Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pyöriikö teillä päässä ikinä tämmöisiä asioita vai olenko outo?
05.07.2016 |
Olen siis aika tarkkaavainen ja pohdiskelen paljon asioita. Jos olen ihmisten ilmoilla, päässäni liikkuu koko ajan valtava määrä mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, joista osa kertoo epävarmuuksistani ja osa uteliaisuudestani.
Esimerkki:
Tänään kaupan kassajonossa ihastelin salaa, kun minun perässä oleva nainen laittoi tuotteitaan hyvin rauhalliseen sävyyn liukuhuhnalle. Se oli niin miellyttävää seurattavaa, että melkein meni iho kananlihalle. Sitten yritin tuijottaa jonnekin, mutta edessäni oli vain suuri kondomivalikoima, jonka katselemista yritin välttää, jottei muut huomaisi että katselen kondomeita ja ajattelen kenties jotain pervoa. Siirsin katseen johonkin kylttiin jossa luki, ettei tiettyjä tuotteita myydä alle 18 vuotaille, vaikkei se kyltti edes kiinnostanut. Mietin että huomaavatko muut että yritän kyltin lukemisella vain harhauttaa heitä (että huomioni ei olisi kondomeissa) ja että tuijotanko kylttiä liian kauan, vai onko kondomien välttely muiden silmissä jo läpinäkyvää. Yritin myös vältellä katseen harhailemista ympäriinsä sillä se olisi vielä paljastavampaa.
Kassalla luottokorttini toimi vasta viidennellä yrittämällä ja yritin keventää tunnelmaa tokaisemalla, että pitäisi varmaan hankkia uusi kortti. Myyjä ei reagoinut sanoihini lainkaan ja pelkäsin että muut huomaavat, että olen nolannut itseni puhumalla myyjälle jota ei edes kiinnosta sanomiseni. Yritin säilyttää vakavan ilmeen, ikään kuin en olisi edes huomannut että myyjä ei reagoinut puheeseeni, jottei epävarmuuteni näkyisi ulospäin. Maksaessani minua kiinnosti tietää myös myyjän nimi, mutten oli vaikeaa löytää sopivaa hetkeä tarkistaa asia nimikyltistä, joka oli rintojen kohdalla. Sitten meninkin jo pakkaamaan ostoksiani ja ajatukseni siirtyvät muualle ympäristöön.
Tuntuu ettei kulu sekuntiakaan ettenkö ajattelisi jotain. Ajattelenko liikaa?
Kommentit (39)
Ajattelet liikaa ja muistat liian tarkkaan. Kaikki ihmiset ajattelevat koko ajan, mutta he eivät mieti ajatuksiaan tuolla tapaa jälkikäteen. Vaikka mitäpä haittaa siitä on? Ei muuta kuin se, että pitkästytät ihmiset, jos kertoilet noita pitkiä juttuja muille IRL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mä pidin itteäni yliajattelijana :D en pidä enää
Ajattelen mäki paljon mutta en ollenkaan noin paljoa sitä mitä muut ajattelee. Ei mua kiinnosta. Ei kannattaisi sinuakaan, tuollainenhan on stressaavaa.
En uskalla alkaa litteroimaan ajatuskulkujani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen ja mulla on adhd/viitteitä lievästä aspergerista, luulen että johtuu siitä. Olin ennen diagnoosia kauhean ahdistunut asiasta, koska luulin että muutkin ajattelevat samalla tavalla.
Mitä vitun hulluja täällä oikein on?
Pitääpä alkaa kyyläämään ja keksimään kaikkea jäynää jos kerran noin paljon epävakaata porukkaa vapaana pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samanlainen! Lisäksi saatan vaivata itseäni murehtimalla tällaisia ikivanhoja ja merkityksettömiä juttuja vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vitun hulluja täällä oikein on?
Pitääpä alkaa kyyläämään ja keksimään kaikkea jäynää jos kerran noin paljon epävakaata porukkaa vapaana pyörii.
Huomaathan, että kukaan meistä ''epävakaista'' ei ole nimitellyt täällä muita vitun hulluiksi. Sinä olet. Jotkut tekevät herkemmin havaintoja ympäristöstään sekä omasta ja muiden käytöksestä. Se ei suoranaisesti tee epävakaaksi vitun hulluksi.
Melkein kuin itse kirjoittamaani tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelläkään ei kulu sekuntiakaan, että ei ajattelisi jotain. Ei edes sekunnin sadasosaa. Useimmat eivät vain ajattele ajattelemistaan, eivätkä varsinkaan mieti, mitä muut siitä ajattelevat. Edellinen piirre kertoo itsekriittisyydestä, joka on hyvä ominaisuus. Jälkimmäinen kertoo huonosta itsetunnosta, joka ei ole niin hyvä ominaisuus.
Yleensä mietin paljon enemmän yksityiskohtia pienemmässä ajassa kuin mitä kuvailit, mutta en ole niin ekstrovertti, että lohkaisisin kassalle jotakin noin repäisevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eeeeei, ei pyöri tuollaisia. Satunnaisesti saatan jotain tuollaistakin ajatella ja luulenpa, että olen joskus lähes kaikkea luettelemaasi hetken miettinytkin, mutta en jää niitä vatkaamaan mielessäni tai varsinkaan muistele jälkeenpäin. Enkä koskaan mieti, mitä muut minusta ajattelevat. Kahdestakin syystä: 1. ei sillä ole mitään merkitystä, ja 2. tiedän, etten ole niin kiinnostava. Kaikki muutkin ovat kiinnostuneet ensisijaisesti omista asioistaan, ei minun tekemisistäni. Jos jollain esim. hetken saattaisikin käydä mielessä, mitä pervoja minä mahdan ajatella kondomeja katsellessani, niin se ajatus todennäköisesti haihtuu hänen päästään parin sekunnin kuluttua ja hän unohtaa, että on koskaan minut nähnytkään. Näin se oikeasti menee (paitsi niissä tapauksissa, jos tuolla toisella on itsellään jokin pakkomielle muiden pään sisäisistä asioista).
Analysoin kokoajan toisten ilmeitä, eleitä, käytöstä, puheita jne mutta välttelen toisten ihmisten katsomista koska ahdistun siitä. Yritän olla kuin olisin vain suorittamassa esim kauppareissua mutta koko ajan päässä pyörii ajatuksia omasta ja muidem käytöksestä
Joo mietin nuorempana noin hurjasti kaikkea. Nykyään päässä ei liiku oikein mitään. Tai ei kun hetkinen liikkuupas. Ihastus. Eli kauppa-asiat mene autopilotilla miettiessä siinä samalla että mahtaakohan ihastuksella olla ikävä ja missäköhän se on tällä hetkellä, tulispa se vastaan. Sitten kotona totean jotain että "Jahas, tuli näköjään tuollaista jäätelöäkin ostettua ja se oivariini unohtui taas. Pitääpä tarkistaa muistinkohan laittaa kortin takaisin lompakkon vai unohtuiko se kassalle..."
Kirjailijan tai näyttelijän työssä tärkeää tuollainen havainnointi. Opiskelemalla saa suunnattua sen pois itsekeskeisyydestä. Hieno piirre se on!
Hyvin kirjoitettu!
:)
Mies 29 + ??? kesätauolta poikennut verryttelemään?
Nuorena oli vähän tuontapaista, mutta nyt nelikymppisenä en mieti käytännössä ollenkaan tuollaisia. Useimmiten muutenkin, jos ei ole pakko ajatella jotain, pääni on ihan hiljaa ja tyhjä ajatuksista. Keskittynyt vain aistimaan äänet, tuntemukset ja näköaistimukset, niitä kommentoimatta.
Alue: Aihe vapaa
:D
Naurattaa, koska tuntui kuin olisin itse kirjoittanut tuon kaiken!