Loma-ahdistus, kohtalotovereita?

Mua ahdistaa se, kun "kaikki" on jossain reissussa ja meillä ei ole rahaa lähteä Tukholmaa kauemmas.

Ahdistaa sekin, kun on niin väsynyt ettei jaksaisi tehdä mitään. Mulla väsymys tulee aina jälkijunassa, töissä ollessa sitä painaa kuin kone, mutta sit kun loma alkaa ja kaikki pysähtyy, iskee väsymys. Lapset kuitenkin haluaisi tehdä jotain, mutta ei nekään tiedä mitä.

Tänä vuonna ahdistaa vielä se, että kahden viikon päästä muutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa heti ensimmäisen lomaviikon jälkeen se, että loma vähenee ja vähenee koko ajan. Teen psyykkisesti raskasta työtä ja työhön on aina hirveän raskasta palata lomalta. Lisäksi työ ja vapaa-aika sekoittuu työnluonteen takia minkä takia en läheskään aina pysty irrottautumaan työasioista vapaiden puitteissa.

Anteeksi mutta mikä psyykkisesti raskas työ voi tulla myös vapaa-ajalle? Sairaaloissa, mt-toimistoissa jne on ainakin ihan työajat!

En ole tuo yllä kirjoittanut, mutta esimerkiksi media-ala ja eritoten sosiaalinen media. Tällöin "työasiat" tulevat väkisinkin vapaa-ajan piiriin muistuttamaan alituisesti töistä (voi ei, miksei tuohon vastattu, pitäisikö minun nyt kuitenkin nopeasti hoitaa). Vaikkei välttämättä mitään konkreettisia työtehtäviä tulisikaan eteen loman aikana, on se alituinen "muistutus" työasioista ärsyttävää lomalla. Siispä parempi lähteä jonnekin korpeen ja pistää kaikki härpättimet kiinni, vaikka se oma sosiaalinen elämä olisi pitkälti myös niissä laitteissa kiinni.

Maaseudulle ja elokuussa kenties ulkomaille menopaluu lento tai äkkilähtö edullinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa heti ensimmäisen lomaviikon jälkeen se, että loma vähenee ja vähenee koko ajan. Teen psyykkisesti raskasta työtä ja työhön on aina hirveän raskasta palata lomalta. Lisäksi työ ja vapaa-aika sekoittuu työnluonteen takia minkä takia en läheskään aina pysty irrottautumaan työasioista vapaiden puitteissa.

Anteeksi mutta mikä psyykkisesti raskas työ voi tulla myös vapaa-ajalle? Sairaaloissa, mt-toimistoissa jne on ainakin ihan työajat!

En ole tuon kirjoittaja mutta mun työt ainakin on tupanneet tulemaan vapaa-ajalle, ja olen ihan it-alalla. Ne tekee sen silti, vaikka pistäisi työpaikan oven kiinni klo 16 eikä ottaisi edes työkonetta kotiin mukaan. Kun on nimittäin päivän kiireellä ja kuumeisesti ratkaissut tiettyjä ongelmia, oikein piiskannut aivonsa tehokkaasti niitä miettimään, niin eipä se ajatusmylly tuosta vaan pysähdy. Usein herään unestakin yöllä kiihtyneenä ja ajatukseen, että olen saanut idean johonkin työongelmaan. Eli työn prosessointi on jatkunut nukkuessakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lomassa uuvuttaa? Liika tekeminen vai tekemättömyys? Omat vai muiden odotukset? Itse olen kanssa aina pilannut lomani jollakin konstilla. Yksi iso stressin aiheuttaja on se, että asumme kaukana sukulaisista, jotka sitten odottavat vierailuamme kesällä. Esim minun vanhempieni luona on käytävä 600km päässä vähintään kolme kertaa vuodessa ja kesällä oletus on, että heidän luonaan ollaan viikko. Miehen vanhempien luona 350km päässä käydään pari kertaa kesässä. Onhan nuo reissut kivoja, mutta välillä tuntuu, että meidän loma on ikään kuin muiden taskussa. Jos tekisin sellaisen ratkaisun, että oltaisiin minun vanhempien luona kesällä vaikkapa viisi päivää mistä osa vaikka vuokramökissä niin loukkaantuisivat takuulla jne. Mua ahdistaa tuo toisten nurkissa pyöriminen, pienissä tiloissa

Eikö siellä vanhemmilla voi käydä muulloin kuin lomalla? Lomalla otatte lentoliput kauas pois ja sanotte että tarvitsette irtioton kaikesta ja kaikista.

Siitä tulisi hirveä poru.

Teidän perhe viettää joulutkin aina autossa matkalla jonnekin, eiks niin? Mistä sitten valitat täällä, etkä kuitenkaan tee asialle mitään.

No mua ahdistaa se, että haluaisin tapailla ihania miehiä lomalla ja paneskella estottomasti, nyt kun olen sinkku. Vaan huomasimpa muuttuneeni tantaksi ja taitaa olla panokaverit vähissä.

Mä olen vihdoin tajunnut sen mistä tuo ilmiö johtuu itselläni. Se aiheutuu ihan vain yksinkertaisesti siitä että työaika ja vapaa-aika ei ole tasapainossa. 

Tarkoittaa että työ vie aivan liikaa aikaa elämässä ja vapaa-ajalla ei ehdi normalisoitua omaksi itsekseen, eli levätä, eli palautua, eli saada aivoja ja kroppaa pois työmoodista.

Tämä taas johtuu ihan vain siitä että on liikaa töitä, niitä tehdään liian epäsäännöllisessä rytmissä, töissä ei ole kunnollisia taukoja (esim. mahdollisuutta rauhalliseen lounastaukoon, jolloin "irtautuu töistä."), työ on henkisesti liian raskasta, liikaa suoriutmispaineita. Nämä itselläni.

Eli työhyvinvoinnissa on ongelmia, onneksi toinen työpaikka nyt jo haussa, toivottavasti tärppäisi nopeasti.

Eli murehtijat, älkää kärsikö koko lomaanne vaan pyhittäkääpä vaikka yksi päivä pelkästään sille että pohditte  miksi voitte töissä huonosti ja miten voisitte muuttaa sitä.

Mua ahdistaa kanssa lomalla, lasken päiviä sen loppumiseen ja ahdistun lisää. Lomalla en oikein osaa tehdä mitään ja sekin rassaa. Jos on huono sää niin sekin alkaa stressata kuten myös hellekelit. Töihin paluu on ahdistavaa ja joka loma suunnittelen alan vaihtoa, mutta aina se jää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista, ei ole ollut siiitä asti kun opettelin hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani. Jos en halua ajatella työtä, en ajattele. Jos pienikin siihen viittaava ajatus tulee päähän, niin sanon sille: ei, ajattelen nyt muita asioita ja katkaisen ko. ajattelun ennen kuin se alkaa  pyöriä. 

Jouduin opettelemaan tämän taidon saatuani burnoutin kovan työstressin takia. En pystynyt ennen lopettamaan edes iltaisin ja öisin kotona työasioiden ajattelua, ja se kuormitti minut ihan loppuun. Onneksi burnoutin takia psykiatrille passitettiin (sairaslomaa saamaan) ja hän huomautti siitä, että on ihan kognitiivinen taito joka on opeteltavissa, että oppii tiedostamaan ja hallitsemaan ajatuksiaan.

Sulla on ilmeisesti ollut hyvä terapeutti. Minä hiljattain lopetin 9 kk kestäneen kognitiivisen psykoterapian, mutta ei siellä mitään taitoja opeteltu. Terapeutin ehdottamat myönteiset ajattelutavatkin olivat objektiivisesti arvioituna tosiasioiden vastaisia, siis itsepetosta. Muutaman hyvän kirjan sentään luin ongelmieni ymmärtämiseksi, mutta ratkaisua ne eivät tuoneet yhtään lähemmäksi. [Anteeksi off-topic.]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loma ahdistaa vaikka ei vielä ole alkanutkaan. Jonkin aikaa on varmaan pakko taas viettää minua tarvitsevien, mutta tavattoman rasittavien sukulaisten seurana. Lopun loman voisin sitten periaatteessa tehdä jotain kivaa, mutta se ei saa olla mitään kovin näyttävää tai kallista, jotta en aiheuttaisi mielipahaa ja kateutta sanotuissa sukulaisissa.

Toisaalta, eihän minulla ole seuraa mihinkään mitä oikeasti haluaisin tehdä ja yksin taas ei mikään tunnu tekemisen arvoiselta. Pikemminkin hävettää mennä yksin jonnekin missä ihmiset ovat toistensa seurassa. Juhannuskin tuli sen vuoksi vietettyä ihan neljän seinän sisällä. Loman jälkeen saan taas hävetä hukkaamaani aikaaa ja selitellä miten on muka rentouttavaa olla tekemättä mitään.

Sun olisi kyllä oikesti terveellistä päästä eroon tuosta pakonomaisesta muiden miellyttämisen tarpeesta. Jospa jättäisit rasittavat sukulaiset minimiin, ja lisäksi viis veisaisit siitä aiheutatko tekemisilläsi mielipahaa ja kateutta sukulaisissa! Itse olen näin tehnyt jo parikymmentä vuotta ja se on hyvin vapauttavaa. 

Olisi varmaan terveellistä, mutta en pääse yli tunteesta että minun ei ole lupa tehdä niin. Kunhan joskus kuolevat pois, niin ehkä vapaudun tästä vankilasta. Ei minussakaan olla paljoa elämää jäljellä, sikäli kun sitä on koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Toinen lomaviikko menossa ja hirveä ahdistus päällä. Ahdistaa, kun kohta puolet lomasta mennyt. Töihin paluu ei innosta yhtään, ahdistaa kahta kauheammin aina loman jälkeen. Jotenkin en pysty nyt yhtään rentoutumaan vaan koko oleminen on ihme pingottamista. Lähes joka kesäloma sama juttu :-( Kellään muulla vastaavaa tai vinkkejä fiiliksen parantamiseen?

Vinkki: okl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista, ei ole ollut siiitä asti kun opettelin hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani. Jos en halua ajatella työtä, en ajattele. Jos pienikin siihen viittaava ajatus tulee päähän, niin sanon sille: ei, ajattelen nyt muita asioita ja katkaisen ko. ajattelun ennen kuin se alkaa  pyöriä. 

Jouduin opettelemaan tämän taidon saatuani burnoutin kovan työstressin takia. En pystynyt ennen lopettamaan edes iltaisin ja öisin kotona työasioiden ajattelua, ja se kuormitti minut ihan loppuun. Onneksi burnoutin takia psykiatrille passitettiin (sairaslomaa saamaan) ja hän huomautti siitä, että on ihan kognitiivinen taito joka on opeteltavissa, että oppii tiedostamaan ja hallitsemaan ajatuksiaan.

Sulla on ilmeisesti ollut hyvä terapeutti. Minä hiljattain lopetin 9 kk kestäneen kognitiivisen psykoterapian, mutta ei siellä mitään taitoja opeteltu. Terapeutin ehdottamat myönteiset ajattelutavatkin olivat objektiivisesti arvioituna tosiasioiden vastaisia, siis itsepetosta. Muutaman hyvän kirjan sentään luin ongelmieni ymmärtämiseksi, mutta ratkaisua ne eivät tuoneet yhtään lähemmäksi. [Anteeksi off-topic.]

.

9 kk kognitiivista psykoterapiaa on vielä lyhyt aika. Ei ihme, jos et saanut siitä paljoa irti. Tietysti vaikuttaa terapeutin ja asiakkaan kemiat jne.

Nauti nyt kesästä kun voit ap! Mä olin muutama vuosi sitten vuorotteluvapaalla  6 kk, ja kesä meni iloisesti pihalla, ongella,marjassa, sienessä ja lenkillä ja tein 300 km retkenkin fillarilla, ulkoilin todella paljon, mutta marraskuun räntäsateiden koittaessa alkoi aika käydä pitkäksi. Meninkin iloisena töihin. Mutta jos se olisi päättynyt keskellä kauneinta kesää, niin takuulla olisi ahdistanut palata. Mulla on tänä vuonna kuuden viikon loma, kun en talvella ehtinyt lomailla. Silti, 15.8. ottaa takuulla kupoliin ja lujaa.

Olisi pitänyt lukea opettajaksi...

Huh, vähän ahdistaa täälläkin vanhempien luokse tehtävä kesäreissu. Äitini ei millään hyväksy sitä, että olisimme heillä viikkoa lyhyempää aikaa. Toissakesänä kävi niin, että oltiin sovittu olevamme heillä viikon; su-su ja itsellä alkoi perjantaina tulla fiilis että voiskin lähteä jo lauantaina kotiin sunnuntain sijaan. Äitini nosti tuosta ihan hirveän metelin, että "ette te voi vielä lähteä" joten oli vain pakko olla sunnuntaihin asti. Tilanne oli tosi ahdistava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista, ei ole ollut siiitä asti kun opettelin hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani. Jos en halua ajatella työtä, en ajattele. Jos pienikin siihen viittaava ajatus tulee päähän, niin sanon sille: ei, ajattelen nyt muita asioita ja katkaisen ko. ajattelun ennen kuin se alkaa  pyöriä. 

Jouduin opettelemaan tämän taidon saatuani burnoutin kovan työstressin takia. En pystynyt ennen lopettamaan edes iltaisin ja öisin kotona työasioiden ajattelua, ja se kuormitti minut ihan loppuun. Onneksi burnoutin takia psykiatrille passitettiin (sairaslomaa saamaan) ja hän huomautti siitä, että on ihan kognitiivinen taito joka on opeteltavissa, että oppii tiedostamaan ja hallitsemaan ajatuksiaan.

Sulla on ilmeisesti ollut hyvä terapeutti. Minä hiljattain lopetin 9 kk kestäneen kognitiivisen psykoterapian, mutta ei siellä mitään taitoja opeteltu. Terapeutin ehdottamat myönteiset ajattelutavatkin olivat objektiivisesti arvioituna tosiasioiden vastaisia, siis itsepetosta. Muutaman hyvän kirjan sentään luin ongelmieni ymmärtämiseksi, mutta ratkaisua ne eivät tuoneet yhtään lähemmäksi. [Anteeksi off-topic.]

Mä muuten itse asiassa kieltäydyin ehdotetusta terapiasta, kun en kokenut haluavani sitoutua sellaiseen prosessiin. Kävin sairaslomani aikana 5 kertaa vaan juttelemassa sen psykiatrin kanssa. 

Minulle jotenkin ne ajatukset joita hän esitti oli tosi valaisevia ja keksin itse sitten kyllä käytännön toteutukset kun vanhoja ajatuksiani vähän ravisteltiin. Esim. ekalla kerralla, loppuun uupuneena, tulin itku kurkussa vastaanotolle ja sanoin (täysin siihen uskoen) olevani lahjaton ja kyvytön alallani, huijarikusipää joka olen tähän asti pärjännyt naisellisilla avuilla mutta nyt on tullut seinä vastaan. Psykiatri ei uskonut höpinöitäni vaan totesi, että hän näkee kyllä että olen ihan loppu, ja että se vääristää ajatteluani voimakkaasti. Suositteli että itsekään minun ei kannattaisi ottaa kovin vakavasti nyt uskomiani ajatuksia. Oikeassahan se oli - kun aloin toipua, huonouden ja epäpätevyyden uskomukset hävisivät itsekseen.

Samoin tuo ajatus, että myös ajatuksiaan voi hallita oli minulle aika uusi. Minä en ollut tullut koskaan pysähtyneeksi miettimään edes koko juttua, kun oli niin paljon käytännön tekemistäkin elämässä. Ajatuksia nyt pyöri tietysti päässä mutta ennen burnoutia ne eivät olleet riittävän ahdistavia että olisin kauheasti niihin kiinnittänyt huomiota. Nyt oli pakko, koska juuri ne kaikki ajatukset piinasivat minua. Opin ihan itse tarkkailemaan ajatuksiani, kyseenalaistamaan niitä, ja myös vaihtamaan ajattelun aihetta tai hiljentämään ajattelun, jos meinasi käynnistyä joku rasittava hyödytön ajatusmylly taas.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista, ei ole ollut siiitä asti kun opettelin hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani. Jos en halua ajatella työtä, en ajattele. Jos pienikin siihen viittaava ajatus tulee päähän, niin sanon sille: ei, ajattelen nyt muita asioita ja katkaisen ko. ajattelun ennen kuin se alkaa  pyöriä. 

Jouduin opettelemaan tämän taidon saatuani burnoutin kovan työstressin takia. En pystynyt ennen lopettamaan edes iltaisin ja öisin kotona työasioiden ajattelua, ja se kuormitti minut ihan loppuun. Onneksi burnoutin takia psykiatrille passitettiin (sairaslomaa saamaan) ja hän huomautti siitä, että on ihan kognitiivinen taito joka on opeteltavissa, että oppii tiedostamaan ja hallitsemaan ajatuksiaan.

Kiinnostaa!! Miten sen taidon voi oppia? Opettelitko jotain tekniikoita jostain vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Huh, vähän ahdistaa täälläkin vanhempien luokse tehtävä kesäreissu. Äitini ei millään hyväksy sitä, että olisimme heillä viikkoa lyhyempää aikaa. Toissakesänä kävi niin, että oltiin sovittu olevamme heillä viikon; su-su ja itsellä alkoi perjantaina tulla fiilis että voiskin lähteä jo lauantaina kotiin sunnuntain sijaan. Äitini nosti tuosta ihan hirveän metelin, että "ette te voi vielä lähteä" joten oli vain pakko olla sunnuntaihin asti. Tilanne oli tosi ahdistava.

Tiedän tunteen. Mulla sama juttu vanhempien luona käydessä ja lisäksi äitini mm soittelee mua syömään vaikka olisin esim jollain lapsuudenystävälläni kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista, ei ole ollut siiitä asti kun opettelin hallitsemaan mieltäni ja ajatuksiani. Jos en halua ajatella työtä, en ajattele. Jos pienikin siihen viittaava ajatus tulee päähän, niin sanon sille: ei, ajattelen nyt muita asioita ja katkaisen ko. ajattelun ennen kuin se alkaa  pyöriä. 

Jouduin opettelemaan tämän taidon saatuani burnoutin kovan työstressin takia. En pystynyt ennen lopettamaan edes iltaisin ja öisin kotona työasioiden ajattelua, ja se kuormitti minut ihan loppuun. Onneksi burnoutin takia psykiatrille passitettiin (sairaslomaa saamaan) ja hän huomautti siitä, että on ihan kognitiivinen taito joka on opeteltavissa, että oppii tiedostamaan ja hallitsemaan ajatuksiaan.

Sulla on ilmeisesti ollut hyvä terapeutti. Minä hiljattain lopetin 9 kk kestäneen kognitiivisen psykoterapian, mutta ei siellä mitään taitoja opeteltu. Terapeutin ehdottamat myönteiset ajattelutavatkin olivat objektiivisesti arvioituna tosiasioiden vastaisia, siis itsepetosta. Muutaman hyvän kirjan sentään luin ongelmieni ymmärtämiseksi, mutta ratkaisua ne eivät tuoneet yhtään lähemmäksi. [Anteeksi off-topic.]

.

9 kk kognitiivista psykoterapiaa on vielä lyhyt aika. Ei ihme, jos et saanut siitä paljoa irti. Tietysti vaikuttaa terapeutin ja asiakkaan kemiat jne.

Joo, pitempi terapia olisi varmaan parempi, mutta tämäkin tuli aika kalliiksi kun jouduin maksamaan kaiken itse. Vaikka keskusteluyhteys terapeutin kanssa toimi, en usko pääseväni hänen kanssaan pitemmälle.

Tuttu tilanne. Minulla auttaa se, että matkustelen. Matkalla muistaa olevansa lomalla ja loma ei kulu huomaamatta ohitse. Ympäristönvaihto auttaa irtautumaan arkikuvioista ja unohtamaan työn. Kotona jumiutuu helposti puuhailemaan rutiineja ja loma kuluu hukkaan.

Tulee jotenkin surullinen olo, kun luen näitä juttuja miten omien vanhempien luona vieraileminen on raskasta.