Miten toimia lähipiirin ollessa äärettömän ulkonäkökeskeinen?
Minulla on siis 13-vuotias poika, ja hänen lisäkseen kaksi nuorempaa lasta (tyttö 10v ja poika 9v, joilla on eri isä kuin vanhimmalla pojalla).
Nuoremmat lapset ovat todella kauniita ja suloisia. Jatkuvasti ystäväni, tuttavani, sukulaiseni ja tuikituntemattomat ihmiset kadulla ihastelevat heidän ulkonäköään. Heitä on myös pyydetty mallitoimiston listoille, mutta en ole suostunut. Itse olen jo joutunut useaan otteeseen pyytämään mm. kavereita ja sukulaisia lopettamaan heidän ulkonäkönsä kehumisen, sillä en halua, että se on ainoa asia, jolle lapseni perustavat itsetuntonsa. Pyyntöjäni ei ole otettu huomioon.
Sukuni on siis todella ulkonäkökeskeistä, ja oma lapsuuteni ja teini-ikäni meni samalla tavalla, kuin nuorimmilla lapsillani. Vanhemmat, isovanhemmat yms. kehuskelivat jatkuvasti tyttärensä, eli minun, ulkonäöllä (vähemmässä määrin myös poikansa eli veljeni, lapsena todella suloinen hänkin ja nyt aikuisena komea mies).
Tuon takia nykyään olen äärimmäisen tarkka ulkonäöstäni, jotta voisin säilyttää saman kauneuden mikä minulla oli lapsena ja teini-ikäisenä. Elämä näin on todella ahdistavaa, sillä suvussamme nk. "suurin saavutus" ei ole pelkästään näyttää hyvältä, vaan näyttä hyvältä ilman, että käyttää ollenkaan meikkiä. Tämän takia esim. aina, kun huomaan kasvoissani näppylän tai vaikkapa punoitusta, ahdistus valtaa minut heti.
Myös kaverini ovat hyvin pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä. Aina, kun vietän heidän kanssaan aikaa kahvilassa tai ravintolassa, he arvostelevat kuiskien muiden asiakkaiden ulkonäköä. Porukassamme kaikki ovat ns. "hyvännäköisiä", ja kerran yksi kaverini lapsen saatuaan hieman rupsahti, ja hänet savustettiin ulos porukasta. Ainoastaan ulkonäön takia!
Itsekin saan aina välillä kuulla kavereilta, miten olen esimerkiksi lihonut tai miten hiukseni ovat tänään harvinaisen epäsiistit.
"Suurin" ongelma taas on tuo vanhin poikani. Minusta hän on tottakai suloinen, onhan hän lapseni, mutta jatkuvasti kuulen sukulaisiltani tai kavereiltani, että "Miten tuo sinun poika on niin ruma kun X ja Y ovat niin kauniita?!" (X ja Y ovat siis nyt nuoremmat lapseni). Tai vaihtoehtoisesti, että "Miten sinä ja Z olette onnistuneet saamaan noin ruman lapsen?", tarkottaen siis minua ja miestäni, sillä he eivät tiedä, että vanhimmalla on eri isä (emme huutele asiasta edes sukulaisille).
Minua loukkaa, kun lähipiiri jatkuvasti haukkuu vanhimman pojan ulkonäköä. Kaikki on kuulemma hänessä vialla, on hörökorvat, on rumat hiukset, on liian iso kyömynenä, on ruman muotoiset kulmakarvat, kasvonpiirteet ovat liian epäsymmetriset ja mitä he ikinä keksivätkään sanoa! Minua alkaa aina itkettää, kun he tekevät näin, itselle kun poika on niin täydellinen.
Jäävuoren huippu oli se, kun toinen siskoistani (hän on tosin vasta alle 25-vuotias) huomautti pojalleni, että "tiesitkös U (kirjain taas vedetty hatusta), nuo sinun korvasi voi aina korjata leikkauksella! Samoin tuo nenäsi, kun olet vanhempi". Poika häkeltyi niin paljon, ettei saanut sanotuksi mitään, ja minä puolestani käskin siskon häipyä ulos asunnostani (hän oli siis meillä kylässä).
Poika ei itse näytä ainakaan ulospäin siltä, että häntä loukkaisi tuo, mutta mistäpä sitä ikinä tietää.
Miten siis toimin, kun lähipiirini on äärettömän pinnallisia?
Kommentit (35)
Sun pitää ap itse muuttua ensin ja antaa esimerkki omalla käytökselläsi. Et itse rupea hysteeriseksi ulkonäkösi kanssa, etkä anna kenenkään kommentoida lapsiesi ulkonäköä puoleen tai toiseen. Jos sukulaiset alkavat puhua ulkonäöstä, vaihda puheenaihetta ja johdata se johonkin muuhun.
Mieti mitä kaikkea voit lapsillesi antaa.
Mulla oli osittain ulkonäköön keskittyviä sukulaisia, mutta huomaan että ne tärkeimmät asiat, jotka olen kotoa perinyt on rakkaus musiikkiin, taiteeseen, ja luontoon, kielitaito, yhdessäolo ja nauraminen, ja historian tuntemus. Näistä on mulle iloa ja hyötyä joka päivä ja urakin on auennut tämän kautta.
On pakko olla Porvoosta tämä viesti. Voiko joku elää tuollaisessa maailmassa täällä Suomessa ?
Hahahaa eipä mennyt provo läpi . Aina on fiksuja joukossa jotka tajuavat vedätyksen .😁😁 😁
Vierailija kirjoitti:
Vaikutatte yksinkertaisilta ihmisiltä. Kauniita lapsia on minunkaan n suvussani mutta muut ihmiset eivät todellakaan käyttäydy noin yksinkertaisesti kuin teillä. Tunnen paljon muitakin perheitä joilla on kauniita lapsia ja kauniit rikkaat vanhemmat enkä ole kenenkään kuullut kiinnittävän tuolla tavalla huomiota ulkonäköön. Olette sori mutta pakko todeta että yksinkertaisten ihmisten touhua. Voi hyvänen aika. Ei voi todeksi uskoa. Naurattaa ihan. Anteeksi kuitenkin.😊
Tulee mieleen tämä Solsidan -sarja jossa provosoidaan juuri tuollaista ulkokullaisuutta. Vaatteet, hiukset, muut vehkeet ja statussymbolit ovat tärkeintä maalimassa. Kyllä sinä halutessasi voit olla noudattamatta tuota kaavaa omassa elämässäsi.
Sukulaisilleen ei mitään voi mutta sentään ystävänsä voi valita. Miten ihmeessä sinulla on noin kuspäisiä kvareita? Vaikka et kehtaisi suoraan sanoa mitään, niin mikä pakko heidän seurassaan on olla? Itse en katselisi tuollaisia ihmisiä päivääkään.
Oletko itse siis herännyt tähän lähipiirisi ulkonäkökeskeisyyteen vasta lähiaikoina eli ennen olet ollut mukana haukkumassa vai miten olet tähän asti kestänyt näitä henkilöitä? Itse en pystyisi viettämään hetkeäkään tollaisessa seurassa. Luultavasti siinä käy niin, että jos kehoitat heitä pitämään suunsa kiinni niin he alkavat juoruamaan kuinka tekopyhä olet, jos olet ollut aiemmin mukana haukkumassa mutta lapsesi myötä olet muuuttunut. Mutta itse varmaan pyytäisin lähipiiriä istumaan rauhassa alas (ilman lapsia) ja kertoisin kuinka kamalalta nämä arvostelut tuntuvat, ja jolleivät ne lopu niin joudut jättämään heidät elämästäsi. Toivottavasti he tajuaisivat miten ovat käyttäytyneet, kuulostaa jotenkin uskomattoman kamalalta käytökseltä, tulee epäusko voiko tuollaisia ihmisiä edes olla olemassa. Jokseenkin vain epäilen, että tuollaiset henkilöt voivat ikinä muuttua. Jos koko elämä on rakennettu ulkonäön ja ulkoisten asioiden varaan sitä voi olla hiukan hankala muuttaa enää aikuisiällä. Toivottavasti muistat kehua kaikkia lapsiasi tasapuolisesti ja pidät lapsesi puolia aina, jos joku edes yrittää kritisoida.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisilleen ei mitään voi mutta sentään ystävänsä voi valita. Miten ihmeessä sinulla on noin kuspäisiä kvareita? Vaikka et kehtaisi suoraan sanoa mitään, niin mikä pakko heidän seurassaan on olla? Itse en katselisi tuollaisia ihmisiä päivääkään.
Samaa ihmettelen. Sukua ei voi valita, mutta kaverit voi. Ja suvunkin suhteen voi valita miten suhtautuu ja miten paljon on tekemisissä. Kerroit myös että yksi kaveri savustettiin ulkonäön vuoksi pois. Et siis itsekään enää pitänyt edes henkilökohtaisesti häneen yhteyttä
Toimit siis aivan yhtä pinnallisesti kuin muutkin kaverit. Muiden käytöstä voi muuttaa, omansa voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisilleen ei mitään voi mutta sentään ystävänsä voi valita. Miten ihmeessä sinulla on noin kuspäisiä kvareita? Vaikka et kehtaisi suoraan sanoa mitään, niin mikä pakko heidän seurassaan on olla? Itse en katselisi tuollaisia ihmisiä päivääkään.
Samaa ihmettelen. Sukua ei voi valita, mutta kaverit voi. Ja suvunkin suhteen voi valita miten suhtautuu ja miten paljon on tekemisissä. Kerroit myös että yksi kaveri savustettiin ulkonäön vuoksi pois. Et siis itsekään enää pitänyt edes henkilökohtaisesti häneen yhteyttä
Toimit siis aivan yhtä pinnallisesti kuin muutkin kaverit. Muiden käytöstä voi muuttaa, omansa voi.
Siis muiden käytöstä ei voi muuttaa, omansa voi. Jäi tuo ei pois
Onhan se välillä tuollaista. itse olen kaunis ja ainahan sitä on toitotettu. Nyt kaksi lasta joista toinen on kopioni ja taas suitsutetaan mutta sitten se toinen ei niin kaunis sanoo että xx (sisko) on niin söötti etkö ole kuullut mitä ne koulussa puhuu. Mitä siihen sanoisi?
Tämä sisko on kuin jonbenet ramsey mutta en vie mallitoimistoon en.
Miten "lähipiirisi" ei tiedä, että vanhimmalla pojallasi on eri isä kuin nuoremmilla..? Todella läheistä sukulaisuutta/ystävyyttä siellä Porvoon suunnalla jos tuollaista ei tiedetä.
Elätte todella vähemmän älykkäiden sukulaistenne seurassa. Varokaa vain ettei seura tee kaltaisekseen. Tai on jo tehnyt....
En osaa sanoa muuta kuinettä tsemppiä ja tue vanhimman poikasi itsetuntoa! Ja myös kahden nuorimman,siten etteivät he joudu kokemaan samaa kuin dinä eli perustamaan ihmisarvoaan ulkonäölle.
Hankala tilanne, aiemmin olisin sanonut että vaihda lähipiiriä osittain mutta vlitettavasti tiedän kokemuksesta ettei se niin helppoa ole.
ps. rumat lapset eivät muuten ole aina rumia aikuisia eivätkä kauniit lpset kauniita aikuisia. Olin itse ruma etenkin varhaisteininä mutta nykyään taas en, ainakaan palautteen mukaan. Silti olen tavallaan tyytyväinen siihen että opin jo nuorena arvostamaan itseäni muidn kuin ulkoisten seikkojen perusteella, suui kiitos siitä kuuluu kyllä kannustaville vanhemmilleni.
Pisti silmään tuo, että edes lähipiiri ei tiedä vanhimmilla pojalla olevan eri isä. Eikö tämä viestitä pojalle, että asia on jotenkin todella häpeällinen ja hän ei kuulu joukkoon.
Ihan vain sanot seuraavalla kerralla, että "miten sä kehtaat sanoa ääneen jotain tuollaista".