Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkaa riittää miesystävän käytös
Lopun alku
06.07.2016 |
Olen kärsivällinen ja kiltti ihminen, mutta rajansa kaikella ja nyt se alkaa olla lähellä.
Olen 34-vuotias nainen, mies on 40. Käyn töissä, mies on työkyvytön aivoinfarktin jäkitilan vuoksi.
On alkanut vituttaa. Mies ei esim. enää osallistu yhteisiin asumiskustannuksiin käytännössä lainkaan. Ok, hänen eläkkeensä on pieni, mutta kyllä siitä osan voisi käyttää ihan yhteisiin menoihin. Sitten hän ostelee kaikkea ihan toisarvoista, ja kuittailee minulle ikävään sävyyn, kun olen niin pihi. Joo no miksiköhän? Joudun huomauttamaan esimerkiksi lämpimän veden lotraamisesta, koska se vie paitsi vettä, myös öljyä, ja näihin kustannuksiinkaan hän ei tee elettäkään osallistuakseen. Vaikka käynkin töissä, en ole mikään hyvä- vaan keskituloinen. Rahat ei vaan riitä.
Mies ei myöskään enää tee kotitöitä, vaikka siis pystyykin. Hän on hidas ja hieman kömpelö, mutta silti. Ei tee ruokaa, ei siivoa, ei pese pyykkejä, etenkään nyt kun minä olen lomalla. Ei ole mitään sellaista aloitekyvyttömyyttä, mikä liittyisi tuohon aivoinfarktiin, ei vaan viitsi. Aiemmin teki mullekin usein esim. aamu- ja iltapalaa ja ruokaa. Minusta se oli mukavaa ja kohtuullista. Isommat siivoukset teen minä, koska hän ei oikeastikaan pysty.
Minä olen järjestänyt meille mahdollisuuksien rajoissa aina jotain pientä lomareissua tms., hän ei mitään. Ei mitään. Kaiken olettaa tulevan valmiina, sitten voi kyllä latailla reissukuvia facebookiin ja kehuskella missä ollaan. Kiitosta minulle - ei koskaan.
Tekisi niin mieli vaan potkaista pellolle tuo. Mutta jos on vaikeaa lopettaa suhde yleensäkin niin vielä vaikeampaa se on lopettaa sairastuneen ihmisen kanssa vaikkei ero liity siihen sairauteen mitenkään. Hänellä on ollut tosi raskasta ja hän on selvinnyt monesta asiasta hienosti. Silti minusta tuntuu, että olen nykyään pelkkä hyödyke, josta voi lypsää aina vaan lisää ilman mitään velvollisuuksia. Vaikkei siltä vaikuta, niin rakkautta meilläkin on ollut ja paljon. Viimeinen puoli vuotta ollut tällaista.
Kommentit (75)
Eipä näitä omistusasuntoja ihan noin vain vaihdella. Eikä ole kohtuuttomat asumiskustannukset muulloin kuin silloin, jos 2 niitä aiheuttaa mutta vain 1 maksaa. Tämä on rakas koti, eikä mikään ökyasunto. Vähällä en lähde minnekään, asuminen maksaa aina. Saisin tämän tarvittaessa pidettyä yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti! NYT se on selvinnyt, mikä on ollut tämän puolen vuoden kärsimysnäytelmän takana. Totuus voi olla kyllä tarua ihmeellisempää. :-D
Kiitos tämän keskustelun, uskalsin viedä meidän puheet pidemmälle kuin koskaan, kun tuntui etten saa kiinni mistä oikeasti kiikastaa, kunnes mies karjaisi että "hyvähän sinulla on, kun on jo toinen ukko odottamassa!!!" Minä olin ihan että mitä vittua?
No, mulla on vanha hyvä kaveri yli 15 vuoden takaa, opiskeluajoilta. Hän on mies. Oltiin siihen aikaan paljon yhdessä, öitäkin. Meistä liikkui vaikka mitä juttuja silloin, koska juuri kukaan ei tiennyt eikä varmaan tiedä vieläkään miehen olevan umpihomo.
Mieheni oli alkuvuodesta lukenut joitakin viestejäni (tyhmää, mutta ei minulla ole salattavaakaan joten lukekoon). Oli tullut siihen tulokseen, että meillä on suhde tämän miehen kanssa. Ymmärrän, viesteistä voi halutessaan kuvitella varmaan vaikka mitä, jos ei tiedä.
En ole hänestä näköjään miehelleni tarkemmin jutellut, kun nykyään nähdään harvoin, viestitellään kyllä jos on asiaa ja toisekseen kaverien seksuaalinen suuntautuminen ei lähtökohtaisesti kuulu kenellekään.
Eli, rakas mieheni on puoli vuotta odottanut että "tunnustan" ja käyttäytynyt ikävästi, jotta saisi epäilyilleen varmistuksen ja menisin tämän toisen matkaan. Kyllä nauroin makeasti ja mieskin, kun hämmennyksestään toipui.
Että eiköhän tämä tästä :-D
Mikä tässä on, että osallistuin samoilla neuvoilla heti alussa tähän keskusteluun ja vain mun kommentteja alapeukutetaan?!
Täysin samoja asioita pyöritin mitä nyt jälkijunassa muutkin ehdottavat: masennus taustalla, jotakin tärkeää toimintaa miehelle, mikä piristäisi häntä, keskustelua jne.
Ainoa asia oli se, että käsitin miehen olleen "hiljattain" vammautunut.
Täysin ohis: sillkarikeskustelu on näköjään suututtanut joitakin... Ei kyllä tule muuta mieleen, kun samaa asiaa jauhetaan, mutta vain yhtä alapeukutetaan samoista ehdotuksista. (Tässä taas hyvä syy alapeukuttaa lisää)
Joku kysyi olenko elänyt pysyvästi vammautuneen henkilön kanssa. Vastaan, että en ole elänyt "24/7". Mutta olen elänyt vakavasti sairaan henkilön tukena.
AP:n mies kuulostaa masentuneelta. Sen hoitoon tarvitaan ammattiapua ja rakkautta, ei jättävää naista.
En epäile etteikö AP kokisi oloaan kulutetuksi ja väsyneeksi tuossa tilanteessa. Varsinkin, kun mies on suhtautunut kaikkiin AP:n ehdotuksiin kielteisesti ja väheksyen.
Toista ei voi pakottaa. Vaikea tilanne. Jos yhteisestä keskustelusta ei tule mitään, niin pitäiskö sun AP mennä yksin terapiaan, niin saat sieltä taatusti sopivaa tukea. Ehkä myös paikallinen seurakunta olisi yksi paikka tutkia mitä tukea voivat tarjota teille?
a_p kirjoitti:
Ei helvetti! NYT se on selvinnyt, mikä on ollut tämän puolen vuoden kärsimysnäytelmän takana. Totuus voi olla kyllä tarua ihmeellisempää. :-D
Kiitos tämän keskustelun, uskalsin viedä meidän puheet pidemmälle kuin koskaan, kun tuntui etten saa kiinni mistä oikeasti kiikastaa, kunnes mies karjaisi että "hyvähän sinulla on, kun on jo toinen ukko odottamassa!!!" Minä olin ihan että mitä vittua?No, mulla on vanha hyvä kaveri yli 15 vuoden takaa, opiskeluajoilta. Hän on mies. Oltiin siihen aikaan paljon yhdessä, öitäkin. Meistä liikkui vaikka mitä juttuja silloin, koska juuri kukaan ei tiennyt eikä varmaan tiedä vieläkään miehen olevan umpihomo.
Mieheni oli alkuvuodesta lukenut joitakin viestejäni (tyhmää, mutta ei minulla ole salattavaakaan joten lukekoon). Oli tullut siihen tulokseen, että meillä on suhde tämän miehen kanssa. Ymmärrän, viesteistä voi halutessaan kuvitella varmaan vaikka mitä, jos ei tiedä.
En ole hänestä näköjään miehelleni tarkemmin jutellut, kun nykyään nähdään harvoin, viestitellään kyllä jos on asiaa ja toisekseen kaverien seksuaalinen suuntautuminen ei lähtökohtaisesti kuulu kenellekään.Eli, rakas mieheni on puoli vuotta odottanut että "tunnustan" ja käyttäytynyt ikävästi, jotta saisi epäilyilleen varmistuksen ja menisin tämän toisen matkaan. Kyllä nauroin makeasti ja mieskin, kun hämmennyksestään toipui.
Että eiköhän tämä tästä :-D
Jaahas, nyt asia sitten selvisi! Hyvä, että puhuit! Ja hyvä ettei taustalla ollut muuta.
Ei menis kyllä mulle läpi ukkos selittelyt mutta kukin tyylillään ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se jää nähtäväksi. Olen tyytyväinen, että tämä asia nyt ainakin tuli julki kun se on mieltä painanut.
Ajoitus ainakin täsmää hyvin.
Haluan siis kerran vielä täsmentää, että miehen outo käytös ei alkanut yhtä aikaa kuin hänen sairastuminen vaan sairauden kanssa on elelty pidempään jo ja varsin hyvin.
Neiti Marmeladi, minä en tätä palstaa juuri käytä enkä peukuttele suuntaan tai toiseen.
Sun neuvot oli ihan hyviä, vaikka pidätkin minua lapsellisena kiukuttelijana ;-)
Voin vaan kuvitella tilanteen ja sen aiheuttaman tunnereaktion, ap :DD en varmaan tietäis itkeäkö vai nauraa samassa tilanteessa, tiedän monia miehiä jotka kans puhumisen sijaan vaikenevat ja jäävät mököttämään kunnes saat edes jotenkin nyhdettyä sen todellisen syyn taustalta. Toivottavasti asiat alkavat taas rullaamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mun mies oli 100% varma asiasta. Oli siis nyt pitkin kevättä välillä lukenut viestejäni, joissa on kaikkea tyyliin "voi kun asuisit lähempänä" jne. Meillä on aika hurttia huumori ja en ihmettele yhtään että mies on kuvitellut mitä on, kun ei tiennyt asioiden oikeaa laitaa. Ja kun ihmismieli rupeaa kuvittelemaan asioita niin niillä on tapana vääristyä ja paisua. Väärinhän se lukeminenkin on mutta mielestäni ihan inhimillistä.
Sitä kyllä kovasti ihmettelin, että kuvitteliko mies tosiaan yhteisten vuosiemme jälkeen minun pystyvän sellaiseen. Siinä tuli tämä sairaus vastaan, että hän ajatteli minun kyllästyneen häneen ja vaihtavan terveeseen mieheen. Siksipä oli lyönyt hanskat tiskiin, säästänyt vähän rahaa että pärjää sit alkuun yksin. Miehet :-D Suosittelin kyllä lämpimästi ensi kerralla reilusti kysymään jos jokin asia vaivaa. :-D
Neiti Marmeladi kirjoitti:
Neiti Marmeladi kirjoitti:
Onko miehesi aivoinfarktista aikaa siis puolivuotta? Hyvä, että miehesi selvisi siitä hengissä ja toimintakyky ei invalidisoinut häntä kokonaan!
Hänen sairautensa ja siitä johtuva muuttunut persoonallisuus on varmasti kova isku sinulle. Oletko käynyt puhumassa siitä ammattiauttajan kanssa?
Miehesi tarvitsee sinun rakkautta, ei lapsellista kiukuttelua. Vai onko sinusta reilua, että joskus jos/kun itse sairastut, niin puoliso hylkää sinut, koska olet muuttunut??
Ymmärräthän, että aivoinfarktista toipuminen vie hyvin pitkään, että siitä voi toipua. Puolivuotta ei riitä! Lisäksi kohtaus on luultavasti muuttanut miehesi persoonallisuutta fyysisesti, että psyykkisesti.
Psyykkinen puoli eli mielentila/asenne hoituu ajankanssa, kunhan hänellä on asian käsittelyyn oikeat eväät. Hän tarvitsee kannustusta, itsensä tärkeäksi kokemista (arjessa - harrasteet tms), kannustavan kumppanin ja ulkopuolista keskusteluapua.
Kun mieli voi hyvin ja voi kokea taas onnellisuutta, niin fyysiselläkin puolella voi tapahtua kuntoutumista.
Hän tarvitsee rakastavaa kumppaniaan! Älä siis mieti hänen jättämisistään. Vaikuttaa siltä, että näet hänet nyt potilaanaana? Et kumppanina?
Tulipa ylläolevaan tekstiin paljon virheitä lausekokonaisuuksissa, sorry! Toivottavasti sait kuitenkin kiinni siitä mitä tarkoitan.
Tarvitsette molemmat erikseen ja yhdessä ulkopuolista ammatillista keskusteluapua, jotta pystytte hyväksymään tilanteen ja pääsemään yli negatiivisuuden kehästä.
Mutta ymmärrän, että muutos on sinulle iso. Sitä se on myös miehellesi. Peruselämä meni häneltä täysin uusiksi. Sinä kuitenkin voit käydä töissä normaalisti, tehdä asioita miettimättä, että pystytkö johonkin ja tuntea itsesi tärkeäksi näiden asioiden toteuttamisella. Mieti miltä se tuntuu miehestäsi? Hän ei voi, ja hän tietää, että sinä voit.
Tsemppiä!
Ps. Rakastaminen on TAHDON asia, erityisesti vaikeina aikoina.
Tsiisus, mikä ällötys kommentoija. Besserwisseriys, here I come!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jättäis sairaan akkansa niin pääsis lööppeihin.
Toivottavasti joskus itse sairastut ja kaikki hylkää sinut.Koska olet sairas,tylsä ja köyhä
Vähä varaiset perheet voi hakee tuettuja lomia
Miehesi jo olisi saanut niitä joka toinen vuosi.
Lapsiperheet saa muutenkin olipa tulot vaikka kymppitonni kuussa
Terveisin, mieheni avustaja kymmenen vuotta
No älä ny vielä juhli. Katotaan puolen vuoden päästä, josko tilanne on parantunut. Kyllähän huonolle käytökselle aina syy löytyy, että tällä kertaa sitten keksi haamumiehen. Jäitä hattuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juhli en. Mutta ihan loogista. Enkä ole niitä ihmisiä, jotka maalaavat piruja seinälle pelkäävät tulevaisuutta jo valmiiksi.
Meillä on ollut pitkä, hyvä suhde muuten kuin nämä puoli vuotta.
Ja kyllä mieheni näytti olevan tosissaan kun viimein sai kysytyksi kuka on tämä mies jonka kans mulla on suhde. Luuli saaneensa minut yllätetyksi, ja hölmistynyt ilme oli näkemisen arvoinen kun purskahdin nauramaan :-D
Ja nimimerkille "huh", jos olisit lukenut viestejä, olisit ymmärtänyt etten ole ollut jättämässä miestäni hänen sairauden vuoksi, enkä myöskään koe meitä normaalisti erityisen vähävaraisiksi :-)
Ja "hahaha", jos on niin tyhmiä ukkoja niin oma on häpeänsä jos eivät uskalla suutaan avata.
Voi, kun nauroin makeasti :-)
Ihana kuulla, että saitte puhuttua asiaa eteenpäin ja taustalta löytyi näinkin hauska syy. Ollaan me ihmiset aikamoisia hauduttelijoita, mietipä jos et olisi ottanut härkää sarvista ja vaatinut keskustelua ennenkuin nakkaat kyrsiintyneenä ukkosi pihalle. Ehkäpä miehesi nyt sai kalliin opetuksen puhumisen tärkeydestä ;-)
Kaikkea hyvää teille jatkossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkää puhuko paskaa ite selvisin kuukaudessa aivoinfarktistaa
Ihan ensiksi erota raha-ongelmat parisuhteen tunnepuolen ongelmista, myös miehen kanssa keskustellessa. Ennen kuin päätät erota pitkäaikaisesta suhteesta, ehdottaisin miehellesi parisuhdeterapiaa.
Olen vanhan koulukunnan kasvatteja, jossa parisuhteen varat ja menot ovat yhteisiä. Eli enemmän tienaava osallistuu enemmän kuluihinkin (kuten oletkin tehnyt) jotta molemmille jää tasapuolisesti itsenäistä hemmottelurahaa. Tehkää itsellenne kuukausibudjetti, jossa näkyy molempien tulot ja menot.
Olette nauttineet lomareissuista, mitä jos yrittäisitte säästää vaikka 10-20 euroa kuussa kotimaan kylpylälomaa varten? Rahahuolet syövät myös parisuhdetta, onko teidän mahdollista alentaa asumiskulujanne, jotta käyttörahaa jäisi enemmän?
Kuten edellä moni on kirjoittanut, miehesi vaikuttaa masentuneelta. Masentuneen ihmisen tunteet voivat kadota kokonaan tai tunnelataus laimentua. Ensimmäinen askel on herättää mies, osoita että olet tosissasi joko lähtemällä pidemmäksi aikaa pois (esim. viikoksi) tai vaikka kutsumalla anoppi yökylään katsomaan jälkikasvunsa käytöstä ;-) Vaadi keskustelua. Kerro epäileväsi miehen masennusta. Kerro myös omista tunteistasi. Tehkää ensin lista elämänne hyvistä ja huonoista puolista. Samanlaisen listan voitte tehdä myös parisuhteelle.
Mieti asioita myös itsesi näkökulmasta, mitkä ovat omat tunteesi miestäsi kohtaan? Ja ok, v-mäisellä käytöksellä harvemmin rakkautta lietsotaan. Ja lopuksi, pidä itsestäsi huolta. Elämme vain kerran.