Muita joiden lapsi tosi hyvä "lahjakas" jossain harrastuksessa.

Milloin sen huomaa jos lapsi erityisen hyvä tai lahjakas?

toivoisin omasta pojasta viisaampaa ja lahjakkaampaa kuin muu wtamisduunarisuku.

Minun lapseni näytelmä-harrastuksessaan.

Eli jollet saa takuuta siitä, että lapsestasi muovautuu Suomen mestari, et voi panostaa häntä kiinnostavaan harrastukseen?

Vierailija kirjoitti:

Milloin sen huomaa jos lapsi erityisen hyvä tai lahjakas?

toivoisin omasta pojasta viisaampaa ja lahjakkaampaa kuin muu wtamisduunarisuku.

Itse ainakin huomasin epäillä asiaa heti, kun lapsi oli aloittanut uuden harrastuksensa. Harrastaa muutakin, on niissä ihan hyvä, mutta ei erityisesti erotu porukasta. Tässä yhdessä harrastuksessa on ollut alusta asti "luonnonlahjakkuus" ja poikennut massasta. Lapsen kasvaessa ero muihin on vain lisääntynyt. Mietinnässä on kuinka paljon me perheenä panostamme lapsen harrastukseen (taloudellisesti ja ajankäytöllisesti).

Vierailija kirjoitti:

Eli jollet saa takuuta siitä, että lapsestasi muovautuu Suomen mestari, et voi panostaa häntä kiinnostavaan harrastukseen?

Ei vaan lapsi saa harrastaa mitä haluaa. Kyse siitä, että kuinka paljon käytämme koko perheen aikaa ja resursseja yhden lahjakkuuden "vaalimiseen". Esimerkiksi Kimi Räikkösen perhe antoi kaikkensa lapsen harrastukselle ja se kannatti (meillä ei sama laji todellakaan). Tuttava perhe on kiekkoperhe ja heillä elämä pöyrii sen ympärillä, nyt näyttää heillä siltä, että lapsi kiittää (ainakin se pelaava).

Vaakakupissa siis toisella puolella rento normaali lapsuus ilman suuria tavoitteita ja toisella puolella sitten se, että katsotaan kuinka pitkälle lapsen resulssit on (ammatti halutessaan, kysymys enemmänkin millä tasolla).

5 on ap

Meillä lapsi oli kaikissa harrastamissaan urheilulajeissa ihan heittämällä paras ja valitsi sitten itse lajikseen yhden kamalimmista eli telinevoimistelun, kilpatasolla mennään ja siellä on paljon muitakin lahjakkaita, tuolla tasolla ei enää lahjattomat pärjää. Luulisin, että lajivalintaan vaikutti tuo kilpailuhenkisyys ja lajin haastavuus. Itse olisin valinnut toisin vaan eipä ole minun harrastukseni, jumpatkoon :)

Jos lapsesta itsestä tuntuu, että tää on oma juttu, niin miksei panostaa niin paljon kuin resursseja on? Jos perheessä on toinenkin lapsi, joka kokee jonkun harrastuksen tärkeäksi niin saman verran panostusta hänen harrastukseen, eikä niin, että yksi nostetaan korokkeelle. Varsinkin, kun et voi ennustaa kuka heistä pärjää ja kuinka tulevaisuudessa.

Ymmärrän mitä ap ajaa takaa, koska osa harrastuksista on nykyisin joissain ryhmissä todella kalliita ja aikaa vieviä.

Miettisin itse päätöstä tehdessä esim.

- mistä harrastuksen raha on pois

- mistä harrastuksen aika on pois

- onko kouluun mahdollisuus panostaa kunnolla

- mitä harrastuksessa pärjääminen tarkoittaa, voiko harrastuksesta jopa tulla ammatti (esim muusikko)

- tuntuuko kaikki panostus myöhemmin hyvältä ja harrastus kivalta valinnalta, jos lapsi ei myöhemmin pärjääkään tai päättää lopettaa.

En koe, että mikään lapsen valitsema harrastus on hukkaanheitettyä rahaa. Kaikki on lisätietoa ja kokemusta, jota ei tarvitse myöhemmin sitten katua, ettei ole kokeillut.

Minun kaksi tytärtäni tanssissa. Lajiin panostetaan täysillä, koska tytöt itse niin haluavat. 11-vuotiaani tanssii yli 20 tuntia viikossa, hän on mukana ammattilaisuuteen valmistavassa ohjelmassa. 6-vuotias seuraa samoja jalanjälkiä ja tanssii 9 tuntia. Normaali, rento lapsuus? No ei, mutta tätä he rakastavat ja tässä he ovat hyviä, joten tätä he tekevät. 

No yleensäkin, jos henkilö on lahjakas jossain lajissa on hän hyvä kaikissa lajissa näin koululiikunta aikojani muistellen. En koskaan harrastanut mitään seuratasolla vaikka olin lahjakas liikunassa, ei ollut vanhemilla maksaa lisenssimaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap ajaa takaa, koska osa harrastuksista on nykyisin joissain ryhmissä todella kalliita ja aikaa vieviä.

Miettisin itse päätöstä tehdessä esim.

- mistä harrastuksen raha on pois

- mistä harrastuksen aika on pois

- onko kouluun mahdollisuus panostaa kunnolla

- mitä harrastuksessa pärjääminen tarkoittaa, voiko harrastuksesta jopa tulla ammatti (esim muusikko)

- tuntuuko kaikki panostus myöhemmin hyvältä ja harrastus kivalta valinnalta, jos lapsi ei myöhemmin pärjääkään tai päättää lopettaa.

Joo siis harrastuksesta voi tulla ammatti (ja jos tulee niin sitten siinä haluaisi olla mahdollisimman hyvä). Taloudellisesti raha olisi pois ns. väljästä rahasta (sijoitukset, matkat, tuhlaava elämäntyyli kuten ulkona syöminen, merkki vaatteet jne). Kouluun pystyy panostamaan tarpeeksi, uhratuksi tulee vapaa-aika ja perheen yhteinen aika (ilman tätä harrastusta). Toistaseksi vielä vapaa-aikaa on runsaasti ja lapsi elää täysin normaalia lapsen elämää, mutta tulevaisuudessa harjoitusmäärät suurenevat ja koulun vaatima tuntimäärä lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaksi tytärtäni tanssissa. Lajiin panostetaan täysillä, koska tytöt itse niin haluavat. 11-vuotiaani tanssii yli 20 tuntia viikossa, hän on mukana ammattilaisuuteen valmistavassa ohjelmassa. 6-vuotias seuraa samoja jalanjälkiä ja tanssii 9 tuntia. Normaali, rento lapsuus? No ei, mutta tätä he rakastavat ja tässä he ovat hyviä, joten tätä he tekevät. 

Siis 11v tanssii 20 tuntia? Millä tanssistudiolla on edes mahdollisuus tarjota noin paljon tunteja tuon ikäisille?

Tietenkin riippuu harrastuksesta, mutta aika monessa harrastuksessa tulee paketissa mukana se perheen yhteinen matkustelu, mistä olen nyt jo aikuisilta harrastaneilta kuullut vain positiivisia muistoja.

meillä poika oli 6-9 -vuotiaana aivan ilmiömäinen shakinpeluuta aloittaessaan. Nopeissa kellopeleissä. Hän oli välillä aikuistenkin joukkueissa pyydettynä tuuraajana. Itse ei ollut kiinnostunut viettämään la-päiviä lasten shakkimatseissa, vaan kävi pelaamassa vain yhtenä arki-iltana viikossa. Ei ollut myöskään kiinnostunut opiskelemaan syvempiä oppeja siirtotaktiikoista, eikä jaksanut keskittyä hitaampiin peleihin, vaan oli haka vain  kellotetuissa pikapeleissä. Lopetti juuri silloin kuin itse halusi. Kerho oli niin halpa, että sai lopettaa vähitellen, käydä silloin kuin huvitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaksi tytärtäni tanssissa. Lajiin panostetaan täysillä, koska tytöt itse niin haluavat. 11-vuotiaani tanssii yli 20 tuntia viikossa, hän on mukana ammattilaisuuteen valmistavassa ohjelmassa. 6-vuotias seuraa samoja jalanjälkiä ja tanssii 9 tuntia. Normaali, rento lapsuus? No ei, mutta tätä he rakastavat ja tässä he ovat hyviä, joten tätä he tekevät. 

Siis 11v tanssii 20 tuntia? Millä tanssistudiolla on edes mahdollisuus tarjota noin paljon tunteja tuon ikäisille?

Joo. En tiedä, kun ei asuta Suomessa, mutta eiköhän sieltäkin löydy sellaisia studioita joissa pääsee tosissaan treenaamaan.

Meidän lapsi on lahjakas motocrossissa. Aloitti 3v 10kk iässä ja on kohta 6v. Mietin samaa kuin sinä. Jo nyt menee kaikki rahat harrastukseen ja kilpailemaan pääsee vasta 10v iässä ja silloin sitä rahaa ja aikaa alkaa vasta menemäänkin kun joka viikonloppu pitäisi olla jossainpäin Suomea ajamassa kisoja. Syy miksi kaipaisin itse sitä kristallipalloa on lähinnä se, että jos lapsi oikeasti menestyy tässä lajissa, niin meillä ei ole rahaa häntä tukea... Olemme miehen kanssa miettineet, että ohjaisimmeko hänet toiseen harrastukseen (on hyvä jalkapallossa, sählyssä, tenniksessä) mutta motocross on ainoa laji mihin hänellä on oikea palo. Tässä on jo mietitty talon myymistä ja huonompaan/pienempään muuttamista, että jämärahoilla saisi asuntoauton ja rahaa varusteisiin. Kilpatasolla pitää olla myös sponsoreita, että on varaa ajella. Emme kuitenkaan vielä ole tehneet ratkaisuja, olimme molemmat nuorena lahjakkaita urheilijoita ja minun harrastukseni tyssäsi siihen, ettei rahaa ollut tarpeeksi (miehellä kiinnostus lopahti muuten vaan) ja itse olen niin katkera, etten halua lapselleni samoja fiiliksiä. Teen sitten varmaan kahta työtä, että saan motocrossin maksettua jos lapsi todella sitä haluaa harrastaa kilpatasolla asti... Mene ja tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaksi tytärtäni tanssissa. Lajiin panostetaan täysillä, koska tytöt itse niin haluavat. 11-vuotiaani tanssii yli 20 tuntia viikossa, hän on mukana ammattilaisuuteen valmistavassa ohjelmassa. 6-vuotias seuraa samoja jalanjälkiä ja tanssii 9 tuntia. Normaali, rento lapsuus? No ei, mutta tätä he rakastavat ja tässä he ovat hyviä, joten tätä he tekevät. 

Siis 11v tanssii 20 tuntia? Millä tanssistudiolla on edes mahdollisuus tarjota noin paljon tunteja tuon ikäisille?

Hävisikö se mun vastaus nyt johonkin. Mutta siis emme asu Suomessa, tosin eiköhän sieltäkin löydy sellaisia studioita, joissa pääsee treenamaan halutessaan ihan kunnolla.

Mun poika on hyvä jalkapallossa. Ei nyt mikään maailmanmestari, mutta on yksi joukkueensa parhaimmista pelaajista ja on tehnyt monta maalia peleissä. Kavereihin on ainakin tehnyt vaikutuksen. Tosin treenit on viitenä päivänä viikossa ja hän treenaa paljon vapaa-ajallaankin. Luutavasti motivaatio ja harjoittelu voi tehdä kenestä tahasta ihan hyvän lajissa kuin lajissa.