Onko normaalia että 10v ei omaa minkäänlaista empatiakykyä?
Olen käynyt hoitamassa yhdessä perheessä nyt kesäkuun aikana useamman kerran. Perheessä on 10v lapsi, joka ei mun mielestä omaa minkäänlaista empatiakykyä. Hakkaa pienempia sisaruksia, ja vaikka pienet alkaisi itkemään niin oikein yllyttyy ja nauraa päälle. Kiusaa myös, sotkee leikit ja puhuu rumasti. Lisäksi "kiduttaa" ötököitä repimällä siivet/jalat irti, liitskaa osittain ja silmät kiiluen katsoo kun joku perhonen räpiköi. :/ Ei usko vaikka komentaa. Ja monesti sanon että toiselle tulee paha mieli kun kiusaa, ja että ötökät kärsii niin ei herätä mitään reaktioita.
En hurskastele, itsekin läiskin kärpäset ja ampparit kuoliaaksi mutten sentään kiduta, ja mua tekee pahaa katsoa jos toinen näyttää nauttivan ötököiden kiusaamisesta. (Yhden kerran alkoi heitellä naapurin koiraa isoilla kivillä, onneksi ei osunut, nauraa räkäti tuolloinkin). :/
Itse olen 18v, ja aikasemmin olen hoitanut vaan pienempiä lapsia, joten en tiedä kuuluuko tuollainen vaihe tiettyyn ikään vai ei.
Kommentit (25)
Ei ole normaalia ainakaan mun mielestä. Voisin tehdä pieniä johtopäätöksiä mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä mutta jätetään spekuloimatta nyt...
Ei hyvältä vaikuta jos asialle ei tehdä mitään.
Ei ole normaalia. Kannattaa jutella hänen vanhempiensa kanssa asiasta.
Ihmisellä kehittyy kyky sisäsyntyiseen empatiaan varsin myöhäisessä vaiheessa - muistaakseni joskus teini-iän loppupuolella. On toki lapsia, jotka sitä ennenkin käyttäytyvät empaattisesti, mutta se on enemmän jäljittelyä ja miellyttämistä.
Sitten on niitä ihmisiä, joilla empatia kehittyy heikommin kuin toisilla. He vaativat toistoa, toistoa, toistoa, jotta oppivat elämään ihmisinä ihmisten keskellä eivätkä kehity psykopaateiksi. Toistoa, reiluutta ja järkeen vetoamista. Heitä pitää kasvattaa oikein toden teolla, muttei rankaisemalla.
Ei ole normaalia, jos normaalilla tarkoitetaan keskimääräistä. Fakta kuitenkin on, että (pienellä) osalla ihmisistä on tuon tyyppisiä persoonallisuudenpiirteitä, ja heistä osalle ehkä myöhemmin diagnosoidaan esim. jokin persoonallisuushäiriö tai muu vastaava. Niistä asioista ei kuitenkaan kannata muiden kuin alan ammattilaisten tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Pojasta on hyvää vauhtia kasvamassa jonkun suuryrityksen toimitusjohtaja.
Tenava tulee pärjäämään elämässä! Kuka ties pääsee vielä pääministeriksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia ainakaan mun mielestä. Voisin tehdä pieniä johtopäätöksiä mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä mutta jätetään spekuloimatta nyt...
Ei hyvältä vaikuta jos asialle ei tehdä mitään.
Okei, vähän on mielessä käyny itselläkin että mitähän tuosta tulee aikuisena. :\ Perheen äidille ensimmäisen hoitopäivän jälkeen sanoin että tämä lapsi kiusaa muita,onko normaalia vai johtuuko siitä että on uusi hoitaja. Äiti kuittasi vaam "pojat nyt on tuollaisia" ja "hän on vaan vilkkaampi kun sisarukset". Eli ilmeisesti käyttäytyy vanhempien läsnä samoin.
Ap
Ei. Toki on niin, että empatiakyky kehittyy vielä tuossa iässä, mutta kyllä useimmat kymmenvuotiaat ymmärtävät olla kiduttamatta eläimiä. Onko lapsella joku diagnoosi? Joskus voi olla kyse myös siitä, että lapsi tuntee empatiaa, mutta osoittaa sitä toisin kuin muut. Naurukin voi olla merkki sadismista TAI hämmennysreaktio.
Jos olet hyvissä väleissä pojan äidin kanssa, niin kysy, onko hänellä jokin neuvo siitä, miten sinun pitäisi reagoida kun poika kiusaa ötököitä. Älä siis ala kyökkidiagnosoida lasta, mutta tuolla saat selville vähän, mitä vanhemmat ajattelevat asiasta.
Tuo 4:n väite, että ihmisen kyky empatiaan kehittyisi vasta teini-iän loppupuolella ei todellakaan pidä paikkaansa. Jokainen voi vaikka miettiä itseään lapsena; oliko sitä ihan vailla tunneälyä ja ymmärtämätön muiden tunteita kohtaan esim. ala- tai yläasteikäisenä? En minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä kehittyy kyky sisäsyntyiseen empatiaan varsin myöhäisessä vaiheessa - muistaakseni joskus teini-iän loppupuolella. On toki lapsia, jotka sitä ennenkin käyttäytyvät empaattisesti, mutta se on enemmän jäljittelyä ja miellyttämistä.
No tuo nyt ei pidä lainkaan paikkaansa. Pienet lapset ovat usein luonnostaan erittäin helliä ja empaattisia. Normaalilla lapsella on terveet perustunteet.
Juu, ei tod. ole normaalia! Mutta "pojat on poikia" ja "lapsi on johtaja-ainesta" ja muuta vastaavaa...
:(
Tuollaisten lasten perheellä saattaa olla luuranko komerossa. Esim. väkivaltaa tai alkoholismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia ainakaan mun mielestä. Voisin tehdä pieniä johtopäätöksiä mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä mutta jätetään spekuloimatta nyt...
Ei hyvältä vaikuta jos asialle ei tehdä mitään.
Okei, vähän on mielessä käyny itselläkin että mitähän tuosta tulee aikuisena. :\ Perheen äidille ensimmäisen hoitopäivän jälkeen sanoin että tämä lapsi kiusaa muita,onko normaalia vai johtuuko siitä että on uusi hoitaja. Äiti kuittasi vaam "pojat nyt on tuollaisia" ja "hän on vaan vilkkaampi kun sisarukset". Eli ilmeisesti käyttäytyy vanhempien läsnä samoin.
Ap
No ei hitto soikoon ole normaalia. Äiti ei vaan halua nähdä ongelmaa.
Mä olen sitä mieltä että ihmisellä joka rääkkää eläimiä, on päässä vikaa. Ja tässä tapauksessa myös vanhemmilla kun eivät puutu tuohon käytökseen. Mulla on itsellä pari lasta, molemmat yli 10 v. Heidän ja kaveriensa kautta mulla on ehkä joku käsitys mikä on normaalia. Jos joku vaikka poikani kavereista olisi tuollainen, huolestuisin todella. Ja jos mun koiraani heittäisi kivellä... En viitsi edes sanoa mitä tapahtuisi.
Mä olen vähän huolissani. Voi olla että jätkä tuosta vielä kasvaa normaaliksi mutta... (Moni murhaaja aloittaa lapsena eläimillä, just saying...)
Löytyy tuollaisia tapauksia nuoremmistakin, itse olen ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt miten joku 4v prinsessatyylinen tyttö polkaisee jalalla suoraan nuorempaa poikaa kasvoihin ja ilmekään ei värähdä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä kehittyy kyky sisäsyntyiseen empatiaan varsin myöhäisessä vaiheessa - muistaakseni joskus teini-iän loppupuolella. On toki lapsia, jotka sitä ennenkin käyttäytyvät empaattisesti, mutta se on enemmän jäljittelyä ja miellyttämistä.
Sitten on niitä ihmisiä, joilla empatia kehittyy heikommin kuin toisilla. He vaativat toistoa, toistoa, toistoa, jotta oppivat elämään ihmisinä ihmisten keskellä eivätkä kehity psykopaateiksi. Toistoa, reiluutta ja järkeen vetoamista. Heitä pitää kasvattaa oikein toden teolla, muttei rankaisemalla.
Muistat väärin. Empatian kehittyminen alkaa jo vauvaisässä ja se kasvaa lapsen myötä. Murrosiässä on jo auttamattomasti myöhäistä.
Ap, kerro huolestasi lasten vanhemmille. Voihan se olla, että he ovat niin tottuneet lapsen käytökseen, etteivät ymmärrä, että hän tarvitsee apua. Nyt, eikä yhtään myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hyvissä väleissä pojan äidin kanssa, niin kysy, onko hänellä jokin neuvo siitä, miten sinun pitäisi reagoida kun poika kiusaa ötököitä. Älä siis ala kyökkidiagnosoida lasta, mutta tuolla saat selville vähän, mitä vanhemmat ajattelevat asiasta.
Tämä on erinomainen ehdotus.
On jäänyt huomiotta lapsena ja hakee sitä nyt tällä tavalla?
Ei todellakaan ole normaalia. Yritä suojella noita pienempiä kiusaamiselta :(
Ei ole.