Suomalaiset ovat vahingoniloista kansaa. Nauretaan, jos jonkun kesäloman aikaan on kylmää ja sataa. Nauretaan, jos on useampi lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

Luuletko tosiaan, siis ihan aidosti, että tuo on jokin suomalaisten yhteinen ja ainutlaatuinen ominaisuus? Tai että jo Raamatussa niin paljon kuvattu kateus ja siihen usein liittyvä vahingonilo koskisivat vain suomalaisia? Mistä ihmeestä olet saanut tämän käsityksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

Luuletko tosiaan, siis ihan aidosti, että tuo on jokin suomalaisten yhteinen ja ainutlaatuinen ominaisuus? Tai että jo Raamatussa niin paljon kuvattu kateus ja siihen usein liittyvä vahingonilo koskisivat vain suomalaisia? Mistä ihmeestä olet saanut tämän käsityksesi?

Enhän minä sanonut että se vain suomalaisia koskee. Sanoin että se on piirre mitä suomalaisissa vihaan.

Kuinka yleistä suomalaisissa on, jos jollakin menee hyvin niin toisella aina paremmin. Jos menee huonosti niin toisella menee aina huonommin. Kuitenkaan kiinnosta se toisen juttu vaan oma napa. Tähän päälle tuo toisen vahingon ilo niin johan on ihana elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Ei verrattuna siihen missä oltiin. Bonuksena turkoosi meri ja valkoiset rannat.... Ruokakin oli hyvää. Pakko mennä takaisin ensi kesänä.

Tässä meillä on oikein järjen jättiläinen. Oikein hyvää ruokaakin vielä... oliko ihan eka ulkomaanreissu?

Tottakai eka reissu, heti omatoimiloma piti ottaa kun ollaan niin urpåja. Juu juu. Halusin hieroa naamaasi ajatusta suurperheestä jolla on rahaa, niin ei tarvitse aina vinkua kuinka vain yhden lapsen perheet matkustelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

Luuletko tosiaan, siis ihan aidosti, että tuo on jokin suomalaisten yhteinen ja ainutlaatuinen ominaisuus? Tai että jo Raamatussa niin paljon kuvattu kateus ja siihen usein liittyvä vahingonilo koskisivat vain suomalaisia? Mistä ihmeestä olet saanut tämän käsityksesi?

Enhän minä sanonut että se vain suomalaisia koskee. Sanoin että se on piirre mitä suomalaisissa vihaan.

Tarkoititko sitten, että muissa kansallisuuksissa se piirre on ok, ja ainoastaan suomalaisten kohdalla se vihastuttaa sinua? Yhä oudommaksi menee...

Täällä ei ole mitään mikä tukisi empaattisuuden kasvua ja kehitystä. Meillä voisi koulussakin olla vaikkapa oppiaine sitä varten mutta ei vaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Niin no jokunen hellepäivä oli (ei kesäkuussa yleensä kovin montaa hellepäivää edes ole) ja niistäkin suurin osa oli vain pienessä osassa Suomea, kun samaan aikaan koko muualla Suomessa lämpötila oli reilusti alle hellerajan. Vielä tälle kesälle ei ole ollut yhtään sellaista samanaikaisesti koko Suomessa olevaa kunnon hellepäivää.

Vahingonilo kuvastaa ihmisten typeryyttää ajatuksissaan.

Tuo on niin junttia puhetta että hähää nyt sataa lomallanne.

Itse en jaksa kuunnella sitä enää.

Muutenkin kun kuuntelee tarkasti ihmisten puheita niin kuulee miten junttia kansaa kyllä. Ihmisten puheet on ihan toista muualla.

Mutta eikös se ole niin, että siitä puhe , mistä puute.

Jos puhuu koko ajan rahasta on varmaan niin köyhä että pakko tuoda koko ajan esiin.

Jos puhuu toisten lomasäistä, harmittaa itse että oli niin paska sää.omalla lomalla.

Harva ihminen osaa iloita mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Ei verrattuna siihen missä oltiin. Bonuksena turkoosi meri ja valkoiset rannat.... Ruokakin oli hyvää. Pakko mennä takaisin ensi kesänä.

 Mikset menisi heti takaisin? Pysyvästi sinne, pois täältä pahan ruoan maasta. Turkoosi meri ja valkoiset rannat saisivat seurakseen ravunpunaisen sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

En luule vaan tiedän. Älä yleistä omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia.

Ja toisaaltahan se olisi vain parempi, jos ilmeestäni näkisi, mitä ajattelen. En minäkään tykkää "teeskennellä", eli kaikilla olisi parempi mieli, jos nämä turhaan itseään säälivät ja muita syyttävät avautuisivat jollekin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Niin no jokunen hellepäivä oli (ei kesäkuussa yleensä kovin montaa hellepäivää edes ole) ja niistäkin suurin osa oli vain pienessä osassa Suomea, kun samaan aikaan koko muualla Suomessa lämpötila oli reilusti alle hellerajan. Vielä tälle kesälle ei ole ollut yhtään sellaista samanaikaisesti koko Suomessa olevaa kunnon hellepäivää.

 Mitä väliä sillä on onko sitä hellettä vai ei? Ei sillä ole mitään merkitystä, kuten ei ole monella muullakaan asialla.

On vaikea olla jatkuvasti empaattinen sellaisista "kaikkien tietämistä yleisistä totuuksista" joita vastaan tehnyt valittaa tilanteestaan - helposti vielä sellainen ihminen, jolla jo on kokemusta samasta asiasta ja miten hankalaa on ollut jo aiemminkin.

Esimerkki jos joku ei jaksa ajatella: 2 lapsen kanssa on hankalaa, niin miten vitussa tilanne helpottuu tekemällä siihen vielä kolmas?

Jos hakeutuu yötyöalalle, niin miksi valittaa vuorotyöstä?

Jos sinulle kerrotaan että pitkä työmatka ON pitkä työmatka, miksi et voi uskoa sitä vaan aloitat muutaman kk jälkeen valittamisen pitkästä työmatkasta?

Jos haluat muuttaa taloon, joka edellyttää jossain vaiheessa remontointia "että saisit siitä viihtyisän", onko se muutto tai se remontti pakko ajoittaa samaan aikaan vauvan hoidon kanssa ja valittaa asiasta kun varsinaista tarvetta ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

Luuletko tosiaan, siis ihan aidosti, että tuo on jokin suomalaisten yhteinen ja ainutlaatuinen ominaisuus? Tai että jo Raamatussa niin paljon kuvattu kateus ja siihen usein liittyvä vahingonilo koskisivat vain suomalaisia? Mistä ihmeestä olet saanut tämän käsityksesi?

Enhän minä sanonut että se vain suomalaisia koskee. Sanoin että se on piirre mitä suomalaisissa vihaan.

Tarkoititko sitten, että muissa kansallisuuksissa se piirre on ok, ja ainoastaan suomalaisten kohdalla se vihastuttaa sinua? Yhä oudommaksi menee...

:DDDD Kuules nyt pilkunviilaaja. Sanajärjestys kertoo miten asiat ovat: jos mä olisin kirjoittanut sen: se on piirre mitä vihaan suomalaisissa, niin sitten sävy olisi ollut jo sellainen että nimenomaan suomalaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Niin no jokunen hellepäivä oli (ei kesäkuussa yleensä kovin montaa hellepäivää edes ole) ja niistäkin suurin osa oli vain pienessä osassa Suomea, kun samaan aikaan koko muualla Suomessa lämpötila oli reilusti alle hellerajan. Vielä tälle kesälle ei ole ollut yhtään sellaista samanaikaisesti koko Suomessa olevaa kunnon hellepäivää.

Suomen Turussa saa aina kärsiä kuumuudesta. Tosin nyt on ollut ihanteelliset ilmat, 19-22 kieppeillä. Tänään poikkeuksena viileämpi pvä.

Me ollaan täällä niin eristyksissä, Suomihan on kaukainen saari. Harvaanasuttu maa, emme ole tottuneet toisiin ihmisiin. Toisaalta se on aika hienoa että me ollaan aika eksoottisia, erotumme muista eurooppalaisista. Lappikin on Euroopan viimeinen erämaa.  Ehkä nyt ei sentään mutta melkein voisi sanoa että olemme kuin eristäytynyt alkuperäiskansa, joka kaikin keinoin haluaa välttää muun maailman saastuttavaa ja tuhoavaa kosketusta.

Toinen asia, kasvatus on monella mennyt pieleen koska molemmat vanhemmat ovat niin vähän läsnä lastensa elämässä. Telkkari voi olla se pääasiallinen kasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.

Luuletko että ilmeistäsi ei näe mitä ajattelet? Muistan monta kertaa miten sukulaiseni ovat kasvoillaan vino hymy tai hiukan pyöritelleet silmiään. Naamatusten eivät sano mutta selän takana haukutaan. Tämä on se seikka, mitä suomalaisissa ja heidän käytöksessään vihaan.

En luule vaan tiedän. Älä yleistä omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia.

Ja toisaaltahan se olisi vain parempi, jos ilmeestäni näkisi, mitä ajattelen. En minäkään tykkää "teeskennellä", eli kaikilla olisi parempi mieli, jos nämä turhaan itseään säälivät ja muita syyttävät avautuisivat jollekin toiselle.

Ok, ehkä ymmärsin kirjoituksesi väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Ei verrattuna siihen missä oltiin. Bonuksena turkoosi meri ja valkoiset rannat.... Ruokakin oli hyvää. Pakko mennä takaisin ensi kesänä.

Tässä meillä on oikein järjen jättiläinen. Oikein hyvää ruokaakin vielä... oliko ihan eka ulkomaanreissu?

Tottakai eka reissu, heti omatoimiloma piti ottaa kun ollaan niin urpåja. Juu juu. Halusin hieroa naamaasi ajatusta suurperheestä jolla on rahaa, niin ei tarvitse aina vinkua kuinka vain yhden lapsen perheet matkustelevat.

Ei tarvitse hieroa yhtään mitään. Meilläkin on useampi lapsi ja reissataan mekin, mutta ei ole tullut mieleeni tulla elvistelemään sillä av:lle. Mutta ehkä se oli sinun elämäsi kohokohta ja suotakoon se sinulle.

Toisten lomasäille nauraminen on kyllä aivan perussuomalaisuuden ydintä. Persujen ideologia keskittyy siihen, että muilla ei saisi mikään olla paremmin kuin itsellä. Ei edes sää. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Missä satoi vettä ja paskaa? Kesäkuuhan oli ihan ennätyslämmin.