Mistä yli kolmekymppiset olette löytäneet miehen?

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukeneena oikea osoite lienee hautuumaa.

Täällä on ollut lukuisia tarinoita siitä, miten on oltu kävelyllä hautausmaalla, ja siellä tullut mukava vähän päälle kolmikymppinen sinkkumies vastaan, menty kahville ja parin vuoden päästä naimisissa ja vauvakin jo tuloillaan?

En olisi uskonut, mutta kokeilen siis tätäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille enää kelpaa tavallinen suomalainen mies?

Mistähän tällaisen keksit? :D

Kun kyllä niitä miehiä kuitenkin on, mut pitä saaha se varakas mies itelle.

Siis tarkalleen ottaen näin.

Tätä tarkoitin:

Kunnollinen = osallistuu parisuhteen ja kodin hoitamiseen tasavertaisesti, tuo mukanaan enemmän iloa kuin huolta

Nuo aiemmin ketjussa olleet tulkinnat kertovat enemmän kirjoittajien katkeroitumisesta, toivottavasti teilläkin menee paremmin jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä tarkoitin:

Kunnollinen = osallistuu parisuhteen ja kodin hoitamiseen tasavertaisesti, tuo mukanaan enemmän rahaa kuin huolta

Kolmevitosena eronneena löysin netin kautta lapsuudenystäväni ja nuoruuden ihastukseni uudelleen. 

Paikalliselle kalakoskelle ilmestyi sellainen noin 25-vee nainen, ihan perusnätti ja ennen kaikkea hyvin iloinen/utelias luonne. Teki tuttavuutta taukopaikalla kaikkien kanssa jutellen ja kävihän siinä selväksi että miehenmetsästyskin päällä. Iskipä silmänsä sitten jokseenkin ikäiseensä ujohkoon mutta komeaan perhokalastajamieheen. Kummasti se perusvirveli vaihtui perhokalakamoihin ja vähän yliavuttomana kysymään neuvoa juuri tuolta mieheltä. Ajan myötä sitten alkoivat tulla yhdessä kalaan, pian liikkuivat muutenkin yhdessä ja jossain vaiheessa naisella alkoi vyötärö pyöristyäkin. Vähän ajan kuluttua olivat tuoreena perheenä koskella, ensin kalasti mies ja rouva keinutteli vaunuja, vahdinvaihto & rouva kahluukamat päällä piiskaamaan miehen hoidellessa pienokaista.

Sanoisin että hyvällä tavalla "kähmy" nuori nainen - tuli paikkaan jossa varmasti on miehiä, otti selvää kuka on vapailla markkinoilla, tutustui & suunnitelmallisesti vamppasi tämän, naimisiin ja muksu (ja toinenenkin) silti viemättä mieheltä harrastusta ja tykästyi vielä itsekin miehen harrastuksesta.

(Mä oon niin kateellinen tuolle jolpille - nätti & fiksu nainen joka vielä tykkää kalastamisesta!!!! Ja veikkaan että noin energinen/iloinen nainen ei todellakaan ole mikään LAHNA ilman vaatteitakaan...)

Onko muita kokemuksia vielä parisuhteen löytämisestä yli 30-vuotiaana?

Kaverini tapasi miehensä lenkkipolulla, sellaisella "kuntoilupaikalla" vai mitä ne on, joissa niitä leuanvetopaikkoja yms. Suloista minusta :) Molemmat sellaisia vähän ujoja, onneksi mies uskalsi aloittaa tuolloin puheen :)

Työpaikalla, tarkalleen ottaen työpaikan parkkipaikalla. Nyt on jo kaksi lasta ja yhteisiä vuosia monta, monta, tosin ensikohtaamisesta oli romantiikka kaukana.

Miksi se parisuhde on niin tärkeä, että eron jälkeen pitää heti olla uusi? Ja sitten joku vielä kehtaa haukkua lassukoita siitä, että loputon yksinäisyys ja naisen puute ovat kovia paikkoja, ja aiheuttavat katkeruutta.

Tärkeintä on hyvä ulkonäkö, olette varmaan melko rumia kaikki. Minä itse en harkitsisikaan mitään vakavampaa, jos ei ulkonäkö miellytä, ja pitää sitten olla laatua.

M40

Harmi, että tämäkin ketju yritetään katkeruudella ja ilkeydellä pilata.

Kiitos noista mukavista esimerkeistä!

Ap

(jolla erosta yli vuosi, ja josta tuo aiempi kunnollisen miehen määritelmä tasavertaisuudesta ym. kuulosti hyvälle)

Sivuuta nuo typerät kommentit! Itse kokeilin myös nettideittejä silloin kolmekymppisenä pitkästä suhteesta eronneena, ja löytyi sieltä sellainen puolen vuoden suhde ja mukavia muitakin tuttavuuksia, joten suosittelisin sitäkin kuitenkin kokeilemaan! Mutta niin tosiaan kävi, että ihan yllättäen tuo aviomies löytyi baarista (pieni paikallinen yökerho, ei siis mikään stadin menomesta missä käy vaan parikymppisiä) :) Käy nyt jonkun verran ulkonakin kuitenkin, ihan jossain kivoissa kuppiloissa tai karaokepaikoissa vaikka. Toki niitä ällöttäviäkin tapauksia niissä on, mutta ei sitä koskaan tiedä!

T: Baarista miehen löytänyt

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tämäkin ketju yritetään katkeruudella ja ilkeydellä pilata.

Noinko paljon sattuu kun avautumisiisi vastataan niiden oikeilla nimillä? Esität niin soveliasta, mutta paljastuit kuitenkin hyvin nopeasti samanlaiseksi rahan perässä juoksevaksi materialistiksi kuin 99% muistakin naisista.

Työpaikalta, mies oli 25, minä 32. Yhdessä edelleen, kolme yhteistä poikaa. Minä täytän 40 ensi kuussa :)

Kaverini (yli 30v) tapasi miehensä ystäviensä illanvietossa/juhlissa eli kavereiden kautta on myös mahdollista löytää puoliso. Tärkeintä kuitenkin ettet jää toimettomana odottelemaan että unelmien prinssi tulee ovelle kolkuttelemaan vaan tee asioita, lähde liikkeelle, kokeile nettideittejä ja niin edelleen :)

Kavereiden kautta tai sitten uudelleen opiskelemaan ja sieltä. Treffisivuistolla on liian lihatiskimeininki. Ei parinhaku ole oikeasti sellaista kuin asunnonostaminen.

Olin 37 ja mies 39 ja nettideiteistä osuttiin yhteen, molemmilla ekat treffit, mitä tavattiin. Nyt 6 vuotta yhdessä ja lapsiakin on.