Tässä kontekstissa on aivan samantekevää, mitä kirjoja on lueskellut muutaman vuoden parikymppisenä.
Ai, siellä kirjoitteleekin joku kaukaisella nousukaudella valmistunut omasta omahyväisestä kuplastaan. Kyllähän yliopisto ENNEN VANHAAN työllisti hyvin. Nykypäivästä et tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai mitä sellaista kompetenssia sosiologilla on talouden ymmärtämiseen, liiketaloudelliseen päätöksentekoon ja yrityksen johtamiseen, mitä kauppatieteilijältä puuttuu?
Jos minusta puhut, niin 20 vuoden kokemus vaihtelevista tehtävistä ja jatkuvaa itseni kouluttamista ja kehittämistä siinä sivussa. Tässä kontekstissa on aivan samantekevää, mitä kirjoja on lueskellut muutaman vuoden parikymppisenä.
Ai, siellä kirjoitteleekin joku kaukaisella nousukaudella valmistunut omasta omahyväisestä kuplastaan. Kyllähän yliopisto ENNEN VANHAAN työllisti hyvin. Nykypäivästä et tiedä mitään.
Viimeksi kun katsoin, niin korkeakoulutettujen työttömyysprosentti oli 6,5 %. Jos kuuluu nykyään tuohon piskuiseen joukkoon, niin tuskin nousukaudellakaan olisi kovin potentiaalinen johtotehtäviin nousija.
Alue: Aihe vapaa
Tätä jankataan aina. Mutta katselepa huviksesi ketkä työllistyvät: ne, jotka yrittävät, ovat aktiivisia ja yhteistyökykyisiä vai ne, jotka raahautuvat läpi pakollisten opintojen, tekevät hanttihommia kaupan kassalla ja valmistumisen jälkeen aloittavat marinan töiden puutteesta, ei tipahtanutkaan syliin. Kuitenkin suurin osa työllistyy, josko niiden työttömäksi jäävien kannattaisi katsoa peiliinkin? Tietenkin aloittaisia ja kausittaisia eroja, mutta yritteliäät löytävät paikkansa ajan myötä. Siskoni valmistui ekonomiksi juuri 90-luvun pahimpaan lamaan. Ei ollut helppoa, mutta jatko-opiskeli toista, tutkintoaan tukevaa alaa vähän aikaa, sitten lähti kymmeneksi vuodeksi ulkomaille - ja palasi todella hyväpalkkaiseen työhön takaisin Suomeen perheen kanssa. Jos itse on pettynyt urallaan ei kannata kaikkia masentaa, suurimmalla osalla menee kuitenkin tilastojen perusteella ihan hyvin. Vai mikä on akateeminen ala jossa yli 50% on työttöminä?