Miksi lentokoneet oli toisen maailmansodan aikana sukellusveneiden suurin vaara?

Aihe sopii tähän palstalle... Mutta lentokoneet ja pinta-alukset yhdessä olivat se isoin vaara. Yhden kanssa olisi jotenkin pärjännyt, molempien ei. Tietysti sitten kun tuli koneita, joilla riitti kantamaa keskelle valtamerta ja tehokkat tutkat, ne pistivät sukellusveneet aika ahtaalle. Siten loppuvaiheessa koneet saattoivat hyvinkin olla se isompi uhka.

Toisen maailmansodan aikana sukellusveneet ajoivat suurimman osan ajasta pinnalla, niissä oli dieselmoottorit, joilla ajettiin ja ladattiin ajoakkuja. Silloin on väkisinkin näkyvillä ja otollinen kohde syvyyspommittajille.

Sukellusveneet useimmiten latasivat akkujaan yöllä pinnalla. Lentokoneisiin kehitettiin alkeellinen tutka ja tehokas yövalaisin eli Leigh Light joiden avulla koneet pääsivät yllättämään sukellusveneet.

Tilanne kävi niin hankalaksi, että saksalaiset sukellusveneet alkoivat lataamaan akkuja päivällä, jolloin lentokone näki veneen jo kaukaa mutta sukellusveneen tähystäjät ehtivät nähdä uhkan ja sukeltaa. Sukellusvene on tosin silloin jo nähty, ja lähellä olevat hävittäjä-laivat voivat tulla etsimään vihollista.

Päivisin periskooppisyvyydessä sukeltava sukellusvene on paljon helpompi havaita ylhäältä kuin laivan kannelta, varsingin auringonpaisteessa lentäjät näkivät aluksen tumman muodon pinnan alla. Tämän takia varsinkin välimerellä kirkkaissa vesissä sukellusveneet olivat ongelmissa.

Ei se niin äkkiä sukella. Ja lentokoneesta pudotettu torpedo tai syvyyspommi on vaarana vaikka sukeltaisikin.

Lisäksi liittoutuneet kehittivät FIDO-torpedon, joka osasi lentokoneesta pudottuaan lähteä itsenäisesti kohti lähintä ääntä. Lentäjä näki suunnilleen missä sukellusvene sukelsi ja sukellusveneet olivat veden alla hitaita, joten kunhan pudotti torpedon lähelle uivaa vihollista oli hyvinkin mahdollista osua.

Englannissa, Pembrokeshiren alueella sijaitsi Sunderland Mark1 koneiden satamatukikohta, eli noiden'flying boat' nimellä tunnettujen ,nimenomaan saksalaisten sukellusveneiden torjuntaan suunniteltujen ja rakennettujen vesitasopommittajien laskeutumispaikka  Pembroken lahdella.

Niitä  Sunderland-koneita Karl Dönitzkin piti Saksan sukellusveneiden pahimpana uhkana ilmasta käsin. Niiden toimintasäde oli suurinpiirtein yhtä pitkä kuin niillä saksalaisten sukellusveneilläkin ja melkoisen ylivoimaisia vastustajia ja hyökkääjiä olivat niille.

Viimeinen sellainen,sota-aikana siellä  uponnut  kone on vastikään löytynyt ja nostettu pintaan .

Sunderlandit oli kovia vehkeitä. Mutta Atlantilla Privateerit sulki kyllä keskiosan ensin.