Lue keskustelun säännöt.
Mikä Astrid Lindgrenin saduista on suosikkisi?
Kommentit (53)
Se tarina missä köyhä tyttö uhraa itsensä pelastaessaan toisen tytön. Ja sitten kaikki unohtaa hänet ja jatkaa elämäänsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni Leijonamieli. Huikea mielikuvitusmaailma traagisen aiheen takana. Todellinen veljesrakkaus, ystävyys, hyvä voittaa pahan.
Vierailija kirjoitti:
Se tarina missä köyhä tyttö uhraa itsensä pelastaessaan toisen tytön. Ja sitten kaikki unohtaa hänet ja jatkaa elämäänsä...
Mä en tiedä tätä ollenkaan. Toivottavasti joku muistaisi nimen.
Veljeni leijonamieli. Aivan ihana, vaikka surullinen. Parempi kirja aikuisiällä luettu kuin lapsena.
Ronja Ryövärin tytär kirjoista. Siinä on ihanaa itsenäisyyttä ja kuitenkin ympärillä on rakastava joukko/perhe.
Peppi tv-sarjoista. Se näyttelijä likka on hurmaava ja kaikki se satumaailma. Hyvää huumoria myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saariston lapset, Melukylän lapset tai Ronja Ryövärintytär. Riippuu aina ihan mielialasta. Nyt kesällä se on ihanan idyllinen ja kesäinen Saariston lapset.
Monet niistä ovat ihania, mutta kyllä Veljeni, Leijonamieli on ylitse muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarina missä köyhä tyttö uhraa itsensä pelastaessaan toisen tytön. Ja sitten kaikki unohtaa hänet ja jatkaa elämäänsä...
Mä en tiedä tätä ollenkaan. Toivottavasti joku muistaisi nimen.
Se oli kirjassa, jossa oli tarinoita Smoolannista. Sen tytön nimi taisi olla Meerit, ja se taisikin olla pikku poika, jonka hän pelasti kivivyöryltä tms.
Lapsena rakastin kirjaa Mio poikani Mio. Kirjan juonikuvio on päässyt unohtumaan, muistan vain kamalan ritarin tms., jota pelkäsin ja jonka tyrmään päähenkilöt joutuivat vangeiksi. Ystävyydestä ja kasvamisesta siinä kirjassa pohjimmiltaan taisi olla kyse, kuten monissa muissakin Lindgrenin kirjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarina missä köyhä tyttö uhraa itsensä pelastaessaan toisen tytön. Ja sitten kaikki unohtaa hänet ja jatkaa elämäänsä...
Mä en tiedä tätä ollenkaan. Toivottavasti joku muistaisi nimen.
Se oli kirjassa, jossa oli tarinoita Smoolannista. Sen tytön nimi taisi olla Meerit, ja se taisikin olla pikku poika, jonka hän pelasti kivivyöryltä tms.
Kiitos. Täytyypä etsiä käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marikki. Pidin siitä kun Marikilla oli niin rakastavia ja huomioivia aikuisia ympärillään, vanhemmat ja Alva, ja kuinka se oli aina tervetullut kotiin vaikka olisikin hölmöillyt. Kukaan ei koskaan huutanut ja raivonnut sille, se otettiin huomioon ja sitä arvostettiin ihmisenä. Myös Marikin touhut ja muiden huomioonottaminen, myös sen naapurin juopposedän ja sen köyhän luokkatoverin, vetosi minuun aina kovasti.
Itselläni oli traumaattinen ja raskas lapsuus kiitos persoonallisuushäiriöisen äidin sekä perheen jossa perhesuhteet oli todella dysfunktionaalisia. Sen takia varmaan Marikki olikin minulle tärkeä ja se tuli luettua useampaan ottteseen. Haaveilin usein siitä, että elämäni olisi samanlaista kuin Marikin.
Melukylän lapset, Saariston lapset, Eemeli ja Peppi. Odotan innolla, että oma poika vielä vähän kasvaa, voin alkaa hänelle lukemaan noita. :) Meillä oli ala-asteella kiva opettaja, joka piti satutuokioita, ja useinkin valikoitui luettavaksi Astrid Lindgrenin kirjoja, ne oli kyllä kouluviikon kohokohtia melkein, kun oikein sai eläytyä. Luettiin meillä toki kotonakin, mutta se opettaja oli myös jonkinlainen näyttämötaiteilija sivutoimeltaan, osasi taitavasti eläytyä lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaahteramäen Eemeli.
Entisajan elämää lavantauteineen ja pitoineen. :)
Kirjassa on kohtaus, jossa keräävät rahaa lähettääkseen Eemelin Amerikkaan. Miina-piika moittii, että onhan heillä jo muutenkin tarpeeksi vastoinkäymisiä.
Astridilla oli ollut sukulaismies, jolle oikeasti keräsivät rahat, jotta pääsivät hänen pummaamisestaan. Mies lähtikin, mutta ei mennyt aikaakaan, kun palasi tyytäväisenä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Marikki. Pidin siitä kun Marikilla oli niin rakastavia ja huomioivia aikuisia ympärillään, vanhemmat ja Alva, ja kuinka se oli aina tervetullut kotiin vaikka olisikin hölmöillyt. Kukaan ei koskaan huutanut ja raivonnut sille, se otettiin huomioon ja sitä arvostettiin ihmisenä. Myös Marikin touhut ja muiden huomioonottaminen, myös sen naapurin juopposedän ja sen köyhän luokkatoverin, vetosi minuun aina kovasti.
Itselläni oli traumaattinen ja raskas lapsuus kiitos persoonallisuushäiriöisen äidin sekä perheen jossa perhesuhteet oli todella dysfunktionaalisia. Sen takia varmaan Marikki olikin minulle tärkeä ja se tuli luettua useampaan ottteseen. Haaveilin usein siitä, että elämäni olisi samanlaista kuin Marikin.
Kiitos tarinastasi. Toivottavasti sinulla on nykyään asiat hyvin. Ajatella mikä merkitys saduilla voikaan lapsen elämässä olla.
Minusta koskettavin on se tarina, jos Eemeli vie sairaan Aatun yksin lumimyrskyssä lääkäriin ja pelastaa hänet. Yleensäkin Eemeli on mun suosikki.
No tottahan ne on nää joita lapsena katseltiin tv-sarjoina, eli Peppi, Eemeli ja Saariston lapset.
Vaahteramäen Eemeli.
Entisajan elämää lavantauteineen ja pitoineen. :)