Miesystävä ei kosi, vaikka on luvannut että menemme naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin.

Minun mieheni kosi vasta, kun sanoin, että muutetaan seuraavana päivänä erilleen, ellei päätetä häistä. Se ei ollut mikään pelkkä uhkaus vaan tarkoitin sitä aidosti, olin täysin valmis eroon siinä vaiheessa.

Mies saa kaiken mitä haluaa sulta jo nyt ja silti takaportin auki, tuntee olevansa puoliksi sinkku. Hän ei koskaan kosi, ellei ole vaarassa menettää sua.

Olit kyllä itse maalannut itsesi nurkkaan tuollaisella toiminnalla. Miksi ihmeessä mies haluaisi naimisiin, jos naiset suostuvat asumaan yhdessä avioliitonkaltaisissa olosuhteissa!? Älkää hyvät naiset menkö tuohon halpaan, että ensin asutaan avoliitossa ja naimisiin mennään "sitten joskus".

Minä en ainakaan suostu menemään naimisiin kenenkään miehen kanssa ennen kuin olen asunut hänen kanssaan yhdessä ja siten selvittänyt että kelpaako hän minulle.

Vierailija kirjoitti:

Ollaanpas täällä jyrkkiä.. näinköhän minunkin mies pelaa vain aikaa? Yhdessä 6 vuotta ja mies tietää että haluaisin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Miten nyt edetä?

Voi olla niinkin, ettei mies koe olevansa valmis saamaan lapsia, ja siksi ei halua vielä hetkeen mennä naimisiin. Joko pelkää, että avioliitosta seuraa "lapsianytheti kun kerta naimisissa ollaan", tai itse näkee avioliiton niin, että naimisiin mennään vasta sitten kun aiotaan perustaa perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaanpas täällä jyrkkiä.. näinköhän minunkin mies pelaa vain aikaa? Yhdessä 6 vuotta ja mies tietää että haluaisin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Miten nyt edetä?

Voi olla niinkin, ettei mies koe olevansa valmis saamaan lapsia, ja siksi ei halua vielä hetkeen mennä naimisiin. Joko pelkää, että avioliitosta seuraa "lapsianytheti kun kerta naimisissa ollaan", tai itse näkee avioliiton niin, että naimisiin mennään vasta sitten kun aiotaan perustaa perhe.

Niin ja edetä voit vaan keskustelemalla rehellisesti asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ööööh, hänhän on jo kosinut, jos on pyytänyt sinua kanssaan naimisiin. 

Eihän tuossa missään kohdassa mainita että mies olisi pyytänyt naista naimisiin vaan aikonut joskus mennä naisen kanssa naimisiin...

Mies ei kosi, nainen ei saa kosia (miehen mielestä) ja siinä se.

Kuulostaa perusvittumaiselta vallankäyttäjältä. En menisi naimisiin vaikka kosisi tältä istumalta.

Suosittelen ap:lle seuraavaan mieheen siirtymistä. Mieti jos kaikissa muissakin asioissa tuo mies on noin epäkypsä ja kusipäinen?

Menen naimisiin mutta vasta kun kosin. Sinä et saa kosia. Heitä menemään moinen ääliö.

Aika itsekkäältä mieheltä kuulostaa. Oletko varma että haluaa lapsia? Ei välttämättä ole paras isä-ehdokki. Just saying. Itsekkään miehen kanssa on pirun vaikeaa hoitaa lasta ja kotia. Täyttä helvettiä suorastaan. Mieti tarkkaan onko tämä Elämäsi Mies.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kosi, nainen ei saa kosia (miehen mielestä) ja siinä se.

Kuulostaa perusvittumaiselta vallankäyttäjältä. En menisi naimisiin vaikka kosisi tältä istumalta.

Suosittelen ap:lle seuraavaan mieheen siirtymistä. Mieti jos kaikissa muissakin asioissa tuo mies on noin epäkypsä ja kusipäinen?

Menen naimisiin mutta vasta kun kosin. Sinä et saa kosia. Heitä menemään moinen ääliö.

Juuri näin. Ihan sama kuin mies sanoisi perheen perustamisesta haaveilevalle naiselleen että teen lapsia joskus kyllä, mutta vasta kun päätän niitä tehdä. Sinä et voi asiaan vaikuttaa eikä sinulla ole meidän lastensaamisen suhteen MITÄÄN sanavaltaa, et saa edes yrittää puhua lapsista. Sinä olet minun päätösten armoilla, mutta en aio sinulle ennakkoon kertoa koska päätän. Helvettiin tuollaiset ääliöt todellakin joutaa.

Ap. Haluatko tietää syyn sille miksi sinä et saa kosia? Jos kosisit, miehen olisi pakko vastata sinulle jotain kosintaan. Saisit silloin tietää totuuden, ja sitähän mies ei halua. Mies haluaa roikuttaa sinua odottamassa eikä halua sitoutua lopullisesti.

Olin itse aikalailla samassa tilanteessa muutama vuosi sitten: mun toiveissa oli avioliitto ja perhe, molemmista oli keskusteltu, miehen vastaus oli aina vakuutteleva joo, sit jokupäivä ja jotain huulenheittoa siihen kylkeen. Uskoin ja luotin, suhde oli lämmin ja hyvällä pohjalla, mies todella kunnollinen. Kun suhdetta oli kestänyt yli 4 vuotta ja 30 vuoden ikä kolkutella ovella, päämäärättömyys alkoi vähitellen ahdistaa ihan toden teolla. Yritin sekä puhua asiasta varovasti että kysyä ihan suoraan, jopa anelin että voisiko tässä nyt jonkun suunnitelman saada aikaan, mutta suhtautuminen oli aina sama: joojoo, joskus, ehkä piankin, heko heko. Lopulta lähdin. En niin kauniisti enkä tyylikkäästi kuin olisi pitänyt mutta niin vaan kävi. Mun pinna petti, en jaksanut enää odottaa että toinen päättää mitä haluaa. Ero oli aika kivulias mutta tajusin pian että se oli ainut oikea päätös. Mieskin myönsi tajunneensa lopulta oman päättämättömyytensä johtaneen eroon. Yllätyksekseni itsellenikin tapasin pian eron jälkeen nykyisen aviomieheni, jolla oli heti samat suunnitelmat ja nyt meillä on perhe. Eksäni elelee sinkkuna ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Olisi ollut minusta reilua kertoa hyvissä ajoin, että toiveet ei kohtaa, mutta arvelen että mukavuudenhalu esti.

Ikävä totuus on että miesystäväsi roikottaa sinua löysässä hirressä. Hän käyttää tuota kosintaprotokollaa perusteluna joka tietysti kuulostaa romanttiselta ja jollain pimeältä miehekkään miehen logiikalta, mutta on todellisuudessa se on pelkkä savuverho sille, miksi kosintaa ei tule: aikeita tai uskallusta ei ole. Hyvässä parisuhteessa pitäisi olla rehellinen toiselle ja sinunkin olisi reiluinta olla rehellinen miehelle. Kerro avoimesti, että haluat naimisiin ja että haluat tietää, onko miehellä samat suunnitelmat vai ei ja millä aikataululla. Jos vastaus on epämääräinen, voit todeta että teet omat johtopäätöksesi ja että on parempi lähteä. Viittä vuotta lyhyempikin aika riittää selvittämään, haluaako toisen kanssa perheen vai ei.

Ap:n tilanne on ikävä, mutta melko yleinen. Tuollaisia roikuttajamiehiä löytyy pilvin pimein. Mutta niiden kanssa ei auta jäädä yhteen, siinä pettyy itse vain.

5 vuotta on kyllä todella pitkä aika odotella että toinen tekee jotain! Miten muka kärsivällisyys kestää? Minulla ei kestäisi lainkaan, vuoden ehkä voisin epätietoisuudessa odottaa, en yhtään enempää. Sitä paitsi 5 vuodessa on parisuhteesta käyty jo kaikki se alkuihastus läpi, toisen tuntee jo läpikotaisin. Onko siinä vaiheessa edes enää sitä hinkua mennä himorakastavaisina naimisiin? Veikkaanpa että ei. Mies kusettaa sua ap. Jos suhde on jo noin pitkällä, mitä hyötyä siitä naimisiinmenosta on? Kaiken lisäksi paljon monimutkaisempaa erota.. Mun mielestä naimisiin mennään silloin kun ollaan juuri rakastuttu ja tultu siihen tulokseen että tässä se oikea ihminen on ,- mutta se on tietenkin vaan mun mielipide.

Nostan vanhaa.. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ap on päättänyt. Itsellä samanlainen tilanne, mutta en ole vielä pystynyt tekemään mitään radikaalia. Tässä sitä roikutaan ja odotellaan! Säälittävää, vai mitä?

Ei sitä kosintaan kannata loputtomiin odotella jos itseä kuumottaa. Viimeistään seuraavana karkauspäivänä kositte ukkoanne ja jos ei suostu niin uutta etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kiusallinen tilanne. Mies on mannyt lupaamaan, että pääset käsiksi miehen rahoihin, mutta homma ei vaan etene. Virallinen varmistus pitäisi kuitenkin saada mahdollisimman nopeasti, ettei mies ehdi muuttamaan mieltään.

Onhan se kumma, että nainen kuppaa aina miehen rahat eikä mies naisen rahoja. Kuinkakohan yleistä on se, että mies ottaa talolainan omiin nimiinsä ja maksattaa sen osin avopuolisollaan.  Sekin on loisimista, mut kun kyseessä naisen rahat niin eihän sillä väliä.