Onko joku nuoruuden aikainen tuttu tai luokkakaveri yllättänyt ammatinvalinnallaan tai jollain mulla asialla?

Kävi sukupuolenkorjausleikkauksessa.

Luokkalaiseni oli helvetin fiksu yläasteella, ihan kympin oppilas ja oli ilmeisesti kiinnostunut lääkiksestä ja eritoten anatomiasta. Jätti lukion kesken ja kävi nyt aikuisena sen loppuun, valmistuen nyt tänä keväänä huippupapereilla. Yllätyin kun oli hakenut ja päässyt lukemaan jotain antiikin kulttuuria, ei kuulemma edes hakenut sinne lääkikseen. Imo heittää lahjansa hukkaan tuollaisella alalla, siis voiko tuosta edes työllistyä?

Kuuden ällän ylioppilaasta tuli elämäntapatyötön pilvenpolttelija.

Mustiin pukeutuneesta teiniangstaajasta tuli pappi.

Hädin tuskin kirjoituksia läpäissyt pääsi oikikseen ja huippuvirkaan heti valmistuttuaan.

Tää saa varmaan alapeukkuja, mut pakko.. Yksi pahimmista koulukiusaajista ja minä-minä -tyypeistä opiskeli lastentarhanopettajaksi. Tavattiin muutama vuosi sitten luokkakokouksessa ja edelleen oli tosi piikikäs ja ilkeä. Toivottavasti ei työssään..

Rauhallinen ja melko syrjäänvetäytyvä tyttö opiskeli näyttelijäksi.

Luokan priimus ei päässytkään oikikseen vaan päätyi opistoinsinööriksi.

Onhan näitä..

No täytyy sanoa että tässä ihan hiljattain oli silmät pudota päästä kun näin erään dosentin haastattelun. Tuo dosentti oli poika joka sai vitosta-kutosta tasaisesti kaikista aineista lukiossa ja tuplasi kakkosluokan, ryypiskely kiinnosti enemmän kuin koulunkäynti. En tiedä missä vaiheessa on ryhdistäytynyt, luulin ettei päässyt aikanaan edes ylioppilaaksi.

Mä jätin lukion kesken, kun sain vauvan. Hurjaa menoa ja väärää seuraa siihen asti. Vanhempainvapaitten jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi. Olen myös lapseni isän kanssa edelleen yhdessä.

Lähinnä ne huhut mitä itestä kuuli oli hurjia. Että en tiedä kuka vauvan isä on ja oon kännissä ja aineissa ollu kaikkien kanssa jne. En oikeasti ollut ollenkaan niin ongelmissa kuin kaikki luuli. Ja vauvan synnyttyä huono seura hävis kuin tuhka tuuleen eikä dokaaminen tai biletys enää kiinnostanut.

Ainakin omalla pienehköllä kotipaikkakunnalla moni lukiossa hyvin pärjännyt jotenkin hyytyi lukion jälkeen. Moni suunnitteli opintoja psykan, biologian tai kauppatieteen alalla. Suunnitelmat korkeakouluopinnoista jäivät, monet päätyivät kotipaikkakunnalle Prisman/Siwan kassalle. Ihmetyttää, sillä moni olisi varmasti pärjännyt opinnoissa ja voinut luoda uraa.

Sanoisin, että kouluaikoina monilla oli kovat luulot itsestään. Yksikin tyttö haaveili toimittajan ammatista. Opiskelu ei kuitenkaan napannut (huonot arvosanat), eikä halunnut aloittaa paikallislehdessä kesäapulaisena, "koska haluun heti muotilehteen". Pitää siis blogia ja haaveilee vielä joku päivä työllistyvänsä toimittajaksi, vaikka juhliminen nappaa opiskelua enemmän.

Tuttavapiirissäni on ollut useampiakin yllätyksiä.

Koulussa todella hyvin pärjänneille siskoksille arvuuteltiin kirjoitusten jälkeen uraa lääkiksessä. Molemmat siskot päätyivät ammattikouluun, mutta ovat nykyisin työelämän ulkopuolella. Työelämä tuntuu kuulemma liian vaativalta, on helpompaa olla työttömänä kotona.

Peruskoulun ja lukion jotenkin läpi räpiköinyt ystäväni opiskelee sosiologiaa ja haaveilee tutkijan urasta.

Perfektionistinen kympintyttö tarvitsi raskaat huvit: opintojen ohessa pyöri päihdeporukoissa, sekoili miesten kanssa ja kävi välillä sairaalassa suljetulla osastollakin. Sekoiluista huolimatta valmistui yliopistosta hyvin arvosanoin.

Yhdestä pojasta ajattelin hieman säälien, kuinka joku voikin käydä hitaalla. Siis oikeasti luulin, että sillä oli joku diagnoosi. Hieman hämmästyin, kun vuosikymmeniä myöhemmin bongasin sen erittäin korkean virkamiehen pallilta (johon edellytetään tohtorintutkintoa). Kai se sitten vain koulussa piti kynttiläänsä vakan alla...

Kyllä vähän järkytyin kun lukiossa tuntemani tyttö, jonka kanssa käytiin vanhojentanssimekkojakin ostamassa ja manikyyrit kyseistä tapahtumaa varten ostamassa, paljastuikin korjanneensa sukupuoltaan ja on siis nykyisin mies.

Toinen - vähän säälittävämpi tapaus kylläkin - oli se kun peruskoulun ja lukion kympin tyttö ja "minä kyllö haluan korkean koulutuksen ja hyvän uran!" löysikin lukion jälkeen elämänkoululaismiehen jonka vuoksi tyttökin vain haki paikalliseen amkiin tradenomiksi..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vähän järkytyin kun lukiossa tuntemani tyttö, jonka kanssa käytiin vanhojentanssimekkojakin ostamassa ja manikyyrit kyseistä tapahtumaa varten ostamassa, paljastuikin korjanneensa sukupuoltaan ja on siis nykyisin mies.

Toinen - vähän säälittävämpi tapaus kylläkin - oli se kun peruskoulun ja lukion kympin tyttö ja "minä kyllö haluan korkean koulutuksen ja hyvän uran!" löysikin lukion jälkeen elämänkoululaismiehen jonka vuoksi tyttökin vain haki paikalliseen amkiin tradenomiksi..

Alepeukuttaisin tämä viestiä, tuon viimeisen lauseen vuoksi, mutta tuo viimeinen kuulostaa ihan sukulaistytöltäni, joka ei lopulta edes hakenut mihinkään, mihin olisi ollut hyvät mahdollisuudet, vaan tyytyi siihen, mitä paikkakunnalla sattui olemaan. Ei kai tämä tyttö ole A? 

Olen näköjään itse yllättänyt ainakin jotkut. Luokkakokouksessa 25 vuoden jälkeen olin baarijakkaralta tipahtaa kuullessani, mitä pari yläasteikäistä luokkakaveriani olivat ajatelleet minusta silloin :D Olivat kuulemma olleet varmoja, että minä hiljaisena, ujona ja kilttinä tyttönä menisin heti koulun jälkeen naimisiin sen autonasentajapojan kanssa ja pyöräyttäisin pari tenavaa. Sitten muutaman vuoden jälkeen jäisin yh-äidiksi ja sinnittelisin pienellä palkalla Siwan kassalla.

No, sen pojan jätin heti lukion jälkeen ja suunnistin yliopistoon. Sain hyväpalkkaisen työn ja muutin ulkomaille, missä asun edelleenkin :)

Se säälittää, että moni lahjakas ja kapasiteettia omaava ei osannut hyödyntää omia kykyjään. Yksi joka olisi vähän viitsinyt avata pääsykoekirjojen kansia olisi päässyt heittämällä sisään mihin tahansa opinahjoon mutta päätyi huumekokeiluihin, irtosuhteisiin ja lopulta pienipalkkaisen työhön, tosin ulkomaille.

Yksi priimusta taas luki akateemisen koulutuksen mutta vähän työllistävälle alalle ja on matalapalkkaisena sihteerinä. Aivan ylikoulutettuja ja kyvykäs omaan duuniin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi priimusta taas luki akateemisen koulutuksen mutta vähän työllistävälle alalle ja on matalapalkkaisena sihteerinä. Aivan ylikoulutettuja ja kyvykäs omaan duuniin.

Jotkut sihteerin tehtävät ovat oikeasti vaativia ja se vaativuus ei välttämättä näy ulospäin. Pitää osata toimia taustalla ja saada kaikki rullaamaan huomaamattomasti. Aikaisemmassa työpaikassani oli esimiehenä todella hankala henkilö, ja työkaverit huomasivat tämän piirteen vasta, kun lähdin pois. Aikaisemmin olin välikätenä, joten suodatin kaiken p***.

t. sihteeri

Tiedän muutaman koulukaverin, joista toinen on ollut jos missäkin avustavassa määräaikaishommassa ja toinen toimistotöissä. Molemmat ovat ahkeria, lahjakkaita ja fiksuja, toinen erityisesti matemaattisesti.

Mitä sitten? Tärkeintä lienee, että ovat onnellisia.

Yllätyin vähän, kun peruskoluluokan kaunein ja suosituin tyttö lähti yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa. Työskentelee nykyisin jossakin ohjelmistotalossa...

Lukiokaverini, sellainen hyvän perheen kympin tyttö, josta kaikki odottivat lääkäriä tai asianajajaa, on nykyään rapajuoppo. Hän pyörii toriaukiolla juopporemminsä kanssa, esimerkiksi yhtenä aamuna näin, kun hän pissasi kyykyssä kioskin nurkalle, ja sen jälkeen sammui kusilammikon viereen.

Lukioaikainen kaverini kirjotti huippuarvosanat ja niillä suoraan TKK:lle (nyk. Aalto). Meni kuitenkin vanhempien painostuksesta armeijaan ennen opintoja ja alkoholisoitui siellä. Myöhemmin joutunut virkavallankin kanssa tekemisiin kännitappelujen takia. Ei tainnut koskaan edes alottaa yliopisto-opintoja

Ysiluokan luokkakokouksessa hämmästyin sitä, että kaikista suunnitelmista huolimatta suuri osa luokan tytöistä oli päätynyt pankkivirkailijaksi tai konttoristiksi. Noita hommia oli 80-luvun lopulla tarjolla vielä paljon.

Lukiossa luokkakavereinani oli kaksi ujoa ja kömpelöä poikaa, jotka olivat aina toisissaan kiinni kuin liimattuina, eikä heistä oikein saanut selvää millään. Toisesta tuli pikkupaikkakunnan pappi ja toisesta lastenhoitaja eli kumpikin oli pitänyt kiinnostuksen kohteensa aivan piilossa koko kouluajan.