Millä oikeudella neuvola utelee tietoja parisuhteesta?

Kyllä me se voimavaralomake täytettiin ja puhuttiin miehen kanssa parisuhteen muuttumisesta ja seksielämän mahdollisista muutoksista. Siihen se jäi. Terkka ei udellut asiasta mitään. Olisi varmaan ollut keskustelukaverina, jos olisi haluttu, mutta tärkeintähän on, että vauvaa odottava pari puhuu asiat selväksi jo odotusaikana ettei tule niitä vauvavuoden turhia eroja. Samoissa lomakkeissa kyseltiin lapsuuden kodeista, koska halusi tai ei, niin vanhemmuuden mallit peilaavat aina myös sinne omaan lapsuudenkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hoitoalalla ja tiedän tasan tarkkaan, ettei terveydenhoitajan tutkinnolla riitä oikein ammattitaito pohtia kenenkään parisuhteen ongelmia. Se riittää raskauden ja vauvan asioihin, mutta muut on kyllä ihan mutua. Joten en henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hittoa jollekin oudolle hoitoalan ihmiselle kuuluu meidän parisuhteemme. Olen tarvinnut neuvolasta vain raskauteen liittyvät palvelut ja lapsen synnyttyä lasta koskevat ja minun jälkitarkastuksen. 

Sen terveydenhoitajan osaaminen varmaan riittää siihen, että osaa ohjata oikeaan paikkaan, jos jotain ongelmia on?  Ei tossa kyselyssä ole tarkoitus suorittaa mitään pariterapiaa siellä neuvolassa sen enempää kuin esim. ratkaista jonkun päihdeongelmia  (niistäkin kysellään). 

Itsekään en ole toistaiseksi tarvinut neuvolaa oikein mihinkään, voisin ihan hyvin stixailla ja mitata verenpainetta ihan kotonakin, mutta mua ei todellakaan haittaa, että näistä jutuista kysellään. Jos ei koske mua niin ohitan asian. Ihmiset on jotenkin käsittämättömän änkyröitä. 

Kyllä minä miin mieleni taas pahoitin..

Mieheni on ulkomaalainen ja asuimme vuosia ulkomailla. Nykyisin asumme Suomessa.

Terveydenhoitaja painosti kolmella (!!) eri käynnillä täyttämään voimavarakyselyn. Aina ilmoitin selvästi, että kaikki kunnossa ja parisuhde on mun ja mieheni välinen, se ei ulkopuolisille tahoille, kuten neuvolalle, kuulu.

Ulkomailla lastenlääkäri kehui lasta ja sanoi vaikkapa, että kylläpä olen säteilevän ja hyvinvoivan näköinen äiti. Käynnit oli piristäviä, vaikka välillä oli terveyshuolia ja koko perhe odotimme näitä tarkastuksia. Yleinen asenne vanhemmuuteen ja perhe-elämään oli positiivinen, kulttuuriin kuului lasten ihailu ja hemmottelu. Nautin tästä ilmapiiristä.

Suomessa sitten neuvolassa nenän eteen työnnettiin masennustesti ja terveydenhoitaja laski masennuspisteitä. No, hyvät pisteet sain. Tämä ei riittänyt, sitten piti täyttää voimavarakysely ja totesin, että melkoisen keskenkasvuinen ja kypsymätön täytyy olla, jos ei ymmärrä lapsen muuttavan elämää.

Lapsi myös sai lähetteen toimintaterapiaan, kun ei kuulemma "mitään osannut." En saanut olla huoneessa paikan päällä, joten en tiedä, mitä siellä tarkalleen tapahtui. Lapsi näytti surulliselta, terveydenhoitaja ärtyneeltä. No, toimintaterapiaan menimme, lapsi sai lähes täydet pisteet testistä ja toimintaterapeutti sanoi, ettei ymmärrä miksi lapsemme sai lähetteen, hänen potilaansa saavat jopa 100 pistettä vähemmän testistä.

Tajusin, että neuvolakäyntien ei tarvitse olla stressin ja ärsytyksen aiheita, joten pyysin ja sain vaihdon toiselle terveydenhoitajalle. Tämä uusi terveydenhoitaja on aivan ihana: kannustava, hyväntuulinen, empaattinen, huumorintajuinen ja neuvoo kysyttäessä, mutta koskaan ei tuputa. Lasten kanssa tarkastukset menee myös hyvin.

Vierastan ongelma- ja vikakeskeisyyttä. Vaikeita asioita voi käsitellä muullakin tavalla. En myöskään pidä ennakko-oletuksesta, että elämä lasten kanssa on raskasta ja parisuhde menee päin metsää. Tarkoitusperät näillä kyselyillä on toki hyvät, toteutus vain tökkii.

Jos olisin aina asunut Suomessa, tuskin ottaisin pulttia. Kiltisti vastaisin kaikkeen mahdolliseen. Ulkomailla tykästyin systeemiin, että perhe itse valitsee lääkärit erikoistumisen, osaamisen ja henkilökemioiden mukaan. Mitään henkilökohtaisia vuodatuksia ei tarvitse sisällyttää potilassuhteeseen.

Mieheni aluksi vierasti ideaa, että tuntematon terveydenhoitaja määräytyy meille summa mutikassa ja sitten hänelle pitäisi raportoida elämästämme henkilokohtaisiakin asioita myöten.

Mutta Suomessa ja suomalaisille tämä systeemi toimii! Maassa maan tavalla. :)

Nuo kyselyt on neuvolan henkilökunnan mieledtä vähintään yhtä kiusallisia kuin asiakkaiden mielestä. Thl:n asetus noita säätelee. Nythän uusimpana tuli vielä se että on pakko udella perheväkivallasta vaikka mitään epäilyä ei olisi.

Taustallahan tässä on se että jos vanhemmat voi huonosti niin lapsikin voi huonosti ja lapsiperheiden pahoinvointi on lisääntynyt, pienten lasten vanhemmat usein eroavat ja vanhemmat ovat väsyneitä jne. Thl:n ratkaisu tähän on löytää ns riskiperheet erilaisten kyselyiden kautta. Eihän ne kuselyt tietysti mitään auta jossei ole pysyvää ja luottamuksellista suhdetta siihen terkkariin. Ja jos taas on luottamuksellinen suhde niin mitään kyselyitä ei tarvi kun ihminen uskaltaa itekin sanoa jos hoku mättää.. Toinen ongelma että oikeesti mitään tukea esim pariterapiaa ei ole tarjolla niille jotka kyselyissä kiinni jää. Ei tietenkään ole tarkoitus että terkkari hoitais sun parisuhteen vaan se että ohjaisi sit perheet vaikka perheneuvolaan saamaan apua.

Kannattaa vaan kieltäytyä niistä lappusista, mulla se on toiminu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä eri tapoja on mielestäsi synnyttää? Käsittääkseni on vain yksi tapa ja vain jos se epäonnistuu, on varalla toinenkin, mutta silloin synnyttäjä on epäonnistunut naisena ja äitinä ja lapsi saa elämälleen surkeat lähtökohdat.

Se yksi on siis sektio. Mikäs se toinen on, neitseellinen?

Jesse ainakin sai huonot lähtökodat...

No eikö ole hyvä että jossain ollaan kiinnostuneita vauvaperheen hyvinvoinnista. Heti ruvetaan ikkasee jostain kysymyksistä. Tuli vaan mieleen sekin tapaus, kun 4-vuotta siepattuna ollut nainen sai apua ja paljastui poliiseille. Juuri neuvolassa alkoivat epäilemään, että naisella ei ole kaikki hyvin ja tekivät ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan tavallinen parisuhde. En vaan koe mitään tarvetta keskustella siitä ihmisen kanssa, jolla ei ole edes alkukantaista pätevyyttä miettiä ja analysoida kenenkään toisen parisuhteita. Jollain ammatti tai ammattikorkeakoulun lähihoitaja tai sairaanhoitajatutkinnoilla ei todellakaan pätevöidy tuollaiseen. Muutenkin on lähes pelkästään negatiivisia kokemuksia neuvolasta, silmien pyörittelyä, viisastelua, huokailua ja sellasta ihmeen "olen tätä 29 vuotta tehnyt, kyllä minä kuule tiedän ihan kaiken" tyyppinen asennoituminen ihan normaaleihin kysymyksiin. Lienee aiheellista siirtyä täysin yksityisen puoleen jatkossa - jos siellä vaikka ajateltaisi sitä asiakastakin. Kulttuurisidonnaista lienee tämäkin, en olisi halunnut palata takaisin Suomeen enkä ole ollenkaan sopeutunut muutenkaan takaisin suomalaisten pariin. Koen olevani elämänasenteeltani ja elämänkatsomukseltani enemmän entisen kotimaani kaltainen kuin vihaisten ja tympeiden suomalaisten kaltainen... 

Ymmärrän. Mikä maa teillä?

Onko yksin odottavalle mitään "voimavarakyselyä"?

Parisuhteen tilaa KUULUU kysyä, koska se vaikuttaa perheen hyvinvointiin ja neuvola voi tarvittaessa sitten ohjata vaikkapa parisuhdeterapiaan tai perheneuvolaan.

Avioerot kun ovat yleisimmillään juuri perheenperustamisen aikaan eli kun ensimmäinen lapsi on tuloillaan/ekan vauvavuoden aikana. Lapsen syntymä voi aiheuttaa kitkaa monella tavalla, ja siksi asiasta keskustellaan parien kanssa. Ihan hyvällä ja siinä määrin kuin kukin haluaa jutella.

Mutta yhdenkään pariskunnan seksinharrastuksen tavat eivät kiinnosta neuvolaa. Eikä niitä keneltäkään kysytä. Turha pelätä siis.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan tavallinen parisuhde. En vaan koe mitään tarvetta keskustella siitä ihmisen kanssa, jolla ei ole edes alkukantaista pätevyyttä miettiä ja analysoida kenenkään toisen parisuhteita. Jollain ammatti tai ammattikorkeakoulun lähihoitaja tai sairaanhoitajatutkinnoilla ei todellakaan pätevöidy tuollaiseen. Muutenkin on lähes pelkästään negatiivisia kokemuksia neuvolasta, silmien pyörittelyä, viisastelua, huokailua ja sellasta ihmeen "olen tätä 29 vuotta tehnyt, kyllä minä kuule tiedän ihan kaiken" tyyppinen asennoituminen ihan normaaleihin kysymyksiin. Lienee aiheellista siirtyä täysin yksityisen puoleen jatkossa - jos siellä vaikka ajateltaisi sitä asiakastakin. Kulttuurisidonnaista lienee tämäkin, en olisi halunnut palata takaisin Suomeen enkä ole ollenkaan sopeutunut muutenkaan takaisin suomalaisten pariin. Koen olevani elämänasenteeltani ja elämänkatsomukseltani enemmän entisen kotimaani kaltainen kuin vihaisten ja tympeiden suomalaisten kaltainen... 

Hmmm.. Ihan sanin kyllä sinun tekstistäsi vaikutelman, että olet vihainen ja tympeä.

Kuule, neuvolassa juttelet terveydenhoitajan, et sairaanhoitajan, saati lähihoitajan kanssa. Terveydenhoitaja-koulutus on nelivuotinen AMK-tutkinto.

Sitä paitsi, niin ne esim. mielenterveyspuolellakin hoitoa antavat sairaanhoitajat, jotka ovat erikoistuneet terapiatapaamisten pitoon. Potilaat siis eivät tapaa joka kerta psykiatreja.

Mutta joo, kenenkään kanssa EI ole pakko keskustella yksityiskohtaisesti parisuhteestaan, saati seksielämästään. Ap liioitteli todella vankasti.

Sen sijaan asiasta keskustellaan sen verran, että pariskunnalla on mahdollisuus miettiä, millä eri tavoin lapsen saaminen VOI parisuhteen dynamiikkaa muuttaa. Että ei sitten tule yllätyksenä se, miten hormonit ja väsymys vaikuttavat...

Samoin aiheen käsittely mahdollistaa sen, että JOS pariskunta katsoo aiheelliseksi, terveydenhoitaja voi ohjata heidät parisuhdeterapiaan tai perheneuvolaan. Sekin on toki täysin parin itsensä päätettävissä.

Minua ihmetyttää se, miten osa ihmisistä suhtautuu ihan hirveän epäluuloisesti jo siihen, että kaikille raskaana oleville annetaan valmennusta ja ohjeita tulevan varalle. Luuletteko, että vain te juuri olette kohteena? Että teitä vainotaan?

Sehän se on juuri suomalaisen neuvolajärjestelmän vahvuus ja hienous, että se on kattava, ja kaikilla synnyttäjillä on varallisuudesta riippumatta saada tukea ja opastusta. Jos katsotte, että juuri tietyn terkkarin kanssa ei synkkaa, terkkaria voi vaihtaa ja jos ette halua jostakin aiheesta syvällisesti jutella, niin sen voi sanoa ääneen.

Onhan tämä Suomeen sopeutuminen muutenkin ollut iso juttu. Puhuttiin jo miehen kanssa, jos palaisimme takaisin heti, kun mahdollista. Elämme vain minun tuloillani pääasiassa, joten talouspuoli saattaa olla haasteena paluun kannalta näin äitiyslomalaisen näkökulmasta. Säästin tähän äitiyslomaankin parin vuoden ajan.

Tuo ongelmakeskeisyys ahdistaa. Ex-Kotimaassamme oli itsestäänselvää, että parisuhde muuttuu, kun tulee lapsi, mutta ei sitä pidetty minään huonona juttuja, koska se lapsi on normaali jatkumo elämässä. Tosin siellä se seksi ei ollutkaan ehkä samanlainen tabu kuin täällä. Mieskin meinasi saada slaagin, kun palaute täällä Suomessa on ollut luokkaa "varokaa kuule, kun se parisuhde menee ihan pieleen heti, olette onnettomia ainakin vuoden! kannattaa tehdä sopimus ettei tule eroa ekan vuoden aikana, koska suhde romahtaa, seksielämä kuolee kyllä. varo vaan niin ei vuoteen ainakaan ole seksiä!" - kamalia pirunmaalailuja seinälle! Kai sen nyt tyhmempikin tajuaa, että suhde muuttuu ja seksiä ei voi olla enää heti, jos tekee mieli, mutta tarvitseeko sitä jo lähtökohtaisesti suhtautua niin negatiivisesti? että pahimman mahdollisen kautta "ettei sitten tule yllätyksenä"

Suomessa saa Huono Äiti - leiman myös äärimmäisen helposti. Ehdin jo tottumaan siihen, että lapset olivat osa arkea.. vaikkei omia lapsia edellisessä maassa ollutkaan niin olin kyllä tuttujen ja naapureiden lasten kanssa välillä, kun äiti käväsi kampaajalla tai omilla menoillaan. Olin tottunut siihen, että illallista syötiin porukassa joskus vielä 22.00 ja kenellekään ei olisi tullut mieleenkään, että tämä olisi Lasun paikka (Esko Eerikäinen tapaus). En uskalla ottaa lasta Suomessa edes ravintolaan mukaan, puhumattakaan olla klo 22 illallisella ja juoda lasin viiniä lapsen kanssa. Jäämme sitten varmaan kotiin ja lopetamme tämän perinteen myös. Olet myös Huono Äiti, jos et imetä (en pysty edes imettämään, fysiologinen syy. joudun puolustella tätä jo nyt, koska ilmeisesti muut ihmiset kokevat asiakseen puuttua tähän, vaikken ole edes synnyttänyt), jos haluat sektion... olen huono äiti täällä jo nyt. 

Ei ihme, että ekana törkätään masennustesti eteen - kuka tässä ilmapiirissä EI masennu? 

Kuulostaa hieman idealistiselta ajatella, että voimavarakyselyn perusteella osataan ohjata parisuhdeterapiaan... Terapiat on täynnä niillekin, jotka ovat ihan itse osanneet sieltä aikoja kysellä. Mitenkähän neuvolan ohjaus nopeuttaisi parisuhdeterapiaan pääsyä? Kyseessä lieneekin perisuomalainen säästövimman keskellä turvallisuudentunnetta synnyttävä ajatus, että kun on kysytty, on tehty velvollisuus ja ketään ei päästä syyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan tavallinen parisuhde. En vaan koe mitään tarvetta keskustella siitä ihmisen kanssa, jolla ei ole edes alkukantaista pätevyyttä miettiä ja analysoida kenenkään toisen parisuhteita. Jollain ammatti tai ammattikorkeakoulun lähihoitaja tai sairaanhoitajatutkinnoilla ei todellakaan pätevöidy tuollaiseen. Muutenkin on lähes pelkästään negatiivisia kokemuksia neuvolasta, silmien pyörittelyä, viisastelua, huokailua ja sellasta ihmeen "olen tätä 29 vuotta tehnyt, kyllä minä kuule tiedän ihan kaiken" tyyppinen asennoituminen ihan normaaleihin kysymyksiin. Lienee aiheellista siirtyä täysin yksityisen puoleen jatkossa - jos siellä vaikka ajateltaisi sitä asiakastakin. Kulttuurisidonnaista lienee tämäkin, en olisi halunnut palata takaisin Suomeen enkä ole ollenkaan sopeutunut muutenkaan takaisin suomalaisten pariin. Koen olevani elämänasenteeltani ja elämänkatsomukseltani enemmän entisen kotimaani kaltainen kuin vihaisten ja tympeiden suomalaisten kaltainen... 

Hmmm.. Ihan sanin kyllä sinun tekstistäsi vaikutelman, että olet vihainen ja tympeä.

Kuule, neuvolassa juttelet terveydenhoitajan, et sairaanhoitajan, saati lähihoitajan kanssa. Terveydenhoitaja-koulutus on nelivuotinen AMK-tutkinto.

Sitä paitsi, niin ne esim. mielenterveyspuolellakin hoitoa antavat sairaanhoitajat, jotka ovat erikoistuneet terapiatapaamisten pitoon. Potilaat siis eivät tapaa joka kerta psykiatreja.

Mutta joo, kenenkään kanssa EI ole pakko keskustella yksityiskohtaisesti parisuhteestaan, saati seksielämästään. Ap liioitteli todella vankasti.

Sen sijaan asiasta keskustellaan sen verran, että pariskunnalla on mahdollisuus miettiä, millä eri tavoin lapsen saaminen VOI parisuhteen dynamiikkaa muuttaa. Että ei sitten tule yllätyksenä se, miten hormonit ja väsymys vaikuttavat...

Samoin aiheen käsittely mahdollistaa sen, että JOS pariskunta katsoo aiheelliseksi, terveydenhoitaja voi ohjata heidät parisuhdeterapiaan tai perheneuvolaan. Sekin on toki täysin parin itsensä päätettävissä.

Minua ihmetyttää se, miten osa ihmisistä suhtautuu ihan hirveän epäluuloisesti jo siihen, että kaikille raskaana oleville annetaan valmennusta ja ohjeita tulevan varalle. Luuletteko, että vain te juuri olette kohteena? Että teitä vainotaan?

Sehän se on juuri suomalaisen neuvolajärjestelmän vahvuus ja hienous, että se on kattava, ja kaikilla synnyttäjillä on varallisuudesta riippumatta saada tukea ja opastusta. Jos katsotte, että juuri tietyn terkkarin kanssa ei synkkaa, terkkaria voi vaihtaa ja jos ette halua jostakin aiheesta syvällisesti jutella, niin sen voi sanoa ääneen.

Täysin epäpätevien ihmisten tekemät "voimavara-analyysit" eivät todellakaan kata yhtään sen enempää asioita, kuin sen tekemättä jättäminenkin. Koko systeemki on vain näennäinen tapa yrittää kattaa myös perheen hyvinvointia, vaikkei sillä ole tuontaivaallisen merkitystä miltään kannalta. 

Jos oikeasti halutaan tukea esimerkiksi parin seksielämää ja parisuhdetta, niin voisi ensisijaisesti keskittyä korjaamaan synnytysvauriot kattavasti ja hyvin, ja ottaa tosissaan kaikki synnytyksestä mahdollisesti koituneet ongelmat - tehdä parhaansa niiden minimoimieksi. Vai saako äiti Suomessa enää synnytyksen jälkeen olla itse halukas hyvään seksiin? 

Meillä oli lapsen kouluunmeno tarkastus ja saatiin täytettäväksi lappu, jossa todella paljon kysymyksiä. Ihan normikysymyksiä ja sitten nämä kuinka oaljon ruutuaikaa, nukkumaanmenot, syömiset, vanhempien päihteiden käyttö, kasvatustavat, hygieenia jne jne. Paperissa luki, että vastaaminen vapoaehtoista ja kysymyksiä voi jättää välistä. No, itse en jaksanut kaikkia miettiä ja jätin osaa vastaamatta, niin heti alkoi tivaus, entä tämä asia sitten ja tämä. Ja kun tämän ihmisen kohdalla kyse ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Minusta ei esim.perheen raha-asiat kuulu terkkarille, mitä tivasi. Myös nuoret ovat kokeneet monet tuollaiset kysymykset ahdistavina, vaikkei mitään salattavaa olekaan, niin silti. Varsinkin kun terkkarin oma lapsi on samalla luokalla omani kanssa, koki nuori tuon utelun vertailun omaan lapseen ja samoin pelkäsi terkkarin juoruavan tälle lapselleen asioita. Että kyllä neuvolat nykyään kyselee ja paljon. Ja se vapaaehtoisuus on sitten joko suoranaista tai vaivihkaisempaa painostusta vastaamiseen. Ymmärrän kyllä kyselyn tarkoituksen, enkä sinänsä sitä vastusta ja ehkä toimii isommilla paikkakunnilla, mutta pienillä, jossa kaikki tuntee kaikki, alkaa kysely pakostakin tuntua utelemiselta.

Sulla on vielä kulttuurishokki päällä. Ei siis kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja. :)

Mulla meni pari vuotta, että sopeuduin takaisin Suomessa elämiseen. Sun ajatukset kuulostaa niin tutuilta, been there done that. Kipuilin samojen asioiden kanssa. Nykyisin viihdyn täällä ihan hyvin. Kussakin maassa ja kulttuurissa on omat haasteensa ja rasittavuutensa.

Täydellinen maa Suomi ei todellakaan ole, mutta moni asia täällä on hyvin. Lapsiperheellisenä rakastan turvallisuutta ja vapautta liikkua ulkona ilman pelkoa kidnappauksista tai ryöstöistä. Ihanaa katsoa lasteni juoksua ja hyppimistä ympäriinsä vaikkapa perhosten perässä ja luonnossa samoilua.

Toinen suosikkini Suomessa on arjen sujuvuus. Byrokratia on ollut minimaalista ja ei tarvitse stressata naamakertoimia -virkailija hoitaa homman säädösten mukaan, vaikka nuttu olisi nurinpäin. ;) Edellisessä asuinmaassa virkailijat pitivät hauskaa maahanmuuttajien kustannuksella ja erityisen hauskaa oli viivytellä päätöksenteossa ja pompotella luukulta toiselle. Siinä sai olla kieli keskellä suuta ja toivoa, ettei joku mun ulosannissa tai pärstäkertoimessa provosoi virkailijaa.

Kolmas suosikkini Suomessa on, että täällä pyritään pitämään kokonaisvaltaisesti huolta ihmisistä. Mielestäni se määrittelee maan todella pitkälle, kuinka se huolehtii etenkin ns. heikommista. Suomessa syöpäsairaan perhe ei tarvitse anoa rahaa sairaalalaskuihin gofundme-sivuilla ja kehitysvammainen lapsi pääsee kouluun avustajan kera, eikä vietä päiviänsä tuoliin sidottuna pimeässä slummissa ilman mitään aktiviteetteja. Mun yksinhuoltaja-siskoni opiskelee korkeakoulututkintoa, lapsi kivassa päiväkodissa "ilmaiseksi" ruokailujen kera ja heidän kotinsa on todella viihtyisä. Ihan parhautta. :)

Tsemppiä sulle, ap! Kyllä se vielä hyväksi muuttuu. Ja jos asuminen Suomessa ei kerta kaikkiaan tunnu hyvältä, niin sitten etsitte teille paremmin sopivan asuinpaikan. :)

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä Suomeen sopeutuminen muutenkin ollut iso juttu. Puhuttiin jo miehen kanssa, jos palaisimme takaisin heti, kun mahdollista. Elämme vain minun tuloillani pääasiassa, joten talouspuoli saattaa olla haasteena paluun kannalta näin äitiyslomalaisen näkökulmasta. Säästin tähän äitiyslomaankin parin vuoden ajan.

Tuo ongelmakeskeisyys ahdistaa. Ex-Kotimaassamme oli itsestäänselvää, että parisuhde muuttuu, kun tulee lapsi, mutta ei sitä pidetty minään huonona juttuja, koska se lapsi on normaali jatkumo elämässä. Tosin siellä se seksi ei ollutkaan ehkä samanlainen tabu kuin täällä. Mieskin meinasi saada slaagin, kun palaute täällä Suomessa on ollut luokkaa "varokaa kuule, kun se parisuhde menee ihan pieleen heti, olette onnettomia ainakin vuoden! kannattaa tehdä sopimus ettei tule eroa ekan vuoden aikana, koska suhde romahtaa, seksielämä kuolee kyllä. varo vaan niin ei vuoteen ainakaan ole seksiä!" - kamalia pirunmaalailuja seinälle! Kai sen nyt tyhmempikin tajuaa, että suhde muuttuu ja seksiä ei voi olla enää heti, jos tekee mieli, mutta tarvitseeko sitä jo lähtökohtaisesti suhtautua niin negatiivisesti? että pahimman mahdollisen kautta "ettei sitten tule yllätyksenä"

Suomessa saa Huono Äiti - leiman myös äärimmäisen helposti. Ehdin jo tottumaan siihen, että lapset olivat osa arkea.. vaikkei omia lapsia edellisessä maassa ollutkaan niin olin kyllä tuttujen ja naapureiden lasten kanssa välillä, kun äiti käväsi kampaajalla tai omilla menoillaan. Olin tottunut siihen, että illallista syötiin porukassa joskus vielä 22.00 ja kenellekään ei olisi tullut mieleenkään, että tämä olisi Lasun paikka (Esko Eerikäinen tapaus). En uskalla ottaa lasta Suomessa edes ravintolaan mukaan, puhumattakaan olla klo 22 illallisella ja juoda lasin viiniä lapsen kanssa. Jäämme sitten varmaan kotiin ja lopetamme tämän perinteen myös. Olet myös Huono Äiti, jos et imetä (en pysty edes imettämään, fysiologinen syy. joudun puolustella tätä jo nyt, koska ilmeisesti muut ihmiset kokevat asiakseen puuttua tähän, vaikken ole edes synnyttänyt), jos haluat sektion... olen huono äiti täällä jo nyt. 

Ei ihme, että ekana törkätään masennustesti eteen - kuka tässä ilmapiirissä EI masennu?