Loma-ahdistus, kohtalotovereita?

Mulla on mennyt osa lomasta traagisessa shokissa. Tästä lomasta piti tulla paras loma ikinä. Ja jos minua olisi kuunneltu, niin olisi ollut. Tiesin mikä oli parasta ja tiesin mitä pelkäsin. Jos kertoisin totuuden miten minua on uhkailtu ja miten narsisti on alkanut taas ryyppäämään, niin tukea olisi tarjottu sieltä mistä pyysin.

Jonkunlainen nollaaminen on hyväksi loman alkuun, enkä tarkoita välttämättä mitään jättikänniä, vaan vaikka jotain fyysistä rasitusta vaativaa liikkumista, pieni vaellus tai sitten (kuulostaa pöhköltä) kunnon lomanaloitusflunssa. SIlläkin pääsee irti työkuvioista. 

Olin ensimmäisen viikon matkoilla, mutta heti kotiin paluun jälkeen iski ahdistus ja en osaa tehdä mitään :(. Ap

Mulla kans hirveä loma-ahdistus. Tosi huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mennyt osa lomasta traagisessa shokissa. Tästä lomasta piti tulla paras loma ikinä. Ja jos minua olisi kuunneltu, niin olisi ollut. Tiesin mikä oli parasta ja tiesin mitä pelkäsin. Jos kertoisin totuuden miten minua on uhkailtu ja miten narsisti on alkanut taas ryyppäämään, niin tukea olisi tarjottu sieltä mistä pyysin.

Voi jösses mitä roskaa.

Älä ota stressiä ja elä lomasta lomaan, vaan yritä tehdä arjestasikin mukavaa. Silloin lomalle ei kasaudu liikaa paineita.

Lopetin juuri työnteon kokonaan, sain perinnön. Täällä myös haahuilen ja ihmettelen. Tuntuu kuin aika valuisi hukkaan. Jossain vaiheessa täytyy ottaa varmaan joku kiva osa-aikatyö.

Mikä lomassa uuvuttaa? Liika tekeminen vai tekemättömyys? Omat vai muiden odotukset? Itse olen kanssa aina pilannut lomani jollakin konstilla. Yksi iso stressin aiheuttaja on se, että asumme kaukana sukulaisista, jotka sitten odottavat vierailuamme kesällä. Esim minun vanhempieni luona on käytävä 600km päässä vähintään kolme kertaa vuodessa ja kesällä oletus on, että heidän luonaan ollaan viikko. Miehen vanhempien luona 350km päässä käydään pari kertaa kesässä. Onhan nuo reissut kivoja, mutta välillä tuntuu, että meidän loma on ikään kuin muiden taskussa. Jos tekisin sellaisen ratkaisun, että oltaisiin minun vanhempien luona kesällä vaikkapa viisi päivää mistä osa vaikka vuokramökissä niin loukkaantuisivat takuulla jne. Mua ahdistaa tuo toisten nurkissa pyöriminen, pienissä tiloissa

Kaikille ei loma sovi!

Ahdistaa myös, ensimmäinen oikea pidempi kesäloma. En edes muista koska olisi ollut viimeksi näin paljon vapaa-aikaa, joskus yläasteen ja lukion välissä varmaan...?

Jotenkin en tiedä pitäisikö tehdä hirveästi kaikkea vai vaan laiskotella tekemättä mitään. Pelottaa että kun työt taas alkaa, huomaan etten ole tehnyt lomalla mitään mitä olisin halunnut tehdä ja alkaa kaduttamaan kaikki mihin tuhlasin lomani. Enkä edes tiedä mitä haluan tehdä?! Kuulostaapa friikiltä :D En jotenkin osaa vaan relata ja nauttia tästä vapaa-ajasta.

N24

Vierailija kirjoitti:

Mikä lomassa uuvuttaa? Liika tekeminen vai tekemättömyys? Omat vai muiden odotukset? Itse olen kanssa aina pilannut lomani jollakin konstilla. Yksi iso stressin aiheuttaja on se, että asumme kaukana sukulaisista, jotka sitten odottavat vierailuamme kesällä. Esim minun vanhempieni luona on käytävä 600km päässä vähintään kolme kertaa vuodessa ja kesällä oletus on, että heidän luonaan ollaan viikko. Miehen vanhempien luona 350km päässä käydään pari kertaa kesässä. Onhan nuo reissut kivoja, mutta välillä tuntuu, että meidän loma on ikään kuin muiden taskussa. Jos tekisin sellaisen ratkaisun, että oltaisiin minun vanhempien luona kesällä vaikkapa viisi päivää mistä osa vaikka vuokramökissä niin loukkaantuisivat takuulla jne. Mua ahdistaa tuo toisten nurkissa pyöriminen, pienissä tiloissa

Eikö siellä vanhemmilla voi käydä muulloin kuin lomalla? Lomalla otatte lentoliput kauas pois ja sanotte että tarvitsette irtioton kaikesta ja kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lomassa uuvuttaa? Liika tekeminen vai tekemättömyys? Omat vai muiden odotukset? Itse olen kanssa aina pilannut lomani jollakin konstilla. Yksi iso stressin aiheuttaja on se, että asumme kaukana sukulaisista, jotka sitten odottavat vierailuamme kesällä. Esim minun vanhempieni luona on käytävä 600km päässä vähintään kolme kertaa vuodessa ja kesällä oletus on, että heidän luonaan ollaan viikko. Miehen vanhempien luona 350km päässä käydään pari kertaa kesässä. Onhan nuo reissut kivoja, mutta välillä tuntuu, että meidän loma on ikään kuin muiden taskussa. Jos tekisin sellaisen ratkaisun, että oltaisiin minun vanhempien luona kesällä vaikkapa viisi päivää mistä osa vaikka vuokramökissä niin loukkaantuisivat takuulla jne. Mua ahdistaa tuo toisten nurkissa pyöriminen, pienissä tiloissa

Eikö siellä vanhemmilla voi käydä muulloin kuin lomalla? Lomalla otatte lentoliput kauas pois ja sanotte että tarvitsette irtioton kaikesta ja kaikista.

Siitä tulisi hirveä poru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lomassa uuvuttaa? Liika tekeminen vai tekemättömyys? Omat vai muiden odotukset? Itse olen kanssa aina pilannut lomani jollakin konstilla. Yksi iso stressin aiheuttaja on se, että asumme kaukana sukulaisista, jotka sitten odottavat vierailuamme kesällä. Esim minun vanhempieni luona on käytävä 600km päässä vähintään kolme kertaa vuodessa ja kesällä oletus on, että heidän luonaan ollaan viikko. Miehen vanhempien luona 350km päässä käydään pari kertaa kesässä. Onhan nuo reissut kivoja, mutta välillä tuntuu, että meidän loma on ikään kuin muiden taskussa. Jos tekisin sellaisen ratkaisun, että oltaisiin minun vanhempien luona kesällä vaikkapa viisi päivää mistä osa vaikka vuokramökissä niin loukkaantuisivat takuulla jne. Mua ahdistaa tuo toisten nurkissa pyöriminen, pienissä tiloissa

Eikö siellä vanhemmilla voi käydä muulloin kuin lomalla? Lomalla otatte lentoliput kauas pois ja sanotte että tarvitsette irtioton kaikesta ja kaikista.

Nuo välimatkat on aika pitkiä, joten ei ihan viikonlopuksi viitsi lähteä joten ehkä Ap:n on vain pakko mennä lomalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lomassa uuvuttaa? Liika tekeminen vai tekemättömyys? Omat vai muiden odotukset? Itse olen kanssa aina pilannut lomani jollakin konstilla. Yksi iso stressin aiheuttaja on se, että asumme kaukana sukulaisista, jotka sitten odottavat vierailuamme kesällä. Esim minun vanhempieni luona on käytävä 600km päässä vähintään kolme kertaa vuodessa ja kesällä oletus on, että heidän luonaan ollaan viikko. Miehen vanhempien luona 350km päässä käydään pari kertaa kesässä. Onhan nuo reissut kivoja, mutta välillä tuntuu, että meidän loma on ikään kuin muiden taskussa. Jos tekisin sellaisen ratkaisun, että oltaisiin minun vanhempien luona kesällä vaikkapa viisi päivää mistä osa vaikka vuokramökissä niin loukkaantuisivat takuulla jne. Mua ahdistaa tuo toisten nurkissa pyöriminen, pienissä tiloissa

Eikö siellä vanhemmilla voi käydä muulloin kuin lomalla? Lomalla otatte lentoliput kauas pois ja sanotte että tarvitsette irtioton kaikesta ja kaikista.

Siitä tulisi hirveä poru.

Jos ei kykene muutokseen ei ole oikeutta kitistä tuollaisista asioista. Ota porut vastaan kuin aikuinen, suoraselkäinen ihminen ja ymmärrä oma vastuusi onnellisuudestasi.

Meillä myös tuota, että kaukana asuvat sukulaiset pitäisi kiertää lomalla läpi. Kumma juttu, kun se tie ei tunnu kulkevan kuin yhteen suuntaan.

Mua alkaa ahdistaa heti ensimmäisen lomaviikon jälkeen se, että loma vähenee ja vähenee koko ajan. Teen psyykkisesti raskasta työtä ja työhön on aina hirveän raskasta palata lomalta. Lisäksi työ ja vapaa-aika sekoittuu työnluonteen takia minkä takia en läheskään aina pysty irrottautumaan työasioista vapaiden puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa heti ensimmäisen lomaviikon jälkeen se, että loma vähenee ja vähenee koko ajan. Teen psyykkisesti raskasta työtä ja työhön on aina hirveän raskasta palata lomalta. Lisäksi työ ja vapaa-aika sekoittuu työnluonteen takia minkä takia en läheskään aina pysty irrottautumaan työasioista vapaiden puitteissa.

Anteeksi mutta mikä psyykkisesti raskas työ voi tulla myös vapaa-ajalle? Sairaaloissa, mt-toimistoissa jne on ainakin ihan työajat!

Loma ahdistaa vaikka ei vielä ole alkanutkaan. Jonkin aikaa on varmaan pakko taas viettää minua tarvitsevien, mutta tavattoman rasittavien sukulaisten seurana. Lopun loman voisin sitten periaatteessa tehdä jotain kivaa, mutta se ei saa olla mitään kovin näyttävää tai kallista, jotta en aiheuttaisi mielipahaa ja kateutta sanotuissa sukulaisissa.

Toisaalta, eihän minulla ole seuraa mihinkään mitä oikeasti haluaisin tehdä ja yksin taas ei mikään tunnu tekemisen arvoiselta. Pikemminkin hävettää mennä yksin jonnekin missä ihmiset ovat toistensa seurassa. Juhannuskin tuli sen vuoksi vietettyä ihan neljän seinän sisällä. Loman jälkeen saan taas hävetä hukkaamaani aikaaa ja selitellä miten on muka rentouttavaa olla tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Loma ahdistaa vaikka ei vielä ole alkanutkaan. Jonkin aikaa on varmaan pakko taas viettää minua tarvitsevien, mutta tavattoman rasittavien sukulaisten seurana. Lopun loman voisin sitten periaatteessa tehdä jotain kivaa, mutta se ei saa olla mitään kovin näyttävää tai kallista, jotta en aiheuttaisi mielipahaa ja kateutta sanotuissa sukulaisissa.

Toisaalta, eihän minulla ole seuraa mihinkään mitä oikeasti haluaisin tehdä ja yksin taas ei mikään tunnu tekemisen arvoiselta. Pikemminkin hävettää mennä yksin jonnekin missä ihmiset ovat toistensa seurassa. Juhannuskin tuli sen vuoksi vietettyä ihan neljän seinän sisällä. Loman jälkeen saan taas hävetä hukkaamaani aikaaa ja selitellä miten on muka rentouttavaa olla tekemättä mitään.

Sun olisi kyllä oikesti terveellistä päästä eroon tuosta pakonomaisesta muiden miellyttämisen tarpeesta. Jospa jättäisit rasittavat sukulaiset minimiin, ja lisäksi viis veisaisit siitä aiheutatko tekemisilläsi mielipahaa ja kateutta sukulaisissa! Itse olen näin tehnyt jo parikymmentä vuotta ja se on hyvin vapauttavaa. 

Mulla ei ole tuollaista, ei ole ollut siiitä asti kun opettelin hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani. Jos en halua ajatella työtä, en ajattele. Jos pienikin siihen viittaava ajatus tulee päähän, niin sanon sille: ei, ajattelen nyt muita asioita ja katkaisen ko. ajattelun ennen kuin se alkaa  pyöriä. 

Jouduin opettelemaan tämän taidon saatuani burnoutin kovan työstressin takia. En pystynyt ennen lopettamaan edes iltaisin ja öisin kotona työasioiden ajattelua, ja se kuormitti minut ihan loppuun. Onneksi burnoutin takia psykiatrille passitettiin (sairaslomaa saamaan) ja hän huomautti siitä, että on ihan kognitiivinen taito joka on opeteltavissa, että oppii tiedostamaan ja hallitsemaan ajatuksiaan.