Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruuden tunteen käsittely
02.07.2016 |
Katkeruus meinaa välillä viedä voiton elämässä, liittyen siihen että itselle ei olekaan jaettu samanlaisia resursseja elämän osa-alueilla kuin monella muulla. Iskulauseisiin "sitkeä työ ja oman unelman tavoittelu vievät läpi harmaimmankin kallion" jaksoin uskoa aikani, kunnes masennuksen pohjalla ollessani tajusin että minulla ei ole voimia tehdä sitä sitkeää työtä. Voimavaroja ei yksinkertaisesti ole selkärepussa olla pitkäjänteinen, yritteliäs ja sinnikäs.
Erityisesti katkeruus liittyy erääseen harrastukseen jonka "aina" kuvittelin olevan se Minun The Juttu elämässä. Minulla ei kuitenkaan ole rahaa tai sosiaalisia verkostoja, jotta pystyisin tätä mielenkiinnon kohdettani täysipainoisesti harrastamaan. Yritän roikkua harrastuksen liepeillä sen minkä pystyn, mutta jatkuvasti törmään siihen ettei ole tarpeeksi rahaa tai tunne ns. "oikeita" (=aktiivisia) ihmisiä, että pääsisi toimintaan mukaan.
Voi miten toivoisinkaan, että voisin vaatimattomasti ja iloisella mielellä yrittää harrastaa sen vähän minkä pystyn. Mutta jostain kumpuaa ihmeellinen katkeruus ja ärtymyskin ihmisiä kohtaan, joilla rahaa tai kavereita on ja jotka pitävät näitä asioita itsestäänselvyytenä. Tiedän että muiden ihmisten kanssa liittoutumalla ja heidän kanssa yhteistyössä saattaisin päästä itsekin harrastuksessa eteenpäin, mutta olen sosiaalisesti niin vammainen etten tunne montakaan "aktiivia" piireistä ja niilläkin harvoilla on omat kiireensä ja paremmat kaverinsa. Rakastan tätä harrastusta ja haluaisin niin jatkaa sen parissa, mutta tämä katkeruus tekee kyllä olon todella p*skaksi.
Kommentit (8)
Mikä on niin kallis harrastus? Lisäksi ei kannata olla ihmisille katkera, jos niillä on varaa harrastaa ja sinulla ei. Ole mielummin elämälle katkera. Menee edes oikeaan osoitteeseen ..
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että tiedostat ko. Tunteen ja yrität päästä siitä eroon. Mitä tulee tähän harrastukseen, niin mieti miksi harrastat sitä. Siksi koska pidät siitä? Eli ihan vaan omaksi iloksi. Älä välitä siitä mitä muut tekevät, koska ainut päämääräsi on vain viihdyttää itseäsi. Tiedän, että monet harrastukset ovat ihan oikeasti kalliita, mutta fakta on myös se että monessa kohtaa ammutaan yli. Markkinointimiehet yrittävät kokoajan luoda ihmisille uusia tarpeita ja tätä sitten ruokkii se sosiaalinen paine "koska muillakin on". Lopputulos on se, että golf kentillä pyöritään tyyliin 300 euron "super hyper Ultimate Professional golf" t-paidat päällä, kun ilman sitä ei se pallon lyöminen mitenkään onnistu...
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tiedostat ko. Tunteen ja yrität päästä siitä eroon. Mitä tulee tähän harrastukseen, niin mieti miksi harrastat sitä. Siksi koska pidät siitä? Eli ihan vaan omaksi iloksi. Älä välitä siitä mitä muut tekevät, koska ainut päämääräsi on vain viihdyttää itseäsi. Tiedän, että monet harrastukset ovat ihan oikeasti kalliita, mutta fakta on myös se että monessa kohtaa ammutaan yli. Markkinointimiehet yrittävät kokoajan luoda ihmisille uusia tarpeita ja tätä sitten ruokkii se sosiaalinen paine "koska muillakin on". Lopputulos on se, että golf kentillä pyöritään tyyliin 300 euron "super hyper Ultimate Professional golf" t-paidat päällä, kun ilman sitä ei se pallon lyöminen mitenkään onnistu...
Hyvä kysymys tuo, miksi oikein harrastan. Totuus on se, että olen joskus "hurahtanut" lähes intohimoisesti lukemaan harrastukseeni liittyvää tietoa ja teoriaa. Minulla on valtava tietopohja harrastukseen liittyen, mutta lajiharrastus käytännössä on kallista ja vaatii paljon (aikaa-rahaa-ihmisiä). (Siis totta kai voi harrastaa ns. pienemmilläkin panoksilla ja vähällä rahalla, mutta se sitten vaatisi juuri nimenomaan sitä oikeiden ihmisten tuntemista ja erinomaisia sosiaalisia taitoja. Jos haluaa harrastaa "yksin", ilman että on tukiverkkoja auttamassa, se on auttamattoman kallista.)
Harrastus ei siis alkanut minulla siten, että olisin kokeillut ensin ja todennut sen hauskaksi, vaan valtava tiedon ahmimis-kiinnostus-vaihe tuli ensin, käytännön yritykset harrastaa vasta sitten. Olen luonut masentuneena teini-ikäisenä päässäni mielikuvan itsestäni kaiken osaavana harrastajana, ja valitettavasti en ikinä saanut totuutta vastaamaan tätä mahtipontista mielikuvaa. Minulla ei ole ollut tarpeeksi rahaa eikä, kuten sanottua, myöskään niitä sosiaalisia kontakteja jotka olisivat auttaneet eteenpäin. Kiukuttelen siksi ehkä itselleni, että ero unelmien ja todellisuuden välillä on niin suuri. Tiedän että muu on tullut harrastuksen pariin periaatteella "annoin pikkusormen - se vei koko käden" ja on siksi saanut "kaiken" yrittämättä "mitään". Itsestäni taas tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni enkä silti ole päässyt mihinkään, koska niitä resursseja (raha-ihmiset) ei ole.
Miksi sitten haluan harrastaa? Siksi että harrastus on suunnattoman mielenkiintoinen ja saa minut "syttymään" aivan toisella tavalla kuin mikään muu. Myös harrastukseen liittyvät haaveet, kuvitelmat, unelmat ja suunnitelmat olivat iso tuki masennuksen värittäminä nuoruusvuosina. Ajattelin aina, että kun mä olen vanhempi niin sitten olen saavuttanut harrastuksen parissa sitä-ja-sitä... No, nyt kun olen "vanha" niin tunnenkin oloni katkeraksi, en ole saavuttanut "mitään" ja masennus sekä vanhempien rahapussilla loisiminen estävät itsenäisen harrastamisen.
Mikä olisi toinen, edullisempi ja helpompi harrastus, jossa pääsisit käyttämään samoja taitoja, ja joka olisi palkitsevaa suurin piirtein vastaavilla tavoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tiedostat ko. Tunteen ja yrität päästä siitä eroon. Mitä tulee tähän harrastukseen, niin mieti miksi harrastat sitä. Siksi koska pidät siitä? Eli ihan vaan omaksi iloksi. Älä välitä siitä mitä muut tekevät, koska ainut päämääräsi on vain viihdyttää itseäsi. Tiedän, että monet harrastukset ovat ihan oikeasti kalliita, mutta fakta on myös se että monessa kohtaa ammutaan yli. Markkinointimiehet yrittävät kokoajan luoda ihmisille uusia tarpeita ja tätä sitten ruokkii se sosiaalinen paine "koska muillakin on". Lopputulos on se, että golf kentillä pyöritään tyyliin 300 euron "super hyper Ultimate Professional golf" t-paidat päällä, kun ilman sitä ei se pallon lyöminen mitenkään onnistu...
Hyvä kysymys tuo, miksi oikein harrastan. Totuus on se, että olen joskus "hurahtanut" lähes intohimoisesti lukemaan harrastukseeni liittyvää tietoa ja teoriaa. Minulla on valtava tietopohja harrastukseen liittyen, mutta lajiharrastus käytännössä on kallista ja vaatii paljon (aikaa-rahaa-ihmisiä). (Siis totta kai voi harrastaa ns. pienemmilläkin panoksilla ja vähällä rahalla, mutta se sitten vaatisi juuri nimenomaan sitä oikeiden ihmisten tuntemista ja erinomaisia sosiaalisia taitoja. Jos haluaa harrastaa "yksin", ilman että on tukiverkkoja auttamassa, se on auttamattoman kallista.)
Harrastus ei siis alkanut minulla siten, että olisin kokeillut ensin ja todennut sen hauskaksi, vaan valtava tiedon ahmimis-kiinnostus-vaihe tuli ensin, käytännön yritykset harrastaa vasta sitten. Olen luonut masentuneena teini-ikäisenä päässäni mielikuvan itsestäni kaiken osaavana harrastajana, ja valitettavasti en ikinä saanut totuutta vastaamaan tätä mahtipontista mielikuvaa. Minulla ei ole ollut tarpeeksi rahaa eikä, kuten sanottua, myöskään niitä sosiaalisia kontakteja jotka olisivat auttaneet eteenpäin. Kiukuttelen siksi ehkä itselleni, että ero unelmien ja todellisuuden välillä on niin suuri. Tiedän että muu on tullut harrastuksen pariin periaatteella "annoin pikkusormen - se vei koko käden" ja on siksi saanut "kaiken" yrittämättä "mitään". Itsestäni taas tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni enkä silti ole päässyt mihinkään, koska niitä resursseja (raha-ihmiset) ei ole.
Miksi sitten haluan harrastaa? Siksi että harrastus on suunnattoman mielenkiintoinen ja saa minut "syttymään" aivan toisella tavalla kuin mikään muu. Myös harrastukseen liittyvät haaveet, kuvitelmat, unelmat ja suunnitelmat olivat iso tuki masennuksen värittäminä nuoruusvuosina. Ajattelin aina, että kun mä olen vanhempi niin sitten olen saavuttanut harrastuksen parissa sitä-ja-sitä... No, nyt kun olen "vanha" niin tunnenkin oloni katkeraksi, en ole saavuttanut "mitään" ja masennus sekä vanhempien rahapussilla loisiminen estävät itsenäisen harrastamisen.
Ymmärrän pointtisi. Tietyllä tavalla sinulla on ihan hyvä syy tuntea katkeruutta, mutta siitä on vain jotenkin päästävä eroon, koska kärsijä olet vain sinä. Voisi helpottaa neuvomista, jos kertoisit mikä laji on kyseessä. Tämä voi kuulostaa vähän typerältä, mutta kun kerroit, että olet kiinnostunut esim. Lajin teoriasta, niin voisitko ajatella harrastavasi lajia olemalla esim. Valmennuksessa tai jonkun toisen tukijoukoissa mukana olemalla? Esim. Itse en omasta elämän tilanteestani johtuen ehdi harrastamaan juuri mitään, joten aikaisemmat harrastukset ovat nykyisin "vain" mielenkiinnon kohteita. Luen ja käyn auttelemassa/ kavereiden mukana näissä harrastuksissa vaikka en oikein itse voi sanoa niitä harrastavani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tiedostat ko. Tunteen ja yrität päästä siitä eroon. Mitä tulee tähän harrastukseen, niin mieti miksi harrastat sitä. Siksi koska pidät siitä? Eli ihan vaan omaksi iloksi. Älä välitä siitä mitä muut tekevät, koska ainut päämääräsi on vain viihdyttää itseäsi. Tiedän, että monet harrastukset ovat ihan oikeasti kalliita, mutta fakta on myös se että monessa kohtaa ammutaan yli. Markkinointimiehet yrittävät kokoajan luoda ihmisille uusia tarpeita ja tätä sitten ruokkii se sosiaalinen paine "koska muillakin on". Lopputulos on se, että golf kentillä pyöritään tyyliin 300 euron "super hyper Ultimate Professional golf" t-paidat päällä, kun ilman sitä ei se pallon lyöminen mitenkään onnistu...
Hyvä kysymys tuo, miksi oikein harrastan. Totuus on se, että olen joskus "hurahtanut" lähes intohimoisesti lukemaan harrastukseeni liittyvää tietoa ja teoriaa. Minulla on valtava tietopohja harrastukseen liittyen, mutta lajiharrastus käytännössä on kallista ja vaatii paljon (aikaa-rahaa-ihmisiä). (Siis totta kai voi harrastaa ns. pienemmilläkin panoksilla ja vähällä rahalla, mutta se sitten vaatisi juuri nimenomaan sitä oikeiden ihmisten tuntemista ja erinomaisia sosiaalisia taitoja. Jos haluaa harrastaa "yksin", ilman että on tukiverkkoja auttamassa, se on auttamattoman kallista.)
Harrastus ei siis alkanut minulla siten, että olisin kokeillut ensin ja todennut sen hauskaksi, vaan valtava tiedon ahmimis-kiinnostus-vaihe tuli ensin, käytännön yritykset harrastaa vasta sitten. Olen luonut masentuneena teini-ikäisenä päässäni mielikuvan itsestäni kaiken osaavana harrastajana, ja valitettavasti en ikinä saanut totuutta vastaamaan tätä mahtipontista mielikuvaa. Minulla ei ole ollut tarpeeksi rahaa eikä, kuten sanottua, myöskään niitä sosiaalisia kontakteja jotka olisivat auttaneet eteenpäin. Kiukuttelen siksi ehkä itselleni, että ero unelmien ja todellisuuden välillä on niin suuri. Tiedän että muu on tullut harrastuksen pariin periaatteella "annoin pikkusormen - se vei koko käden" ja on siksi saanut "kaiken" yrittämättä "mitään". Itsestäni taas tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni enkä silti ole päässyt mihinkään, koska niitä resursseja (raha-ihmiset) ei ole.
Miksi sitten haluan harrastaa? Siksi että harrastus on suunnattoman mielenkiintoinen ja saa minut "syttymään" aivan toisella tavalla kuin mikään muu. Myös harrastukseen liittyvät haaveet, kuvitelmat, unelmat ja suunnitelmat olivat iso tuki masennuksen värittäminä nuoruusvuosina. Ajattelin aina, että kun mä olen vanhempi niin sitten olen saavuttanut harrastuksen parissa sitä-ja-sitä... No, nyt kun olen "vanha" niin tunnenkin oloni katkeraksi, en ole saavuttanut "mitään" ja masennus sekä vanhempien rahapussilla loisiminen estävät itsenäisen harrastamisen.
Ymmärrän pointtisi. Tietyllä tavalla sinulla on ihan hyvä syy tuntea katkeruutta, mutta siitä on vain jotenkin päästävä eroon, koska kärsijä olet vain sinä. Voisi helpottaa neuvomista, jos kertoisit mikä laji on kyseessä. Tämä voi kuulostaa vähän typerältä, mutta kun kerroit, että olet kiinnostunut esim. Lajin teoriasta, niin voisitko ajatella harrastavasi lajia olemalla esim. Valmennuksessa tai jonkun toisen tukijoukoissa mukana olemalla? Esim. Itse en omasta elämän tilanteestani johtuen ehdi harrastamaan juuri mitään, joten aikaisemmat harrastukset ovat nykyisin "vain" mielenkiinnon kohteita. Luen ja käyn auttelemassa/ kavereiden mukana näissä harrastuksissa vaikka en oikein itse voi sanoa niitä harrastavani...
Pelottaa että joku tunnistaa ruikutukseni jos kerron mikä harrastus kyseessä... :p vaikka tuskin kukaan pystyisi yhdistämään tätä ja "harrastuspersoonaani", paitsi ne pari onnetonta joille olen näistä asioista oikean elämän puolella vihjaissut... (Ja toivon että he eivät lue Vauvaa :DDDDD)
Tässäkin harrastuksessa on tosiaan mahdollisuuksia harrastaa myöskin "ei-100%". Mutta kun minulla ei oikein ole niitä kavereita tai kontakteja joiden kanssa harrastaa. Silloinkin, kun olin ns. All In vaiheessa harrastuksen kanssa ja yritin satsata siihen mahdollisimman paljon, en ikinä oikein tutustunut ihmisiin. Tämä johtuu ujoudesta ja huonoista sosiaalisista taidoista. En oikeasti tiedä missä oppisin sosiaalisuutta... Olen hiljainen ja "tylsää" seuraa. Minun on vaikea tutustua ihmisiin edes parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, puhumattakaan sitten siitä kun katkeruus/jännitys painaa ja kaikki ärsyttää...
Vertauskuva: voit harrastaa purjehdusta joko omistamalla veneen, maksamalla kuukausittain laituripaikasta sekä kustantamalla kaikki veneen juoksevat kulut. TAI voit käydä kavereiden veneellä auttelemassa, osallistua silloin tällöin muutaman päivän purjehdukselle, tehdä pieniä palveluksia ja saada vastapalkaksi jotain... MUTTA tämä vaatii sen, että on niitä "purjehduskavereita". Eli siis tuntee ihmisiä, joiden kanssa on niin hyvää pataa, että nämä ottavat sinut vapaaehtoisesti mukaan omaan harrastukseensa ja "sponssaavat" antamalla tilaisuuden tehdä asioita. Ja se vaatii sosiaalisia taitoja, kun ollaan vähänkin pidempään tekemisissä. Tuskin tällaisen harrastuskaverisuhteen saa kysymällä rannassa näkyvän random veneen omistajalta, että saiskos tulla purjehdukselle :P
Tämän viimeisimmän katkeruuden aallon sai päälle se, kun harkitsin tosissani lähteväni yhteen tapahtumaan katselemaan ja auttamaan järjestelyissä, mutta mulla ei ollut mahdollista päästä fyysisesti paikan päälle koska minun olisi tarvinnut saada kyyti, enkä tunne ketään ihmistä joka tältä suunnalta olisi voinut kyydin antaa. AAAARRRGHH! Todella voimaton olo, kun HALUAISI osallistua edes katsojana mutta se EI OLE mahdollista. Ja sitten on miljoona ihmistä joille osallistuminen on itsestään selvä asia (koska oma auto/mennään yhdessä kavereiden kanssa) ja ihmettelevät vaan, että "no miks sä et sit tullut".
Eli tavallaan harrastuksesta tuntemani katkeruus johtuu kai enimmäkseen omista huonoista sosiaalisista taidoista, ei harrastuksen sisällöstä. Koska en ole osannut kerryttää tuttavaverkostoa harrastuksen parista. Ja koska tässä harrastuksessa niitä tuttuja tarvitaan, jos ei ole paljon rahaa.... jne jne jne jne.
Tuo on totta mitä puhut... Tämä purjehdus harrastus on hyvä esimerkki mutta moni veneen omistaja harmittelee kun ei ole sopivaa gastia (väärin varmaan kirjotettu) on olemassa gastipörssejä, jossa oikein haetaan kaveria purjehtimaan. Moni veneen omistaja haluaa mukaan luotettavan taitavan ja sellaisen jonka kanssa tulee x vuorokautta toimeen samassa purkissa... Mikään supliikki tarninan kertoja ei tarvitse olla... Jos lajisi on tämän kaltainen, niin yritä vaan olla rohkeasti omana itsenäsi mukana ja kerro ongelmastasi ihan suoraan tyypille, jonka tiedät reiluksi ja jolla on kontakteja.
Alue: Aihe vapaa
No mikä harrastus?