Eräs mies inhottaa ja oksettaa vieläkin

Niin ja vastauksena 37:lle:sen mitä olen kuullut, niin miehellä menee oikein hyvin. Hyvä työ, perhe, vaimo. Tokihan en tiedä hänen elämästään loppujen lopuksi, enkä halua tietää lähemmin. Siksi kirjoitin, että hän porskuttaa eteenpäin. Ei takuulla mieti sitä miten kohteli minua eikä menneet ole häntä jääneet vaivaamaan kuten minua.

Ap

Mitä varten annat sille vallan pilata päiväsi? Itse ainakin ajattelen että sussiunaa pääsin eroon siitäkin idiootista, eipä voi enää elämääni pilata.

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten annat sille vallan pilata päiväsi? Itse ainakin ajattelen että sussiunaa pääsin eroon siitäkin idiootista, eipä voi enää elämääni pilata.

En tiedä. Jostain se silloin tällöin tulee mieleen ja oikeasti päivä pilalla sen ääliön takia. Harmittaa itseäkin tämä ja siksi pyysin neuvoa. Inhoan sitä miestä ja hänen tekojaan niin paljon.

Ap

Itsekkin kokenut vastaavaa. Tällä miehelle myös menee oikein hyvin. Työpaikka, talo ja vaimo lapsineen löytyy. Hän kuitenkin pitää minua narussaan. Puhuu kaikkea kuinka ikävöi minua ja haluaa minua. Retkahdan tähän aina kerta toisensa jälkeen vaikka tiedän kyllä ettei hän minusta välitä. Olen vain korvike ja varalla hänelle.  Nyt kuitenkin sain vihdoin sanottua etten enää halua tätä. Mies kyllä häipyi, mutta häipyikö lopullisesti vai palaako taas niin kuin ennenkin ja yrittää saada minusta taas kaiken irti; aika näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että mies vain porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä, tai näin uskon, ja itse olen jäänyt koukkuun tällaiseen paskaan. Miten ihmeessä saan sen ihmisen pois päästäni lopullisesti? Tuo kohtaaminen ei todellakaan tuonut elämääni muuta kuin surua ja inhoa, kostonhalua. Ja epäreiluutta ennen kaikkea. En ymmärrä miksi tuollaisia ihmisiä edes on.

Miten toipua lopullisesti?

Ap

Antamalla anteeksi. Minua auttoi tuo ja nyt voin hyvin. Niin kauan kun tunnet katkeruutta, niin kauan olet sidottu häneen. Anna anteeksi ja päästä irti.

Tämä on kyllä tällaista totaalituubaa ja sananhelinää, jota ihmisille on syötetty vuositolkulla ja jota jotkut toistaa kuin papukaijat, kun se kuulostaa niin tooosi upealta - mut mitä se tarkoittaa? Ja tulkintoja tuntuu olevan kaikenlaisia - pöyristyttävin oli erään rikoksen uhrin omainen, joka 'antoi anteeksi' lapsensa murhaajalle, että saisi itselleen rauhan. Juu. Ja kuitenkin ällistyttävintä on, että tälläisellakin höpinällä on auttava vaikutus, ja sehän on kuitenkin tärkeintä. Ihminen on itsekeskeinen olento ja myös taipuvainen itsepetokseen. Mukavuudenhaluinen nykyihminen ei halua ikäviä asioita, elämään ei saa kuulua vihan, pettymyksen, eikä varsinkaan kohtaloonsa alistumisen tunteita - se ei käy laatuun, koska 'jokainen on oman onnensa seppä' ja 'jos vain oikein kovasti jotain haluat, saat sen' ym sananhelinää. Joten totta kai ihmisen pitää kyetä hallitsemaan silloin kaikkia tunteitaan ja sitä varten on kehitelty tällaiset 'annat vain anteeksi ja päästä pois katkeruuden tunteet ja paratiisi avautuu Sinulle jälleen' -löpinät.

Itse olen pedofiilin uhri. Pedolle en anna koskaan mitään anteeksi ja se on minun taakkani, jota joudun kantamaan. Rikoksilla todella on monimutkaiset seuraamukset ja siksi  rikollisuutta vastaan on taisteltava. Taakkani kanssa olen oppinut elämään, aika on se Suuri Parantaja, elämäni on silti ollut hyvää ja antoisaa. Minut raiskannut pedo tukehtui omaan oksennukseen, näin kuulin. Elettyään sitä ennen kuin kuka tahansa, hänen ja monien muidenkin mielestä syy on aina uhrin - vaikka uhri olisi 8-vuotias. Ehkä tuossa kuolemassa oli jotain symbolista. Joidenkin mielestä minun pitäisi antaa tuolle pedofiilille ja noille ihmisille anteeksi, mikä on aivan naurettavaa. Vihaan ja taistelen vastaan niin kauan kuin minussa henki pihisee. Ihan vain vaikka sen 8-vuotiaan puolesta, sen joka ei pystynyt taistelemaan ja olemaan 'oman onnensa seppä'. (kyllä - poistan (noin kuvaannollisesti) aina varmistimen aseestani, kun kuulen tuon fraasin;D

Kyllä anteeksi voi antaa, mutta ennen kaikkea itselleen, että oli typerä, tyhmä, sokea you name it. Ja että et voi toista saada ymmärtämään tekojaan jos kyseinen ihminen on mt-ongelmainen. Ei se tarkoita että hyväksyy teot tai sen että minulle on tehty väärin, vaan että hyväksyy "tämä tapahtui minulle". Katkeruus ja viha vahingoittaa vain itseä, mitä hyvää siitä tulee, niin ei mitään. Ei anteeksiantaminen tarkoita että haluat olla kyseisen ihmisen kanssa tekrmisissä, mutta se tarkoittaa että et halua velloa katkeruuden tunteissa. Ja joo, ymmärrän, että pedofiilin uhri tai lähiomainen jonka läheinen on surmattu ei ehlä koskaan kykene anteeksiantoon, täysin ymmärrettävää.

Ajattele oikein paljon ja kirjoittele vaikka tänne, ja käy herjailemassa perässä. Kannattaa.

Tai sitten menet jollekkin psykiatrille.

Kiinnostavaa tietää miten kohteli? Voi olla, että sinulla on paljon kohtalotovereita.

Hm... Tuo kommentti on vähintäänkin asiallinen, ja osuu herkkänahkaiseen mielikuvilla itsensä sotkeneeseen todella hyvin koska se palauttaa reaalimaailmaan ja henkilö tajuaa että yeittää turhaan transitioida oman häirintänsä jollekkin toiselle.

Oikeustapauksia löytyy myös siitä kuinka jonkun naikkosen viimeinen erhe on alkaa vainota ja häiriköidä kohdettaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että mies vain porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä, tai näin uskon, ja itse olen jäänyt koukkuun tällaiseen paskaan. Miten ihmeessä saan sen ihmisen pois päästäni lopullisesti? Tuo kohtaaminen ei todellakaan tuonut elämääni muuta kuin surua ja inhoa, kostonhalua. Ja epäreiluutta ennen kaikkea. En ymmärrä miksi tuollaisia ihmisiä edes on.

Miten toipua lopullisesti?

Ap

Antamalla anteeksi. Minua auttoi tuo ja nyt voin hyvin. Niin kauan kun tunnet katkeruutta, niin kauan olet sidottu häneen. Anna anteeksi ja päästä irti.

Tämä on kyllä tällaista totaalituubaa ja sananhelinää, jota ihmisille on syötetty vuositolkulla ja jota jotkut toistaa kuin papukaijat, kun se kuulostaa niin tooosi upealta - mut mitä se tarkoittaa? Ja tulkintoja tuntuu olevan kaikenlaisia - pöyristyttävin oli erään rikoksen uhrin omainen, joka 'antoi anteeksi' lapsensa murhaajalle, että saisi itselleen rauhan. Juu. Ja kuitenkin ällistyttävintä on, että tälläisellakin höpinällä on auttava vaikutus, ja sehän on kuitenkin tärkeintä. Ihminen on itsekeskeinen olento ja myös taipuvainen itsepetokseen. Mukavuudenhaluinen nykyihminen ei halua ikäviä asioita, elämään ei saa kuulua vihan, pettymyksen, eikä varsinkaan kohtaloonsa alistumisen tunteita - se ei käy laatuun, koska 'jokainen on oman onnensa seppä' ja 'jos vain oikein kovasti jotain haluat, saat sen' ym sananhelinää. Joten totta kai ihmisen pitää kyetä hallitsemaan silloin kaikkia tunteitaan ja sitä varten on kehitelty tällaiset 'annat vain anteeksi ja päästä pois katkeruuden tunteet ja paratiisi avautuu Sinulle jälleen' -löpinät.

Itse olen pedofiilin uhri. Pedolle en anna koskaan mitään anteeksi ja se on minun taakkani, jota joudun kantamaan. Rikoksilla todella on monimutkaiset seuraamukset ja siksi  rikollisuutta vastaan on taisteltava. Taakkani kanssa olen oppinut elämään, aika on se Suuri Parantaja, elämäni on silti ollut hyvää ja antoisaa. Minut raiskannut pedo tukehtui omaan oksennukseen, näin kuulin. Elettyään sitä ennen kuin kuka tahansa, hänen ja monien muidenkin mielestä syy on aina uhrin - vaikka uhri olisi 8-vuotias. Ehkä tuossa kuolemassa oli jotain symbolista. Joidenkin mielestä minun pitäisi antaa tuolle pedofiilille ja noille ihmisille anteeksi, mikä on aivan naurettavaa. Vihaan ja taistelen vastaan niin kauan kuin minussa henki pihisee. Ihan vain vaikka sen 8-vuotiaan puolesta, sen joka ei pystynyt taistelemaan ja olemaan 'oman onnensa seppä'. (kyllä - poistan (noin kuvaannollisesti) aina varmistimen aseestani, kun kuulen tuon fraasin;D

Kyllä anteeksi voi antaa, mutta ennen kaikkea itselleen, että oli typerä, tyhmä, sokea you name it. Ja että et voi toista saada ymmärtämään tekojaan jos kyseinen ihminen on mt-ongelmainen. Ei se tarkoita että hyväksyy teot tai sen että minulle on tehty väärin, vaan että hyväksyy "tämä tapahtui minulle". Katkeruus ja viha vahingoittaa vain itseä, mitä hyvää siitä tulee, niin ei mitään. Ei anteeksiantaminen tarkoita että haluat olla kyseisen ihmisen kanssa tekrmisissä, mutta se tarkoittaa että et halua velloa katkeruuden tunteissa. Ja joo, ymmärrän, että pedofiilin uhri tai lähiomainen jonka läheinen on surmattu ei ehlä koskaan kykene anteeksiantoon, täysin ymmärrettävää.

Miksi itselleen pitäisi antaa anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää? Minusta koko anteeksiannon ajatus tai sen sekoittaminen menneisyyden hyväksymiseen on järjetön. Toisaalta outoa sekin, että pitäisi hyväksyä, että "tämä tapahtui minulle". Sen voi todeta, ja siitä voi päästä yli, mutta tapahtumaa ei tarvitse hyväksyä.

Minusta nämä anteeksiannot ja hyväksymiset vain sekoittavat vaikeiden asioiden työstämistä. Varsinkin, jos ne esitetään välttämättöminä, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Minä en ainakaan hyväksy, että minua on lyöty, että se tapahtui minulle. En ikinä. En myöskään koe tarvetta antaa itselleni anteeksi sitä, että olen tullut lyödyksi. Se asia voi olla mikä tahansa muukin, mutta jos ihminen ei ole itse syypää, ja oikea syyllinen ei tunne katumusta, niin anteeksiannot voi unohtaa.

Otetaan vaikkapa case jossa naikkonen ei ole edes tavannut - kuten esim.treffit, tapailu, yms. - tämä vain häiriköi miehen perässä häiriintyneen niin kutsutun rakkauden viemänä seuraillen minne mies menee sekä esim. kuolaa huohotuksiaan radioon livenä. Epätoivoista kostoa myös josta itkee varmasti sen mukaan.

Luuleeko että sellaisesta jaksaa kiinnostua jos muuten kuin oikeusteitse? Häirikkönaikkosen kummasti erottaa naisesta.

Nyt aloittajasta on vain olemassa vain väritetty aloituskertomus, thats it.

Nosto