Maatilojen emännät! Vertaistukea kiitos..

Hei,

tiedoksesi, jos tämä yhtään lämmittää, että pyrin aina osatamaan suomalaisia elintarvikkeita, jotta teillä olisi vähän helpompaa. Se maksaa minulle totta kai enemmän, mutta on joitakin asioita, joita ei mitata rahalla.

Tsemppiä!

t. Kaupunkilaishiiri

Vierailija kirjoitti:

Hei,

tiedoksesi, jos tämä yhtään lämmittää, että pyrin aina osatamaan suomalaisia elintarvikkeita, jotta teillä olisi vähän helpompaa. Se maksaa minulle totta kai enemmän, mutta on joitakin asioita, joita ei mitata rahalla.

Tsemppiä!

t. Kaupunkilaishiiri

Kiitos kommentistasi.

Itse olen pian eläkkeelle jäävä emäntä joten tiedän mitä tuo on.

Hattua nostan nykymaatilojen emännille ja isännille.

Aina kesäsin nämä maatilajutut nousevat esiin, talvisin ei juuri puhuta ;/

Oma vuorotyö rasittaa melkein enemmän ja osallistun niin vähän maatilantöihin että en oikein miellä itseäni emännäksi.

Lasten isä viettää lasten kanssa aikaa vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja oikeastaan melko harvoin töitä on aamuvarhaisesta iltamyöhään. Navettatöiden välissä ehtii usein kaikenlaista kun vähän suunnittelee etukäteen.

Lomat pyritään mahdollisuuksien mukaan ainakin osittain ajoittamaan yhtäaikaa. Kesällä toki sellaista lomaa jolloin voisi lähteä kovin kauas ja useammaksi päiväksi pois kotoa on vähän, mutta aina sitä muutaman päivän onnistuu järjestämään. Viime kesänä oltiin koko viikko lomalla, samoin hiihtoloma aikaan.

Joskus se rasittaa että suunnitelmia joutuu muuttamaan äkkiäkin. Joskus perumaan menoja joita on suunniteltu. Joskus ollaan lähdetty reissuun muutaman tunnin varoituksella ja suunnilleen vasta matkalla päätetty lopullinen kohde.

Hidassaattoinen pitää olla, tai sitten aivan valtavasti lääniä, jos ei ollenkaan kotiin välillä ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö maanviljelijöilläkin ole oikeus lomaan ja mahdollisuus saada lomittaja?

On toki. Mutta nyt kiireaikaan lomittaja olisi vain yksi lisäkäsipari eikä kuitenkaan irrottaisi miestä lomalle.

On meillä lomaviikko heinäkuun lopussa koko perheen kesken jos nyt mitään erikoista ei satu.

Kiire aikaa on kuitenkin toukokuusta syksyyn, se yksi lomaviikko ei oikein riitä. Tuonkin vaihtaisin mieluummin siihen että mies olisi edes iltaisin pari tuntia kotosalla. En siis tarkoita että tarvitsisin lomaa enemmän mutta sitä säännöllistä aikaa kun mieskin olisi läsnä. Uskaltaisin luvata lapselle että isä katsoo sen kanssa jonkun jutun illalla tai jotain tuollaista.

Ihan miehen oma valinta ja suurta typeryyttä. Niin kuilun reunalla ei voi olla kannattavuus tai tilan laitteiden kunto, ettei parina kolmena iltana viikossa voi hommia lopettaa paria tuntia aiemmin ja viettää aikaa lastensa ja vaimonsa kanssa. Edes kesällä. 

Vierailija kirjoitti:

Oma vuorotyö rasittaa melkein enemmän ja osallistun niin vähän maatilantöihin että en oikein miellä itseäni emännäksi.

Lasten isä viettää lasten kanssa aikaa vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja oikeastaan melko harvoin töitä on aamuvarhaisesta iltamyöhään. Navettatöiden välissä ehtii usein kaikenlaista kun vähän suunnittelee etukäteen.

Lomat pyritään mahdollisuuksien mukaan ainakin osittain ajoittamaan yhtäaikaa. Kesällä toki sellaista lomaa jolloin voisi lähteä kovin kauas ja useammaksi päiväksi pois kotoa on vähän, mutta aina sitä muutaman päivän onnistuu järjestämään. Viime kesänä oltiin koko viikko lomalla, samoin hiihtoloma aikaan.

Joskus se rasittaa että suunnitelmia joutuu muuttamaan äkkiäkin. Joskus perumaan menoja joita on suunniteltu. Joskus ollaan lähdetty reissuun muutaman tunnin varoituksella ja suunnilleen vasta matkalla päätetty lopullinen kohde.

Kiva kuulla että olette saaneet hommat pyörimään niin kivasti ettei töitä ole aamusta iltaan :)

Sitä odotellessa. Meidän pellot on hujan hajan pitkin kyliä. Vaihdoimme tuotantosuuntaa jokunen vuosi sitten ja vuokrapeltoa piti haalia mistä saikin. Osa pelloista on yli 30 km päässä.

Aiemmin meillä oli muuta urakointia maatalouden lisäksi niin se söi sen ylimääräisen ajan, pelkästään maatilan tuloilla ei olisi eletty. Nyt on ollut monta vuotta eläimiä, ollaan rakennettu ja rakentaa pitäisi edelleen mutta juuri nyt ei ole rahaa mihinkään.

Meillä ei ole rahaa palkata työvoimaa joten kaksin tehdään kaikki.

Kevättyöt oli raskaat, vuokrapeltoja piti kunnostaa ja kyntää, iso osa ajasta meni niihin. Kylvökoneen kun sai parkkiin olikin jo rehunteko, koneet pamahtelee vähän väliä, arvokasta työaikaa menee niitä korjatessa. Eläimet on hoidettava joka aamu, sekin on aina arvoitus meneekö siinä 3 vai 6 tuntia, kaikkea ei voi ennakoida. Tuohon päälle peltohommat, jauhatukset, remontit. Kyllä ne päivät venyy ja paukkuu. Säätä pitää kytätä ja suunnitelmat vaihtuu lennosta.

Kyllä se mies oikeasti on kiinni noissa töissä koko ajan.

Toki lapset näkee isää syömässä tai konehallilla remontin teossa, pihatolla tai pellolla. Mutta ei se ole sama asia kuin se että mies voisi viettää aikaa lasten kanssa. Toinen jalka on aina töissä.

Talvet on olleet lyhyitä nyt, varsinkin kun on ollut rakentamista ja kunnostamista. Se aika kun hoidetaan vain eläimet on lyhyt, nykyään vain viikkoja. Talvella irtoaa aikaa koneiden kunnostamiseen, rakentamiseen plus muuhun mitä ei ehdi muulloin. Toki kaikkiaan silloin helpompaa, illat monesti pystytään olemaan kotosalla.

En mä sitä sano että tämä olisi surkeaa tai kamalaa, nautin olla täällä maalla ja lapset on aika etuoikeutettuja kun saavat kasvaa täällä. Rakastan tehdä fyysistä työtä ja konehommat hoituu hyvin. Juuri nyt vaan lasten puolesta tuntuu pahalle, ne on nyt siinä iässä että tajuaavat ettei kaikilla perheillä ole ihan tämmöistä. Lapset on väsyneitä, lomaa kaipaavat ja sitä yritetään nyt järjestää jotenkin. Onhan tämä minullekin haastavaa. Hoidan työni ja illalla kodin ja pihan, samalla venyen ja paukkuen lasten toiveisiin, harrastuksiin jne. Joskus sitä kaipaa sitä toista aikuista siihen vierelle. Toki paljon tekee se ettei meillä ole tukiverkostoa.

Kyllä tämä taas tästä, nyt tuli vaan heikko hetki lasten takia, vertaistukea vain kaipasin :) en ole oikein varma tuliko sitä, kyllä mä tiedän että tämä on elämäntapa kaikkineen mutta ei kai se tunteita kiellä..

Kaikki kunnioitus täältä teille maatilojen emännille! Teette hienoa ja arvokasta työtä josta me muut hyödymme hyvän ja puhtaan ruoan muodossa. Kiitos siitä teille! Itse ostan aina kotimaista kun voin ja olisin valmis maksamaan siitä enemmänkin!

Joskus minäkin yritin sitä että lapsilla olisi järjestettyä lomaa mahdollisimman paljon. Tänä vuonna suunnitelmia on vähemmän ja lapset (alakouluikäiset) tuntuu nauttivan siitä että mennään tilanteen mukaan. Lähdetään uimaan jos on aurinkoista. Isä lähtee jos minä olen töissä, ehkä tekee sitten vielä pidempään töitä illalla kuin alunperin oli tarkoitus.

Joustavuus on tavallaan työn riemu ja risti. Ajoittain joustan minä, toisinaan lapset mutta välillä onneksi myös maatilantyöt (jopa paremmin kuin oma työni).

Sellaista tasapainottelua se on maatilalla ja erityisesti karjatilalla kesällä.

Meillä lapset jo isoja, kuopus 12-v. Eilen iltapäivällä käytiin mökillä koko perheen voimin.

Viime kesänä ei taidettu käydä kertaakaan...

Harvoin iskä ehtii mukaan. Ja onhan ne valintoja, kun kesä menee isännällä omissa ja urakointitöissä.

Muistan kyllä, että lasten ollessa pieniä kaipasivat isää mukaan mutta sellaista se arki vaan on... Suunnitelmat muuttuvat lennossa, säät vaikuttaa, eläinten hyvinvointi, koneet hajoaa, yllättäviä tilanteita päivästä toiseen ja yhteiset uimareissut mökkirantaan peruuntuu ja jää äidin hoidettavaksi. Se on elämäntapa mutta ymmärrän hyvin sen tunteen, että joskus olisi kiva, kun järjestyisi aikaa koko perheen kesken.

Lapset muistaa ne pienetkin hetket.

Omat joskus muistelee niitä, kun nuohottiin puunkarahkalla mökin savupiippua, kun pesä ei vetänyt. Yksi kesäilta elokuisessa kuutamossa järvellä, kelluttiin ja katseltiin täysikuuta. Oltiin kovalla ukonilmalla mökillä, salamoiden välkkyessä vedessä, hellehetket hiottiin heinäpellolla. Rikkautta on elää maaseudulla, nähdä ja oppia työnteko. Itse olen paljasjalkainen kaupunkilaistyttö, jotenkin orpo ja perheetön, vanhemmat eronneet ja sellaista kotipaikkaa ei ole. Rakastan tätä pysyvyyttä minkä oma tila ja talo tuo. Ja mihinkään en vaihtaisi, en kotiani, en miestäni ja tiedän, että lapsilla on ollut hyvä lapsuus, paljon aikuisia, mummola naapurissa ja paljon turvaa, vaikka iskällä onkin aika kiire aina. (ja on muuten talvetkin, meillä hoidetaan silloin metsiä, vain ihan pahimmat pakkasviikot on sellaista hivenen lunkimpaa.)

Täällä maatilan emäntä, jonka mielestä elämä ei ole surkeaa minulle eikä lapsille. Miehelle tämä tila ja työ ovat intohimo. Mutta meillä on arvona myös perhe ja että lapsille on aikaa. Kesällä lapset ovat mukana töissä, juurikin siellä traktorin ja puimurin kyydissä, kuten joku jo mainitsi. Mutta kyllä isäkin tulee myös kesällä iltaruualle kotiin, vaikka ei tietenkään ihan aina ehdi.

Olemme vahvasti laajentuva tila. Ja yhtenä punaisena lankana investoinneissa on se, että työmäärä otetaan aina huomioon. Investoinnit tehdään sinne, minne työtä hukkuu eniten. Työvoima se kuitenkin täälläkin on kallista, kuten muillakin aloilla. Nyt pärjätään ihan omin voimin, satunnaista apua ostetaan ulkopuolelta.

Lapset ovat kouluikäisiä eivätkä kitise, että isä ei osallistu. Meillä ei haaveilla pitkistä lomista, sillä eläintila ollaan ja jos ei itse olla paikalla, niin lomittajan lisäksi on oltava joku, joka tuntee tilan joka sopen ja osaa hoitaa kaikki katkenneet putket tai räjähtäneet lämmityskattilat. Mutta pitkän loman sijaan me tehdään viikottain jotain perheenä yhdessä. Käydään uimahallissa ja päälle syömässä. Tai kesällä uimarannalla tai muulla retkellä. Otetaan siis sellainen pieni irtiotto kerran viikossa, jolloin lähdetään illalla jo neljältä liikkeelle ja tullaan kotiin nukkuma-aikaan. Lisäksi pyhät pyritään pyhittämään levolle, silloin hoidetaan vain pakolliset, kiireaikaan sitä pakollista toki on aamusta iltaan :-)

Pisti silmään jollain tuo, että lapset ovat pettyneitä, kun isä ei pääsekään mukaan. Meillä ollaan kyllä alusta asti tehty niin, että lapsille ei olla luvattu mitään ennen kuin tiedetään pääseekö isä. Yön yli lomistakin kerrottiin pienenä vasta edellisenä iltana, kun itsekin tiedettiin, että loma onnistuu. Aikuisella on vastuu siitä mitä lupailee ja pitää lupauksensa.

Valinta on tietysti sekin että olen mieluummin itse tilan ulkopuolella töissä ympärivuoden sen sijaan että lisätuloja hankittaisiin urakoititöillä muutenkin kiireisimpään aikaan vuodesta.

Täältä kun haet vertaistukea, heti syöksyy lauma akkoja huutamaan, että meillä ei lapset kaipaa isää ja kaikki on leikintekoa ja mitä valitat ja meillä ei ikinä ollut mitään vaikeuksia ja turhaan tuollaisia heikkoja hetkiä tunnet, meillä ei sellaisia ollut.

Lopulta huomaat pyytäväsi anteeksi heikkouttasi, että hetken oli apea olo ja kaikki tuntui toivottomalta ja menit siitä vielä kirjoittamaan. Täällä sinut osoitetaan heikoksi luuseriksi ja emäntien pettäjäksi heikkouttasi. Kaikki muut ovat iloiten jaksaneet ja olleet 24/7 onnellisia ja jaksavia ja nauttineet koko ajan elämästään. Sinä olet jotenkin huonompi, kun menet valittamaan väsymystäsi.

Tietääkö isä lasten kaipaavan isää niin kovasti?

Onko isällä niin paljon töitä ja kova into niihin, ettei huomaa lasten tarpeita?

Oletteko keskustelleet?

Lapset ovat vain hetken pieniä. Se on menetys seuraamuksineen, jos isä ei ole lasten elämässä läsnä, kun vielä kaipaavatkin.

Suorastaan itsekästä.

Tsemppiä :)

Toivottavasti saatte muutoksen tilanteeseen 😄

Vierailija kirjoitti:

Täältä kun haet vertaistukea, heti syöksyy lauma akkoja huutamaan, että meillä ei lapset kaipaa isää ja kaikki on leikintekoa ja mitä valitat ja meillä ei ikinä ollut mitään vaikeuksia ja turhaan tuollaisia heikkoja hetkiä tunnet, meillä ei sellaisia ollut.

Lopulta huomaat pyytäväsi anteeksi heikkouttasi, että hetken oli apea olo ja kaikki tuntui toivottomalta ja menit siitä vielä kirjoittamaan. Täällä sinut osoitetaan heikoksi luuseriksi ja emäntien pettäjäksi heikkouttasi. Kaikki muut ovat iloiten jaksaneet ja olleet 24/7 onnellisia ja jaksavia ja nauttineet koko ajan elämästään. Sinä olet jotenkin huonompi, kun menet valittamaan väsymystäsi.

Miten sitä isää voi kaivata, kun se isä on koko ajan kotona? Koti vain on vähän isompi asia kuin 50 neliötä. Kun koululaiset tulevat koulusta, ei tarvita mitään iltapäiväkerhoa, koska isä on siellä tilalla, usein osuttaa iltapäiväkahvit siihen aikaan kun lapset syövät välipalansa. Mutta jostain kumman syystä sitä isää nyt sitten on kamala ikävä, vaikka se on lasten elämässä paljon enemmän kuin viikko-viikko -perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Täältä kun haet vertaistukea, heti syöksyy lauma akkoja huutamaan, että meillä ei lapset kaipaa isää ja kaikki on leikintekoa ja mitä valitat ja meillä ei ikinä ollut mitään vaikeuksia ja turhaan tuollaisia heikkoja hetkiä tunnet, meillä ei sellaisia ollut.

Lopulta huomaat pyytäväsi anteeksi heikkouttasi, että hetken oli apea olo ja kaikki tuntui toivottomalta ja menit siitä vielä kirjoittamaan. Täällä sinut osoitetaan heikoksi luuseriksi ja emäntien pettäjäksi heikkouttasi. Kaikki muut ovat iloiten jaksaneet ja olleet 24/7 onnellisia ja jaksavia ja nauttineet koko ajan elämästään. Sinä olet jotenkin huonompi, kun menet valittamaan väsymystäsi.

Itselleni parasta vertaistukea on ollut se että on saanut muiden kanssa keskustella siitä miten ongelma tilanteita on ratkaistu muilla tiloilla. Edes heikoimmalla hetkellä se ei hirveästi lohduta että naapurin emäntä yhtyisi siihen "onpa se nyt kurjaa, meillä on ainakin yhtä kurjaa ellei kurjempaakin".

Oman tilan arjelle yllättävän helposti sokeutuu. Eikä aina ole helppoa nähdä että asioihin on mahdollista suhtautua toisin tai tehdä asioita toisella tavalla ja vähemmällä työllä tai erilaisilla valinnoilla.

Minusta ydinkysymys on se, että miksi ne lapset kaipaa isää. Siksikö, että ap on saanut heidät uskomaan, että muiden isät korjaa mopoja, vie lapsia kalaan jne. ja ap:n puoliso ei niin tee, joten lapsilla on asiat huonosti.

Harva rekkakuskin lapsi näkee isäänsä joka päivä, siihen vain pitää tottua, että reissut on pitkiä ja kun on vapaapäiviä, niistä menee nukkumiseen iso osa.

Punavuoren hipsteristä muuten ei ole mopoa korjaamaan, joten soveltuuko tuommoinen lainkaan isäksi?

Vierailija kirjoitti:

Täältä kun haet vertaistukea, heti syöksyy lauma akkoja huutamaan, että meillä ei lapset kaipaa isää ja kaikki on leikintekoa ja mitä valitat ja meillä ei ikinä ollut mitään vaikeuksia ja turhaan tuollaisia heikkoja hetkiä tunnet, meillä ei sellaisia ollut.

Lopulta huomaat pyytäväsi anteeksi heikkouttasi, että hetken oli apea olo ja kaikki tuntui toivottomalta ja menit siitä vielä kirjoittamaan. Täällä sinut osoitetaan heikoksi luuseriksi ja emäntien pettäjäksi heikkouttasi. Kaikki muut ovat iloiten jaksaneet ja olleet 24/7 onnellisia ja jaksavia ja nauttineet koko ajan elämästään. Sinä olet jotenkin huonompi, kun menet valittamaan väsymystäsi.

Myönnän, kolahti ja kovaa.

Mukava toki kuulla että asiat voi sujua näppärästi joskus myöhemmin. Juuri NYT on valtava työtaakka siksi ja koska tilaa laajenetaan, asiat hakee paikkaansa, investoinnit on pois toisista asiosta (rakentaminen=ei rahaa koneisiin) ja juuri NYT lapset on pieniä mutta tatpeeksi isoja kertomaan mitä kaipaavat. Enkä jaksanut tilittää tähän muuta henk koht elämää jotka vei minut hetkeksi jos toiseksi työkyvyttömäksi ja miehen terveydestä puhumattakaan. Tämä on miehen kotitila, rakkaus ja intohimo. Mies on todella fiksu ja moniosaaja, kyltymätön tekemään ja kokeilemaan kaikkea tilan eteen.

Ei lapset kuorossa itke isän perään. Näen arjessa asioita jotka vihloo sydäntä. Ja juuri eilen siellä kymmenien perheiden keskellä mietin miten meillä tämä vain aina menee niin, minä ja lapset. Onko niin väärin kaivata aikaa kokonaisena perheenä, jossain muualla kuin pellon laidassa eväitä kuskaten. Kuulla lause että huomenna isä vie teidät kalaan, kuulematta perään sanaa jos. Kyllä tähän maatilaan on sitoutunut koko perhe. Tämä on vain se hetki kun lapset tarvitsevat isää, isän aikaa ja isän tukea tekemisissään. Tällä haavaa isä on taustahahmo joka on ja välittää muttei konkreettisesti pysty osallistumaan lasten elämään läsnäolollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kun haet vertaistukea, heti syöksyy lauma akkoja huutamaan, että meillä ei lapset kaipaa isää ja kaikki on leikintekoa ja mitä valitat ja meillä ei ikinä ollut mitään vaikeuksia ja turhaan tuollaisia heikkoja hetkiä tunnet, meillä ei sellaisia ollut.

Lopulta huomaat pyytäväsi anteeksi heikkouttasi, että hetken oli apea olo ja kaikki tuntui toivottomalta ja menit siitä vielä kirjoittamaan. Täällä sinut osoitetaan heikoksi luuseriksi ja emäntien pettäjäksi heikkouttasi. Kaikki muut ovat iloiten jaksaneet ja olleet 24/7 onnellisia ja jaksavia ja nauttineet koko ajan elämästään. Sinä olet jotenkin huonompi, kun menet valittamaan väsymystäsi.

Myönnän, kolahti ja kovaa.

Mukava toki kuulla että asiat voi sujua näppärästi joskus myöhemmin. Juuri NYT on valtava työtaakka siksi ja koska tilaa laajenetaan, asiat hakee paikkaansa, investoinnit on pois toisista asiosta (rakentaminen=ei rahaa koneisiin) ja juuri NYT lapset on pieniä mutta tatpeeksi isoja kertomaan mitä kaipaavat. Enkä jaksanut tilittää tähän muuta henk koht elämää jotka vei minut hetkeksi jos toiseksi työkyvyttömäksi ja miehen terveydestä puhumattakaan. Tämä on miehen kotitila, rakkaus ja intohimo. Mies on todella fiksu ja moniosaaja, kyltymätön tekemään ja kokeilemaan kaikkea tilan eteen.

Ei lapset kuorossa itke isän perään. Näen arjessa asioita jotka vihloo sydäntä. Ja juuri eilen siellä kymmenien perheiden keskellä mietin miten meillä tämä vain aina menee niin, minä ja lapset. Onko niin väärin kaivata aikaa kokonaisena perheenä, jossain muualla kuin pellon laidassa eväitä kuskaten. Kuulla lause että huomenna isä vie teidät kalaan, kuulematta perään sanaa jos. Kyllä tähän maatilaan on sitoutunut koko perhe. Tämä on vain se hetki kun lapset tarvitsevat isää, isän aikaa ja isän tukea tekemisissään. Tällä haavaa isä on taustahahmo joka on ja välittää muttei konkreettisesti pysty osallistumaan lasten elämään läsnäolollaan.

Miksi haluat kokea noin?

Jos lapset ovat pieniä, niin kenen mopoa pitäisi korjata? Meillä muilla maalaisilla se mopokortti saadaan vasta 15v iässä, ei ihan pienenä.