Voiko päihdeperheen pojasta tulla kunnollinen puoliso?

Laitoin, että tämä on tyttäreni eka seurustelu siksi, että hänelle ei ole muodostunut käsitystä, millaisia muut puolisoehdokkaita muut olisivat.

Huolestuttaa tuo alkoholismin periytyvyys ja mallioppiminen. Poika on ollut alle kouluikäisenä lähinnä heitteillä. Millaiset vauriot sekin on jättänyt tulevaa parisuhdetta ajatellen.

Entäpä, onko koko elämän riski, että joskus vielä retkahdus sattuu. Jos tulee joskus aloitettua juominen, niin alkoholistigeeneillä se ei sitten lopukaan yhteen iltaan.

Anteeksi monen mielestä varmaan yksinkertaiset kysymykseni, mutta minulla ei ole kerrassaan minkäänlaista kokemusta alkoholisteista ja olen huolissani.

Ap

Miten pojalla menee? Asuuko itsenäisesti, huolehtiiko perussiivouksista, kauppa-asioista? Huolehtiiko laskunsa? Käyttääkö miten alkoholia tai muita päihteitä? Opiskeleeko? Onko töissä? Kavereita (millaisia?)? Miten kohtelee muita ihmisiä? Näistä saat kyllä jo vihjettä siitä, millainen poika on kyseessä. (Ongelmatonta parisuhdetta ei ole olamassakaan.)

Jos/kun poika on ollut lapsena heitteillä, siis ilman vanhempien läsnäoloa ja huolehtimista(?) vaikuttaa tämä luonnollisesti lapsen kehitykseen. PIkkulapsivaiheessa syntyy kiinytmyssuhdemalli, jolla on taipumus jatkua läpi elämän ja jota toistetaan suhteessa puolisoon. Toki pojalla on voinut olla muita turvallisia ja johdonmukaisia aikuisia elämässä jotka ovat saaneet pojasta kasvamaan ehjemmän kuin pelkkien alkoholistivanhempien kynsissä- Kipaise kirjastoon, aiheesta on varmasti kirjoitettu paljon kirjoja, itse en osaa suoralta kädeltä vinkata yhtään  tarpeeksi nappiin osuvaa.

Itselläni alkoholisti ja mt perhe. Pelkoja jäi monenlaisia. Mutta aikuisena ne ovat paremmin hallittavissa. En itse käytä alkoa juurikaan. Olen ollut töissä ikäni. Ym. Kaikki hyvin ja talot maksettu. Olen sitä yltiö tunnollista, suorittaja porukkaa joka sairastuu bönariin. Ja näin kävi itsellenikin, mutta kampesin itseni takaisin iloon ja valoon, kun opin hellittämään tunnollisuuttani.

Millä tavoin tuo kiintymyssuhdemalli varhaislapsuudessa voisi näkyä patisuhteesss?

Pojalla oli jossain vaiheessa ennen seurustelua vissiin joku alkoholin kokeiluvaihe. Mainitsi sen joskus. Poika asuu vielä kasvattiperheessään. Tyttäreni ei ole tavannut pojan kavereita. Aika outoa muuten! Minua kohtaan poika on ollut aina asiallinen ja ystävällinen. Tosin tapaan häntä vain harvoin.

Ap

Alkoholismi periytyy aivorakenteen kautta. Siis ihminen jää nalkkiin alkoholiin, jos sitä kokeilee. Yleensä tulee kokeiltua.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi periytyy aivorakenteen kautta. Siis ihminen jää nalkkiin alkoholiin, jos sitä kokeilee. Yleensä tulee kokeiltua.

Alkoholistiksi saa itsensä myös juomalla riittävän paljon ja usein, ilman sen kummempaa aivorakennetta. Eikä kaikista alkoholistiperheen lapsista tule alkoholisteja.

Lähinnä mietityttää millaisen mallin isyyteen/äitiyteen on saanut, ja miten se ilmenee omuen kasten synnyttyä. Tai millaisen mallin parisuhteeseen saanut ja miten se puolisoa kohtaan ilmenee.

Kyllähän tuossa on kurjaa myös se, että tyttösi tulevien lasten toiset isovanhemmat ovat deekuja. Kai niiden kanssa ollaan tekemisissä.

Kiitos vastauksista. Laittakaa lisääkin vain.

Karmivaa vielä sekin, että tosiaan sen molemmat vanhemmat ovat juoppoja ja vieläpä (molemmat elossa olevat, muista en tiedä) isovanhemmatkin. Suvussa näyttää kulkeneen.

Ap

Itse seurustelen 28vuotiaan miehen kanssa, jolla on perheessä ja suvussa alkoholiongelmaa. Hän on onneksi aikoinaan havahtunut siihen, ettei alkoholi ole mikään elämän ehto. Ei siis ole täysin raitis, vaan alkoholin käyttö on normaalia. Näihin asioihin vaikuttaa niin paljon se oma asenne ja miten itse haluaa elämässä toimia. Oma kumppani on valinnut sen, ettei anna alkoholin määrittää elämää ja aina ei tarvitse juoda. Kokee omat vanhempansa alkoholisteiksi, jotka eivät suostu myöntämään asiaa edes itselleen. Tämän takia ei myöskään tykkää viikonloppuisin vieläkään yöpyä vanhempiensa luona, kun tietää että nämä juovat koko viikonlopun. On myös joskus tehnyt omasta pikkusiskostaan lastensuojeluilmoituksen juuri tämän vanhempien juomisen takia.

Taas voin olla niin kiitollinen omista vanhemmista, jotka ovat minulle tarjonneet hyvän lapsuuden.

Mua on aina harmittanut se, että monet aikuiset syrjii ns. huonosta perheestä tulevia lapsia. Ei ne lapset ole sitä perhettään voineet itse valita. Sen sijaan, että annettaisiin välittävän aikuisen mallia, niin suljetaan ulkopuolelle ja tehdään lapsen olosta vielä vaikeampaa. Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi miksikään varavanhemmaksi alkaa, vaan ettei kielletä esim. omia lapsia olemasta kaveria sen perusteella millaisia vanhemmat ovat.

Ymmärrän toki sen, että.ei se lapsi voi vanhemmilleen mitään. Kuitenkin olen huolissani, millaisia vaikeuksia tyttäreni parisuhteessa voi olla odotettavissa. Koko asia on minulle niin oman kokemuspiirin ulkopuolelta.

Ap

Minä kasvoin päihdeperheessä, ja minut sijoitettiin 9-vuotiaana. Sijoitusperhe oli normaali hyvä perhe, ja arvelisin että minusta tuli ihan normaali ihminen. Sillä erotuksella, että olen tietoisesti jo hyvin nuorena valinnut etten ala käyttää alkoholia, ja että minulta riittää hyvin vähän ymmärrystä perheenisille, jotka kännäävät lasten nähden.

Olen hankkinut akateemisen koulutuksen, hyvän työn ja nyt on se keskimääräinen omakotitalo, kultainen noutaja ja 1,4 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki sen, että.ei se lapsi voi vanhemmilleen mitään. Kuitenkin olen huolissani, millaisia vaikeuksia tyttäreni parisuhteessa voi olla odotettavissa. Koko asia on minulle niin oman kokemuspiirin ulkopuolelta.

Ap

Kaikissa parisuhteissa tulee vastaan jotain. Ihan ulkoisesti normaaliperheissä kasvaneiden parisuhteissa on milloin mitäkin kipupistettä. Sinun on vain hyväksyttävä, että se tulee vastaan sitten kun se tulee. Mitä se onkin, sinä olet tyttäresi tukena.

Samanlaisia jälkiä kuin alkoholi, saattaa lapseen jättää perheen uskonnollisuus, peliriippuvuus, työnarkomania. Et kuitenkaan olisi huolissasi, jos tyttäresi seurustelisi toimitusjohtajan pojan kanssa, et ajattelisi että hän on saattanut viettää toisella lailla laiminlyödyn lapsuuden.

Näitä ei voi nähdä ulkopuolelta. Myöskään tyttäresi liiton tilaa et voi nähdä ulkopuolelta. Paras on, että odotat kunnes hän kertoo sinulle jotain.

Iso osa alkoholistien lapsista on absolutisteja.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin, että tämä on tyttäreni eka seurustelu siksi, että hänelle ei ole muodostunut käsitystä, millaisia muut puolisoehdokkaita muut olisivat.

Huolestuttaa tuo alkoholismin periytyvyys ja mallioppiminen. Poika on ollut alle kouluikäisenä lähinnä heitteillä. Millaiset vauriot sekin on jättänyt tulevaa parisuhdetta ajatellen.

Entäpä, onko koko elämän riski, että joskus vielä retkahdus sattuu. Jos tulee joskus aloitettua juominen, niin alkoholistigeeneillä se ei sitten lopukaan yhteen iltaan.

Anteeksi monen mielestä varmaan yksinkertaiset kysymykseni, mutta minulla ei ole kerrassaan minkäänlaista kokemusta alkoholisteista ja olen huolissani.

Ap

Yritän selittää.

Olen pienestä saakka tiennyt, että vanhempani olivat alkoholisteja. Päätin jo hyvin nuorena, että minusta ei tule. Olin noin kolmekymppiseksi aivan absolutisti. Sitten ajattelin että voin ottaa jotain seuran vuoksi niin kuin muutkin ihmiset. Ei se alkoholistigeeni mistään hyökännyt kimppuun. En tykkää olla humalassa, ja useimpien alkoholien mausta en pidä vaikka kuinka kokeilisin. Geenit näkyy siinä, että joskus kun olen kokeillut sitä humalaa, niin kestän aika paljon, eikä minulle tule krapulaa. Mutta edellenkään en tykkää siitä, joten olen juhlissa edelleen selvinpäin, otan alkumaljan käteen kohteliaisuudesta ja "unohdan" sen jonnekin.

Suurin ongelma minulle on se, että suurin osa suomalaisista ryyppää ihan tajuttomasti. Siis kaikki, taustasta riippumatta. Laskisin aika montakin tuttavaa alkoholistiksi, ja he mielestään ottavat vain vähän joskus, "ihan normaalisti". Minulla on humalaisten sietokyky aika matala, joten lähden kotiin yleensä ennen puolta yötä, omalla autolla.

Alkoholistigeenit voivat näkyä muussa riippuvuutta tuottavassa asiassa, vaikka pelaamisessa, työnarkomaniassa, yliterveellisessä ruokavaliossa ja kuntoilussa. Mutta tällainen ihminen myös tietää kantavansa sellaisia geenejä ja siis tietää heikkoutensa, ja voi yrittää hallita tällaista ääritoimintaa itsessään.

Kiitos! Hyviä vastauksia jälleen.

Harmillista se, että pijan molemmat vanhemmat ja elävät isovanhemmat ovat alkkiksia, joten se alkoholistigeeni todennäköisimmin on periytynyt. Ja sitten vielä se voi periytyä myös tyttöni ja pojan mahdollisille tuleville lapsilleen ja tietysti siitäkin tulisi tuskaa tytölleni.

Mikähän siinä on, että kun alkoholisti ottaa ekan huikan, niin ei pysty lopettamaan. Pahin skenaario Matti Nykäsen tyylinen tapaus, joka juo putkeen kausia ja silloin lyö. En tiedä, onko pojan vanhemmat väkivaltaisia.

Ap

Nostan vielä

Ap

Ensimmäisen kanssa ei ylipäätään koskaan pitäisi mennä naimisiin, sillä vasta muutaman kanssa seurusteltuaan saa selkeämmän kuvan siitä, millaisen puolison (suhteessa muihin tarjokkaisiin) on valitsemassa.

Selitäpä tätä sitten jollekin nuorelle. Ei usko. Lisäksi vielä se, että entäs jos se eka olikin oikeasti se paras.

Oma mieheni kasvoi alkoholistien kanssa. Itse ei ota koskaan pisaraakaan, ei edes juhlissa.

Hyvän perheen lapsista voi tulla päihdeongelmainen.