Lempeä "unikoulu" 11kk ikäiselle?
Heips! Tilanne on tämä; tyttömme on pian 11kk ikäinen. Ollut syntymästään hyvin temperamenttinen ja omapäinen luonne.
Nyt vaikeuksia tuottaa nukuttaminen/nukahtaminen. Tyttö nukkuu pinnasängyssä makuuhuoneessamme (tytön oma huone on vielä remontin alla, syksyllä se saadaan kuntoon).
Nukuttaminen tapahtuu niin, että n. 21:00 aikaan laitetaan hänet sänkyyn, unitutti suuhun (siitäkin olisi hyvä päästä eroon ennen elokuussa alkavaa päivähoitoa), unilelu kainaloon ja silitystä. Jos käden nostaa pois päältä, tyttö nousee heti ylös. Jos hänet jättää sänkyyn, alkaa itkemään. Tämä "silitysnukutus" kestää joka ilta vähintään tunnin... Sängynlaidalla roikkuminen alkaa olemaan aika raskasta jo omalle selällenikin!
Olisiko kenelläkään mitään neuvoja, kuinka saada tyttö nukahtamaan itsekseen? Minulla ja isällään on nyt molemmilla loma, joten tässä olisi kuukausi hyvää aikaa harjoitella.
En kaipaa huudatusunikoulu-neuvoja, vaan lempeämpää tapaa.
Kiitos jo etukäteen neuvoista!
Kommentit (6)
Lempeydestä en tiedä, mutta meillä toimi mukaelma pistäytymisunikoulusta.
Lapsi oli silloin juuri täyttänyt vuoden ja lopetin imetyksen. Isä ei ollut kotona, joten jännitin miten onnistun yksin.
Nukuin samassa huoneessa, mutta en vierekkäin lapsen kanssa. Kun lapsi alkoi itkeä, kävin silittämässä muutaman kerran ja sanoin "nyt nukutaan". Lähdin pois vaikka itku jatkui. Kellosta en aikaa katsonut, mutta yritin pitkittää välejä. Toimin aina samoin, hyvin rauhallisesti mutta nopeasti. Heräämisiä oli ensimmäisenä yönä muistaakseni neljä tai viisi. Heräsimme aikaisin ja annoin lapselle heti puuroa.
Tämä unikoulu toimi yllättäen jo toisena yönä ja sen jälkeen oli helpompaa.
Samat iltarutiinit aina. Iltapala, iltamaito, hampaidenpesu, vaipanvaihto, kirjojen katselua, iltamusiikki soimaan, lapsi sänkyyn, uninallet kainaloon. Kaikki rauhalliseen tahtiin, samalla kertoen että mennään nukkumaan, tässä on nalle ja tässä on lammas jne.
Pienenä lapsi sai iltamaidon sängyssä, sitten annettiin ennen sänkyyn laittoa ja nykyään saa iltapalan yhteydessä jo aikaisemmin. Tuntuu kuitenkin rauhoittavan mieltä (joskin jossain vaiheessa taisi antaa lisäenergiaa myllätä sängyssä, mutta nyt se aika on ohi).
Meillä tuo sängyssä seisominen liittyi aikaan kun oltiin juuri opittu kävelemään. Se meni ohitse ajan kanssa.
Paras on oman mielen rauhoittaminen. Meillä lapset muuttivat hankalia rutiineitaan jotenkin luontaisesti juuri kun ajattelin aloittaa jonkun "koulun", ihan kuin olisivat vaistonneet asian. Mutta rauhallisesti mentiin ilman suurempia itkuja. Ja toisen kanssa ne rutiinit automaattisesti helpottui myös ykkösen kohdalla kun aikaa pitkiin manöövereihin ei vaan ollut. Vuotinen alkaa liikkua paljon, kunhan liikkeelle päivisin pääsee maistuu yöllä uni - noin keskivertoisesti, varmasti niitä haastavampia lapsia on, meillä ei ollut.
Kiitos vastauksista! Voitaisiin tuota kakkosen tapaa koittaa.
Samat rutiinit on todella tärkeitä ainakin meidän tytöllemme ja ne tosiaan on ollut käytössä jo pitkään, maidon saa iltapalan yhteydessä.
Tyttö on seisoskellut ja tuen varassa kävellyt nyt pari kuukautta ja yhtä kauan on sängyssä seisominenkin jatkunut, tietenkin kun kerran sen nyt osaa.
Hyvä pointti tuo mielen rauhoittaminen. Useimpina iltoina olen ihan rauhallinen ja tyyni, välillä vaan on iltoja kun ei hermot kestäkään ihan niin hyvin 😄
-AP
Huhuu, eikö keltään löydy apua?