Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pyöriikö teillä päässä ikinä tämmöisiä asioita vai olenko outo?
05.07.2016 |
Olen siis aika tarkkaavainen ja pohdiskelen paljon asioita. Jos olen ihmisten ilmoilla, päässäni liikkuu koko ajan valtava määrä mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, joista osa kertoo epävarmuuksistani ja osa uteliaisuudestani.
Esimerkki:
Tänään kaupan kassajonossa ihastelin salaa, kun minun perässä oleva nainen laittoi tuotteitaan hyvin rauhalliseen sävyyn liukuhuhnalle. Se oli niin miellyttävää seurattavaa, että melkein meni iho kananlihalle. Sitten yritin tuijottaa jonnekin, mutta edessäni oli vain suuri kondomivalikoima, jonka katselemista yritin välttää, jottei muut huomaisi että katselen kondomeita ja ajattelen kenties jotain pervoa. Siirsin katseen johonkin kylttiin jossa luki, ettei tiettyjä tuotteita myydä alle 18 vuotaille, vaikkei se kyltti edes kiinnostanut. Mietin että huomaavatko muut että yritän kyltin lukemisella vain harhauttaa heitä (että huomioni ei olisi kondomeissa) ja että tuijotanko kylttiä liian kauan, vai onko kondomien välttely muiden silmissä jo läpinäkyvää. Yritin myös vältellä katseen harhailemista ympäriinsä sillä se olisi vielä paljastavampaa.
Kassalla luottokorttini toimi vasta viidennellä yrittämällä ja yritin keventää tunnelmaa tokaisemalla, että pitäisi varmaan hankkia uusi kortti. Myyjä ei reagoinut sanoihini lainkaan ja pelkäsin että muut huomaavat, että olen nolannut itseni puhumalla myyjälle jota ei edes kiinnosta sanomiseni. Yritin säilyttää vakavan ilmeen, ikään kuin en olisi edes huomannut että myyjä ei reagoinut puheeseeni, jottei epävarmuuteni näkyisi ulospäin. Maksaessani minua kiinnosti tietää myös myyjän nimi, mutten oli vaikeaa löytää sopivaa hetkeä tarkistaa asia nimikyltistä, joka oli rintojen kohdalla. Sitten meninkin jo pakkaamaan ostoksiani ja ajatukseni siirtyvät muualle ympäristöön.
Tuntuu ettei kulu sekuntiakaan ettenkö ajattelisi jotain. Ajattelenko liikaa?
Kommentit (39)
Ei oo ihan niin kuin AP:lla, mutta joskus ahdistaa, jos oon vaikka kävelemässä ja on se pitkä katu ja sieltä tulee vastaan joku. Siinä sitten yrittää vältellä ettei tuijottais ja on kuitenkin melkei mahdotonta. Eikä tää oo edes kovin harvinaista täällä syrjäseudulla. Jossain ydinkeskustassahan näin ei ikinä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammanpoika kirjoitti:
Ei oo ihan niin kuin AP:lla, mutta joskus ahdistaa, jos oon vaikka kävelemässä ja on se pitkä katu ja sieltä tulee vastaan joku. Siinä sitten yrittää vältellä ettei tuijottais ja on kuitenkin melkei mahdotonta. Eikä tää oo edes kovin harvinaista täällä syrjäseudulla. Jossain ydinkeskustassahan näin ei ikinä käy.
Tää! Usein myös kun joku tulee kadulla vastaan, huomaan pidättäväni hengitystä. En todella tiedä mistä tämäkin tulee.
Kaupassa tai muualla missä muita ihmisiä, yritän katsoa aina muualle kuin ketään ihmistä. Etteivät vahingossakaan kuvittele minun tuijottavan.
Yks vanha kaveri havainnoi kaiken ympäristöstään. Mä taas mietin koko ajan jotain pään sisäisiä asioita. Irroittaudun siitä seuraamalla ympäristöä. Se on kuin toinen tapa olla olemassa.
Aloittajan ajatukset eivät ole yhtään outoja. Hänellä taitaa olla eri näkökulma esim. minuun verrattuna. Noin 70 prosenttia ihmisistä ovat MBTI-teorian mukaan sensoreita, siis hetkessä eläviä, päänsä ulkopuolella eläviä ihmisiä. Intuitiivisia, päänsä sisällä eläviä on paljon vähemmän. (Juu ja en ala kiistelemään tästä kun teoria korreloi vahvasti kallonkutistajien yleisesti hyväksymän The Big Fiven kanssa.) Mutta on ihan hauskaa kun joku avaa tuota näkökulmaa tällaiselle toisenlaiselle mietiskelijälle.
Mulla ei ihan tuollaista, mutta joskus vaikka kassajonossa näen yhtäkkiä päässäni ajatuksen, jossa esimerkiksi revin paidan päältäni ja hypppään kassahihnalle tissit loistaen. Sitten pitää oikein keskittyä siihen, että edelleen seison rauhallisena jonossa, enkä mellasta hullun lailla julkisesti.
Joskus myös liikennevaloissa auton kanssa seisoessa tulee näky, että ajan päin punaisia ja alkaa hirveä kaaos ja taas pitää keskittyä oikein intensiivisesti siihen, että istunkin autossa ja odotan vihreitä.
En mä ehkä oikein osaa selittää, mutta kyllä mä muuten olen ihan normaali kunnon kansalainen :D
Vierailija kirjoitti:
Mitä vitun hulluja täällä oikein on?
Pitääpä alkaa kyyläämään ja keksimään kaikkea jäynää jos kerran noin paljon epävakaata porukkaa vapaana pyörii.
Tuliko jotenki yllätyksenä? Et vissiin ole viime aikoina yrittänyt myydä mitään tori.fissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on hyvä tehdä huomioita ympäristöstä mutta mä en ainakaan pysty siihen koska energia menee kuten aloittajalla lähinnä sen miettimiseen että "mitä nuo muut minusta ajattelevat, en kai vaikuta oudolta" jne. Se kertoo tosi huonosta itsetunnosta ja itsensä häpeämisestä. Sitten pelkää että muutkin huomaa miten kamala on. Tiedän ettei kukaan oikeasti kiinnitä minuun huomiota tuossa määrin mutta se ei auta koska pohjimmiltaan ei ole kyse siitä mitä muut minusta ajattelee vaan se että itse pidän itseäni niin inhottavana.
Olen lapsesta saakka ollut "omissa ajatuksissani". Ajattelen liikaa. Olen aina ollut outo. Muut leikkivät yhdessä pihaleikkejä, minä yksin omissa maailmoissani keskiajan prinsessaa. Tein pitsiverhoista ja mummon alusleningistä rekvisiittaa.
Olen poissaoleva, ajattelen, mietin ja havannoin kaikkea mahdollista. Etenkin pikkuseikkojen huomiointi on erityistaitoni. Mielestäni Anja Snellman on kuvannut hyvin omiin ajatuksiin - mitä ikinä ne ovatkaan - uppoutumista: "...hum hum" -tila. Missä tahansa olenkin, olen ajatuksissani. Meditatiivistä ajattelua, tai jotain senkaltaista harrastan tehdessäni puutarhatyötä. Olen muissa maailmoissa.
Toisinaan olen ajatusteni vanki. Toivon, etten miettisi mitään. Että päässä pyörivät ajatukset häviäisivat heti. Enkä muistaisi mitä ajattelin. On myös hetkiä, jolloin pää lyö tyhjää. Ei ajatusta. Mielipidettä. Tietoa. Osaamista. Ei vastausta toisten kysymyksiin, tai reaktiota. Tuijotan tyhjänä.
Olen hyvä keskittymään omiin ajatuksiini. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen viettänyt suurimman osan elämästäni yksin, omissa oloissani. Silti kaikesta edellä kirjoitetusta - mikä saattaa vaikuttaa kahelilta - olen tavallinen, keskivertonainen, perheellinen, kahden tytön äiti. Että eipä ole elämää haitannut - ajattelu, ajatukset. Muuten, olen antanut luvan ajatuksilleni tulla ja mennä. Ne ovat vain ajatuksia, huomioita esimerkiksi kassajonosta tai - puutarhassa rikkakasvien kasvutavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen! Lisäksi saatan vaivata itseäni murehtimalla tällaisia ikivanhoja ja merkityksettömiä juttuja vuosikausia.
Mä joskus olisin nolostunut siinä kassalla. Jos kassa on niin nolo, ettei reagoi...niin ethän sinä siitä ole vastuussa. Se on sen kassan juttu....kyllä me muut tajutaan, että joskus kortti ei toimi, joskus ei ole katetta. Ja mitä siitä.. Ei ole noloa. Mulle on monesti käynyt niin. Omapa on tilini.
Fiksu kassa on asiallinen. Tyhmästä ei kande välittää....hän oppii ajallaan.
On niitä mukavia ja fiksuja kassoja. Tossa vaan satuit sellaiselle, jolla huono hetki. Seuraavia kivoja tulee. Hyvä, että jotain juttelee...joskus se on yksinpuhelua. Sitäkin voi harrastaa🤓
Tarkkailu on kiinnostavA. Jatka omaan malliin. Ne asenteet ja nolouden tunteet iän mukaan muuttuu ja katoaa, kun tajuaa ettei ole maailman keskipiste eikä napa. On siellä ja täällä monta muutakin tarkkailijaa ja noloutta tuntevia....mutta ne fiilikset saattaa muuttua hyviksi ja ruveta naurattamaan, kun näkee omassa ja muiden käytöksessä sitä inhimillisyyttä. Me ollaan loppujen lopuka siinä totisuudessamme melko hupaisia. Hyvää kesää! Ole omanlaisesi hyvillä mielin. Saa olla.
Jos tiellä liikkuva kuski tekee kännissä mokan ei kukaan sano, että auto oli kännissä. Miksi myyjistä sitten sanotaan, että KASSA sekoili? Ellei se ole joku viryapiirinen bottitäti tai -setä, johon on syötetty makroja tai algoritmeja rahastamaan ja tervehtimään asiakasta en tajua miten se pääte on vastuussa asiakkaan nolostumisesta. Kai te kotonakin häpeätte jos olohuoneen nurkassa möllöttävä katsoo teitä pahasti tai käynnistyy hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet todellinen kirjailijanalku!
Luin tuota aloitusta mielenkiinnolla, se oli hauska ja siinä oli paljon yksityiskohtia, oli kiinnostava. Ja olen lukenut paljon. Jos tuo olisi vähän muunneltuna novellin tai romaanin alku, jatkaisin lukemista!
Teet tarkkoja havainoja tuntemuksistasi ja ympäristöstä. Hitsi, jatka kirjoittamista!
Vierailija kirjoitti:
Jos tiellä liikkuva kuski tekee kännissä mokan ei kukaan sano, että auto oli kännissä. Miksi myyjistä sitten sanotaan, että KASSA sekoili? Ellei se ole joku viryapiirinen bottitäti tai -setä, johon on syötetty makroja tai algoritmeja rahastamaan ja tervehtimään asiakasta en tajua miten se pääte on vastuussa asiakkaan nolostumisesta. Kai te kotonakin häpeätte jos olohuoneen nurkassa möllöttävä katsoo teitä pahasti tai käynnistyy hitaasti.
Algoritmeja ja möllöttävä tietokone. Mistä näitä typoja tulee???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Ärsyttävintä on, että ne asiat jää vuosikausiksi päähän pyörimään, just tänään mietin keskustelua, jonka kävin kymmenen! vuotta sitten, aivan merkityksetön pieni kahvipöytäkeskustelu, jonka muistan lähes sanasta sanaan.
Nyt lähes nelikymppisenä mulla alkaa olemaan aivot täynnä ja jostain päästä alkaa vuotamaan, sieltä tippuu ne tärkeät asiat pois, kun täytyy jättää tilaa veivata sitä kärpäsenkakkaa. Apua!
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet todellinen kirjailijanalku!
Luin tuota aloitusta mielenkiinnolla, se oli hauska ja siinä oli paljon yksityiskohtia, oli kiinnostava. Ja olen lukenut paljon. Jos tuo olisi vähän muunneltuna novellin tai romaanin alku, jatkaisin lukemista!
Teet tarkkoja havainoja tuntemuksistasi ja ympäristöstä. Hitsi, jatka kirjoittamista!
Jaa. Musta se oli perus foorumialoitus. No, kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta saakka ollut "omissa ajatuksissani". Ajattelen liikaa. Olen aina ollut outo. Muut leikkivät yhdessä pihaleikkejä, minä yksin omissa maailmoissani keskiajan prinsessaa. Tein pitsiverhoista ja mummon alusleningistä rekvisiittaa.
Olen poissaoleva, ajattelen, mietin ja havannoin kaikkea mahdollista. Etenkin pikkuseikkojen huomiointi on erityistaitoni. Mielestäni Anja Snellman on kuvannut hyvin omiin ajatuksiin - mitä ikinä ne ovatkaan - uppoutumista: "...hum hum" -tila. Missä tahansa olenkin, olen ajatuksissani. Meditatiivistä ajattelua, tai jotain senkaltaista harrastan tehdessäni puutarhatyötä. Olen muissa maailmoissa.
Toisinaan olen ajatusteni vanki. Toivon, etten miettisi mitään. Että päässä pyörivät ajatukset häviäisivat heti. Enkä muistaisi mitä ajattelin. On myös hetkiä, jolloin pää lyö tyhjää. Ei ajatusta. Mielipidettä. Tietoa. Osaamista. Ei vastausta toisten kysymyksiin, tai reaktiota. Tuijotan tyhjänä.
Olen hyvä keskittymään omiin ajatuksiini. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen viettänyt suurimman osan elämästäni yksin, omissa oloissani. Silti kaikesta edellä kirjoitetusta - mikä saattaa vaikuttaa kahelilta - olen tavallinen, keskivertonainen, perheellinen, kahden tytön äiti. Että eipä ole elämää haitannut - ajattelu, ajatukset. Muuten, olen antanut luvan ajatuksilleni tulla ja mennä. Ne ovat vain ajatuksia, huomioita esimerkiksi kassajonosta tai - puutarhassa rikkakasvien kasvutavasta.
Uniikitkin lumihiutaleet sulaa helteellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tiellä liikkuva kuski tekee kännissä mokan ei kukaan sano, että auto oli kännissä. Miksi myyjistä sitten sanotaan, että KASSA sekoili? Ellei se ole joku viryapiirinen bottitäti tai -setä, johon on syötetty makroja tai algoritmeja rahastamaan ja tervehtimään asiakasta en tajua miten se pääte on vastuussa asiakkaan nolostumisesta. Kai te kotonakin häpeätte jos olohuoneen nurkassa möllöttävä katsoo teitä pahasti tai käynnistyy hitaasti.
Ota huomioon, että tänne kirjoittelee enimmäkseen naiset ja heillä on tapana tehdä loogisia kämmejä.
Kassajonossa on tylsää. Sitten katse alkaa harhailemaan kaikenlaisiin tavaroihin yms.
Sen takia yleensä teen mielessäni listaa esim. tekemättömistä töistä yms. Muuten sitä rupeaa juuri tuollalailla katselemaan turhuuksia ympäriltään. Tosin mua ei kyllä kiinnosta ollenkaan mitä mieltä muut on mun tekemisistä kaupassa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Kassajonossa on tylsää. Sitten katse alkaa harhailemaan kaikenlaisiin tavaroihin yms.
Sen takia yleensä teen mielessäni listaa esim. tekemättömistä töistä yms. Muuten sitä rupeaa juuri tuollalailla katselemaan turhuuksia ympäriltään. Tosin mua ei kyllä kiinnosta ollenkaan mitä mieltä muut on mun tekemisistä kaupassa.
Sinkkumies
Onpas jännää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kassajonossa on tylsää. Sitten katse alkaa harhailemaan kaikenlaisiin tavaroihin yms.
Sen takia yleensä teen mielessäni listaa esim. tekemättömistä töistä yms. Muuten sitä rupeaa juuri tuollalailla katselemaan turhuuksia ympäriltään. Tosin mua ei kyllä kiinnosta ollenkaan mitä mieltä muut on mun tekemisistä kaupassa.
Sinkkumies
Onpas jännää.
Sinkkumies se osaa aina pikkuisen näpäyttää muita ;-)
Alue: Aihe vapaa
Toisinaan itsekin uppoudun huomaamaan kaikkia pikku yksityiskohtia ympäriltäni. Yleensä silloin kun on rauhallista ja lähellä olevat ihmiset eivät keskustele ja riko sillä tavoin ajatuksiani. Mielenkiintoista että on muitakin hyvin tarkkaavaisia.