Maatilojen emännät! Vertaistukea kiitos..

Tsemppiä kaikille maatilojen emännille! Itselläni on sellainen tausta, että olen syntynyt maatilalle ja viettänyt siellä osan lapsuutta. Eli joku käsitys on millaista arki maalla on. Nykyään olen yrittäjän vaimo. Mies on aina töissä ja haalii töitä vaikka ei olisi rahallisesti pakko. Meillä lapset kaipaa isää, mutta tämä ei tunnu tajuavan asiaa, tai sitten ei halua tajuta... Työ ja ura ovat hänelle kaikki kaikessa.

Meillä monesti se tilanne, että kesäpaikkoihin reissataan minun kesälomallani (minä ja lapset), mutta mies jää töihin. Tänäkään kesänä mies ei aio pitää yhtään kesälomaa. Myönnän, että ärsyttää :(

Minä liikuin myös paljon lasten kanssa, kun olivat pieniä. Olihan se rankkaa, kun olit aina se ainoa vanhempi..mutta niin olen nytkin, kun olen yh.

Ja tuo laajentaminenkin on valinta kysymys.  Ei meillä nyt revitä seiniä leviämmälle, kun huomisesta ei kukaan tiedä mitään. Nyt pitää jokaisen euron sijoitus kyllä miettiä, eritoten maatilalla. Ajat voivat mennä jopa huonompaan suuntaan ja jos terveyden kanssa on  ongelmia, en suosittele ylenmääristä reuhkaamista. Maatilalla ei työ lopu koskaan. Ja joskus se tilan ulkopuolella töissä käynti on myös oman jaksamisen kannalta hyvä vaihtoehto. 

Minä myönnän, menin usein töihin levähtämään, kun tilalla meni ihan yötämyöten ja ei päivää toisesta erottanut. Nykyään osaan olla armollisempi itselle ja muille..

Pankaapa muuten merkille asia, jos koneet pannaan parkkiin illalla pääsääntöisesti kymmeneen mennessä ja aloitetaan seitsemältä aamulla, on konerikkoja vähemmän ja työt sujuvat jouhevammin.. Meillä tähän siirryttiin, kun meinasi järki sumeta. Ja on muuten tulleet työt tehtyä ja konerempatkin vähentyneet huomattavasti, vaikka ikäloppuja alkavat olla.

Miksi vertaat muihin? Jos minä näen kauppakeskuksessa muita tilallisia, niin kyllä siinä todella usein on äiti ja lapset paikalla, kun isä on jäänyt kotiin töihin. Mutta onko se sitten niin kamalan kurjaa? Meillä on lasten kanssa ihan mukavaa ostoksilla ilman isääkin. Käydään kahvilla, ettei tule väsy ja nälkä. Nautitaan siitä mitä meillä on eikä keskitytä siihen mitä jollain muulla on.

Tietysti jos isä ei ikinä ollenkaan vietä aikaa lasten kanssa, niin on aika keskustella asiasta vakavasti. Moni maalaismies on myös melko vahvasti introvertti, joten eivät he edes halua lähteä jonnekin ihmisten ilmoille rientoihin. Mutta kuten moni on sanonut, niin näkevät lapsia päivittäin ja monta kertaa päivässä. Kannattaa tehdä joitain periaatteita, joita pyrkii noudattamaan. Juuri tuollaisia kuten joku yllä, että isä yrittää osuttaa kahvitaukonsa samaan aikaan, kun lapset ottaa välipalaa. Yhteisten ruokahetkien merkitystä ei pidä aliarvioida.

Sinun pitää ap huolehtia itse omasta jaksamisestasi. Ole itsenäinen ja ota vastuu itsestäsi. Älä odota ja toivo, että mies tekee sitä ja tätä mitä sinä määräät. Mies on aikuinen ihminen, joka tekee omat päätöksensä. Ja sinä teet omasi. Niihin sinun päätöksiisi sinä pystyt vaikuttamaan, joten tee sellaisia päätöksiä, jotka ovat sinulle hyviä.

Mun mies ei ole maanviljelijä, joten sitä ei siis kaivata. Aaamulla se lähtee töihin klo 7.00, palaa töistä klo 18.00 aikaisintaan, usein käy salilla ennen kotiintuloa ja palaa vasta klo 20.00 jälkeen, kun lapset jo menee nukkumaan. Viikonloppuisin sillä on harrastuksensa ja pelinsä, joista ei voi luopua.

Mutta se on paljon parempi isä kuin maanviljelijä, koska se käyttää aikansa itsensä ja kroppansa kehittämiseen eikä siihen, että perhe saa leivän pöytään.

Kivoja kommentteja, kiitos niistä kaikista :)

Nyt on vain tälläinen hetki menossa, kohta se taas unohtuu. On kai se luonnollista välillä ärsyyntyä.

Asiat voisi olla paremmin mutta myös huonommin. Kyllä mieskin puhuu paljon siitä miten menee paljon ohi lasten elämästä ja se harmittaa. Kyllä se syö miestäkin kun on isoin työtaakka menossa juuri silloin kun lapset on pieniä.

Tulee vain näitä hetkiä näinä epävarmuuden aikoina. Sitä toivoisi että ne ihan loppupeleissä tärkeimmät asiat eli perhe voisi hyvin.

Kyllä mä tiedän että ne ajat kun hommat luistaa hyvin, menemättä yötä myöten ja rahaakin voi jäädä tilille on tulossa vielä joskus. Mutta ei kai se väärin ole toivoa että silloin kun ne lapset on pieniä niin olisi elämä seesteisempää ja taloudellisesti turvatumpaa.

Olen koko ajan puhunut pienistä lapsista, lapset on ikähaarukassa 2-9 vuotta. Jos joku sitä ihmetteli.

Joku vertasi myös siihen että esim rekkakuskit voi olla viikon poissa. Mun isä oli töissä lähtien sunnuntaina ja tuli perjantai-iltana, vietti kuitenkin kotona ne 2 päivää meidän lasten kanssa. Ei me siitä kärsitty, aina tiedettiin milloin isä tulee kotiin.

Meillä tämä kuopus unohti isänsä viime kesänä. Saattoi mennä parikin viikkoa ettei isä nähnyt vauvaa hereillä ollenkaan, loppukesästä vauva huuti ja vierasti jos isän näki. Nytkin kun pienimmät on päivähoidossa, voi mennä monia päiviä etteivät näe isää ollenkaan. Lapset menee nukkumaan jo ennenkuin isä kotiutuu ja aamulla herätessä isä on jo lähtenyt.

Älkää huoliko, en minä näitä mieti 24/7. Välillä vaan iskee haikeus ja ärsyyntyy asioista joille ei mitään juuri nyt voi. Kovasti teemme töitä helpomman ajan eteen mutta hetkessä ei kaikkea saa.

En ihan allekirjoita sitä etteikö asioille voisi tehdä mitään juuri tässä ja nyt.

Erityisesti silloin kun lapset oli pieniä, isä keskeytti useinkin työt hetkeksi kun lapset häntä tarvitsivat. Nykyään isompina isän on ehkä helpompi sanoa että katsotaan asiaa illalla, huomenna tai viikon päästä kun töitä ei ole ihan näin paljon kuin nyt. Tosin nyt aina se pieni hetki ei ehkä samalla tavalla riittäisikään kun halutaan lähteä jonnekin kauemmas esim. huvipuistoon tai muualle.

Olen itse maatalossa kasvanut ja ei meillä isä tosiaan ikinä lähtenyt meidän kanssa huvipuistoon tai ei olla yhteisillä lomilla käyty. Ei sellaiseen ole ollut aikaa / isällä kiinnostustakaan. Sen sijaan maatalousnäyttelyistä on pienestä pitäen yhteisiä muistoja, pienenä vietin paljon aikaa isän kanssa peltotöissä (istuin koko päivän traktorissa mukana kynnöissä ja seisoin puimurissakin tuntitolkulla) äidin käydessä tilan ulkopuolella töissä.

En ikinä ole ajatellut ettei meillä olisi ollut yhteistä aikaa, kun nimenomaan olen aina mukana saanut olla. Ja viihdyin mainiosti noissa puuhissa, juoksin perässä pitkin pihaa töissä ja välillä omissa leikeissä / isovanhempien valvonnassa. Ja kasvaessa on sitten oikeasti ollut vähän apuakin siinä mukana pyöriessä.

Kannattaa hommata työtön mies. Sillä on kaiket päivät aikaa rassailla mopoja poikien kanssa.

Ei muidenkaan palkansaajaperheiden elämä ole ruuhkavuosissa mitenkään leppoisaa ja taloudellisesti turvattua. Se on ihan muillakin sitä, että lapset ovat pieniä ja juuri samaan aikaan vanhemmat panostavat uraan, jos haluavat siinä mihinkään edetä.

Ja ihan samanlaista se on palkansaajaperheissä, ettei isää näe, jos isä on vuorotyössä ja lapset päivällä päiväkodissa. Miksi teillä on lapset päiväkodissa, kun olisi mahdollista olla vielä kotona kotihoidontuella? Jos lapset olisivat kotona, niin näkisivät isää päivän mittaan. Eihän vika ole isän työssä, jos lapset ovat muualla.

Näetkö sinä vaivaa sen eteen, että lapset näkisivät isäänsä? Minä olen vauvasta asti vienyt lapsia isän traktorin kyytiin. Tai isä on ottanut päiväruualta lapsia kyytiin, ja jos mukana on niin pieniä, jotka eivät jaksa pitkään olla kyydissä, niin olen käynyt hakemassa pellolta pois sitten vähän ajan päästä.

Ei vastuu ole pelkästään isän. Eikä ainoa asia, jossa voidaan joustaa, ole isän työ. Menestyvillä tiloilla koko perhe puhaltaa yhteen hiileen. Kai haluat lapsillesi menestyvän tilan sitten, kun he ovat aikuisia? Se työ mitä sinä nyt teet, on tulevaisuudessa sinun lastesi hyväksi. Jos haraat vastaan, niin tila ei kehity sellaiseksi mistä olisi lapsillesi mitään iloa.

Vierailija kirjoitti:

Näetkö sinä vaivaa sen eteen, että lapset näkisivät isäänsä? Minä olen vauvasta asti vienyt lapsia isän traktorin kyytiin. Tai isä on ottanut päiväruualta lapsia kyytiin, ja jos mukana on niin pieniä, jotka eivät jaksa pitkään olla kyydissä, niin olen käynyt hakemassa pellolta pois sitten vähän ajan päästä.

Ei vastuu ole pelkästään isän. Eikä ainoa asia, jossa voidaan joustaa, ole isän työ. Menestyvillä tiloilla koko perhe puhaltaa yhteen hiileen. Kai haluat lapsillesi menestyvän tilan sitten, kun he ovat aikuisia? Se työ mitä sinä nyt teet, on tulevaisuudessa sinun lastesi hyväksi. Jos haraat vastaan, niin tila ei kehity sellaiseksi mistä olisi lapsillesi mitään iloa.

En ole ap mutta pakko vastata tähän. En minä vienyt lapsia isälleen työmaalle, kaikissa traktoreissa ei ole apparin penkkiä ja vaikka olisikin niin mitä iloa vauvalle on istua kyydissä jossain kynnöspellolla, helteessä, kiireen keskellä? Minulla oli myös kädet täynnä tekemistä kotona, ei ollut aikaa tuollaiseen. Kun olin kotihoidotuella, keskityin vauvaan mutta hoidin tilan paperityöt, ruokahuollon pellolle tai milloin mihinkin, hoidin kaikki juoksevat asiat ja tilaukset. Sekä pikkuhommiin pääsemisen mukaan osallistuen.

Tuskin muutkaan vaimot vie vauvaa ja taaperoita miehen työpaikalle?

Jos vaimo käy päivät jo töissä, hoitaa yksin kodin ja juoksevat asiat, tuskin paljoa kiinnostaa norkoilla miehen työmaalla muulla aikaa.

Maatilalla tehdään paljon muutakin kuin istutaan traktorin kopissa. On paljon vaarallisia alueita ja rakennuksia kuten kuivaamo. Kiireaikaan painetaan hommia, lapset on aina turvallisuusriski kuten tietysti on töitä joihin lapsia ei todellakaan oteta mukaan heidän turvallisuuden takia.

Minulle ihmeteltiin miksi lapsemme on hoidossa vaikka teemme töitä kotona. Moniko pitäisi ryömiväisikäistä ulkohommissa päivän? Meillä oli siihen aikaan sivuhommina polttopuun tekoa, ne tehtiin ulkona isoilla koneilla. Mihin lapset olisi pitänyt laittaa? Millä välin teet töitä kun pitää vahtia lapsia? Ei ihmiset muillakaan työpaikoillaan pidä lapsia mukana, maanviljelijä ei ole eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Ei muidenkaan palkansaajaperheiden elämä ole ruuhkavuosissa mitenkään leppoisaa ja taloudellisesti turvattua. Se on ihan muillakin sitä, että lapset ovat pieniä ja juuri samaan aikaan vanhemmat panostavat uraan, jos haluavat siinä mihinkään edetä.

Ja ihan samanlaista se on palkansaajaperheissä, ettei isää näe, jos isä on vuorotyössä ja lapset päivällä päiväkodissa. Miksi teillä on lapset päiväkodissa, kun olisi mahdollista olla vielä kotona kotihoidontuella? Jos lapset olisivat kotona, niin näkisivät isää päivän mittaan. Eihän vika ole isän työssä, jos lapset ovat muualla.

Et taida todellakaan tietää maatalon elämästä mitään. Kotihoidontuki ei auta siihen, että hommat pitää hoitaa. Teetkö sinä töitäsi pienten lasten pyöriessä jaloissa?

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan samanlaista se on palkansaajaperheissä, ettei isää näe, jos isä on vuorotyössä ja lapset päivällä päiväkodissa.

Onko sulla kokemusta sekä vuorotyöstä että oman karjatilan pidosta? Mulla on, enkä missään nimessä voi sanoa, että se olisi samanlaista. Töiden määrä ja aikataulu vaihtelee ihan tilakohtaisestikin todella paljon. Keväästä syksyyn maatilalla on minun kokemukseni mukaan huomattavasti rankempaa, talvella taas olen kokenut maatilan omalla tavallaan helpommaksi. Vaikka vapaapäiviä ei juurikaan ole, arkenakin valoisan aikaan pystyy ottamaan muutaman tunnin vapaata ja viemään lapset pulkkamäkeen, tästä mahdollisuudesta nautitaan täysillä. Kotoa ei voi olla pois pitkiä aikoja tai harvoin edes kokonaista päivää, mutta pienempiä menoja ajatellen päivissä on usein vapautta, kun saadaan sumplia puolison kanssa, miten työtunnit eri päiville ja keskenämme jaetaan. Kesällä töitä taas voi olla aamukuudesta puoleen yöhön ja parin tunnin unien jälkeen lähdetään avustamaan poikimisessa, seuraavasta vapaapäivästä ei mitään tietoa ja suunnitelmat muuttuu säiden mukaan. Suomen kesä tuntuu joskus loputtoman pitkältä. 

Tsemppiä aloittajalle. Käytättehän vuosiloman lisäksi mahdollisuuden tuettuun lomitukseen? Sillä saa jokusen vapaapäivän lisää kohtuuhintaan. 

Ja tsemppiä myös kaikille muille ruuhkavuosia eläville vanhemmille, ei me täällä maalla kuitenkaan sentään kuvitella, että elämä kaikkien muiden ammattien edustajilla olisi pelkkiä vapaapäiviä, kesälomia ja tasaista rahavirtaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan samanlaista se on palkansaajaperheissä, ettei isää näe, jos isä on vuorotyössä ja lapset päivällä päiväkodissa.

Onko sulla kokemusta sekä vuorotyöstä että oman karjatilan pidosta? Mulla on, enkä missään nimessä voi sanoa, että se olisi samanlaista. Töiden määrä ja aikataulu vaihtelee ihan tilakohtaisestikin todella paljon. Keväästä syksyyn maatilalla on minun kokemukseni mukaan huomattavasti rankempaa, talvella taas olen kokenut maatilan omalla tavallaan helpommaksi. Vaikka vapaapäiviä ei juurikaan ole, arkenakin valoisan aikaan pystyy ottamaan muutaman tunnin vapaata ja viemään lapset pulkkamäkeen, tästä mahdollisuudesta nautitaan täysillä. Kotoa ei voi olla pois pitkiä aikoja tai harvoin edes kokonaista päivää, mutta pienempiä menoja ajatellen päivissä on usein vapautta, kun saadaan sumplia puolison kanssa, miten työtunnit eri päiville ja keskenämme jaetaan. Kesällä töitä taas voi olla aamukuudesta puoleen yöhön ja parin tunnin unien jälkeen lähdetään avustamaan poikimisessa, seuraavasta vapaapäivästä ei mitään tietoa ja suunnitelmat muuttuu säiden mukaan. Suomen kesä tuntuu joskus loputtoman pitkältä. 

Tsemppiä aloittajalle. Käytättehän vuosiloman lisäksi mahdollisuuden tuettuun lomitukseen? Sillä saa jokusen vapaapäivän lisää kohtuuhintaan. 

Ja tsemppiä myös kaikille muille ruuhkavuosia eläville vanhemmille, ei me täällä maalla kuitenkaan sentään kuvitella, että elämä kaikkien muiden ammattien edustajilla olisi pelkkiä vapaapäiviä, kesälomia ja tasaista rahavirtaa!

Kiitos! Sun kanssa minä olen samalla aaltopituudella :)

Vierailija kirjoitti:

Näetkö sinä vaivaa sen eteen, että lapset näkisivät isäänsä? Minä olen vauvasta asti vienyt lapsia isän traktorin kyytiin.

Luulen että meillä siitä olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä jos olisin oman aikatauluni mukaan yrittänyt viedä lasta isän mukaan traktoriin tai muihin töihin. Lähes mahdotonta minun olisi ollut tietää milloin se parhaiten sopii tai mikä työvaihe milloinkin isällä on menossa. Onneksi isä itse otti ja ottaa vastuun suhteestaan lapsiinsa ja haki heitä töihinsä silloin kun hänellä oli myös edes jokseenkin aikaa olla lapselle läsnä sekä myös aikaa tuoda kotiin/sisälle kun lapset jostakin syystä kyllästyivät olemaan mukana.