Lue keskustelun säännöt.
MIKSI nykyajan nuoret ovat niin draamailevia!
30.06.2016 |
Koko lukiokin vielä suoraan kuin Mean Girlsista! Varsinkin teinitytöillä on johonkin parikymppiseksi saakka kauheita teinidraamoja kavereidensa, luokkalaistensa ja poikien yms. kanssa.
MIKSI?!
Kommentit (9)
No se kuuluu siihe ikään. Itsekin lämmöllä muistelen noita aikoja, eipä käynyt elämä ainakaa tylsäksi kun oli aina joku draama päällä jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se kuulu nyt ihan vaan siihen teini-ikään.
siis OMG! mä niin whappaan Yessicalle et Pimppiina skitsoo aaveel siis niinq oikeesti
-pena 55v
Yliyksilöllistymisen aika. Maailma on olemassa vain minun kauttani.
Minulla olisikin näiden nykynuorien vanhemmille kysymys, joka liittyy surun omimiseen itselleen. Lapseltani kuoli luokkakaveri. Ja minulla on facebookissa jotakin lapseni kavereita kavereina ja eikä heistä ketään ole ainakaan pariin vuoteen mitään päivittäneet. Rumasti sanottuna nyt nuoret huomiohuoraa asialla facebooksissa.
Miten te olette lasten kanssa näitä asioita käsitelleet? Ymmärrän, että nuoren kuoleman on aina traagista, mutta entä vanhempien, sisarusten, isovanhempien, yms läheisten kunniotus surun keskellä? Onko teistä kuolleen niminen, kuvien ja muistokirjoitukset fb-seinällä teistä oikea tapa käsitellä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisikin näiden nykynuorien vanhemmille kysymys, joka liittyy surun omimiseen itselleen. Lapseltani kuoli luokkakaveri. Ja minulla on facebookissa jotakin lapseni kavereita kavereina ja eikä heistä ketään ole ainakaan pariin vuoteen mitään päivittäneet. Rumasti sanottuna nyt nuoret huomiohuoraa asialla facebooksissa.
Miten te olette lasten kanssa näitä asioita käsitelleet? Ymmärrän, että nuoren kuoleman on aina traagista, mutta entä vanhempien, sisarusten, isovanhempien, yms läheisten kunniotus surun keskellä? Onko teistä kuolleen niminen, kuvien ja muistokirjoitukset fb-seinällä teistä oikea tapa käsitellä asioita?
Rakas pikkuserkku, rakas lapsuuden ystävä, rakas serkun kummin kaima, jne...Tappoko itsensä, tappoko joku muu, jne. Viattomista jaoista tulee äkkiä rumaa. Tympeetä käytöstä.
Opettakaa lapsillenne, että perhettä pitää kunnioittaa vaikka itsestään tuntuisi kuinka pahalta. Kukaan ei halua kuulla esim. lapsensa kuolleen oman käden kautta tai se pahin kiusaaja on niin surullinen, että oikein oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäljittelevät jenkkisarjoja. Omalla tyttärelläni oli kieltämättä ärsyttävä tapa keikuttaa päätä ja käsiä kuin mustat naiset väittäessään vastaan.
Siis paljon tunnedraamaa, liioiteltuja reaktiota, kiljumista, kun saa tai näkee jotain iiik-ihanaa, käsien viuhtomista - aika vierasta meidän suomalaisessa rauhallisessa kulttuurissa. Jospa se siitä aikuistuessa tasoittuu.
Älä yleistä. Lopetin juuri lukion, eikä minulla kertaakaan sen aikana ollut mitään draamaa. On totta, että koulussamme oli YKSI pieni porukka joilla oli paljon kaikenlaista "teinidraamaa", mutta valtaosa kaikista muista olivat ihan normaaleita eikä draamailuun ollut mitään tarvetta. Miten se sinua muutenkaan liikuttaa, jos pikkutytöt vähän pyörittävät omaa showtaan? Ei pitäisi.