Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen entiselle "ystävälleni"
28.06.2016 |
M, jos tämä avaus osuu silmiisi, niin minua ei haittaa vaikka tunnistaisit että puhun sinusta.
Olimme "kavereita" yliopistossa vuosia sitten. Laitoin kaverin lainausmerkkeihin, sillä oikeasti käytit minua aina vain hyväksesi. Syyllistit, painostit ja kiristit olemaan kanssasi tekemisissä. Uhkailit itsemurhalla, jos en viettäisi kanssasi aikaa ja auttaisi sinua ongelmissasi. Rahaa en sentään suostunut sinulle lainaamaan, mutta valvoin öitä miettien ongelmiasi ja ohjaten sinua ottamaan yhteyttä erilaisiin auttaviin tahoihin. Saitkin apua mielenterveysongelmiisi. Kävin katsomassa sinua, kun olit hoidossa.
Arvaapa mitä? En olisi halunnut. Olit pelottava ja halusit vain pitää minua otteessasi. Olit hyvä manipuloimaan, ja minä kilttinä ihmisenä en osannut sanoa vastaan. Kun vietin kanssasi aikaa, puhuit aina vain itsestäsi. Minusta et edes halunnut tietää mitään, lukuun ottamatta heikkouksiani ja muita asioita, joita voisit käyttää minua vastaan. Kun menestyin opinnoissa sinua paremmin, väitit minua ylimieliseksi. Samalla vaadit saada kotitehtäväni nähtäväksi, että voisit "vähän katsoa mitä tehtävänannossa haetaan". Oikeasti kopioit kaiken suoraan omaksesi. Et koskaan kiittänyt avusta, jonka sait.
Sinulla oli tuttavuutemme aikana useita miesystäviä. Aina sinut jätettiin, ja aina käänsit raivosi minuun, uhkailit tappavasi itsesi ja syytit, että minä olin hylännyt sinut. Oikeastihan minun seurani ei kiinnostanut sinua silloin kun seurustelit. Enkä minä totta vie ottanut sinuun yhteyttä, sillä toivoin että jättäisit minut rauhaan.
Kun käytöksesi kävi röyhkeämmäksi ja röyhkeämmäksi, uskalsin lopulta etäännyttää itseni sinusta. En tullut enää kylään, enkä vastannut kaikkiin viesteihinkään. En tiedä saitko otteeseesi jonkun muun, mutta lopulta en enää kuullut sinusta. Olen onnellinen siitä. Paljon vaivaa se kyllä vaati, että väistelin sinua koulun käytävillä ja välttelin kursseja, joilla tiesin sinun olevan.
Nyt vuosien jälkeen tapasin sinut kaupungilla sattumalta. Ensin ajattelin, että ehkä muutaman sanan voi vaihtaakin, ehkä olet jollain lailla tervehtynyt. Hah, mikä harhaluulo! Keskustelimme n. vartin, ja sinä aikana kävi ilmi että olet edelleen se sama sairas ihminen kuin ennenkin. Tuon lyhyen keskustelun aikana onnistuit naljailemaan minulle kaikesta mistä vain keksit, ja mollaamaan kaikkia saavutuksiani. Kävit läpi myös entiset parisuhteeni, sisältäen pienimmätkin flirtit opiskeluaikana. Kysyit, missä entinen poikaystäväni on (jonka kanssa erosin jo silloin kun olimme vielä "kavereita"). Tämän kaiken teit nykyisen mieheni seistessä vieressä. Sait minut häpeämään itseäni aivan samalla lailla kuin ennenkin. Surkuttelit myös itseäsi ja sitä kun sinulla ei ole ystäviä eikä työpaikkaa.
Kun tiemme taas erosivat, olin raivoissani. Mieheni kysyi, kuka tuo sekopää oli. Loukkasit myös häntä. Tuliko sinulle hyvä mieli? Luulen, että tuli. Hetkellisesti. Samaa taktiikkaa käytit pitkään tuttavuutemme aikana. Mutta todellista mielenrauhaa se ei sinulle tuo. Tarvitset edelleen apua, mutta minä en ole valmis lähtemään siihen prosessiin mukaan.
Sanoit, että käydään kahvilla jonain päivänä ja jutellaan. En aio suostua vaikka laittaisitkin viestiä. Käytit minua pitkään hyväksesi, ja nyt vuosien jälkeen onnistuit erittäin tehokkaasti loukkaamaan minua jo lyhyen keskustelun aikana, ja yritit nolata minut mieheni edessä. Et ole hyvä ihminen.
Kommentit (33)
"olen liian kiltti lässynlää läpälää" Silti suollat paskaa netissä toisesta ihmisestä. Olet tossukka ja huomionkipeä, et kiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään että naistenkin kaveripiireissä on tämmöisiä kiusaajaloisia. Miesten parissahan eivät ole mitenkään harvinaisia nimittäin. Osa saattaa olla jopa tosi machoja ulospäin mutta juoruilevat ja käyttävät muutenkin akkamaisia taktiikoita ystäviensä elämän sekoittamiseen.
Juu kyllä tämä tarina on tosi. Ja todellakin suollan netissä ko. ihmisestä "paskaa", sillä kiltti olen ollut tarpeeksi kauan. Enkä vieläkään uskalla sanoa mitään suoraan, vaikka syytä olisi todellakin. Tyydyn jättämään hänet sikseen. Todella vihainen olen siitä, mitä hän puhui mieheni edessä. Onneksi mieskin näki heti, että normaali ihminen ei ole kyseessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä tämä tarina on tosi. Ja todellakin suollan netissä ko. ihmisestä "paskaa", sillä kiltti olen ollut tarpeeksi kauan. Enkä vieläkään uskalla sanoa mitään suoraan, vaikka syytä olisi todellakin. Tyydyn jättämään hänet sikseen. Todella vihainen olen siitä, mitä hän puhui mieheni edessä. Onneksi mieskin näki heti, että normaali ihminen ei ole kyseessä.
Ap
Voisit puhua tuolla ihmiselle suoraan, eikö se olisi parempi kuin kirjoittaa tänne?
Onneksi kuitenkaan kukaan ei tunne/tunnista teitä kumpaakaan........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä tämä tarina on tosi. Ja todellakin suollan netissä ko. ihmisestä "paskaa", sillä kiltti olen ollut tarpeeksi kauan. Enkä vieläkään uskalla sanoa mitään suoraan, vaikka syytä olisi todellakin. Tyydyn jättämään hänet sikseen. Todella vihainen olen siitä, mitä hän puhui mieheni edessä. Onneksi mieskin näki heti, että normaali ihminen ei ole kyseessä.
Ap
Voisit puhua tuolla ihmiselle suoraan, eikö se olisi parempi kuin kirjoittaa tänne?
Onneksi kuitenkaan kukaan ei tunne/tunnista teitä kumpaakaan........
En halua antaa itsestäni hänelle enää mitään. Tänne purin ajatuksiani, en usko että keskustelu päätyy hänen silmiinsä. Jos päätyy niin ehkä sekään ei ole katastrofi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä mitenkään vain ymmärrä, miten joku voi jäädä tuollaisen ihmisen uhriksi. Minusta uhriksi voisi jäädä, jos pelkää tämän "ystävän" esimerkiksi mustamaalaavan itsen aiheesta kaveriporukalle eikä halua sitä. Toisin sanoen jos on huono itsetunto, eikä kestä sitä, että muut näkisivät itsen virhellisenä ihmisenä, vaikka sitä me jokainen olemme.
Minulla oli tällainen "kiinnijääminen" erääseen ihmiseen, mutta ei tulisi mieleenikään jäädä naama pitkällä puhumaan hänen kanssaan sanaakaan, vaikka näkisimme luokkakokouksessa, kadulla tai ihan missä tahansa.
Miksi ap jäit juttelemaan sinua loukanneen ihmisen kanssa? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
"olen liian kiltti lässynlää läpälää" Silti suollat paskaa netissä toisesta ihmisestä. Olet tossukka ja huomionkipeä, et kiltti.
Samaa mieltä. Inhottaa kun kiltti ihminen ei osaa puolustautua ja sitten aggressioi muka oikeuteuksella, vaikka jokainen on vastuussa siitä, ettei kaveeraa noin nuijan kanssa. Jos siihen jää on itse vähän tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käskisin ap: n kuvaileman tyypin juosta pitkälle p*rseeseen! Oikein syvälle... En ikinä olisi niin tossukka, että sietäisin sellaista ihmistä sekuntiakaan!
Ihan pahinta on noi tyypit, jotka uhkailee itsemurhalla, jos et tee sitä tai tätä. On näitä, jotka on huomanneet, että sillä kortilla saa hyvin huomiota. Itselleni tuli vastaan tällainen, kun olin nuori ja kokematon. Lopulta selvisi, että tyttö pompotti isoa rinkiä näillä jutuilla. Selvisin, kun laitoin välit poikki kokonaan. Edelleen pelkään että tulee yhteydenottoja. Tänä vuonna tulikin, en reagoinut.
Oma tapani on, että jos kuka hyvänsä ottaa itsemurhan puheeksi, en ala itse tehdä diagnoosia siitä, onko hän tosissaan vai ei. Toimitan tapauksen välittömästi ammattilaisille. Minua ei kiinnosta miettiä yötä myöten missä mennään. Toisaalta sellainen ihminen, joka sellaisia puhuu, on jokatapauksessa hoidon tarpeessa. Saa luvan tehdä uhkailuistaan tiliä ammattilaisen kanssa. Oppii ainakin, ettei sellaisilla asioilla leikitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"olen liian kiltti lässynlää läpälää" Silti suollat paskaa netissä toisesta ihmisestä. Olet tossukka ja huomionkipeä, et kiltti.
Samaa mieltä. Inhottaa kun kiltti ihminen ei osaa puolustautua ja sitten aggressioi muka oikeuteuksella, vaikka jokainen on vastuussa siitä, ettei kaveeraa noin nuijan kanssa. Jos siihen jää on itse vähän tyhmä.
Oikeasti, ihan turha alapeukuttaa tätä totuutta. Kuka käski olla sen naisen seurassa sekuntiakaan, oikeasti, kuka? On ihan itsestä kiinni se asia. Ei ap ole oman hyvinvointinsa kustannuksella vastuussa kenestäkään, aivan älytän ajatuskin. On ihan oma valinta hyysätä ihmistä, joka ei selkeästi sitä ansaitse. Ihan oma valinta. Turha tulla valittamaan miten paha mieli tuli, kun ratkaisu olisi ollut koko ajan olemassa: kävele pois. Jätä se ihminen. Viis siitä, vaikka se tappaisi itsensä. Koska se ei ole koskaan muiden (jotka eivät KIUSANNEET häntä), vika. Ei koskaan.
Eihän tuommoiset ihmiset edes tajua käyttäytyvänsä noin muita kohtaan. Hyvä kirjoitus, muttei tavoita oikeaa yleisöä. Valitettavasti.
Mulla oli aikoinaan moinen ystävä. Hän löysi vakituisen miehen ennen mua ja huomasin kuinka paljon mulla alkoi elämä olemaan helpompaa. Pikku hiljaa silmät avautuivat siitä kaikesta paskasta mitä olin hänen takiaan käynyt läpi.
Meni puoli vuotta, kun mä tapasin nykyisen aviomieheni. Tälle kaverille tuli yks äkkinen tarve taas hengailla mun kanssa. Kun en aina halunnut, niin tokihan mua syytti sitten siitä, että annan miehen mennä ystävyyden edelle.
Tää tyyppi oli ovela, että manipulointi ja lyttääminen tapahtui kahden kesken. Olihan se mielinkielin kaikkien edessä ja paras ja hellusin kaveri, jota mulla on koskaan ollut.
Kuitenkin onnistuin karistamaan tuon kannoiltani ja sain kauan kuulla muilta kavereilta, että miksi mä olen ollut tyly ja julma tuota ystävää kohtaan. Katkaisin välit tuosta vaan, muutettiin työn perässä muualle, en pitänyt enää yhteyttä.
Meni 14 vuotta ja tuo otti yhteyttä FBkin kautta. Hän ehdotti tapaamista. Emmin ja emmin, mutta mieheni rohkas, mene ihmeessä. Käy tapaamassa, jospa vaikka olisi muuttunut. Ei jää ainakaan mietityttämään. Valitse paikka jostain josta on helppo päästä pois.
Meillä on välimatkaa parisen sataa kilsaa nykyään. Hän kutsui mua niille viikonlopuksi muistelemaan menneitä tai voisihan tulla meillekin. Ei kiitos. En edes tarkkaa osoitetta ole kertonut. Joten tehtiin treffit lapsuuden maisemissa (oltiin siis yläasteelta alkaen kavereita). Vanhassa tutussa ravintolassa ja se sisääntulo oli jo sellainen, että melkein pakokauhu iski. Mikään ei ollut muuttunut. Ulkonäköä myöten hän oli sama.
Ensimmäiseksi hän kauhisteli, että kuka ihme on saanut idean, että mä kasvattaisin pitkän tukan. Hän ei ollut varma sopiiko se mulle. Olin pukeutunut mekkoon, hän muistutti, että ennen mulla oli hyvä perä, että 501 se tuli oikeuksiinsa. Muistanko? Jep. Seuraavaksi mulla oli liian räikeä huulipuna. jne.
Myös parisuhteeni tuli puheeksi, "vieläkö sä olet Maken kanssa!? Me erottiin pari vuotta sitten Henkan kanssa. Koska eihän ole mitään järkeä olla saman ihmisen kanssa koko ikäänsä. Lyökö Make sua vielä?" What?! Ei ole aloittanutkaan. "Ihanko totta?! Voisin lyödä vetoa, että se olit sä, joka kärsit parisuhdeväkivallasta, kun olet noin mitään sanomaton. No, joo se taisi sitten olla Merja ja Jakke. Kun Merjahan on semmoinen mä haluun tyyppi, eihän sitä kukaan kestä.." ravintola raikui hänen juttujaan.
Kuuntelin tunnin (ehdin tilata ruokaa ja sai paskahalvauksen, kun tajus mun olevan vege) ja sanoin, että mun on nyt aika lähteä. Mä en enää jaksa kuunnella tätä paskaa ja sun erinomaisuuttasi. Sä olet todella raskas ihminen. Älä ota enää muhun yhteyttä.
Jäi sinne suu auki haukkomaan henkeään. Jotain viestiä se laittoi vielä FBn kautta, mutten lukenut blokkasin.
MÄ OLEN VAPAA!!! AP SÄ OLET VAPAA!!! Helpottava tunne. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"olen liian kiltti lässynlää läpälää" Silti suollat paskaa netissä toisesta ihmisestä. Olet tossukka ja huomionkipeä, et kiltti.
Samaa mieltä. Inhottaa kun kiltti ihminen ei osaa puolustautua ja sitten aggressioi muka oikeuteuksella, vaikka jokainen on vastuussa siitä, ettei kaveeraa noin nuijan kanssa. Jos siihen jää on itse vähän tyhmä.
Oikeasti, ihan turha alapeukuttaa tätä totuutta. Kuka käski olla sen naisen seurassa sekuntiakaan, oikeasti, kuka? On ihan itsestä kiinni se asia. Ei ap ole oman hyvinvointinsa kustannuksella vastuussa kenestäkään, aivan älytän ajatuskin. On ihan oma valinta hyysätä ihmistä, joka ei selkeästi sitä ansaitse. Ihan oma valinta. Turha tulla valittamaan miten paha mieli tuli, kun ratkaisu olisi ollut koko ajan olemassa: kävele pois. Jätä se ihminen. Viis siitä, vaikka se tappaisi itsensä. Koska se ei ole koskaan muiden (jotka eivät KIUSANNEET häntä), vika. Ei koskaan.
Silloin aikoinaan ajattelin että on viisainta pelata varman päälle etten vain joudu ottamaan toisen itsemurhasta syyllisyyttä päälleni. Nyt en edes pelkää että hän koskaan tappaisi itseään, eihän hän ole tosissaan ollut sen suhteen koskaan. Ihan en kehdannut kävellä ohi vaan, mutta sen lupaan itselleni että enää en hänelle puhu. Niin kauhea oli tämä tapaaminen. Hän ei muutu.
32, ihanaa että olit noin rohkea ja sanoit suoraan mitä ajattelet :) Rohkaiseva tarina. Ja hyvin tutulta kuulostaa tuo ulkonäön arvostelu ja sellaiset kommentit että "sinähän se omien sanojesi mukaan olit parisuhdeväkivallan uhri"...
Ap
Näytä tämä kirjoitus miehellesi tai kerro hänelle, että tietää minkälainen ihminen on kyseessä.