Miten voi päästä eroon ilkeästä ja väkivaltaisesta miehestä?
Mies on lasten isä ja taitava teeskentelemään fiksua ja filmaattista ulkopuolisille, mutta _todella ankara_ kotidespootti neljän seinän sisällä. En haluaisi sotkea mitään viranomaisia eroon mukaan. Mies itse uhkailee kaikenlaista inhottavaa sekä haukkuu, eikä pelkää ruveta väkivaltaiseksikaan (minua kohtaan). Miten pääsen hänestä eroamaan järkevästi ilman dramatiikkaa ja ilman kenenkään ulkopuolisen sekaantumista asiaan? Keskustelu ei auta, sillä mies suostuu vain huoltajuuden ja hoitovuorojen noin 50%/50%.
Kommentit (19)
Tuollainen tilanne nimenomaan vaatii ulkopuolisen tahon. Asiat alkavat järjestyä, kun mukana on viranomainen.
Hankit asunnon ja laitat eron vireille.
Sinuna koittaisin saada jotenkin esim. kuvattua (salaa) miehesi väkivaltaista käytöstä, jotta eron jälkeen voisit todistaa hänen todellisen luonteensa oikeudessa lasten huoltajuudesta. Hänet todettaisiin kyvyttömäksi hoitaa lapsensa, ja saisit mitä todennäköisimmin yksinhuoltajuuden. Kun olet jollain tavalla saanut kuvattua miehesi väkivaltaltaisen käytöksen, lähdet vaikka silloin kun miehesi on töissä omien vanhempiesi luokse ja ilmoitat hänelle, että koet olosi turvallisemmaksi muualla kuin kotona. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja toivon jo lastesi puolesta, että tulet saamaan yksinhuoltajuuden!
Hommaat kaikessa hiljaisuudessa kämpän ja lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tilanne nimenomaan vaatii ulkopuolisen tahon. Asiat alkavat järjestyä, kun mukana on viranomainen.
Totta, mieskin saa oikeutta ja sekopäinen mustamaalajanainen saa nenilleen.
Niin miksi ja miten pilasit liittonne?
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi ja miten pilasit liittonne?
Mieheni selittää, että olen huono vaimo, kun pyydän häntä tekemään oman osuutensa kotitöistä. Lisäksi hän moittii minua iästä ja ulkonäöstä (hän haluaisi maksimissaan 25-vuotiaan naisen, vaikka on itse lähes nelikymppinen). Mies muutenkin syyttää minua kaikesta mahdollisesta, vaikka hän itse syyllistyy juuri niihin asioihin, joista syyttää minua. Mies on minua vahvempi fyysisesti ja retuuttaa ja tönii mua mielin määrin sekä pakottaa/raahaa toiseen huoneeseen, jos sattuu haluamaan niin. En siis tiedä kaikkeen syytä itse edes. Se menee miehen mielialojen ja oikkujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tilanne nimenomaan vaatii ulkopuolisen tahon. Asiat alkavat järjestyä, kun mukana on viranomainen.
Totta, mieskin saa oikeutta ja sekopäinen mustamaalajanainen saa nenilleen.
Ongelmana on vain se, etten saisi kertoa kenellekään totuutta, vaan mies uhkaa kostolla, jos kerron totuuden ulkopuoliselle niin, että hän joutuu vaikeuksiin. Mies on uhannut kaikkea kamalaa, vaikka ne varmaan ovat pääosin vain uhkauksia. Mulle on kuitenkin ollut pahaksi se jatkuva raivareiden kuuntelu sekä uhkailujen kuunteleminen. Mies monesti karjuu ihan täysillä mun korvaan tai tekee nyrkit pystyssä "äkkiliikkeitä"/yrittää säpsäyttää tai pelastyttää. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. Alkaa olla voimat kohta loppu. Ja siis olen yleensä itse ollut järkevä, kärsivällinen ja neuvotteleva, mutta hän vastaa niihin alatyylisellä kielellä, haistattelee, uhkailee tai raahaa mut toiseen huoneeseen ja paiskaa oven kiinni. En kehtaa sanoa näistä kovin tarkkaan edes läheisilleni, kun hävettää, että se mun "unelmieni mies" osoittautui moiseksi kotihirviöksi. Ei mies itsekään nauti tilanteesta, mutta on kanssani lasten vuoksi ja velvollisuudentunnosta sekä kulissin takia. Meillä ei ole ollut yli kolmeen vuoteen seksiäkään, mutta en usko hänen pettävänkään. Häntä ei vain kiinnosta kuulemma seksi lainkaan.
Mies on muutenkin jotenkin "perustyytymätön" kaikkeen, aina pessimistinen ja negatiivinen. Aluksi hän osasi peittää sen kyllä hyvin. Jännä yksityiskohta on se, että lähes kaikissa lapsuuden valokuvissaankin hänellä on todella tyytymätön ja vihainen ilme (jo noin 1-2-vuotiaana -- en ole itse aiemmin edes nähnyt vastaavaa). Miestä kiinnostaa aidosti lähinnä raha ja sen ansaitseminen, valta, status, pelaaminen ja tv-sarjat. Mikään muu häntä ei oikeastaan edes kiinnosta. Perhe on lähinnä vain tavanomainen "pakollinen" paha hänelle, mutta hän ei suostu eroamaankaan, vaan kuulemma meidän pitäisi olla "yhdessä hautaan saakka".
Vierailija kirjoitti:
Hommaat kaikessa hiljaisuudessa kämpän ja lähdet.
Yritin tätä jo kerran, mutta ei onnistunut. :/ Nyt on toinen asunto hankinnassa, mutta mies haluaakin muuttaa sinne mukana. Mies on jo valmiiksi uhannut tärvellä sen uuden asunnon, jos en tee kaikkea niin kuin hän haluaa. Lisäksi mies on uhannut henkeäni (en usko että toteuttaisi oikeasti) sekä uhannut tuhota tavarani. Hän siis uhkailee kaikkea mahdollista, jonka uskoisi "tepsivän" minuun. Mikään ei ole hänelle pyhää. Hän jopa haukkuu omia vanhempiaan, vaikka myös mielistelee heitä.
Olethan googlannut narsistin? Saat paljon apua ja hyviä neuvoja. Pyri osoittamaan ulkopuolisille mikä mies on miehiään, he arvaten pitävät häntä erityisen kivana ihmisenä. Ilman viranopaisapua ei selviä etenkin jos on lapsia. Lähtemisen täytyy tapahtua salaa, se voi olla vaarallista. Miehen tekojen pimittäminen on väärinkäyttäjän eduksi.
Mun varmaan pitäisi puhua jonkun ammattiauttajan kanssa anonyymisti, mutta pelottaa, että siitä käynnistä jäisi merkinnät johonkin ja se olisi haitta huoltajuusneuvotteluissa. Mies on vaan saanut mut todella onnettomaksi...siis ihan todella onnettomaksi.
Ei sen tarvitse tietää sun uudesta asunnosta, idiootti.
Lähdet kävelemään, lapset mukaan ja ero voreille ja samalla huoltajuusvaatimus.
Jollet tee jotain, älä enää aloita näitä ketjuja, jooko.
Puhut parhaan ystäväsi kanssa. Ellei hän jo tiedä tilannetta.
Jälkeenpäin ihmettelet, että miten ihmeessä sut oli saatu vedettyä tuohon suohon.
Meillä vain järkättiin ystäväni kanssa siten, että mies kuvitteli itse jättävänsä minut ja hänelle oli vain hyväksi päästä minusta. Lapsista väänsi vain siksi, että halusi uhota minulle. Kun ilmoitin, että hän voi hoitaa lapset kaiket ajat, että voin ottaa heidät joka toinen viikonloppu, hän käänsi asian, että parempi että hän ottaa joka toisen viikonlopun.
Mun exä olisi varmaan uhkauksiaan toteuttanutkin, mutta kun hänelle kävi "hyvin" ja pääsi huonosta vaimosta eroon, niin mitä sitä kostamaan...
En uskalla, pelottaa, vinku vinku. Sä olet narissut tätä samaa stooria jo vuoden varmaan. Kukaan ei usko tätä enää.
Jaksan kyllä nomaalia arkea hyvin, mutta mies jotenkin vie multa tehokkaasti voimia antamatta mitään tilalle. Hän lannistaa minua, jos yritän päästä eteenpäin elämässäni sekä pilkkaa lähes kaikesta. Olin koulukiusattu lapsena ja mies toimii aivan samaan tapaan kuin koulukiusaajat, vaikka on jo keski-ikäinen. Aluksi hän ei lainkaan vaikuttanut sellaiselta ja nyt on vaikeaa pyristellä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Puhut parhaan ystäväsi kanssa. Ellei hän jo tiedä tilannetta.
Jälkeenpäin ihmettelet, että miten ihmeessä sut oli saatu vedettyä tuohon suohon.Meillä vain järkättiin ystäväni kanssa siten, että mies kuvitteli itse jättävänsä minut ja hänelle oli vain hyväksi päästä minusta. Lapsista väänsi vain siksi, että halusi uhota minulle. Kun ilmoitin, että hän voi hoitaa lapset kaiket ajat, että voin ottaa heidät joka toinen viikonloppu, hän käänsi asian, että parempi että hän ottaa joka toisen viikonlopun.
Mun exä olisi varmaan uhkauksiaan toteuttanutkin, mutta kun hänelle kävi "hyvin" ja pääsi huonosta vaimosta eroon, niin mitä sitä kostamaan...
Tuo olisi toimiva idea. Miten saisin miehen siihen uskoon, että hän itse olisi se, joka jättää minut ja että ero on hyvä asia? Oon itse liian tyhmänrehellinen osatakseni mitään ovelia kikkoja. Mutta sellainen tosiaan ratkaisisi koko tilanteen. Itse olen odotellut, että mies löytäisi jonkun toisen, niin asia menisi omalla painollaan.
Ja seurustelu aikana se oli maailman ihanin?