Lue keskustelun säännöt.
Maatilojen emännät! Vertaistukea kiitos..
26.06.2016 |
Miten te jaksatte?
Tänään taas olin yksin lasten kanssa menossa, joka paikassa perheitä. Itse aina yksin lasten kanssa, mua varmaan luullaan miehettömäksi :D
Ei teille tarvii selittää tätä työn määrää. Itse teen töitä kun lapset hoidossa. Lapset on vielä pieniä, eivät jaksa olla iltaisin/viikonloppuisin töissä mukana ja onhan mulla toki puuhaa pihan ja kodin kanssa kun yksin ne hoidan.
Välillä, kuten näin juhlapyhinä vaan kaipaisi sitä työläistä tänne perheen pariin.
Poikakin kaipaa isää niin kovasti. Mulla ei aina kädet riitä niihin hommiin, mopoa korjaamaan, virvelöimään, rakenteluihin. Lapsi kaipaisi niin kovasti miehen mallia.
Toki isoin poika tykkää paljon olla hommissa mukana ja ehta maatalon poika onkin, iso pieni apulainen jo. Tytöt ei niinkään välitä. Ja näin ollen näkeevät isää harvoin.
Miten te aina saatte tsempattua nämä hetket yli? Ei tämä minullekkaan uutta ole, 17 vuotta jo emäntänä. Mutta nyt kun lapset tässä iässä niin kaikki jotenkin konkretisoituu... Isoin tyttö haaveilee että muutettaisiin kaupunkiin, siellä olisi kuulemma aikaa isänkin olla kotona. Huomaan että joudun liian usein lapsille sanomaan että haluaisi isä mutta kun on töitä :(
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Kiitos tärkeästä työstä ja puhtaasta suomalaisesta ruuasta. En osaa valitettavasti auttaa, mutta arvostan kovasti teidän tilallisten työtä! T. Kaupunkilainen
Voi kiitos kauniista sanoistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksan, kiitos kysymästä, emäntänä 25 vuotta. Siitä ensimmäiset 17 vuotta anopin kanssa samassa talossa/pihapiirissä, joten meillä oli aina lastenhoitaja kotona valmiina. Tosin olen käynyt koko ajan tilan ulkopuolella töissä, joten lapset olivat muualla hoidossa ja mummolassa vain tositarpeessa tai pari tuntia kerrallaan kyläilemässä.
Minä kuljetin lapsia harrastuksiin, huolehdin siitä, että kotielämä toimi. Mies ehti kerran vuodessa Linnamäelle tms. mukaan eli päivä vuodessa on ollut lomaa (kunhan on ennättänyt illaksi kotiin rehua jakamaan). Muuten minä olen lomaillut lasten kanssa yhdessä, mutta en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. On käyty hotellilomilla, viikonloppuina Pariisissa, Roomassa, Prahassa jne. ja joka kesä risteilty Ruotsiin. Tosin nyt matkaan enää tyttären kanssa, pojat ei ole enää innoissaan äidin kanssa matkaamisesta.
En ole koskaan tajunnut, että tässä on jotain hankalaa. Näin on ollut, yrittäjän kanssa kun perusti perheen, niin tiesi, että ei aina voi olla se ykkönen. Enkä edes jaksaisi sitä, että mies kyhjöttäisi kyljessä seuraavan 4 vko ajan, kun minulla on ns. lomaa.
Voimia täältäkin. Koita käyttää tukiverkkoa, vapaapäivä tai kaksi edes parin kuukauden välein on minimi, jotta jaksat maratonin loppuun. Omat vanhempani jatkoivat liian pitkään ja eivät pysty nauttimaan eläkepäivistään ollenkaan, molemmat fyysisesti jo niin loppu, että elämä on vaivojen lannistamaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksan, kiitos kysymästä, emäntänä 25 vuotta. Siitä ensimmäiset 17 vuotta anopin kanssa samassa talossa/pihapiirissä, joten meillä oli aina lastenhoitaja kotona valmiina. Tosin olen käynyt koko ajan tilan ulkopuolella töissä, joten lapset olivat muualla hoidossa ja mummolassa vain tositarpeessa tai pari tuntia kerrallaan kyläilemässä.
Minä kuljetin lapsia harrastuksiin, huolehdin siitä, että kotielämä toimi. Mies ehti kerran vuodessa Linnamäelle tms. mukaan eli päivä vuodessa on ollut lomaa (kunhan on ennättänyt illaksi kotiin rehua jakamaan). Muuten minä olen lomaillut lasten kanssa yhdessä, mutta en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. On käyty hotellilomilla, viikonloppuina Pariisissa, Roomassa, Prahassa jne. ja joka kesä risteilty Ruotsiin. Tosin nyt matkaan enää tyttären kanssa, pojat ei ole enää innoissaan äidin kanssa matkaamisesta.
En ole koskaan tajunnut, että tässä on jotain hankalaa. Näin on ollut, yrittäjän kanssa kun perusti perheen, niin tiesi, että ei aina voi olla se ykkönen. Enkä edes jaksaisi sitä, että mies kyhjöttäisi kyljessä seuraavan 4 vko ajan, kun minulla on ns. lomaa.
Eikö lapset koskaan ikävöineet isää? Sen minä koen raskaimmaksi. Kyllä minäkin jaksan puuhata lasten kanssa ja käydä paikoissa, tosin rahaa on vähän niin reissut ei yletä kovin kauas :) tämä kesä on ollut lapsille raskas. Tilalla riittää töitä, kesälomaa ei ole kellään eli ei myöskään lapsilla, ei niillä ole koskaan ollutkaan. Mummoja eikä pappoja ole olemassa. Kummit, ystävät, suku tietenkin omilla ansaituilla lomillaan, ei ole ketään pyytää lasten luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyttekö te koskaan vaihtamaan niin, että mies olisi kotona lasen kanssa ja sinä tilan töissä? Vaihtelu virkistää kummasti, molempia.
Siis oikaisen sen verran että minulle tämä on kuin "lomaa" kun hoidan tilan töitä vain hoitopäivän ajan (8-9h/päivä). Ennen lapsia oli vähän toista. Ei meillä lomaa oikein ole, sydäntalvella voi ottaa vähän rennommin mutta eläintila kun on niin..
Toki saadaan me lomittaja jossain välissä mutta ei se tässä kiireaikaan oikein auta. Miehellä riittää puuhaa muissa hommissa kuten juuri nyt rehunteossa.
Ei se mun työn määrä pointti ollut tässä vaan se että miten mä osaan luovia noiden lasten kanssa ollen isä ja äiti niille :( toki itsekin kaipaan perheen yhteistä aikaa. Tänään vihloo sydäntä kun lomailevat perheet oli yhdessä, isällä ja äidillä kaikki aika lapsissa. Lasten ikävä isää on niin sydäntäsärkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maatilojen emännät on seksejä.
Kunnon persjalkaisia ja tummahiuksisia <3
Halusin vain kertoa. Jatkakaa.
Eikö maanviljelijöilläkin ole oikeus lomaan ja mahdollisuus saada lomittaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyttekö te koskaan vaihtamaan niin, että mies olisi kotona lasen kanssa ja sinä tilan töissä? Vaihtelu virkistää kummasti, molempia.
Kyllä me näin tehdäänkin välillä. Ja se todellakin piristää, jokaista osapuolta :)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksan, kiitos kysymästä, emäntänä 25 vuotta. Siitä ensimmäiset 17 vuotta anopin kanssa samassa talossa/pihapiirissä, joten meillä oli aina lastenhoitaja kotona valmiina. Tosin olen käynyt koko ajan tilan ulkopuolella töissä, joten lapset olivat muualla hoidossa ja mummolassa vain tositarpeessa tai pari tuntia kerrallaan kyläilemässä.
Minä kuljetin lapsia harrastuksiin, huolehdin siitä, että kotielämä toimi. Mies ehti kerran vuodessa Linnamäelle tms. mukaan eli päivä vuodessa on ollut lomaa (kunhan on ennättänyt illaksi kotiin rehua jakamaan). Muuten minä olen lomaillut lasten kanssa yhdessä, mutta en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. On käyty hotellilomilla, viikonloppuina Pariisissa, Roomassa, Prahassa jne. ja joka kesä risteilty Ruotsiin. Tosin nyt matkaan enää tyttären kanssa, pojat ei ole enää innoissaan äidin kanssa matkaamisesta.
En ole koskaan tajunnut, että tässä on jotain hankalaa. Näin on ollut, yrittäjän kanssa kun perusti perheen, niin tiesi, että ei aina voi olla se ykkönen. Enkä edes jaksaisi sitä, että mies kyhjöttäisi kyljessä seuraavan 4 vko ajan, kun minulla on ns. lomaa.
Ehkä sinä et siedä miestäsi ja välitä häntä nähdä. Mutta lapsenne saattavat rakastaa isäänsä ja haluta viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta toisaalta, olet varmaan niihin iskostanut omat ajatuksesi, että ei miehellä ja isällä mitään tee ja jos olisi kotona, niin riesahan se olisi, kun pitäisi isän kanssa lasten nyhjöttää neljä viikkoa.
Ohis kaupungista, jonka isä oli reissutöissä ja kyllä oli isää ikävä ja isän kuoleman jälkeenkin olen surrut sitä, että välit isään jäi etäisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö maanviljelijöilläkin ole oikeus lomaan ja mahdollisuus saada lomittaja?
On toki. Mutta nyt kiireaikaan lomittaja olisi vain yksi lisäkäsipari eikä kuitenkaan irrottaisi miestä lomalle.
On meillä lomaviikko heinäkuun lopussa koko perheen kesken jos nyt mitään erikoista ei satu.
Kiire aikaa on kuitenkin toukokuusta syksyyn, se yksi lomaviikko ei oikein riitä. Tuonkin vaihtaisin mieluummin siihen että mies olisi edes iltaisin pari tuntia kotosalla. En siis tarkoita että tarvitsisin lomaa enemmän mutta sitä säännöllistä aikaa kun mieskin olisi läsnä. Uskaltaisin luvata lapselle että isä katsoo sen kanssa jonkun jutun illalla tai jotain tuollaista.
Olen karjatilan emäntä, nytkin ikää 47 ja yh. Olen ollut emäntänä 30 vuotta, ensin mieheni tialla ja nyt poikani. Lapsia 7, osa niistä jo aikuisia.
Lapset hoidettu aina töiden sivussa, ilman hoitopaikkoja jra mummoja. Itse olin vielä tilan ulkopuolella töissä.
Rankkaa oli, mutta kyllä meillä sentäs yhteistä aikaakin oli ja joka kesä kesäreissukin tehtiin. Nyt on huomattavasti raskaampaa, kun terveys on mennyt ja on pakko jakaa kesä exän kanssa. Pienimmät on osan kesästään isänsä kanssa ja minä olen vielä tilan töissä kiinni.
Osaan olla armollinen itselleni. Meillä ei ole kukkapenkkejä, eikEä kasvimaata.. saatan ostaa valmisruokia ja pakkaseen leivon, kun on aikaa. Leipäkone vääntää tuoreen leivän pöytään, kun olen navetalla lypsyllä auttamassa. Lapset menevät leirille ja auttavat töissä. Meillä tyttäretkin käyvät navetalla ja osallistuvat töihin kykyjensä mukaan.
Eihän tätä pelkkänä työnä voi ottaa, tämä on elämäntapa. Rahasta on tiukkaa, mutta yritetään pärjätä. Itse karkaan välistä miesystävän mökille ja vietämme kahdestaan laatuaikaa, johon myös lapset kuuluvat.
Syksyllä sitten syyslomalla lähdetään akkain lomalle kylpylään ja nyt ehkä tuo mieskin pääsee mukaan..
On vain osattava viettää sitä aikaa, jos ei muuten niin varaosien hakureissulla käytävä jätskillä ja puhuttava autossa kahdestaan.
Aikaa kyllä löytyy, jos sen osaa ottaa..kaikille ja koko perheelle. Eikä se kaupunkiin muutto helpotusta tuo, se on harhaa.. sitten vain kaikilla on omat kiireet ja harrastukset..
Tsemppiä ja kyllä tästä vielä noustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö maanviljelijöilläkin ole oikeus lomaan ja mahdollisuus saada lomittaja?
Lomittaja hoitaa vain eläimiä, mutta kun tilalla on muitakin töitä, kuin vain se eläinten hoito. Kun lomittaja hoitaa eläimet, tilan väki ottaa kaiken hyödyn siitä irti ja tekevät silloin rästiin jääneitä muita töitä. Tiedän tämän siitä, kun itse olin vasta tilalla tekemässä vuosiloman sijaisuutta niin isäntä ja emäntä kirmasivat rehuntekoon ja lapset meni mummolaan hoitoon siksi aikaa. Eli heillä vuosiloma meni työtä tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksan, kiitos kysymästä, emäntänä 25 vuotta. Siitä ensimmäiset 17 vuotta anopin kanssa samassa talossa/pihapiirissä, joten meillä oli aina lastenhoitaja kotona valmiina. Tosin olen käynyt koko ajan tilan ulkopuolella töissä, joten lapset olivat muualla hoidossa ja mummolassa vain tositarpeessa tai pari tuntia kerrallaan kyläilemässä.
Minä kuljetin lapsia harrastuksiin, huolehdin siitä, että kotielämä toimi. Mies ehti kerran vuodessa Linnamäelle tms. mukaan eli päivä vuodessa on ollut lomaa (kunhan on ennättänyt illaksi kotiin rehua jakamaan). Muuten minä olen lomaillut lasten kanssa yhdessä, mutta en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. On käyty hotellilomilla, viikonloppuina Pariisissa, Roomassa, Prahassa jne. ja joka kesä risteilty Ruotsiin. Tosin nyt matkaan enää tyttären kanssa, pojat ei ole enää innoissaan äidin kanssa matkaamisesta.
En ole koskaan tajunnut, että tässä on jotain hankalaa. Näin on ollut, yrittäjän kanssa kun perusti perheen, niin tiesi, että ei aina voi olla se ykkönen. Enkä edes jaksaisi sitä, että mies kyhjöttäisi kyljessä seuraavan 4 vko ajan, kun minulla on ns. lomaa.
Ehkä sinä et siedä miestäsi ja välitä häntä nähdä. Mutta lapsenne saattavat rakastaa isäänsä ja haluta viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta toisaalta, olet varmaan niihin iskostanut omat ajatuksesi, että ei miehellä ja isällä mitään tee ja jos olisi kotona, niin riesahan se olisi, kun pitäisi isän kanssa lasten nyhjöttää neljä viikkoa.
Ohis kaupungista, jonka isä oli reissutöissä ja kyllä oli isää ikävä ja isän kuoleman jälkeenkin olen surrut sitä, että välit isään jäi etäisiksi.
Miten sitä isää voi olla ikävä, kun sen näkee monta kertaa päivässä? Kyllä sinne traktorin kyytiin on koska tahansa vierelle päässyt, ei ole kielletty. Isän kanssa saa mennä navetalle, rehuntekoon, kuivurille, ihan mihin tahansa. Mutta isä ei pääse meidän kanssamme viikonloppulomalle tai Tukholmaan. Aikoinaan yritettiin, mutta kokemus opetti, että juuri matkallelähdön aikaan tilalla sattui jotain, vaikka hajosi vesipumppu tai oli pitkä sähkökatko tai lomittaja sairastui. Miehen oli pakko jäädä kotiin hoitamaan asia. Harrastuksiin kuljettaminen taas osui luontevasti minulle, koska isä on yleensä navetassa siihen aikaan, kun lähikentällä on jalkapallopeli.
Ja seuraavat 4 viikkoa, kun olen ns. lomalla, niin teen töitä tilalla. Siksi minusta olisi kamalaa, jos mies kyhjöttäisi kyljessä, kun tilalla on töitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta mies haluaisi tehdä kaiken käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksan, kiitos kysymästä, emäntänä 25 vuotta. Siitä ensimmäiset 17 vuotta anopin kanssa samassa talossa/pihapiirissä, joten meillä oli aina lastenhoitaja kotona valmiina. Tosin olen käynyt koko ajan tilan ulkopuolella töissä, joten lapset olivat muualla hoidossa ja mummolassa vain tositarpeessa tai pari tuntia kerrallaan kyläilemässä.
Minä kuljetin lapsia harrastuksiin, huolehdin siitä, että kotielämä toimi. Mies ehti kerran vuodessa Linnamäelle tms. mukaan eli päivä vuodessa on ollut lomaa (kunhan on ennättänyt illaksi kotiin rehua jakamaan). Muuten minä olen lomaillut lasten kanssa yhdessä, mutta en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. On käyty hotellilomilla, viikonloppuina Pariisissa, Roomassa, Prahassa jne. ja joka kesä risteilty Ruotsiin. Tosin nyt matkaan enää tyttären kanssa, pojat ei ole enää innoissaan äidin kanssa matkaamisesta.
En ole koskaan tajunnut, että tässä on jotain hankalaa. Näin on ollut, yrittäjän kanssa kun perusti perheen, niin tiesi, että ei aina voi olla se ykkönen. Enkä edes jaksaisi sitä, että mies kyhjöttäisi kyljessä seuraavan 4 vko ajan, kun minulla on ns. lomaa.
Eikö lapset koskaan ikävöineet isää? Sen minä koen raskaimmaksi. Kyllä minäkin jaksan puuhata lasten kanssa ja käydä paikoissa, tosin rahaa on vähän niin reissut ei yletä kovin kauas :) tämä kesä on ollut lapsille raskas. Tilalla riittää töitä, kesälomaa ei ole kellään eli ei myöskään lapsilla, ei niillä ole koskaan ollutkaan. Mummoja eikä pappoja ole olemassa. Kummit, ystävät, suku tietenkin omilla ansaituilla lomillaan, ei ole ketään pyytää lasten luo.
Ei, meillä lapset eivät ole koskaan ikävöineet isää, koska isä asuu kanssamme ja hänet näkee päivittäin. Navetalle on matkaa 300 metriä ja pellot ovat pääosin 5 km säteellä, joten mies käy päivällä kotona syömässä. Kesällä on kiirettä, mutta ei talvella tehdä 24 tunnin vuoroja.
Maatilallakin voi sitä omaa ajankäyttöään hiukan mietiskellä. Onko ihan pakko vääntää ja haalia lisää, jos vähemmälläkin pärjää??
Aika monelta isännältä hukkuu se todellisuuden taju jonnekkin ja sitten vasta huomataan perhe, kun se vaimo sen otti ja vei. Näitä olen nähnyt ja omakin kokemus siitä on, vaikka minulta lähtikin se mies laputtamaan, mutta jätti kyllä lapset minulle tähän maatilalle.
Elämä on valintoja ja elämme vain kerran..maajussitkin.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Kiitos tärkeästä työstä ja puhtaasta suomalaisesta ruuasta. En osaa valitettavasti auttaa, mutta arvostan kovasti teidän tilallisten työtä! T. Kaupunkilainen
Kotimainen ruoka on niin kallista että kun Sipilä-kepuli on leikannut kaikilta muilta paitsi maaloisilta, niin kenelläkään ei ole sitä varaa syödä ja junteilla ja lutapunteilla ei ole varaa edes sähköjä maksaa.
Suomalaista ruokaa en joudu onneksi syömään, kun täällä naapurimaassa ei juuri ole mitään suomalaista ruokaa edes kaupassa.
Olin karjatilan emäntänä 16 vuotta. Aivan pystymetästä tulin tähän hommaan.
Karjatilan pito loppui miehen kuolemaan.
Kesäisin oli töitä aamusta iltaan. Lehmät poikivat melkein aina yöllä.
Kyllä se maatilan emännän työ on elämäntapa niin kuin joku täällä jo sanoikin.
Se oli elämäni parasta aikaa!
Tsemppiä. Kiitos tärkeästä työstä ja puhtaasta suomalaisesta ruuasta. En osaa valitettavasti auttaa, mutta arvostan kovasti teidän tilallisten työtä! T. Kaupunkilainen