Joudutte puuttumaan/huolehtimaan 13.v. poikienne ruokailusta?
Ärsyttää, että pitää muistuttaa, että syö. Ja ohjaamaan mitä olisi hyvä syödä. Jos en muistuta, että syö, niin voi aamupalan jälkeen syödä vasta illalla. Ja joskus aamullakaan ei herättyään tule syömään, vaan täytyy huudella syömään, kun ei muuten tule.
Kommentit (52)
No töissä kun ollaan, niin ei voi yhteistä lounasta olla. Ruokaa löytyy jääkaapista, mutta ei muista syödä. Kun tulen töistä, niin en ole nälkäinen. Illalla kun sitten iltapalaa syödään, niin käy ilmi, ettei poika ole syönyt aamupalan jälkeen. Töistä en pysty soittaan tai laittaan viestiä, että söisi.
Eli mun pitäis aina muistaa, töistä tullessa muistuttaa, että menis syömään.
Joo, kuulostaa tutulta. Poika saattaa huomata klo 16, ettei ole syönyt mitään.
Kyllä ton ikäisen pitäisi omatoimisesti reagoida nälkään. Ehkä sillä ei ole nälkä. Paljonko painaa?
En tiedä painoa, mutta ihan tavallinen on keholtaan.
Miksi teillä ei syödä töitten jälkeen päivällistä?
Tollasia ne kaikki on. Mutta työpäivän jälkeen kaikki syö päivällisen
Joo, sama ilmiö. Mutta eipä hän valitakaan, joten syököön epäsäännöllisesti jos haluaa. Syö Billyn panpizzoja kun on lomalla ja minä töissä... Mulla on myös vanhempia lapsia, joista on silti tullut kunnon ihmisiä. Kyllä se ohi menee ja aika menee nopeasti, kohta kasvavat ja muuttavat kotoa.
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei syödä töitten jälkeen päivällistä?
Tollasia ne kaikki on. Mutta työpäivän jälkeen kaikki syö päivällisen
Syön töissä lounaan, niin ei ole nälkä töistä tullessa. Syödään illalla kyllä ja silloin siis monesti käy ilmi, että poika on syönyt viimeksi aamulla.
Pointti on siis se, että mun pitäis aina muistaa muistuttaa, ett pitää syödä. Kyllä ton ikäisenä osasin itse pitää huolta siitä, että syön.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
No jos on töissä, niin miten voi olla vahtimassa sen syömistä? Jos sille soittaa, niin se sanoo että joojoo, kohta meen syömään. Ja unohtaa saman tien. On tosi laiha, 154 cm/ 35 kg. T: 6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
No jos on töissä, niin miten voi olla vahtimassa sen syömistä? Jos sille soittaa, niin se sanoo että joojoo, kohta meen syömään. Ja unohtaa saman tien. On tosi laiha, 154 cm/ 35 kg. T: 6
Kotiin tullessa teet ruoan, mättäät lautasen täyteen, eikä pöydästä nousta ennen kuin kaikki on syöty.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
Joo kyllä. Mäkin aina meidän lukiolaisen perään katson ja teen ruuat ja huolehdin, että syö. Soitan toki peräänkin, jos ei kuulu syömään. Joskus teen sämpylöitä evääksi, kun lähtee ulos.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
Ai, meidän lapset kyllä osaa tulla oikeeseen aikaan kotiin syömään tai kotona ollessa osaa ilmaista, että ois jo nälkä, jos ruoka on myöhässä. Samoin kaverit meillä ollessa osaa omatoimisesti lähteä ruoka-aikaan kotiin ilman, että heidän vanhemmat joutuu soitteleen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei syödä töitten jälkeen päivällistä?
Tollasia ne kaikki on. Mutta työpäivän jälkeen kaikki syö päivällisenSyön töissä lounaan, niin ei ole nälkä töistä tullessa. Syödään illalla kyllä ja silloin siis monesti käy ilmi, että poika on syönyt viimeksi aamulla.
Pointti on siis se, että mun pitäis aina muistaa muistuttaa, ett pitää syödä. Kyllä ton ikäisenä osasin itse pitää huolta siitä, että syön.
Sinä tiedät ettei hän syö lounasta. Etkä silti tarjoa ruokaa töitten jälkeen. Etkä edes kysy. Miten se lounas sinne jääkaappiin on tullut? Luulisi olevan edelleen päivän päivällisen jämät.
Onko tämä sellainen perhe, jossa ei talvellakaan syödä yhdessä päivällistä?
Ap:n sepustuksessa ihmetyttää itsekkyys - pojan syöminen ei kiinnosta vielä illallakaan, kun itse on syönyt töissä. Ja illalla sitten syödään iltapala - ei päivällistä, etenkin kun pojan omatoiminen syöminen on huonoa.
Se mikä olisi myös kiva tietää, niin onko mahdollista, että poika syö yksinäisinä päivinään salaa (tai ehkäpä äidin luvalla) herkkuja ja korvaa tällä ateriat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
Joo kyllä. Mäkin aina meidän lukiolaisen perään katson ja teen ruuat ja huolehdin, että syö. Soitan toki peräänkin, jos ei kuulu syömään. Joskus teen sämpylöitä evääksi, kun lähtee ulos.
Tottakai lukiolaisellekin tarjoillaan säännöllisesti ruoka. Miksi ei tarjottaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se vähän niin kuin kuulu vanhemmuuteen? Huolehtia alaikäisen syömisistä? Miksi hankkia lapsia, jos ei...
No jos on töissä, niin miten voi olla vahtimassa sen syömistä? Jos sille soittaa, niin se sanoo että joojoo, kohta meen syömään. Ja unohtaa saman tien. On tosi laiha, 154 cm/ 35 kg. T: 6
Kotiin tullessa teet ruoan, mättäät lautasen täyteen, eikä pöydästä nousta ennen kuin kaikki on syöty.
Mihin ihmeeseen tämä pakkosyöttäminen tähtää? Ihmisellä on aika luonnollinen nälänsäätelykyky ja pakkosyöttämällä tämä säätely rikotaan - kun kylläisyys ei määritä syötyä ruokamäärää vaan äiti, joka tietää paremmin, niin lapsi oppii syömään liikaa.
Sinänsä olen samaan mieltä, että lapselle pitää tehdä monipuolinen päivällinen, mutta määrästä vastaa lapsi itse.
Eipä ole tullut tähän asti mielenkään, että 13-vuotias vastaisi vielä itse ruokailuistaan - siis koulun jälkeen ottaa toki itse välipalan ja saattaa kokota koko perheelle jonkin aterian, mutta tällöinkin asiasta sovitaan etukäteen ja tarvikkeet varataan.
Etenkin tuo aamupalan jälkeen söisi vasta illalla ihmetyttää? Meillä on vapaapäivinä aina lounas, eikä tästä ole sen ihmeemmin keskusteltu - sen syö kaikki. Välipala saattaa jäädä välistä, mutta en nyt pidä sitä hirveän vaarallisena.