Perheessä kaksi alle kaksivuotiasta - onko pelkkää helvettiä?

kaksi alle 2-vuotiasta ja lisänä 4-vuotias. Olihan se helvettiä, mutta siitä selvittiin. Meillä vielä lapset sairastelivat paljon, taloyhtiössä oli iso remontti jne. Nyt tuntuu, että kun tuosta ajasta selvisin, selviän mistä vain.

Ja aika rankkaa... Toinen 2 kk ja toinen täyttää ihan just kolme. Hetkeksikään ei uskalla lapsia jättää samaan huoneeseen toistensa kanssa, isompi voi tahallaan tai tahattomasti satuttaa vauvaa. Mustasukkaisuutta, uhmakohtauksia yms pitkin päivää. Vauva jos mukanani niin isompi ei lähde metriäkään kauemmaksi vaan roikkuu jalassa kiinni koko aja. Yritä siinä sit tehdä ruokaa tai muita askareita.



...mutta onhan ne ihania....nukkuessaan...

Meillä oli vähän aikaa kolme alle kolmevuotiasta, yksönen ja kaksoset. Oli rankkaa aikaa ensimmäinen vuosi. Esikoinen oli virikehoidossa, muuten en olisi jaksanut pyörittää arkea. Alku oli aika kauheaa kyllä kun kaikki aika meni kahden vauvan perushoitoon 24h/vrk. Jossain vaiheessa alkoi helpottamaan. Kyllä se varmaan sujuu kahden eri-ikäisen pienenkin kanssa, mutta kannattaa miettiä turvaverkkoa ja apuja valmiiksi (siis jos nyt odotat toista pienellä ikäerolla ekaan).

Kun oli 3v kirkuva uhmaikäinen ja 1v tattiainen jolla ei ole mitään vaaran tajua ja joka rassukka otti isommastaan mallia ja kirkui kun oli jotain asiaa, niin se oli helvettiä. En tajua miten pinna jaksoikin venyä ja olla joustava.



Joskus olisi tehnyt mieli painaa ovi kiinni perässään ja vaan häipyä. Kumma miten ne omat rakkaat lapset voikin tuntua joskus rasittavilta. Siitä ei kukaan muuten etukäteen varoittanutkaan, että äitikin voi tuntea ärtymystä omia lapsiaan kohtaan.

Hankalaa ja vaikeaa joskus, mutta kakesta selvittiin. Nyt kun toinen 2 ja toinen 3.5v niin tuntuu todella oikealta ratkaisulta tehdä kaksi peräkkäin. turha murehtia etukäteen. Päivä kerrallaan.

Mutta nyt ne on 7 ja 8 ja on kamalia enkä suosittele kellekään.

Kun oli 3v kirkuva uhmaikäinen ja 1v tattiainen jolla ei ole mitään vaaran tajua ja joka rassukka otti isommastaan mallia ja kirkui kun oli jotain asiaa, niin se oli helvettiä. En tajua miten pinna jaksoikin venyä ja olla joustava.

Joskus olisi tehnyt mieli painaa ovi kiinni perässään ja vaan häipyä. Kumma miten ne omat rakkaat lapset voikin tuntua joskus rasittavilta. Siitä ei kukaan muuten etukäteen varoittanutkaan, että äitikin voi tuntea ärtymystä omia lapsiaan kohtaan.

Mutta nyt kun lapset 4 ja 5 ja itse voi nukkua viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa, en enää jaksa parin vuoden takaisia edes muistella.

Hyvin selviää, kun asennoituu niin!

vaan oikein mukavaa!! Meillä esikoinen 1v 10 kk kun toinen syntyi ja kaikki meni kuin tanssi, tai ainakin melkein ;) Nautittavampaa arkea kuin pelkän esikoisen vauva-aikana ;)

muuta ollut elämässä kuin lastenhoitoa. Syötä, pese, pue, nukuta ja aloita taas uudestaan. 24/7. Mutta ei se helvettiä ollut, rankkaa välillä mutta kyllä tulet selviämään ihan hienosti.