Köyhä, miksi et ole kateellinen rikkaille?

Sen takia kun kohta rikastun itekkin.

Miksi olisin?

"Köyhyys on suurin rikkautesi, vaali sitä" :)

En ole kateellista sorttia. Mitä ihmettä minä siitä hyötyisin, että olisin jollekin kateellinen?

Mitä se hyödyttäisi,tai ketä.

Raha on siitä hassu juttu, että sitä saa lisää tekemällä töitä - ei siis mitään syytä olla kateellinen.

persaukinen

Valittaminen on rasittavaa, samoin kateus. Keskityn elämäni positiivisiin asioihin enkä mieti muiden asioita.

en ehdi kun on mun ja miehen opiskelu ja harrastukset ja lapset kotihoidossa

Minä olen köyhä, mutta minua parempituloisemmat tuntuvan usein olevan minulle kateellisia, en kyllä ymmärrä miksi. Onhan se varmaan jonkun mielestä tietysti outoa, että köyhä voi matkustella ja hankkia muutenkin kaiken tarvittavan.

Miksi normaali/hyvätuloiset ovat joskus köyhille kateellisia, vaikka heillä olisi teoreettinen mahdollisuus samanlaiseen elämään?

En jaksa.

Koska elän ihanassa perheessä, olen edelleen todella rakastunut mieheeni ja hän minuun, ja meillä on ihana teini. Minulla on rakkaita ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa saan viettää aikaa. Ja meillä on riittänyt terveyttä.

Jos voisin sormia napsauttamalla muuttua rikkaaksi, niin alkaisi kyllä napsua siihen tahtiin, että naapurit häiriintyisi.

Mutta en minä siltikään oikein näe mitään pointtia kadehtia rikkaita. Mitähän minä sillä saavutan tai mitä ne rikkaat siinä menettää? En mitään ja ei mitään, joten eikö se olisi vähän yhtä tyhjän kanssa?

"Kateus vie kalatkin vedestä"...

Koska mun elämä on rikasta.

Mainosmaailma ja-bisnes lietsoo työkseen kateutta ihmisissä.Kadehtikaa nyt edes vähän ,se huutaa.

Mä mietin tässä parhaillaan, miten rikastuisi itse, joten ei ehdi kadehtia. 

No, jos jo köyhänä mt-eläkeläisenä potee huonoa omaatuntoa hyväosaisuudesta, tuskin se helpottais miljonäärinä. Tai no onhan jotain tutkimusnäyttöä siitä, että raha muuttaa ihmistä itsekkäämmäksi, joten saattaisin olla ihan huoleton miljonääri.

.

"Omistamasi asiat omistavat lopulta sinut." - Tyler Dunder/Fight Club

Teen työtä, josta pidän, ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät minusta ja minä heistä. Saa syödäksi ja juodaksi tarpeeksi minulle. Minulla on tavallinen, minulle sopiva koti. Asun paikassa, jossa minulla on hyvä olla. Minulla on kiva pikku auto.

Elämässäni on paljon asioita, jotka eivät muuttuisi paremmiksi, vaikka rahaa olisi kuinka paljon tahansa. Ja ne asiat ovat mielestäni tärkeimpiä elämässä.

Varakkaammilla tuntuu olevan kauhea kiire, stressi, kiukku ja usein alkava alko ongelmakin. Hirmuista suhaamista sinne sun tänne, väsyttää jo katsominenkin. Kauheaa tempomista ja suorittamista. Sitten vielä riittää rahan kerjääjiä, ja edes omiinsakaan ei tunnu voivan luottaa. Stressaavaahan se on jos omaisuutta pitää kokoajan huoltaa ja varjella.

Hienot,talot ja monta mökkiä, uima-altaat ja kauniit pihakalusteet, joissa ei koskaan ole ketään.

Ei kyllä käy kateeksi.

Oon joskus miettinyt miten mun elämä muuttuisi jos rikastuisin. Luulen että se vaikuttaisi ihmissuhteisiin negatiivisesti. Teen matalapalkkaista työtä, samoin lähimmät sukulaiseni ja parhaat ystäväni. Ei olla mitään sossun elättejä vaan niitä köyhimpiä työtä tekeviä ihmisiä. Jos vaikka voittaisin lotossa, se aiheuttaisi lähipiirissä kateutta. Toki haluaisin lahjoittaa rahaa lähimmäisille, mutta mikä olisi se oikea summa, liian vähän vaikuttaisi pihiltä, liian paljon aiheuttaisi ihmisissä tunnetta kiitollisuuden velasta tai muuten tunteen että yritän ostaa heidän ystävyytensä ja ovat velvollisia olemaan aina kanssani hyvissä väleissä... en halua tällaisia sotkuja elämääni. Raha voi pilata ystävyyden. Yksi parhaista ystävistäni muuttui kun meni naimisiin rikkaan miehen kanssa, elää vaan nykyään aivan eri maailmassa ja piireissä kuin minä, on unohtanut millaista tavallisten ihmisten elämä on kun itse voi tuosta vain ostaa tonnin takin ja viiden tonnin laukun.

Miksi olisin? Koen oman elämäni mielekkääksi ja hyödylliseksi, koska teen töitä haluamallani alalla. Minulla on rakas perhe.

Se, että varaa ei ole uuteen autoon tai hienoon asuntoon tai merkkilaukkuihin on joutavaa. Niin toissijaista kuin olla voi.

Eri asia, jos pienituloisuuteni oikeasti aiheuttaisi ongelmia eli esim. lapseni joutuisivat karsimaan liikaa elämäänsä tai en saisi vaikkapa tarvittavaa hoitoa sairauteen. Silloin ehkä olisinkin katkerampi.

Mutta nyt siis elämä on niukkaa, mutta riittävää.

Minä myös tiedän erinomaisesti että raha ei ole ahkeruuden, älyn tai merkityksellisyyden mittari. Maailmassa on todella paljon täysin jonninjoutavia perintörikkaita ja sijoituksilla eli muiden työnteolla rikastuneita keinottelijoita. Sellaisia en arvosta, siksi en pidä varallisuutta minään arvomittarina ja itseisarvona. Rahalla saa asioita, ja välinearvolla ei vaan nyt ole minulle kauheasti merkitystä koska saan oikeastaan melkein kaiken oikeasti haluamani.