Poika erosi tytöstä, josta on tullut minulle rakas ystävä. Voinko soittaa?
Tuntuu pahalta ajatella, etten näkisi enää miniääni josta on tullut minulle hyvin rakas. Eivät olleet naimisissa, mutta olivat seurustelleet jo pari vuotta, ja tytöstä tuli kuin perheenjäsen. Tyttö on herttainen, välittävä ja mukava, ns. "vaimomatskua" ja niin kauniskin. En tiedä heidän keskinäisistä väleistään tai miksi erosivat. Voisinko tässä tapauksessa soittaa tytölle, ja ehdottaa tapaamista? Mun on jo nyt ikävä meidän keskustelujamme ja ystävyyttämme. Vai loppuuko myös meidän ystävyys väistämättä eroon pojasta?
Kommentit (15)
Tottakai voit soittaa.
Kerro tytölle, että arvostit välejänne ja ettet halua eron vaikuttavan niihin. Tyttö voi itse päättää, haluaako pitää jatkossa yhteyttä jne.
Kannattaa myös jutella pojalle ja kertoa, että haluaisit yhteyden säilyvän - älä siis ota yhteyttä tyttöön pojalta salaa.
Tottakai voit soittaa! Kyl se tyttö sit sanoo, jos ei halua enää nähdä. Mutta uskoisin, että haluaa, jos teillä on hyvin mennyt. Hän ei vaan välttämättä uskalla olla suhun yhteydessä. Eli ole se rohkea aikuinen ja soita! Nuorilla ei ole koskaan liikaa aikuisia elämässään.
Aika vaikea vastata tähän. Jos "miniä" ei ole ihan teini niin hänelläkin voi olla kiinnostusta pitää yhteyttä jos teitä yhdistää muukin asia kuin poikasi. Jos taas kyseessä 18-vuotias nuori nainen niin tuskin kannattaa haaveilla ainakaan pitkästä ystävyydestä. Toki voit soittaa kysyä asiasta.
Jos olette kaikki kypsiä aikuisia eikä ero tapahtunut riitaisissa merkeissä, niin kyllä mielestäni voit. Sinun pitää tosin pitää huolta, ettet puhu poikasi asioista tytölle etkä toisinpäin, eli kunnioitat heidän eropäätöstään, yksityisyyttään ja oikeutta omiin erillisiin elämiin. Etkä tietenkään agitoi heitä palaamaan yhteen, vaikka tyttö olisi ollut sinulle kuinka mieluinen miniäehdokas.
Ettehän te eronneet, joten siitäpä vaan.
Miniä on 25 - vuotta, eli ei ihan teini enää. Kiitos kannustavista viesteistä, kysyn pojan mielipidettä ja soitan sitten :)
Ap
Kunhan osaat kuulostella haluaako tyttö pitää yhteyttä enää anoppiin. Voi ystävyys toki toimia niin kauan kunnes tyttö löytää uuden pojan. Mutta älä yritä estää löytämästä uutta onnea tai yritä saada takaisin teille.
Mikä on poikasi kanta yhteydenpitoon?Taustalla voi olla ikäviä juttuja. Kiusallista pojallesi, jos pidätte yhteyttä. Hanki omat ystäväsi.
Mun mielestä ei välttämättä kannata pitää yhteyttä, mutta soittaa toki voi. Tietenkin, jos pojallesi se on TÄYSIN ok, niin ehkä siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Miniä on 25 - vuotta, eli ei ihan teini enää. Kiitos kannustavista viesteistä, kysyn pojan mielipidettä ja soitan sitten :)
Ap
Jes, tälle iso peukku! Pojan tuntemuksilla on tärkeä merkitys.
Toinen neuvo on että jos alat pitämään yhteyttä niin kunnioita sitä että ovat eronneet, vaikka kuinka tykkäisitkin ex-miniästä. Älä siis tuputa niitä yhteen, ja jos poika löytää uuden niin hyväksyt sen uudenkin miniän perheenjäseneksi.
Oma anoppi pitää yhteyttä edelleen miehen exään, koska ystävystyivät silloin kun nämä seurustelivat. Asia on kuitenkin enemmän kuin okei, anoppi tykkää mustakin yhtälailla eikä haikaile edellisen miniän perään (:D) ja miehen exäkin on mukava, mitä nyt pari kertaa olen häntä tavannut.
jännä ettet tiedä syitä eroon vaikka tuntuu että olitte läheisiä
Minäkin suosittelen, että kysäisisit ensin pojan mielipidettä asiaan. Jos hän on aivan rikki erosta, niin voi olla raskasta ajatella, että sinun ja tytön välit säilyvät ennallaan. Poika saattaa kokea olonsa ulkopuoliseksi.
Meidän äiti tekee tätä kaikille lasten exille. Heti eron jälkeen alkaa harras ystävyys. Käy eksien harrastelijateatteriesityksissä, vie syksyisin oman pihan omput ja hillot, tarjoaa kyytejä ja soittelee. Kohtelee paremmin kuin omia lapsiaan. Outoa minust, mutta minkäs teet kun ovat yhtäkkiä niin rakkaita.
Taustalla jotain outoa, alkoi pitää yhteyttä isän sukulaisiin vasta eron myötä. Joku pakko olla eron jälkeen "liittolainen"?
No et kyllä oikein voi. Kaunis ajatus, mutta harvassa perheessä toimii. On pidettävä vaan se oma perheenjäsen lähimpänä, vaikkei aina huvittais.